Lue keskustelun säännöt.
HS: Keskiluokan statussymbolit listattu. Kuinka signaloida omaa arvoaan hienovaraisti menemättä överiksi?
08.10.2023 |
Mehiläispesä, string-hylly, paimio-tuoli, Aalto-tarjoiluvaunu, Mademoiselle keinutuoli, Karuselli-, tankki- ja Remmi-nojatuolit, PH5-valaisin, simpukka-pöytälamppu, ritiläpenkki, 50-ja 70-lukujen designsenkit. You name it! Tietäjät tietää. Lokki ja Aaltomaljakko nykyään passe', koska niitä myydään Prismassa. Statussymbolilla on sanana epämiellyttävä kaiku, koska ihmiset haluavat tehdä sillä muihin hienovaraisen vaikutuksen. Erityisesti Artek kiinnostaa nousevaa suomalaista keskiluokkaa ja luokkahypyn vaiheessa kipuileva nuoria. Todella varakkaille selkeät statussymbolit kotona voivat olla nolojakin ja niitä vältellään. Mitä statussymboleita sinulla on kodissassasi? Ovatko ne valikoituneet sinne sattumoisin kauneutensa vuoksi vai onko niillä statusarvoa? Tai ehkä olet saanut perinnöksi sattumalta juuri ne? Tai ehkä kestävä design viehättää, kunnes niistä tulee prismatavaraa.
Kommentit (630)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodissamme on Artekia ja PH-valaisimia yksinkertaisekdi siksi että tykkäämme niistä. Koen loukkaavana tuon ajattelun että olisimme statussympolien perään.
Meilläkin on skandinaavista designia mökillä. Me tykätään siitä ja siihen yksinkertaiseen ympäristöön se sopii. Mutta meille kotiin se ei sovi.
Eikös tuo ole vähän tarpeettoman snobi kommentti tähän keskusteluun? Alkuperäinen kysymys oli, miten voi signaloida omaa arvoaan menemättä överiksi. Ensinnäkin jonkun desingesineillä sisustetun vapaa-ajan talon kutsuminen mökiksi on minusta jo överiä. Vielä överimmäksi tuon tekee se, että rivien välistä loistaa, että on niin paljon rahaa, että voi ostella designesineitä mökille. Muut vie mökille yleensä jotkut vanhat ylijäämät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista epäkäytännöllisistä perintöhuonekaluista on hankkiuduttu eroon vähitellen, tilalle on joka muutossa tullut enemmän Ikeaa. Pianokin lähti. Kirjat ovat kaapeissa ovien takana piilossa. On meillä pari taulua ja keittiössä Marimekon vahakangas. Design-esineet ja - huonekalut ovat niin epäkäytännöllisiä, ettei edes harkita. Astioihin en rahojani viitsi laittaa, ja vanhat Arabiatkin myytiin turhina.
Meillä on vähän sama tilanne. Perintöpiano, yli 100-vuotias, oli kaunis huonekalu ja toi kyllä sisustukseen oman tunnelmansa, mutta oli kuitenkin loppupeleissä vain vanha piano, hyvässä ja pahassa. Sointi piti virittää matalaksi, jotta olisi kestänyt. Vanhoissa perintöastioissa yleensä on se ikävä ominaisuus, että eivät kestä konetiskiä, eikä meillä ainakaan ole sitä Huldaa keittiössä tiskaamassa, kuten aikoinaan esi-isien perheissä oli.
Mitä hankitte tilalle?
Ei olla ainakaan vielä hankittu mitään tilalle. Astioita on riittävästi muutenkin. Piano ehkä tulee, eläkepäivillä, jokin laadukas.
Vierailija kirjoitti:
Suomen kaunein koti-ohjelmassa näkee paljon näitä status-esineitä.
Naurettavaa, että kaikille on ne samat esineet kaikkialla ja esimerkiksi se tummahko vihreä seinä on nyt jokaisessa kodissa ja jokaisella on useampi lamppu, jossa itse polttimo näkyy, siis ilman varjostinta.
Nämä juuri todistavat sen, että ei näitä ole hankittu siksi, että niistä tykätään vaan kun niitä kuuluu hankkia.
5-10 vuoden kuluttua, noilla on kaikilla joku ihan muun värinen seinä ja toiset esineet ja sitten he taas väittävät: "hankittiin tällaiset kun tykätään näistä", ziisus mitä sontaa tulee koulutettujen aikuisten suusta!
