Lue keskustelun säännöt.
HS: Keskiluokan statussymbolit listattu. Kuinka signaloida omaa arvoaan hienovaraisti menemättä överiksi?
08.10.2023 |
Mehiläispesä, string-hylly, paimio-tuoli, Aalto-tarjoiluvaunu, Mademoiselle keinutuoli, Karuselli-, tankki- ja Remmi-nojatuolit, PH5-valaisin, simpukka-pöytälamppu, ritiläpenkki, 50-ja 70-lukujen designsenkit. You name it! Tietäjät tietää. Lokki ja Aaltomaljakko nykyään passe', koska niitä myydään Prismassa. Statussymbolilla on sanana epämiellyttävä kaiku, koska ihmiset haluavat tehdä sillä muihin hienovaraisen vaikutuksen. Erityisesti Artek kiinnostaa nousevaa suomalaista keskiluokkaa ja luokkahypyn vaiheessa kipuileva nuoria. Todella varakkaille selkeät statussymbolit kotona voivat olla nolojakin ja niitä vältellään. Mitä statussymboleita sinulla on kodissassasi? Ovatko ne valikoituneet sinne sattumoisin kauneutensa vuoksi vai onko niillä statusarvoa? Tai ehkä olet saanut perinnöksi sattumalta juuri ne? Tai ehkä kestävä design viehättää, kunnes niistä tulee prismatavaraa.
Kommentit (630)
Ja omaa "arvoaan" tarvitsee "signaloida" siitä syystä että...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meiltä löytyy jotain jutussa listatuista tuotteista, mutta en miellä niitä statussymboleiksi. Tavarat on hankittu yli 10 vuotta sitten, koska viehättivät omaa silmää eikä sen perusteella, että pakko ostaa kun tämä pitää olla keskiluokkaisessa kodissa.
Merkitystä on tosiaan sillä, minkä takia jonkun esibeen omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi keskiluokasta puhutaan kuin se olisi jotain toosiiii hienoa ja yläluokkaista? Sehän on, noh, keskiluokka.
Miksi ihmisiä luokitellaan luokkiin ja arvotetaan tavaroiden ja rahamäärän perusteella? Ja miksi "enemmän" ja "paljon rahaa" on kyseenalaistamaton synonyymi "ylemmälle"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
98-99% suomalaisista on umpi-rutiköyhien maajussien tai torppareiden jälkeläisiä, joten on loogista ettei täällä vain ole kerroksellista varallisuutta kuten jossain Ruotsissa tai vaikka UK:ssa. Kuten artikkelissakin sanottiin, täällähän vasta 1960-luvulla alkoi työväelläkin olla muuta kuin hellahuone jossa asua. Ei valtaosalla ihmisistä ennen sitä edes ollut huonekaluja, ainoastaan jonkinlainen sänky (moni tosin nukkui olkipedissä).
Ei ole mahdollista, että täällä olisi "hienovaraista makua" tai "vanhoja perintöhuonekaluja" muilla kuin aatelissukuihin kuuluvilla, eikä näitä ole kuin muutama kymmen tuhatta henkeä.
Ota huomioon, että tilanne on vielä karumpi itäisessä naapurimaassa. Siellä köyhiä maaorjia (ei edes itsenäisiä viljelijöitä tai torppareita) on ollut 99,9% ihmisistä. Maanomistajat ovat jopa antaneet vitsillä omaksi viihdykkeekseen orjilleen typeriä sukunimiä kuten Durakov (aasinpoika) tai Nekrasova (rumilus) jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.
Ei sielläkään kellään ole mitään arvohuonekaluja tai vanhaa taidetta seinillä. Siihen kun lisätään se että 1918 käytännössä kaikki yksityisomaisuus kansallistettiin tai kaikki arvokkaampi takavarikoitiin museoihin, on selvää ettei siellä muilla kuin oligarkeilla ole kuin Ikeaa tai jotain ränsistynyttä rojua kotona.
