Lue keskustelun säännöt.
ADHD:n lisääntymistä ei voi enää pistää sen piikkiin, että asioista vain puhuttaisiin enemmän
08.10.2023 |
Juttelin pitkään uraa tehneen opettajan kanssa. Hän sanoi, että 90-luvulla luokassaan oli pari sellaista, jotka olivat jälkeen päin selvästi ADHD-lapsia. Nyt hänen luokallaan seitsemällä lapsella on diagnosoitu ADHD
Kommentit (377)
Vierailija kirjoitti:
Heikkolahjaiset saa syyn selitellä, miksi ei ole sitä ja tätä saanut/pystynyt toteuttaa elämässä.
Heikkolahjaisuus on ihan oma juttunsa ja ihan todellinenkin ongelma, koska he eivät ole tarpeeksi vammaisia saadakseen yhteiskunnan avustuksia, mutta liian heikkoja selviytyäkseen tästä yhteiskunnasta. Heille ihan arkiset asiatkin ovat jo monimutkaisia. Ennen oli avustavia töitä, joissa pärjäsi nämä ei-kehitysvammaisiksi luokiteltavat heikot. Heikkolahjaisuus-diagnooseja tehtiin vielä ysärillä, nykyään puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat kuulla?
No, tässä muutama:
* mölyävät ja liian nopeatempoiset lastenohjelmat
* pelikoneet
* kasvatuksen puute
* liikunnan ja ulkoilun puute
* ruoka liian yksipuolista
* mm. D-vit.arvo täysin päinhonkia
* järkevän tekemisen puute ilman kilpailua tai riehumista toisten riehujien seassa
* liian aikaisin "laitostuminen" päiväkodeissa, jolloin syli, tuki ja vanhemman läsnäolo puuttuvat päivistä
* kaikintavoin patalaiskat vanhemmat ja se, että se on hyväksyttävää
* yhteiskunnan into tukea jokaista häröilijää
* yhteiskunnan into estää normaali kasvatus, ettei vaan nyt tule paha mieli
Muualla maailmassa lapset menevät päivähoitoon kuukauden jälkeen. Onko Suomessa liian huono päivähoito nykyisin? Ruoka on nykyisin myös monipuolisempaa kuin aikaisemmin ja myös D-vitamiini saavat kaikki lapset toisin kuin 70-luvulla ja sitä ennen.
Voisiko olla ihan, että Adhd:tä sairastava saa enemmän lapsia ja siksi se yleistyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat kuulla?
No, tässä muutama:
* mölyävät ja liian nopeatempoiset lastenohjelmat
* pelikoneet
* kasvatuksen puute
* liikunnan ja ulkoilun puute
* ruoka liian yksipuolista
* mm. D-vit.arvo täysin päinhonkia
* järkevän tekemisen puute ilman kilpailua tai riehumista toisten riehujien seassa
* liian aikaisin "laitostuminen" päiväkodeissa, jolloin syli, tuki ja vanhemman läsnäolo puuttuvat päivistä
* kaikintavoin patalaiskat vanhemmat ja se, että se on hyväksyttävää
* yhteiskunnan into tukea jokaista häröilijää
* yhteiskunnan into estää normaali kasvatus, ettei vaan nyt tule paha mieli
Muualla maailmassa lapset menevät päivähoitoon kuukauden jälkeen. Onko Suomessa liian huono päivähoito nykyisin? Ruoka on nykyisin myös monipuolisempaa kuin aikaisemmin ja myös D-vitamiini saavat kaikki lapset toisin kuin 70-luvulla ja sitä ennen.
Suomessa on nykyisin varhaiskasvatus eikä päivähoitoa.
Näen kaikissa ihmisissä erilaisuutta ja samanlaisuutta. Kaikilla on piirteitä sieltä ja täältä. Kenenkään elämä ei mene oppikirjan mukaan täydellisesti. Kukaan ei aina käyttäydy nätisti ja hyvin. Aina on se tyyppi joka on kurinalaisempi kuin joku toinen. Tai tyyppi joka haaveilee enemmän kuin tekee.