Joo ja kaikki ne osallistujaperheet puhuu siitä, kuinka hankittiin tämmöstä ajatonta ja oman maun mukaista. Lopputulema on se, että kaikilla on samat esineet samalla tavalla sijoiteltuna: esim. iso lehtinen viherkasvi bohotyylisestä kaislaruukussa aseteltuna joko Aallon pikkujakkaran päälle tai sen tietynmallisen keittiöntuolin päälle. Mitä erikoista tässä on, kun lähes joka kodissa on sama asetelma.
Oikeammin noiden ihmisten pitäisi puhua, että tehtiin ja sisustettiin tämmöinen talo/asunto, koska tää on nyt muotia ja kaikilla muillakin on tällanen. Kyse on muodista, ei mistään muusta. Jännä juttu, miten 90-luvun lopussa kaikki tykkäsivät pyökinvärisesta keittiöstä peiliovilla ja vitriinikaapeista, joiden sisus oli valaistu. Ja kaikki silloinkin puhuivat ajattomuudesta. Ketä nää osallistujaperheet koittaa puheillaan huijata, ihan itseään, vai katsojia?
Kaikilla on nyt mustat keittiöt, samanlaisella avotasolla, samanlaisella aamiaiskaapilla, ja pari käsikranaattivalaisin siinä roikkumassa. Kukaan ei laita 5 v päästä mustaa keittiötä, 10 v päästä musta keittiö on nolointa mitä voi olla. 10 vuoden päästä kaikki inhoaa avokeittiöitä, koska ne ei enää ole muotia, vaan erilliskeittiöt ovat.
Oudointa tässä sisustusvimmassa on, että porukka tekee sitä pääosin velkarahalla. Kun velka on maksettu, remppaa pitäisi tehdä jo kiireesti, kun muoti ajoi ohi. Itse olen niitä naisia, jotka mieluummin ostaa antiikkia ja tauluja ja sisustaa niillä sen 20 v sitten rempatun asuntonsa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin tulodesiiliin pitää kuulua että kuuluu keskiluokkaan joka ostelee jotain status-tuotteita? Minä kuulun heittämällä ylimpään tulodesiiliin enkä omista yhden yhtäkään design-tuotetta. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Mitä tuollaiset status-symbolit yleensä edes maksavat? Ei minulla ole varaa tai halua ostaa jotain tuhannen euron mehukannua, järjetön ajatuskin.
Jos jossain mielenhäiriössä menisin ostamaan jonkun tuhannen euron astian niin vatuttaisi joka kerta kun sen näkisi.
Ihan samaa mieltä. Ihmiset pistävät rahaansa kaikenlaiseen joutavaan p**kaan ja tingeltangeliin että muut arvostaisivat. Tämä ketju on täynnä näitä huonoitsetuntoisia tyhjäpäitä. Onhan se mielenkiintoista noin sosiologiselta kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista epäkäytännöllisistä perintöhuonekaluista on hankkiuduttu eroon vähitellen, tilalle on joka muutossa tullut enemmän Ikeaa. Pianokin lähti. Kirjat ovat kaapeissa ovien takana piilossa. On meillä pari taulua ja keittiössä Marimekon vahakangas. Design-esineet ja - huonekalut ovat niin epäkäytännöllisiä, ettei edes harkita. Astioihin en rahojani viitsi laittaa, ja vanhat Arabiatkin myytiin turhina.
Meillä on vähän sama tilanne. Perintöpiano, yli 100-vuotias, oli kaunis huonekalu ja toi kyllä sisustukseen oman tunnelmansa, mutta oli kuitenkin loppupeleissä vain vanha piano, hyvässä ja pahassa. Sointi piti virittää matalaksi, jotta olisi kestänyt. Vanhoissa perintöastioissa yleensä on se ikävä ominaisuus, että eivät kestä konetiskiä, eikä meillä ainakaan ole sitä Huldaa keittiössä tiskaamassa, kuten aikoinaan esi-isien perheissä oli.
Mitä hankitte tilalle?
Varmaan Steinway & Sons D-274:n 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi Husqvarna polkupyörää, 50- j 60- luvuilta, Monark 70- luvulta, Helkama - ja Tunturi 80- luvuilta. Vaimolle ostin sadan tonnin sähköauton torikassiksi mutta itse ratsasteltn/rakastelen ihanilla pyörilläni. Ei löydy naapurin urpoilta tällaasia aartehia.
