ADHD:n lisääntymistä ei voi enää pistää sen piikkiin, että asioista vain puhuttaisiin enemmän

Vierailija kirjoitti:

Yks kaveriäiti järjesti tyttärelleen yksityiseltä puolelta ADHD-diagnoosin, kun julkiselta ei tippunut. Sillä on sitten hyvä selittää kaikki epäonnistumiset töissä ja koulutuksessa.

Tiedätkö, kuinka vaikeaa on nuoren päästä oikeasti kunnallisella edes testeihin? Älä viitsi vetää tuollaista p*skaa, kun et asioista tiedä mitään. Oletko koskaan ajatellut, että tämä teki asian lapsen parhaaksi, että on voinut vaikka hyötyä diagnoosistaan? Eivät kaikki hakea minään tekosyitä, lumihiutaleleikkejä tai muotidiagnooseja. He haluavat aidosti auttaa lapsiaan tai itseään. 

Tämä ketju paljastaa, millaisia surkimuksia tännekin kirjoittavat pseudoälykkäät ihmiset ovat. Heitä perkele se ensimmäinen kivi sitten, kun oma pesä on puhdas. 

Vierailija kirjoitti:

Puolella ADHD-tapauksissa "sairaus" paranisi jos lapsella olisi ruutuaika

Ja oikeaa ruokaa saatavilla, ilman lisäaineita ja prosessointia.

Miten nykyinen vähärasvainen ravinto vaikuttaa ihmisten terveyteen? Voi vaihdettiin margariiniin, liha korvataan vähärasvaisella lihalla tai lihankorvikkeella, täysmaito korvataan rasvattomalla maidolla ja sokeri korvataan aspartaamilla.

Itse odotan testiä/mahdollista diagnoosia, kun keskittyminen on mitä on. Toki minäkin keskityn johonkin, asioihin jotka kiinnostavat. Historia, äidinkieli, taideaineet olivat loistavalla pohjalla, mutta matikka, fysiikka ja kemia raavittiin minimillä läpi. Alakoulusta asti härväsin tunneilla jotain muuta, luin kirjaa tai piirsin, kun keskittymistä ei löytynyt. Viimeistään etäopetus paskoi lopunkin keskittymiskyvyn. 

Nyt ammattikoulussa katselen seinille, koska ulkoinen kuormitus on niin suuri, että vähemmästäkin lähtee järki. Silloin kun koko porukka on siis paikalla ja osasto täynnä. Ennen loma-aikoja useimmat jättävät tulematta ja silloin saan päivän aikana useamman työn tehtyä ja vähän ylimääräistä päälle. 

Kyllä minä haluaisin keskittyä ja olla "normaali", neurotyypillinen, jos se olisi valinnan asia. Ei tästä kukaan nauti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD, autismi ja vastaavat näkyvät hyvin eri tavoin ihmisissä. Naisilla niitä ei diagnosoitu pitkään aikaan ennen kuin tieto lisääntyi. Tottakai niitä tulee lisää kun diagnosointi paranee.

Ei diagnosoinnin parantuminen kuitenkaan selitä käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöiden lisääntymistä. Osa "diagnooseista" on tunnetusti vain vanhempien keksimää (jolla lepsu kasvatus halutaan peittää). Ei lapset ja nuoret olleet vielä 1990-luvulla niin levottomia ja tyhmiä kuin nykyään.

Samalla on myös oppilasaines on muuttunut todella radikaalisti. Adhd on periytyvä sairaus ja nyt kouluissa on vähintään 30 % vierastaustaisia. Se selittäisi aika paljon, mistä tuo muutos johtuu.

Surullistahan se on jos syndroomat ja sairaudet lisääntyvät. Hankalinta on ymmärtää miksi lääkärit eivät näe näitä asioita kuten muut ihmisten parissa työskentelevät, mm opettajat. Kyllähän ihmisten terveyteen vaikuttavia tekijöitä on tuhansia. Yhtenä mm virukset ja bakteerit, jotka muuntuvat hyvinkin nopeasti. Näitä muotisairauksia on paljon, siis lääkärit syyttävät potilaita huomionhakuisiksi koska muillakin on ko sairaus. Oikeasti jokin tekijä laukaisee sairauksia, ei mikään muotioikku. Lääketiede ja etenkin lääkärit tulevat aina jälkijunassa, joskus sukupolvia perässä, hitaasti ja ymmärtämättä että ovat aitiopaikalla näkemässä uusien sairauksien tulon ja leviämisen. Silti heistäkin 99% odottaa että joku jossain (ulkomailla yleensä) selvittää mistä jokin johtuu. Yhden sukupolven päästä olemme taas viisaampia tämän päivän sairauksista, olettaen että jossain vielä on halua ja varaa tutkia eri sairauksia. Usein ne lääkärin tiedot ja asenteet ovat jostain muutaman kymmenen vuoden takaa, tuoreimmillaan noin kymmenen vuoden takaa. Onko valmistumisen jälkeen täysin oman aktiivisuuden ja mielenkiinnon varassa se lukeeko uusia tutkimuksia vai ei?