Kyllä meitä pitkän sukuhistorian omaavia ei-aatelisiakin löytyy Suomesta. Minun sukuni historia tunnetaan 1500-luvulle saakka, ja suurimmaksi osaksi sieltä löytyy varakasta porvaristoa, virkamiehiä, pappeja, upseereita, suurtilallisia, taiteilijoita ym. Joukossa on toki muutama aatelinen, mutta varsinaisesta astelissuvusta ei voi puhua. Tästä johtuen suvussa on periytynyt paitsi materiaa, niin myös valtava määrä kulttuurista ja henkistä pääomaa.
Koen kuuluvani ylempään keskiluokkaan, vaikka en ihan ymmärräkään tuota materialla ja statusesineillä pätemistä. Se taitaa olla enemmän keskiluokkaan nousseiden juttu.
Sinulla on pottunokkien geenejä yhtä paljon kuin naapurin Penallakin. Jos oletetaan että sadassa vuodessa on aina kolme sukupolvea niin 1500-luvulta tähän päivään tulee karkeasti 15 sukupolvea. Esi-isien määrä nousee kahden potensseissa, joten sinulla on 2 potenssiin 15 (=32768) esi-isää 1500-luvulla. Suurin osa niistä on pottunokkia.
Jokaisen suvusta löytyy aatelisia jos pengotaan 1500-luvulle asti jokainen sukuhaara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien vanhempien väitöskirjat kirjahyllyssä.
P.s. Jos vanhempasi eivät ole akateemisia, et ole keskiluokkainen.
Höpsis. Ylempi keskiluokka on korkeakoulutettua, mutta alempaaa keskiluokkaa ovat myös sairaanhoitajat ja tradenomit. Aika harvalla ylemmässä keskiluokassakaan on tohtorin tutkinto suoritettuna.
Miten siivoojana tai kaupan kassana työskentelevä tradenomi? Kuuluuko keskiluokkaan pelkästään koulutuksensa avulla? Entä lähihoitaja tai tarjoilija joka tienaa 3000 euroa?
Ei kukaan tietenkään kuulu mihinkään luokkaan pelkän koulutuksen (tai pelkkien tulojen) perusteella, yhteiskuntaluokka ei ole niin selkeä, yhteen asiaan johdettavissa oleva asia, mutta tätä tuntuu jotenkin olevan vaikea monen hahmottaa.
Niinpä. Pääsääntöisesti tarjoilijat ja lähihoitajat kuuluvat perinteiseen työväenluokkaan. Mutta ei se tosiaan ole niin yksiselitteistä.
Kaupan kassalla työskentelevä tradenomi voi kuulua koulutuksensa puolesta alempaan keskiluokkaan, tulojensa ja työtehtäviensä puolesta työväenluokkaan, mutta jos sekä koulutus että työ kassalla on esim. tilapäinen elämänvaihe ennen kauppakorkeaa, ja kotitausta on akateeminen, niin se muuttaa kummasti asetelmaa.
Akateeminen kotitausta ei kyllä tarkoita yhtään mitään. Eikä edes oma akateemisuus. Ihan turhaa itsensä korottamista. Tiedän useita akateemisia joiden vapaa-aika pääasiallisesti kuluu realityn parissa. Siitä on akateemisuus kaukana.
Tässä ketjussa sotketaan nyt keskiluokkaisuus sivistyneisyyteen. Keskiluokkaisuus(ammatti, tulot) korreloi sivistyksen kanssa, mutta kausaliteettia ei ole.
Toisekseen jokainen yliopistossa sukkiaan kuluttanut tietää millaista buulshittiä se on. Sieltä ei oikeasti mitään kunnollista opi, tentteihin tärpitään ja opetellaan ulkoa. Sitten kun vuosien jälkeen on saanut sutkailtua itsensä jotenkin läpi niin on niiiin akateeminen, niiin akateeminen(london raita, london raita).
Ja eniten omaa akateemisuuttaan toitottavat vieläpä nämä höpö-höpö-tieteiden edustajat. Eivät osaa edes prosenttilaskuja ja ovat olevinaan jotain älymystöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, ettäkö mitä statussymboleita sinulla on kodissasi ja ovatko ne valikoituneet sinne sattumoisin kauneutensa vuoksi vai onko niillä statusarvoa?