Todella outo maailma tämä: kuinka signaloida omaa arvoaan ja vieläpä hienovaraisesti.
Tällaisiakin jotkut miettii. En ymmärrä eikä varmaan sitten kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Enemmän tuo kaikki edustaa WT-kansaa.
Oikeasti varakkaat ja sivistyneet ei hanki mitään turhaa krääsää.
Ostetaan laatua, mutta mitkään merkit yms. ei näy ulospäin.
Jos on statusesine tai merkit paistaa, on se merkki duunariluokasta ja matalasta koulutuksesta.
Asia ei ole minusta aivan noin yksinkertainen, mutta juu, siinä mielessä kyllä olen samaa mieltä, että duunariluokasta ponnistaneet pyrkivät usein signaloimaan omaa keskiluokkaan kuulumistaan tiettyjen statusesineiden ja merkkien avulla.
Mutta mitenkä muutenkaan sitä voi osoittaa?
Se taitaa olla asian ydin: miksi sitä haluaa osoittaa? Varsinkaan, kun se ei ole totta?
Ne, joilla rahaa on eivät osoita. Heitä ei kiinnosta, päin vastoin, usein ollaan vähän hissunkissun varoistaan.
Kummisetäni ja tätini ovat molemmat toimitusjohtajia suht isoissa yrityksissä ja rahaa on. Heillä on silti ollut koko muistamani 40-vuotta samat halvat huonekalut, pienessä vanhassa mökissään. Kulkevat täysin perus-tuulipuvuissa ja ajavat 10-vuotta vanhoilla volvoilla.
Ovat toki sivistyneitä ja panostavat tilaisuuden arvon mukaisesti esim. juhliin, mutta en voisi kuvitellakaan heiltä löytyvän jotain paitaa isolla Gucci-merkillä tai HH-logo, Lokki-valaisin 😂
Ei, varakkaita se ei kiinnosta. Mutta kaupan kassalla oleva ystäväni pitää edellä mainittuja merkkejä erittäin tärkeinä. Ajaa velaksi ostamallaan uudemmalla autolla kuin kummini, sanomattakin selvää, että se on BMV.
On pahoissa veloissa ja ihmettelen, miksi ne merkit on niin iso asia.
Itse tienaan neljä kertaa sen mitä hän, mutta kuljen kirpputorin toppahousuissa ja villapaidoissa ja ajan vanhalla Passatilla.
Ekonomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Enemmän tuo kaikki edustaa WT-kansaa.
Oikeasti varakkaat ja sivistyneet ei hanki mitään turhaa krääsää.
Ostetaan laatua, mutta mitkään merkit yms. ei näy ulospäin.
Jos on statusesine tai merkit paistaa, on se merkki duunariluokasta ja matalasta koulutuksesta.
Asia ei ole minusta aivan noin yksinkertainen, mutta juu, siinä mielessä kyllä olen samaa mieltä, että duunariluokasta ponnistaneet pyrkivät usein signaloimaan omaa keskiluokkaan kuulumistaan tiettyjen statusesineiden ja merkkien avulla.
Mutta mitenkä muutenkaan sitä voi osoittaa?
Se taitaa olla asian ydin: miksi sitä haluaa osoittaa? Varsinkaan, kun se ei ole totta?
Ne, joilla rahaa on eivät osoita. Heitä ei kiinnosta, päin vastoin, usein ollaan vähän hissunkissun varoistaan.
Kummisetäni ja tätini ovat molemmat toimitusjohtajia suht isoissa yrityksissä ja rahaa on. Heillä on silti ollut koko muistamani 40-vuotta samat halvat huonekalut, pienessä vanhassa mökissään. Kulkevat täysin perus-tuulipuvuissa ja ajavat 10-vuotta vanhoilla volvoilla.
Ovat toki sivistyneitä ja panostavat tilaisuuden arvon mukaisesti esim. juhliin, mutta en voisi kuvitellakaan heiltä löytyvän jotain paitaa isolla Gucci-merkillä tai HH-logo, Lokki-valaisin 😂
Ei, varakkaita se ei kiinnosta. Mutta kaupan kassalla oleva ystäväni pitää edellä mainittuja merkkejä erittäin tärkeinä. Ajaa velaksi ostamallaan uudemmalla autolla kuin kummini, sanomattakin selvää, että se on BMV.