Harmi, että nykyään ei voi olla oma itsensä jos ei ole jotain nepsyleimaa otsassa. Kirjoita vaikka jodelissa jotain huoliasi ja vastaus lähestulkoon aina on joko olet käynyt adhd-tutkimuksissa/kuulostaa ihan minulta, minulla on ADHD.
Se tuntuu monella olevan jonkinlainen tekosyy jolla voi kuitata monia eri asioita sanomalla, että se johtuu siitä, että on ADHD. Kun ihminen vaikka lupaa tehdä jonkun asian tai tulla sovittuun tapaamiseen asioissa, mutta ei tee sitä asiaa tai myöhästyy tapaamiselta, niin voi kuitata sen sillä, että "No se johtuu siitä kun minulla on tämä ADHD". Vaikka oikeasti se olisi ihan itse jonkun nettitestin tekemisen tai Wikipedia-artikkelin lukemisen jälkeen itse diagnosoitu asia, ei mikään oikeasti tutkittu ja diagnosoitu juttu. Ei esim. minun 15 työkaverista noin 10 oikeasti olla ADHD.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.
Mihin lapsi tarvitsee diagnoosin, jos hän pärjää koulussa? Opettajan tehtävänä on seurata niitä oireita jotka vaikeuttaa oppimista.
Suomalainen peruskoulu on äärimmäisen helppo. Kuormituksen kasvaessa vaikeuksia tulee. Olisi äärimmäisen tärkeää, että ADHD tunnistettaisiin ajoissa. Ettei tarvitsi lukea vuosikymmenten masennuslääkityksistä, jotka eivät auta, kun oikeasti taustalla onkin diagnosoimaton ADHD.
Miten voi olla mahdollista, että samanaikaisesti suomalainen peruskoulu on äärimmäisen helppo, tavallisella koululuokalla voi olla 7-10 o
Kouluissa mennään keskitason mukaan. Hitaat ei pysy kyydissä ja älykkäät oppivat laiskoiksi. Sitten lukiovaiheessa alkavat vaikeudet, kun peruskoulussa ei joutunut ponnistelemaan yhtään. Läksyt ehti tehdä tunnilla ja ylöspäin eriyttäminen oli jotain sanahelinää, mitä ei tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa on alettu mennä metsään, kun ihan jokaiselle on alettu etsiä jotain oiretta selittävää diagnoosia, oli se sitten nepsydiagnoosi tai mt-diagnoosi. Ennen sentään tajuttiin jättää lääkitsemättä ne, joiden oireet eivät tosissaan haitanneet elämää.
Nyt sitten kaivellaan 30 vuoden takaisia koulupapereita ja muistoja, jotka voivat olla jotain ihan muuta kuin todellisuus ja itketään, kun päässytkään lääkikseen vaan pelkästään sairaanhoitajaksi, vaikka keskiarvo oli 9. Diagnoosilla yritetään selvästi paikata jotain vaillejäämistä ja elämässä epäonnistumisen kokemusta, vaikka oikeasti merkityksellinen elämä on ihan itsestä kiinni jos on päässyt niin pitkälle, että on saanut vaativan koulutuksen ja kykenee hoitamaan työnsä kunnialla. Miksemme vain nauttisi erilaisuudesta ja jättäisi diagnoosit ja lääkkeet niille, joiden elämä aidosti on yhtä helvettiä?
Tällaisia ajatuk
Ja vaikka elämä on ollut yhtä vaikeutta, niin menestyy silti paremmin kuin tavis, jonka elämä on myös vaikeaa mutta joka ei kuitenkaan yhtä hyvin menesty...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD, autismi ja vastaavat näkyvät hyvin eri tavoin ihmisissä. Naisilla niitä ei diagnosoitu pitkään aikaan ennen kuin tieto lisääntyi. Tottakai niitä tulee lisää kun diagnosointi paranee.
Ei diagnosoinnin parantuminen kuitenkaan selitä käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöiden lisääntymistä. Osa "diagnooseista" on tunnetusti vain vanhempien keksimää (jolla lepsu kasvatus halutaan peittää). Ei lapset ja nuoret olleet vielä 1990-luvulla niin levottomia ja tyhmiä kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat kuulla?