- No, on minulla jonkin verran suomalaista ja muutakin skandinaavista muotoilua edustavia tuotteita, Aarikan, Marimekon ja Iittalan ruukkuja ja astioita. Ne on hankittu siksi, että olen tykännyt niiden muotoilusta ja siitä mitä ne edustavat, ja ovat pääasiassa käyttöesineitä. Minusta on kiva juoda aamulla kahvi kauniista mukista. Tosin osa astioista on perittyjä, vanhaa Arabiaa, hopeita ja kristallilaseja, niitä käytetään joskus kun nautiskellaan. On myös vähän koriste-esineitä, kuten Aarikan pässi, Pentikin poro ja Bjoesenin apina. On niillä ehkä vähän myös statusarvoakin, tunnistan sen, mutta ei niitä siksi ole hankittu, enkä muutenkaan pidä niiden statusarvoa mitenkään merkittävänä.
- Huonekalut on pääasiassa perittyjä, puisia, vanhoja, painavia antiikkirotiskoja, jotka vie paljon tilaa ja joihin olen kiintynyt. Matot on aitoja, maailmalta ostettuja ja perittyjä. Tauluja on myös siunautunut jostain. Lisäksi on vähän Kruunukalustetta, Billnäsiä ja Ikeaa, sellaisia, mitkä ovat käytännöllisiä ja mukavia ja sopivat yhteen toistensa kanssa.
- Meille ei sopisi mikään Mehiläispesä tai String-hylly, vaikka on ne ihan kivan näköisiä. Lokki-valaisin on minusta myös kaunis ja sopii valkoisen pyöreän ruokapöydän päälle. En minä sitä omaan kotiini haluaisi, mutta jos jollakin ei vaikka ole perintöhuonekaluja rasitteenaan, ja pitää ostaa kaikki kaupasta, niin ei se ole minusta huono valinta. Arvostan kyllä kotimaista ajatonta muotoilua.
Vierailija kirjoitti:
Meiltä löytyy jotain jutussa listatuista tuotteista, mutta en miellä niitä statussymboleiksi. Tavarat on hankittu yli 10 vuotta sitten, koska viehättivät omaa silmää eikä sen perusteella, että pakko ostaa kun tämä pitää olla keskiluokkaisessa kodissa.
Ei kai kukaan osta mitään vain siksi, että "nämä pitää olla keskiluokkaisessa kodissa". Siksihän ne ostetaan kun tykätään tietystä tyylistä. Se, miksi niin monet tykkää just niistä samoista tavaroista ja kokee ne itselle sopiviksi, no siinä on osattu oikein markkinoida nämä tavarat keskiluokalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja omaa "arvoaan" tarvitsee "signaloida" siitä syystä että...?
Keskiluokkaisuus mielletään arvostetuksi, turvalliseksi ja vakavaraiseksi. Sitä haluaa usein signaloida sellainen, joka on vasta siirtynyt työväenluokasta tai alaluokasta keskiluokkaan. Noilla statusesineillä voi helposti erottautua köyhemmistä luokista. Myös varakas luokka voi ainakin tietyissä tilanteissa haluta näyttää keskiluokkaiselta, koska keskiluokkaisuus ei herätä samalla tavalla kateutta kuin varakkuus.
Kaikista epäkäytännöllisistä perintöhuonekaluista on hankkiuduttu eroon vähitellen, tilalle on joka muutossa tullut enemmän Ikeaa. Pianokin lähti. Kirjat ovat kaapeissa ovien takana piilossa. On meillä pari taulua ja keittiössä Marimekon vahakangas. Design-esineet ja - huonekalut ovat niin epäkäytännöllisiä, ettei edes harkita. Astioihin en rahojani viitsi laittaa, ja vanhat Arabiatkin myytiin turhina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin edellinen. Kun elämä on pääpiirteittäin samanlaista, ollaan samaa luokkaa. Puhutaan sitten vaikka ylemmästä ja alemmasta keskiluokasta, mutta jako keskiluokkaan ja työväenluokkaan on huvittava yritys jolla vähän parempituloiset duunarit yrittävät erottua korkeammaksi luokaksi.