On pahoissa veloissa ja ihmettelen, miksi ne merkit on niin iso asia.
Itse tienaan neljä kertaa sen mitä hän, mutta kuljen kirpputorin toppahousuissa ja villapaidoissa ja ajan vanhalla Passatilla.
Helly Hansenilla on hyvät ja muihin vastaviin verrattuna erittäin kohtuuhintaiset purjehdusvermeet. En ymmärrä, mitä vältettävää on HH-logossa. Valkoinen kansitakki kaupunkikäytössä on tietysti espoolaisen yläasteen univormu, mutta noin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Victoria's secret body sprayt
Pitääkin pistää muistiin. En tykkää vahvoista paryymeistä niinkään.
Mä suihkautan tätä häpyhuuliin, virkistää kivasti.
En usko ellet näytä :D
Mä ostan mikä omaa silmää miellyttää, en jotain designia sen itsensä takia. Moni design on aika epämukava käytössä. Ja perus-Ikeoiden kanssa ei tarvitse varoa, vaikka lapset pöytään piirtäisivät tai sattuisivat läikyttämään kaakaot sohvalle. Joko päällinen pesuun tai uusi kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekonomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Enemmän tuo kaikki edustaa WT-kansaa.
Oikeasti varakkaat ja sivistyneet ei hanki mitään turhaa krääsää.
Ostetaan laatua, mutta mitkään merkit yms. ei näy ulospäin.
Jos on statusesine tai merkit paistaa, on se merkki duunariluokasta ja matalasta koulutuksesta.
Asia ei ole minusta aivan noin yksinkertainen, mutta juu, siinä mielessä kyllä olen samaa mieltä, että duunariluokasta ponnistaneet pyrkivät usein signaloimaan omaa keskiluokkaan kuulumistaan tiettyjen statusesineiden ja merkkien avulla.
Mutta mitenkä muutenkaan sitä voi osoittaa?
Se taitaa olla asian ydin: miksi sitä haluaa osoittaa? Varsinkaan, kun se ei ole totta?
Ne, joilla rahaa on eivät osoita. Heitä ei kiinnosta, päin vastoin, usein ollaan vähän hissunkissun varoistaan.
Kummisetäni ja tätini ovat molemmat toimitusjohtajia suht isoissa yrityksissä ja rahaa on. Heillä on silti ollut koko muistamani 40-vuotta samat halvat huonekalut, pienessä vanhassa mökissään. Kulkevat täysin perus-tuulipuvuissa ja ajavat 10-vuotta vanhoilla volvoilla.
Ovat toki sivistyneitä ja panostavat tilaisuuden arvon mukaisesti esim. juhliin, mutta en voisi kuvitellakaan heiltä löytyvän jotain paitaa isolla Gucci-merkillä tai HH-logo, Lokki-valaisin 😂
Ei, varakkaita se ei kiinnosta. Mutta kaupan kassalla oleva ystäväni pitää edellä mainittuja merkkejä erittäin tärkeinä. Ajaa velaksi ostamallaan uudemmalla autolla kuin kummini, sanomattakin selvää, että se on BMV.
On pahoissa veloissa ja ihmettelen, miksi ne merkit on niin iso asia.
Itse tienaan neljä kertaa sen mitä hän, mutta kuljen kirpputorin toppahousuissa ja villapaidoissa ja ajan vanhalla Passatilla.
Mulla kyllä ajelivat jo nyt edesmenneet isovanhemmat kalliilla autoilla ja kodit oli sisustettu kalliilla huonekaluilla. Eikä mummi todellakaan ollut mikään perusmummeli vaan viimeisiin elinvuosiin asti pynttäytynyt helmikaulanauharouva joka kävi kerran viikossa kampaajalla pesussa ja föönauksessa ja joka päivä leivoskahvilla kahvilassa. Siinä on vaan se ero että tämä vanhempi kansa ei edes pidä mitenkään epätavallisena sitä että vaatteet ja laukut ostetaan putiikista ja leipä kahvilakonditoriasta ja kaikki vapaa-aika menee joko kahvilaravintolassa tai hevostallilla. Jossa joku muu hoitaa ne hevoset.