No, tässä muutama:
* mölyävät ja liian nopeatempoiset lastenohjelmat
* pelikoneet
* kasvatuksen puute
* liikunnan ja ulkoilun puute
* ruoka liian yksipuolista
* mm. D-vit.arvo täysin päinhonkia
* järkevän tekemisen puute ilman kilpailua tai riehumista toisten riehujien seassa
* liian aikaisin "laitostuminen" päiväkodeissa, jolloin syli, tuki ja vanhemman läsnäolo puuttuvat päivistä
* kaikintavoin patalaiskat vanhemmat ja se, että se on hyväksyttävää
* yhteiskunnan into tukea jokaista häröilijää
* yhteiskunnan into estää normaali kasvatus, ettei vaan nyt tule paha mieli
Muualla maailmassa lapset menevät päivähoitoon kuukauden jälkeen. Onko Suomessa liian huono päivähoito nykyisin? Ruoka on nykyisin myös monipuolisempaa kuin aikaisemmin j
Miten niin D-vitamiinia ei saanut 70-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan aika tarkkaan milloin minun ns. adhd-oireeni alkoivat.
Kun meidän kotiin tuli tietokone ja sen jälkeen tuli eka oma kännykkä. Oon aika surullinen siitä, että muut eivät tätä kehityskulkua tunnu huomaavan.
Vierailija kirjoitti:
Muistan aika tarkkaan milloin minun ns. adhd-oireeni alkoivat.
Kun meidän kotiin tuli tietokone ja sen jälkeen tuli eka oma kännykkä. Oon aika surullinen siitä, että muut eivät tätä kehityskulkua tunnu huomaavan.
ja lisään vielä että vuonna 2013 kun ostin ensimmäisen älypuhelimeni, tilanne eskaloitui vain entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti ne aivot surkastuvat, kun kasvattaa lapsen vegaaniksi. Vegaanisesta ruokavaliosta saa hyvin vähän tai ei ollenkaan aivoille välttämättömiä ravintoaineita, paljon kiinnitettävä huomiota ravintolisiin. Erityisesti pitkäketjuiset omegat ja B12-vitamiini ovat tärkeitä aivoille. Ei ihme, miksi lapsilla lisääntyvät kehityshäiriöt yms.
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa minkä tahansa diagnoosin
Ihmiset haluavat apua, eikä minkä tahansa diagnoosin. Väärä diagnoosi ei auta yhtään ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD, autismi ja vastaavat näkyvät hyvin eri tavoin ihmisissä. Naisilla niitä ei diagnosoitu pitkään aikaan ennen kuin tieto lisääntyi. Tottakai niitä tulee lisää kun diagnosointi paranee.
Mutta sitten herää toisaalta kysymys, että jos nämä on niin tavallisia ihmisten keskuudessa, niin miksi niiden pitää olla diagnooseja, eli miksi ne pitää nähdä ongelmina? Eikö ne ole sitten vaan ihmiskokemuksen eri variantteja, eli ihmiset on vaan erilaisia. Yhteiskunta on rakennettu tiettyjen pelisääntöjen varaan, jotka hyödyttävät vain joitain ihmisiä. Sitten kaikki muut ihmiset joutuvat kokemaan olevansa huonoja. Oikeastihan näistä erilaisuuksista olisi paljon hyötyä maailmassa, jos niille annettaisiin tilaa ja tukea paremmin. ADHD voi vaikka olla luovuuden lähde, tai autismi auttaa keskittymään johonkin tiettyyn asiaan ja alaan todella tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Miksi näitä pitää kutsua "diagnooseiksi"? Eri ihmisten aivot toimii eri tavoin. Näin se on aina ollut. Ihmiset kärsivät vain silloin, kun eivät saa toteuttaa itseään ja eivät saa apuvälineitä, joiden avulla elää ehkä hieman joistain muista poikkeavaa, mutta hyvää elämää.
Yks kaveriäiti järjesti tyttärelleen yksityiseltä puolelta ADHD-diagnoosin, kun julkiselta ei tippunut. Sillä on sitten hyvä selittää kaikki epäonnistumiset töissä ja koulutuksessa.