Entäpä jos me kaikki vain maskaamme, jotta selviämme elämästä. Miten yhtäkkiä niin moni kolme-neljäkymppinen menestynyt nainen onkin vain huijannut itsensä menestykseen kun pinnan alla kytee hoitamaton elämää invalidisoiva ADHD. En ymmärrä miten tämän häiriön kanssa edes voi onnistua yhtään missään niin hyvin vaikka kaikkensa yrittääkin maskata.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos me kaikki vain maskaamme, jotta selviämme elämästä. Miten yhtäkkiä niin moni kolme-neljäkymppinen menestynyt nainen onkin vain huijannut itsensä menestykseen kun pinnan alla kytee hoitamaton elämää invalidisoiva ADHD. En ymmärrä miten tämän häiriön kanssa edes voi onnistua yhtään missään niin hyvin vaikka kaikkensa yrittääkin maskata.

Se on myös varsin erikoista, että melkein jokainen itsensä diagnosoinut on selvästi keskitasoa älykkäämpi. Missä ovat kaikki ne keskitasoiset tai keskitasoa heikommat adhd-tapaukset?

Kuitenkin adhd keskimäärin vaikuttaa keskimäärin 9 pinnan verran älykkyysosamäärää laskevasti, eli heitä pitäisi olla paljon enemmän kuin näitä älykkäitä ja menestyviä adhd-tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Itse odotan testiä/mahdollista diagnoosia, kun keskittyminen on mitä on. Toki minäkin keskityn johonkin, asioihin jotka kiinnostavat. Historia, äidinkieli, taideaineet olivat loistavalla pohjalla, mutta matikka, fysiikka ja kemia raavittiin minimillä läpi. Alakoulusta asti härväsin tunneilla jotain muuta, luin kirjaa tai piirsin, kun keskittymistä ei löytynyt. Viimeistään etäopetus paskoi lopunkin keskittymiskyvyn. 

Nyt ammattikoulussa katselen seinille, koska ulkoinen kuormitus on niin suuri, että vähemmästäkin lähtee järki. Silloin kun koko porukka on siis paikalla ja osasto täynnä. Ennen loma-aikoja useimmat jättävät tulematta ja silloin saan päivän aikana useamman työn tehtyä ja vähän ylimääräistä päälle. 

Kyllä minä haluaisin keskittyä ja olla "normaali", neurotyypillinen, jos se olisi valinnan asia. Ei tästä kukaan nauti. 

Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta, että epäkiinnostaviin ei jaksa keskittyä ja melu vaikeuttaa keskittymistä. Tai sitten olen itsekin ADHD. Olin koko kouluikäni tuollainen eli noin 17v, alakoulusta ammattiopintoihin saakka. Olen edelleen samanlainen. Elämässä ihan hyvin pärjännyt, hyvät arvosanat ja todistukset, työtä ja harrastuksia, perhe ym. Koen olevani ihan normaali ja samanlainen kuin keskiverto suomalainen. En unohtele enkä selittele. Koti on välillä kaaos kun olen väsynyt mutta en selittele millään kirjainyhdistelmällä. Keskittyminen vaihtelee kiinnostuksen mukaan. Tuntuu että nykyään ihmiset vaativat itseltään ihan älyttömiä ja jos ei kaikkeen pysty mihin muutkin pystyvät, täytyy olla ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos me kaikki vain maskaamme, jotta selviämme elämästä. Miten yhtäkkiä niin moni kolme-neljäkymppinen menestynyt nainen onkin vain huijannut itsensä menestykseen kun pinnan alla kytee hoitamaton elämää invalidisoiva ADHD. En ymmärrä miten tämän häiriön kanssa edes voi onnistua yhtään missään niin hyvin vaikka kaikkensa yrittääkin maskata.