Tämä kaikki on siis normaalia ja tavallista. Eikä merkkivaatteet ja laukut ole muille näyttämistä varten vaan normaaleja käyttötavaroita, toki niissä ei ole mitään koko rinnan poikki meneviä räikeitä logoja. Siitä huolimatta että mummi joskus oli lähinnä järkyttynyt siitä että joku oikeasti hankkii vaatteita Anttilasta (siis minä) . Vanhempani ovat samanlaisia, ei heille mene ymmärrykseen se, kuinka joku voi ostaa huonekaluja käytettynä. ellei ole köyhä tai ellei ne ole antiikkia.
Jaha se on läpällä heitetty statussymboli poistettu. Se ei yllätä mua vaikka moni sitä oli yläpeukuttanut.
Se oli se jauhoviivan pituus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Enemmän tuo kaikki edustaa WT-kansaa.
Oikeasti varakkaat ja sivistyneet ei hanki mitään turhaa krääsää.
Ostetaan laatua, mutta mitkään merkit yms. ei näy ulospäin.
Jos on statusesine tai merkit paistaa, on se merkki duunariluokasta ja matalasta koulutuksesta.
Asia ei ole minusta aivan noin yksinkertainen, mutta juu, siinä mielessä kyllä olen samaa mieltä, että duunariluokasta ponnistaneet pyrkivät usein signaloimaan omaa keskiluokkaan kuulumistaan tiettyjen statusesineiden ja merkkien avulla.
Mutta mitenkä muutenkaan sitä voi osoittaa?
Miten muuten? Siten, että siinä käsityö ja laatu puhuu, eikä joku logo joka on painettu kiinalaiseen puristemuoviin.
Esim. Ruotsin kauneimmat kodit-sarjassa näkyy paljon aitoa antiikkia, sellaista korkeatasoista joka on kullattu ja käsin veistetty vaikka 1800-luvulla. Ei se kerro itsestään mitään muuta kuin sen, että se on todella rakkaudella tehty esine kauan sitten ja täysin käsityönä.
Tai esteettinen taideteos jossa hienot kehykset. Ei siinä ole mitään logoja, eikä niitä kukaan 'valmista' vaan se taiteilija on jo kuollut esim. 200 vuotta sitten.
Ei keskiluokalla vaan ole varaa tällaisiin, kun jo muutama tällainen esine maksaa yhteensä omakotitalno verran kehä 3:n sisältä.
Keskiluokka ostaa sitä mitä kaupasta on saatavilla, eli juuri niitä rahvaanomaisia muovivalaisimia jne. joita on tehty miljoonittain, Arabian astioita jotka tehty Thaimaassa massatuontantona jne.
Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta surullista se on siinä vaiheessa kun niillä snobbaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Enemmän tuo kaikki edustaa WT-kansaa.
Oikeasti varakkaat ja sivistyneet ei hanki mitään turhaa krääsää.
Ostetaan laatua, mutta mitkään merkit yms. ei näy ulospäin.
Jos on statusesine tai merkit paistaa, on se merkki duunariluokasta ja matalasta koulutuksesta.
Asia ei ole minusta aivan noin yksinkertainen, mutta juu, siinä mielessä kyllä olen samaa mieltä, että duunariluokasta ponnistaneet pyrkivät usein signaloimaan omaa keskiluokkaan kuulumistaan tiettyjen statusesineiden ja merkkien avulla.
Mutta mitenkä muutenkaan sitä voi osoittaa?
Se taitaa olla asian ydin: miksi sitä haluaa osoittaa? Varsinkaan, kun se ei ole totta?
Ne, joilla rahaa on eivät osoita. Heitä ei kiinnosta, päin vastoin, usein ollaan vähän hissunkissun varoistaan.
Kummisetäni ja tätini ovat molemmat toimitusjohtajia suht isoissa yrityksissä ja rahaa on. Heillä on silti ollut koko muistamani 40-vuotta samat halvat huonekalut, pienessä vanhassa mökissään. Kulkevat täysin perus-tuulipuvuissa ja ajavat 10-vuotta vanhoilla volvoilla.
Ovat toki sivistyneitä ja panostavat tilaisuuden arvon mukaisesti esim. juhliin, mutta en voisi kuvitellakaan heiltä löytyvän jotain paitaa isolla Gucci-merkillä tai HH-logo, Lokki-valaisin 😂
Ei, varakkaita se ei kiinnosta. Mutta kaupan kassalla oleva ystäväni pitää edellä mainittuja merkkejä erittäin tärkeinä. Ajaa velaksi ostamallaan uudemmalla autolla kuin kummini, sanomattakin selvää, että se on BMV.