Sananmukaisesti työväenluokka on sellaista jonka elintaso riippuu töissä käymisestä, ja ilman sitä tipahdettaisiin alempaan luokkaan hyvinkin nopeasti.
Ei se ole. Työväenluokassa käydään töissä, jossa tehdään kuten pomo määrää. Monella on kellotettu kaikki tekeminen ja omaa päätäntävaltaa on hyvin vähän. Keskiluokassa ollaan ammattilaisia. Oma päivä suunnitellaan itse, oma kalenteri luodaan itse. Omat työt tehdään hyvin pitkälle ihan oman osaamisen perusteella, ei toisten määräämien käskyjen perusteella. Ihmisillä on ammatillisia identiteettejä. Ei olla vain töissä täällä kuten työväenluokassa vaan ollaan lääkäri Virtasia ja opettaja Laaksosia. Keskiluokkaisiin arvoihin kuuluu nautinnon viivästyttäminen ja säästäväisyys. Otetaan pitkäjänteisesti pitkiä asuntolainoja, sijoitustoimintaa. Keskiluokkainen maku on erilaista kuin työväenluokassa, harrastukset ovat erilaisia, käytöstavat. Se, että nyky-Suomessa työväenluokka häpeää itseään niin paljon, että yrittää väkisin esittää olevansa keskiluokkaa, ei poista yhteiskuntaluokkien eroja. Jos ne artekit puistattavat, niin sitten voi päätellä, että ei oikeasti ole keskiluokkaa.
Oli niin typerää tekstiä, että piti nauraa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
98-99% suomalaisista on umpi-rutiköyhien maajussien tai torppareiden jälkeläisiä, joten on loogista ettei täällä vain ole kerroksellista varallisuutta kuten jossain Ruotsissa tai vaikka UK:ssa. Kuten artikkelissakin sanottiin, täällähän vasta 1960-luvulla alkoi työväelläkin olla muuta kuin hellahuone jossa asua. Ei valtaosalla ihmisistä ennen sitä edes ollut huonekaluja, ainoastaan jonkinlainen sänky (moni tosin nukkui olkipedissä).
Ei ole mahdollista, että täällä olisi "hienovaraista makua" tai "vanhoja perintöhuonekaluja" muilla kuin aatelissukuihin kuuluvilla, eikä näitä ole kuin muutama kymmen tuhatta henkeä.
Ota huomioon, että tilanne on vielä karumpi itäisessä naapurimaassa. Siellä köyhiä maaorjia (ei edes itsenäisiä viljelijöitä tai torppareita) on ollut 99,9% ihmisistä. Maanomistajat ovat jopa antaneet vitsillä omaksi viihdykkeekseen orjilleen typeriä sukunimiä kuten Durakov (aasinpoika) tai Nekrasova (rumilus) jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.
Ei sielläkään kellään ole mitään arvohuonekaluja tai vanhaa taidetta seinillä. Siihen kun lisätään se että 1918 käytännössä kaikki yksityisomaisuus kansallistettiin tai kaikki arvokkaampi takavarikoitiin museoihin, on selvää ettei siellä muilla kuin oligarkeilla ole kuin Ikeaa tai jotain ränsistynyttä rojua kotona.
Kyllä meitä pitkän sukuhistorian omaavia ei-aatelisiakin löytyy Suomesta. Minun sukuni historia tunnetaan 1500-luvulle saakka, ja suurimmaksi osaksi sieltä löytyy varakasta porvaristoa, virkamiehiä, pappeja, upseereita, suurtilallisia, taiteilijoita ym. Joukossa on toki muutama aatelinen, mutta varsinaisesta astelissuvusta ei voi puhua. Tästä johtuen suvussa on periytynyt paitsi materiaa, niin myös valtava määrä kulttuurista ja henkistä pääomaa.
