Ihanko oikeasti jotkut tekee supertarkan sopimuksen lapsen tapaamisista?

Meillä oli miehen asianajajan laatima pilkuntarkka tapaamissopimus, jonka minut jättänyt mies oli vihapäissään halunnut laadittavan. Ongelmana oli se, että mies halusi ehdottomantarkan viikko-viikko -systeemin, mutta tuossa tapaamissopimuksessa isä olisi saanut kaikki juhlapyhät, jopa äitienpäivän. Onneksi minullakin oli asianajaja, joka ruoti sopimusta ja lopulta saatiin aikaan jotain järkevää. Sitä noudatettiin vuosi ja sitten mies löysi uuden puolison, sen jälkeen ei lapsen tapaaminen isommin kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa.

Tämä on vasta 12-vuotiaasta alkaen tai aiemmin jos voidaan todeta että lapsi on riittävän kehittynyt päättämään siitä ettei halua tavata.

Ei sitä lasta väkisin lähdetä toisen vanhemman luo raahaamaan. Varsinkaan isoa lasta.

Kyllä on raahattu, väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa.

Tämä on vasta 12-vuotiaasta alkaen tai aiemmin jos voidaan todeta että lapsi on riittävän kehittynyt päättämään siitä ettei halua tavata.

Ei sitä lasta väkisin lähdetä toisen vanhemman luo raahaamaan. Varsinkaan isoa lasta.

Taidettiin Vilja-Eerikakin isälleen pakottaa vaikka ei olisi halunnut mennä ja tämän usein osoittikin. Sinne vaan silti joutui ja lopputulos me kaikki tiedetäänkin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa.

Tämä on vasta 12-vuotiaasta alkaen tai aiemmin jos voidaan todeta että lapsi on riittävän kehittynyt päättämään siitä ettei halua tavata.

Ei sitä lasta väkisin lähdetä toisen vanhemman luo raahaamaan. Varsinkaan isoa lasta.

Kyllä on raahattu, väkisin.

Miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa.

Tämä on vasta 12-vuotiaasta alkaen tai aiemmin jos voidaan todeta että lapsi on riittävän kehittynyt päättämään siitä ettei halua tavata.

Ei sitä lasta väkisin lähdetä toisen vanhemman luo raahaamaan. Varsinkaan isoa lasta.

Taidettiin Vilja-Eerikakin isälleen pakottaa vaikka ei olisi halunnut mennä ja tämän usein osoittikin. Sinne vaan silti joutui ja lopputulos me kaikki tiedetäänkin..

Sehän asui siellä ja isä oli lähivanhempi. Ihan eri asia siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa.

Tämä on vasta 12-vuotiaasta alkaen tai aiemmin jos voidaan todeta että lapsi on riittävän kehittynyt päättämään siitä ettei halua tavata.

Ei sitä lasta väkisin lähdetä toisen vanhemman luo raahaamaan. Varsinkaan isoa lasta.

Taidettiin Vilja-Eerikakin isälleen pakottaa vaikka ei olisi halunnut mennä ja tämän usein osoittikin. Sinne vaan silti joutui ja lopputulos me kaikki tiedetäänkin..

Sehän asui siellä ja isä oli lähivanhempi. Ihan eri asia siis.

Oli kyllä sijoitettuna sieltä pois, eikä olisi halunnut palata kotiin. Mistä olettamus että lähi olisi aina hyvä ja etä paha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani ei ikinä ollut tapaamissopimusta vaan tapaamisista sovittiin aina tarvittaessa. Ja se oli paras mahdollinen vaihtoehto.

On jos vanhemmat kykenee asioista sopimaan, näin ei vaan aina ole ja silloin parempi lapselle on se tarkka sopimus kuin loputon riitely.

Kuka pakottaa riitelemään?

Yleensä ihmiset osaa sopia asioista riitelemättä.

No, katotaan sitte kun olette eronneet, että miten se meni.

Meillä on ollut kaikentyylisiä sopimuksia. On ollut vanhemmat sopivat keskenään -sopimus sekä sellainen, missä on tarkat kellonajat. Tavoitteena on ollut saada isä sitoutumaan tapaamisiin ja toisaalta se, että minun ei tarvitse istua ja ihmetellä että saapuuko se mies vai ei.

Pakko on kokeilla kaikenlaista kun toinen osapuoli ei kykene normaaliin toimintaan.