Se on myös varsin erikoista, että melkein jokainen itsensä diagnosoinut on selvästi keskitasoa älykkäämpi. Missä ovat kaikki ne keskitasoiset tai keskitasoa heikommat adhd-tapaukset?

Kuitenkin adhd keskimäärin vaikuttaa keskimäärin 9 pinnan verran älykkyysosamäärää laskevasti, eli heitä pitäisi olla paljon enemmän kuin näitä älykkäitä ja menestyviä adhd-tapauksia.

Itsensä diagnosoinut? Mitä ihmettä selität? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos me kaikki vain maskaamme, jotta selviämme elämästä. Miten yhtäkkiä niin moni kolme-neljäkymppinen menestynyt nainen onkin vain huijannut itsensä menestykseen kun pinnan alla kytee hoitamaton elämää invalidisoiva ADHD. En ymmärrä miten tämän häiriön kanssa edes voi onnistua yhtään missään niin hyvin vaikka kaikkensa yrittääkin maskata.

Se on myös varsin erikoista, että melkein jokainen itsensä diagnosoinut on selvästi keskitasoa älykkäämpi. Missä ovat kaikki ne keskitasoiset tai keskitasoa heikommat adhd-tapaukset?

Kuitenkin adhd keskimäärin vaikuttaa keskimäärin 9 pinnan verran älykkyysosamäärää laskevasti, eli heitä pitäisi olla paljon enemmän kuin näitä älykkäitä ja menestyviä adhd-tapauksia.

Täällä jokaisen lapsi tai itse ollut kympin tyttö. Onkohan kasin tytöillä tätä häiriötä ollenkaan, en ole kertaakaan lukenut tällä palstalla yhdestäkään ADHD-tytöstä, joka olisi ollut pelkästään ihan OK koulussa. 

Nykypäivän älämölö ja hektisyys (jolla ei silti saavuteta mitään tuloksia) nostavat esiin ongelmakäyttäytymistä niilläkin lapsilla, jotka rauhallisessa ja ennakoitavassa ympäristössä voisivat toimia ongelmitta. Kyse ei aina ole vain p*skoista vanhemmista vaan esim. se myllytys, johon rauhallisessa kodissa kasvatettu lapsi joutuu ekana koulupäivänä, aiheuttaa ongelmia. Koulussa on levottomia lapsia, mutta koulu itsekään ei pyri rauhoittamaan tilannetta, koska koko ajan pitää olla jotain uutta ja jänskää ja lukujärjestykset ovat tylsiä. Jos koulu olisi yhtä "tylsä" kuin vaikka kasarilla, moni lievä nepsypiirteisyys jäisi kokonaan pimentoon. Nykylapsi saa olla aika terästä, jotta kestää yhdeksän vuotta peruskoulun apinatarhaa oireilematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos me kaikki vain maskaamme, jotta selviämme elämästä. Miten yhtäkkiä niin moni kolme-neljäkymppinen menestynyt nainen onkin vain huijannut itsensä menestykseen kun pinnan alla kytee hoitamaton elämää invalidisoiva ADHD. En ymmärrä miten tämän häiriön kanssa edes voi onnistua yhtään missään niin hyvin vaikka kaikkensa yrittääkin maskata.

Se on myös varsin erikoista, että melkein jokainen itsensä diagnosoinut on selvästi keskitasoa älykkäämpi. Missä ovat kaikki ne keskitasoiset tai keskitasoa heikommat adhd-tapaukset?

Kuitenkin adhd keskimäärin vaikuttaa keskimäärin 9 pinnan verran älykkyysosamäärää laskevasti, eli heitä pitäisi olla paljon enemmän kuin näitä älykkäitä ja menestyviä adhd-tapauksia.

ADHD laskee juurikin älykkyystesteissä hieman keskimääräistä pistemäärää, koska on vaikea keskittyä. Loogista?

Täällä on yksi kovin keskinkertainen ADHD. Erittäin vaikeiden reittien kautta sain hommattua AMK-tutkinnon, koska keskittyminen on ollut aina todella vaikeaa. Lukio meni siinä ja siinä läpi. Jos nyt koulutus on minkään mittari. Olen aina suoriutunut kaikesta keskinkertaisesti, tai huonosti. Paitsi urheilussa ja musiikissa, urheilussa pärjäsin SM-tasolle asti, musiikkia olen tehnyt ja soittanut koko elämäni. Muuten pyhä keskinkertaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotias ja pikkuveljeni on 39vuotias.