Koen kuuluvani ylempään keskiluokkaan, vaikka en ihan ymmärräkään tuota materialla ja statusesineillä pätemistä. Se taitaa olla enemmän keskiluokkaan nousseiden juttu.
Sinulla on pottunokkien geenejä yhtä paljon kuin naapurin Penallakin. Jos oletetaan että sadassa vuodessa on aina kolme sukupolvea niin 1500-luvulta tähän päivään tulee karkeasti 15 sukupolvea. Esi-isien määrä nousee kahden potensseissa, joten sinulla on 2 potenssiin 15 (=32768) esi-isää 1500-luvulla. Suurin osa niistä on pottunokkia.
Jokaisen suvusta löytyy aatelisia jos pengotaan 1500-luvulle asti jokainen sukuhaara.
Totta kai. En yritäkään päteä tai väittää olevani muita parempi, mutta ei se silti tarkoita että kaikki suomalaiset olisivat samanlaisista taustoista. Jos katsotaan lähihistoriaa, niin viimeisen reilu 100 vuoden aikana kaikki miespuoliset ja suurin osa naispuolisista sukulaisistani on ollut akateemisesti koulutettuja, omaisuutta ja merkittäviä virkoja on ollut samoin kuin suhteita Suomen historiallisesti tärkeisiin sukuihin. Näistä lähtökohdista on aivan eri asia lähteä vaikka akateemiselle uralle verrattuna sellaiseen, joka on sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Vastaavasti tiettyyn elintasoon on tottunut ja sen ottaa itsestäänselvyytenä, eikä sitä ehkä osaa edes samalla tavalla arvostaa kuin köyhästä duunariperheestä keskiluokkaan noussut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista epäkäytännöllisistä perintöhuonekaluista on hankkiuduttu eroon vähitellen, tilalle on joka muutossa tullut enemmän Ikeaa. Pianokin lähti. Kirjat ovat kaapeissa ovien takana piilossa. On meillä pari taulua ja keittiössä Marimekon vahakangas. Design-esineet ja - huonekalut ovat niin epäkäytännöllisiä, ettei edes harkita. Astioihin en rahojani viitsi laittaa, ja vanhat Arabiatkin myytiin turhina.
Meillä on vähän sama tilanne. Perintöpiano, yli 100-vuotias, oli kaunis huonekalu ja toi kyllä sisustukseen oman tunnelmansa, mutta oli kuitenkin loppupeleissä vain vanha piano, hyvässä ja pahassa. Sointi piti virittää matalaksi, jotta olisi kestänyt. Vanhoissa perintöastioissa yleensä on se ikävä ominaisuus, että eivät kestä konetiskiä, eikä meillä ainakaan ole sitä Huldaa keittiössä tiskaamassa, kuten aikoinaan esi-isien perheissä oli.
Kodissamme on Artekia ja PH-valaisimia yksinkertaisekdi siksi että tykkäämme niistä. Koen loukkaavana tuon ajattelun että olisimme statussympolien perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista epäkäytännöllisistä perintöhuonekaluista on hankkiuduttu eroon vähitellen, tilalle on joka muutossa tullut enemmän Ikeaa. Pianokin lähti. Kirjat ovat kaapeissa ovien takana piilossa. On meillä pari taulua ja keittiössä Marimekon vahakangas. Design-esineet ja - huonekalut ovat niin epäkäytännöllisiä, ettei edes harkita. Astioihin en rahojani viitsi laittaa, ja vanhat Arabiatkin myytiin turhina.
Meillä on vähän sama tilanne. Perintöpiano, yli 100-vuotias, oli kaunis huonekalu ja toi kyllä sisustukseen oman tunnelmansa, mutta oli kuitenkin loppupeleissä vain vanha piano, hyvässä ja pahassa. Sointi piti virittää matalaksi, jotta olisi kestänyt. Vanhoissa perintöastioissa yleensä on se ikävä ominaisuus, että eivät kestä konetiskiä, eikä meillä ainakaan ole sitä Huldaa keittiössä tiskaamassa, kuten aikoinaan esi-isien perheissä oli.
Mitä hankitte tilalle?