On pahoissa veloissa ja ihmettelen, miksi ne merkit on niin iso asia.
Itse tienaan neljä kertaa sen mitä hän, mutta kuljen kirpputorin toppahousuissa ja villapaidoissa ja ajan vanhalla Passatilla.
Mulla kyllä ajelivat jo nyt edesmenneet isovanhemmat kalliilla autoilla ja kodit oli sisustettu kalliilla huonekaluilla. Eikä mummi todellakaan ollut mikään perusmummeli vaan viimeisiin elinvuosiin asti pynttäytynyt helmikaulanauharouva joka kävi kerran viikossa kampaajalla pesussa ja föönauksessa ja joka päivä leivoskahvilla kahvilassa. Siinä on vaan se ero että tämä vanhempi kansa ei edes pidä mitenkään epätavallisena sitä että vaatteet ja laukut ostetaan putiikista ja leipä kahvilakonditoriasta ja kaikki vapaa-aika menee joko kahvilaravintolassa tai hevostallilla. Jossa joku muu hoitaa ne hevoset.
Tämä kaikki on siis normaalia ja tavallista. Eikä merkkivaatteet ja laukut ole muille näyttämistä varten vaan normaaleja käyttötavaroita, toki niissä ei ole mitään koko rinnan poikki meneviä räikeitä logoja. Siitä huolimatta että mummi joskus oli lähinnä järkyttynyt siitä että joku oikeasti hankkii vaatteita Anttilasta (siis minä) . Vanhempani ovat samanlaisia, ei heille mene ymmärrykseen se, kuinka joku voi ostaa huonekaluja käytettynä. ellei ole köyhä tai ellei ne ole antiikkia.
Niin, tässä on se ero että sinun isovanhempasi ovat olleet pyrkyreitä jotka tod. näk. kasvaneet köyhissä oloissa, ja kun on ollut edes parisataa tonnia omaisuutta, niin sitä on pakko ollut päästä levittelemään ja leasata jotain 600e/kk autoja ja ostella "helminauhoja".
Kun puhutaan vanhan rahan vaatimattomuudesta, puhutaan niistä joilla pelkkä talo tai osakesalkku on 100x tai 10000x isovanhempiesi omaisuuden verran.
Nämä ovat juuri niitä Ingvar Kampradin kaltaisia ihmisiä jotka ajelevat vanhalla Volvolla jossain kuluneessa metsästystakissa. Eivät he koreile logoilla tai koe tarvetta päivittää autoaan naapuria varten joka toinen vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekonomi kirjoitti:
Enemmän tuo kaikki edustaa WT-kansaa.
Oikeasti varakkaat ja sivistyneet ei hanki mitään turhaa krääsää.
Ostetaan laatua, mutta mitkään merkit yms. ei näy ulospäin.
Jos on statusesine tai merkit paistaa, on se merkki duunariluokasta ja matalasta koulutuksesta.
Asia ei ole minusta aivan noin yksinkertainen, mutta juu, siinä mielessä kyllä olen samaa mieltä, että duunariluokasta ponnistaneet pyrkivät usein signaloimaan omaa keskiluokkaan kuulumistaan tiettyjen statusesineiden ja merkkien avulla.
Mutta mitenkä muutenkaan sitä voi osoittaa?
Miten muuten? Siten, että siinä käsityö ja laatu puhuu, eikä joku logo joka on painettu kiinalaiseen puristemuoviin.
Esim. Ruotsin kauneimmat kodit-sarjassa näkyy paljon aitoa antiikkia, sellaista korkeatasoista joka on kullattu ja käsin veistetty vaikka 1800-luvulla. Ei se kerro itsestään mitään muuta kuin sen, että se on todella rakkaudella tehty esine kauan sitten ja täysin käsityönä.
Tai esteettinen taideteos jossa hienot kehykset. Ei siinä ole mitään logoja, eikä niitä kukaan 'valmista' vaan se taiteilija on jo kuollut esim. 200 vuotta sitten.
Ei keskiluokalla vaan ole varaa tällaisiin, kun jo muutama tällainen esine maksaa yhteensä omakotitalno verran kehä 3:n sisältä.