Meillä molemmilla todettu aikuisena adhd.

Veljeni kolmesta lapsesea kahdella adhd ja samoin minun ainoalla lapsellani.

Isällämme myös selvää oireilua muttei halua tutkimuksiin.

Mitä yli 60v ihminen enää tekee sillä diagnoosilla? Siis lääkärin kertomana. Jutelkaa te lapset hänelle mitä ongelmia teillä on. Isänne kyllä tunnistaa omat oireensa. 

 

Vai että yksityiseltä käydään ostamassa diagnooseja. Noh.

Tyhmän suusta kuulee kaikenlaista. 

Nepsy tai ei, niin lapsella ja muilla on huomattavasti helpompaa kun olosuhteet ovat kutakuinkin ok. Tyhmä kuvittelee että rahalla saisi lapselleen diagnoosin ja täten tukitoimia. Viisas käyttää rahansa järkevämmin kuten vaikkapa niihin tukitoimiin tms jolla helpottaa lapsensa arkea. 

Samalla ap. logiikalla myös neuvolassa ovat räjähtäneet käsiin diagnoosit ja niiden tarpeet allergioista,  puheopetuksesta, lapsen näöstä ja kuulosta, jalkavaivoista,  lapsen motorisesta kehityksestä, pituudesta ja painosta, hampaista, hiuksen väristä jne. jne. Joihin ennen kukaan ei  kiinnittänyt mitään huomiota tai nähnyt niissä mitään ongelmaa, saati että lääkärin pitäisi niitä tutkia  ja tehdä diagnooseja tai noissa voisi olla mitään vikaa tai ongelmaa. 

Tosiaan nykylapset ovat ihmeellisiä, ei ennen tälläistä ollut. 

Olisiko syynä korkea elintaso, jossa lapsella on ihmisarvo ja lapsen oikeudet ja etu ja nauttivat lain tuomaa turvaa ja oikeutta. 

Eikä siitä ole Suomessa kuin sata vuotta, kun lapsilla ei ollut edes ihmisarvoa ja olivat yleistä riistaa ja heitä huutokaupattiin taloihin tekemään töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että opettajat eivät tunnista ADHD oireilua. Lapsella diagnoosi vasta peruskoulun jälkeen. Peruskoulun päättötodistus ka 9,5 ja käytös 9.

ADHD-oireilu on helppo tunnistaa, mutta valitettavasti prosessi tyssää alkuunsa eikä lapsi pääse asianmukaisesti tutkimuksiin. Muut nepsy-pulmat sen sijaan on hankalampia, ja erityisesti nepsytytöt jäävät ilman asianmukaista ymmärrystä ja tukea. 

Sain AdHD diagnoosin vasta 35 vuotiaana, vaikka mulle tehty useampaan kertaan laajoja tutkimuksia ala-asteelta lähtien ja ne ADHD piirteet tulleet esille joka ikinen kerta. Ilman diagnoosia en tietenkään lapsena jäänyt vaan sain sen aikaisen muotidiagnoosin josta on ilmeisesti mahdotonta päästä eroon kun sen on kerran saanut.

Ks. Muotidiagnoosia en kuitenkaan testien perusteella saanut, vaikka edellinen lääkäri näin olettekin. Sitä aikaisempi ei suostunut poistamaan diagnoosia, vaikka mistään ei tullut ilmi millä perusteella diagnoosi annettu eikä tutkimuksetkaan puoltaneet sitä.

ADHD:ta ei suostunut tutkimaan. Olisi kuulemna tullut ilmi jo aikaisemmissa tutkimuksissa niin turhaa sellaista alkaa tutkimaan. No niinhän se oli tullutkin ilmi, mutta mutta mutta...

Ja samankaltaisia tapauksia suomessa on myös paljon.

Itselläni myös tuota "vikaa" että älykkyys paikannut todella paljon. Mulla on myös  paha hahmotushäiriö eikä tästäkään mitään merkintää missään ja eihän sellaista voi olla kun kukaan muu ei oo huomannut.

Saitko siis lapsena ADHD-diagnoosin vai et saanut?

Minkä diagnoosin sait lapsena ja miksi haluaisit päästä siitä eroon? Haittaako diagnoosimerkintä sinua?