Vierailija kirjoitti:
Kodissamme on Artekia ja PH-valaisimia yksinkertaisekdi siksi että tykkäämme niistä. Koen loukkaavana tuon ajattelun että olisimme statussympolien perään.
Meilläkin on skandinaavista designia mökillä. Me tykätään siitä ja siihen yksinkertaiseen ympäristöön se sopii. Mutta meille kotiin se ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
98-99% suomalaisista on umpi-rutiköyhien maajussien tai torppareiden jälkeläisiä, joten on loogista ettei täällä vain ole kerroksellista varallisuutta kuten jossain Ruotsissa tai vaikka UK:ssa. Kuten artikkelissakin sanottiin, täällähän vasta 1960-luvulla alkoi työväelläkin olla muuta kuin hellahuone jossa asua. Ei valtaosalla ihmisistä ennen sitä edes ollut huonekaluja, ainoastaan jonkinlainen sänky (moni tosin nukkui olkipedissä).
Ei ole mahdollista, että täällä olisi "hienovaraista makua" tai "vanhoja perintöhuonekaluja" muilla kuin aatelissukuihin kuuluvilla, eikä näitä ole kuin muutama kymmen tuhatta henkeä.
Ota huomioon, että tilanne on vielä karumpi itäisessä naapurimaassa. Siellä köyhiä maaorjia (ei edes itsenäisiä viljelijöitä tai torppareita) on ollut 99,9% ihmisistä. Maanomistajat ovat jopa antaneet vitsillä omaksi viihdykkeekseen orjilleen typeriä sukunimiä kuten Durakov (aasinpoika) tai Nekrasova (rumilus) jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.
Ei sielläkään kellään ole mitään arvohuonekaluja tai vanhaa taidetta seinillä. Siihen kun lisätään se että 1918 käytännössä kaikki yksityisomaisuus kansallistettiin tai kaikki arvokkaampi takavarikoitiin museoihin, on selvää ettei siellä muilla kuin oligarkeilla ole kuin Ikeaa tai jotain ränsistynyttä rojua kotona.
Kyllä meitä pitkän sukuhistorian omaavia ei-aatelisiakin löytyy Suomesta. Minun sukuni historia tunnetaan 1500-luvulle saakka, ja suurimmaksi osaksi sieltä löytyy varakasta porvaristoa, virkamiehiä, pappeja, upseereita, suurtilallisia, taiteilijoita ym. Joukossa on toki muutama aatelinen, mutta varsinaisesta astelissuvusta ei voi puhua. Tästä johtuen suvussa on periytynyt paitsi materiaa, niin myös valtava määrä kulttuurista ja henkistä pääomaa.
Koen kuuluvani ylempään keskiluokkaan, vaikka en ihan ymmärräkään tuota materialla ja statusesineillä pätemistä. Se taitaa olla enemmän keskiluokkaan nousseiden juttu.
Sinulla on pottunokkien geenejä yhtä paljon kuin naapurin Penallakin. Jos oletetaan että sadassa vuodessa on aina kolme sukupolvea niin 1500-luvulta tähän päivään tulee karkeasti 15 sukupolvea. Esi-isien määrä nousee kahden potensseissa, joten sinulla on 2 potenssiin 15 (=32768) esi-isää 1500-luvulla. Suurin osa niistä on pottunokkia.
Jokaisen suvusta löytyy aatelisia jos pengotaan 1500-luvulle asti jokainen sukuhaara.
Totta kai. En yritäkään päteä tai väittää olevani muita parempi, mutta ei se silti tarkoita että kaikki suomalaiset olisivat samanlaisista taustoista. Jos katsotaan lähihistoriaa, niin viimeisen reilu 100 vuoden aikana kaikki miespuoliset ja suurin osa naispuolisista sukulaisistani on ollut akateemisesti koulutettuja, omaisuutta ja merkittäviä virkoja on ollut samoin kuin suhteita Suomen historiallisesti tärkeisiin sukuihin. Näistä lähtökohdista on aivan eri asia lähteä vaikka akateemiselle uralle verrattuna sellaiseen, joka on sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Vastaavasti tiettyyn elintasoon on tottunut ja sen ottaa itsestäänselvyytenä, eikä sitä ehkä osaa edes samalla tavalla arvostaa kuin köyhästä duunariperheestä keskiluokkaan noussut.