Keskiluokka ostaa sitä mitä kaupasta on saatavilla, eli juuri niitä rahvaanomaisia muovivalaisimia jne. joita on tehty miljoonittain, Arabian astioita jotka tehty Thaimaassa massatuontantona jne.Eikä siinä ole mitään pahaa, mutta surullista se on siinä vaiheessa kun niillä snobbaillaan.
Ylemmän luokan mööpeleitä ei tosiaan edes saa muusta kaupasta kuin huutokaupasta. Muutoin ne tulevat perintönä. Ja ne aidot louis xvi tai kustavilaiset, tai brittiläiset antiikit ovat esim. Sotheby:llä kymmeniä tai satoja tonneja per kappale (joskus harvoin miljoonissa) joihin päälle 25% ostoprovikka ja jopa tonnin rahti jos isompi kaluste.
Nämä edustavat niin eri universumia johonkin Santander-keskiluokkaan nähden että ei 99,9%:llä kansasta ole mitään kosketuspintaa tähän maailmaan tai tällaiseen sisustukseen.
Normaaleilla ihmisillä on normaalit huvit, ja kodin sisustus on enemmän tai vähemmän valmistettu Kiinassa massatuotantona, ja hintalaput yleensä ovat satasia tai korkeintaan muutama tonni, eli säästeliäs työkyvyttömyyseläkeläinenkin sellaisia saa joko säästöillään tai osamaksulla jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän yksisilmäinen ajatus että laadukkaita design tuotteita ostettaisiin vain muita ihmisiä varten.
Eiköhän aika moni osta noita listattuja tuotteita ensisijaisesti itseään varten. Halutaan signaloida itselleen että asiat on hyvin ja on saavutettu jotain mitä on haluttu.
Lisäksi jos signalointia on, niin usein sen merkitys ei ole se että olen teitä sivistyneempi tai varakkaampi, vaan se että olen yhtä sivistynyt ja varakas kuin tekin. Eli signaloidaan ryhmään kuulumista eikä erottumista.
Kun henkilö saa ylennyksen firman keskijohtoon, komean tittelin ja pienen palkankorotuksen niin hän alkaa käymään hiihtolomilla lähimetsän sijasta Lapissa tai Alpeilla ja harrastamaan purjehdusta. Ei sen takia että hän haluaisi viestittää ex kolleegoilleen mitään, vaan koska kaikki muutkin firman tirehtöörit (eli hänen uusi viiteryhmänsä) tekevät näin ja hän haluaa paitsi kuulua ryhmään niin myös osoittaa itselleen että hän oikeasti on vice president marketing ja se tapahtuu elämällä ja kuluttamalla sillä tavalla miten hän ajattelee markkinointijohtajan elävän.
Monesti siellä Alpeilla käydään tai purjehdusta aletaan harrastaa, koska se auttaa verkostoitumisessa. Ei statuksen takia.
Itsekin olen joutunut opettelemaan golfia, vaikka golf lajina ei kiinnosta yhtään. Mutta en tee sitä osoittaakseni statusta tms. vaan koska se auttaa bisnestä. Niin moni asiakas ja yhteistyökumppani pelaa. Joitakin sellaisia asiakkaita on, joilla ei koskaan ole aikaa tunnin tapaamiselle. Sitten jos ehdottaakin, että lähdetäänkö pelaamaan vaikka vaan yhdeksän reikää, niin yllättäen aikaa löytyykin. Siinä voi sitten käydä liikeasiat läpi pelin ohessa.
Hyi, ihan painajainen että pitäisi uranedistämismielessä harrastaa jotain mikä ei kiinnosta ja pyöriä vapaa-aikana työkontaktien kanssa :p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molo-lasten vaatteet. Goggoo, Piipaa, ym. myös
Miksi nuo nimet on noin idioottimaisen daijun noloja?
No daijuthan niitä ostavat ja pukevat tuotoksensa niihin.
Asia ei ole minusta aivan noin yksinkertainen, mutta juu, siinä mielessä kyllä olen samaa mieltä, että duunariluokasta ponnistaneet pyrkivät usein signaloimaan omaa keskiluokkaan kuulumistaan tiettyjen statusesineiden ja merkkien avulla.
Mutta mitenkä muutenkaan sitä voi osoittaa?