"Peruskoulussa ei tarvitse vielä itsenäisesti osata tuota ajan hallintaan, joka päivä siellä joku on myöhässä. Eli teidän kohdalla se hoito on mennyt juuri niinkuin pitikin. Silloin kun ongelmia on ilmennyt, on aloitettu kartoittaa mikä se ongelma on, on tullut diagnoosi, lääkitys ja terapia. Ei todellakaan voida sanoa että hoitamaton ADHD olisi aiheuttanut ongelmia. Näitä hoitamattomia ADHD tapauksia on mm vankilat täynnä"
Ei todella hoito ollut ajoitettu oikein, sillä hän kärsi heikosta itsetunnosta ja tunsi olevansa huonompi kuin muut ja ahdistui siitä, pelkäsi jopa aivosyöpääm Ja etsi jo lapsena syitä, miksi oli sellainen kuin oli. Jopa stipendin valinta oli väärä, eikä ollut ansaittu, kun hän myöhästyi tunnilta jatkuvasti. Ja heikkoa itsetuntoa korjataan edelleen. Ja diagnoosin saaminen oli todella hänelle itselleen ja muille suuri helpotus.
Toisin kuin täällä väitetään, diagnoosin saaminen ei ole helppoa ja on pitkä prosessi. Me vanhemmat yritettiin jo pari kertaa peruskoulussa ja aina saimme vain vähättelyä ja vedottiin lapsen menestykseen koulussa ja hyvään käytökseen, eikä edes haluttu kuulla millaisia haasteita ja ongelmia oli lapsen arjessa ja niiden suorittamisessa.
Lääketehtaat hyötyy kun nappia lyödään naamariin. Erittäin vastuutonta, että niitä syötetään lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Yks kaveriäiti järjesti tyttärelleen yksityiseltä puolelta ADHD-diagnoosin, kun julkiselta ei tippunut. Sillä on sitten hyvä selittää kaikki epäonnistumiset töissä ja koulutuksessa.
Eli lapsi meni ensin julkiselle puolelle, eikä hänen tutkimuksissaan tullut ADHD diagnoosia ja sitten meni yksityiselle ja tuli? Molemmilla puolilla Psykologi ja psykiatri vai julkisella terveyskeskuksen yleislääkäri? Tarinasta puuttuu osia, etenkin se että Kannassa kyllä näkyy tehdyt tutkimukset. Niitä toki täydennetään, jos ne eivät ole riittäviä.
Olet ihana kaveri <3.
Vierailija kirjoitti:
Se tuntuu monella olevan jonkinlainen tekosyy jolla voi kuitata monia eri asioita sanomalla, että se johtuu siitä, että on ADHD. Kun ihminen vaikka lupaa tehdä jonkun asian tai tulla sovittuun tapaamiseen asioissa, mutta ei tee sitä asiaa tai myöhästyy tapaamiselta, niin voi kuitata sen sillä, että "No se johtuu siitä kun minulla on tämä ADHD". Vaikka oikeasti se olisi ihan itse jonkun nettitestin tekemisen tai Wikipedia-artikkelin lukemisen jälkeen itse diagnosoitu asia, ei mikään oikeasti tutkittu ja diagnosoitu juttu. Ei esim. minun 15 työkaverista noin 10 oikeasti olla ADHD.
Eiköhän tässä ole enemmänkin kyse vitsailusta. Oikeasti ADHD-ihminen kärsii tuosta, ihan turha pitää sitä "tekosyynä", koska se on SYY hyvin useasti, hyvin moneen ongelmaan. Kyrpii tuollainen, vanhanaikainen asenne asioihin.
Mikä oletus se on, että jos koulu menee hyvin, lapsen pitäisi olla jotenkin taipuvainen menestymään muutenkin elämässään? Ehkä kaikki eivät vain ole sellaisia, jotka sekä saavat kympit kokeista ETTÄ haluavat toimia säntillisesti muiden pillin mukaan, jotta saavuttaisivat jotain mainetta ja kunniaa? Eikö fiksu lapsi voi aivan hyvin mennä johonkin oppisopimuskoulutukseen tms. jos koulun aikataulujen mukaan toimiminen ei kiinnosta?
Aika moni vanhempikin asettaa näille fiksuille lapsille paineita siitä millainen pitäisi olla jotta olisi tarpeeksi hyvä ja riittäisi ihmisenä. Mitä jos annettaisiin teinien tehdä omat valintansa, koska sitä se elämä on. Virheitä ja onnistumisia.