Mielenkiintoinen fakta tähän liittyen: vanhempien varallisuus korreloi vähemmän lapsen menestyksen kanssa kuin lapsen ÄO.
Toki menestyneen perheen lapsi on luultavasti perinyt myös älykkyyden.
epätoivoinen6791 kirjoitti:
Olen itse statussymboli eli hoikka, hyväkuntoinen, urheilullinen ja hyvin säilynyt keski-ikäinen yli nelikymppinen nainen.
Niinkö? Minä olen oman elämäni subjekti ja myös oman statukseni tekijä, toki myös rakkaan kumppanini kumppani.
N45
Enemmän tuo kaikki edustaa WT-kansaa.
Oikeasti varakkaat ja sivistyneet ei hanki mitään turhaa krääsää.
Ostetaan laatua, mutta mitkään merkit yms. ei näy ulospäin.
Jos on statusesine tai merkit paistaa, on se merkki duunariluokasta ja matalasta koulutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin edellinen. Kun elämä on pääpiirteittäin samanlaista, ollaan samaa luokkaa. Puhutaan sitten vaikka ylemmästä ja alemmasta keskiluokasta, mutta jako keskiluokkaan ja työväenluokkaan on huvittava yritys jolla vähän parempituloiset duunarit yrittävät erottua korkeammaksi luokaksi.
Sananmukaisesti työväenluokka on sellaista jonka elintaso riippuu töissä käymisestä, ja ilman sitä tipahdettaisiin alempaan luokkaan hyvinkin nopeasti.
Ei se ole. Työväenluokassa käydään töissä, jossa tehdään kuten pomo määrää. Monella on kellotettu kaikki tekeminen ja omaa päätäntävaltaa on hyvin vähän. Keskiluokassa ollaan ammattilaisia. Oma päivä suunnitellaan itse, oma kalenteri luodaan itse. Omat työt tehdään hyvin pitkälle ihan oman osaamisen perusteella, ei toisten määräämien käskyjen perusteella. Ihmisillä on ammatillisia identiteettejä. Ei olla vain töissä täällä kuten työväenluokassa vaan ollaan lääkäri Virtasia ja opettaja Laaksosia. Keskiluokkaisiin arvoihin kuuluu nautinnon viivästyttäminen ja säästäväisyys. Otetaan pitkäjänteisesti pitkiä asuntolainoja, sijoitustoimintaa. Keskiluokkainen maku on erilaista kuin työväenluokassa, harrastukset ovat erilaisia, käytöstavat. Se, että nyky-Suomessa työväenluokka häpeää itseään niin paljon, että yrittää väkisin esittää olevansa keskiluokkaa, ei poista yhteiskuntaluokkien eroja. Jos ne artekit puistattavat, niin sitten voi päätellä, että ei oikeasti ole keskiluokkaa.
"Pitkäjänteinen", tuloihin nähden liian iso asuntolaina, mahdollisuus tehdä esimiehen osoittamat hommat ihan siinä järjestyksessä kuin haluaa vaikkei työpäivän pituus siihen riitä kuitenkaan, ruokatauon päätteeksi näpytellään muutamat mauttomat LinkedIn-latteudet ja illalla postataan pari instakuvaa ihanalta syksyiseltä kävelyltä oman rakkaan keskivartalolihavan Markun kanssa, kas siinä vasta keskiluokkaisuuden jykevä ydin!
Eipä keskiluokkaisella ole yleensä sellaista pomoa, joka osoittaisi mitään tehtäviä ellei joku vaikka potilaiden vastaanotto sellaiseksi lasketa. Itse siinä kuitenkin päätetään mitä niiden kanssa tekee ja koska.
Sukat, alusvaatteet yms pienen pyykin kuivaa kätevästi 12-piikkisissä hirven sarvissa.