Ihanko oikeasti jotkut tekee supertarkan sopimuksen lapsen tapaamisista?

Näin tehdään, jos on paljon konfliktin mahdollisuuksia. Kun mennään sopimuksen mukaan, ei tule riitaakaan.

No sehän on ihan järkevää jos vanhemmat on tosi huonoissa väleissä. Ei ole epäselvyyksiä sitten.

Joskus se äärimmäisen tarkka sopimus on ainoa vaihtoehto, joskus aikuiset eivät välttämättä pysty luovimaan.

Se on lasten parhaaksi. Ei tarvitse toimia viestinviejinä riitaisten vanhempiensa välillä.

Pakko tehdä, jos on huonot välit.

Mitäs sitten kun se lapsi ei enää haluakaan leikkiä vanhempien tapaamissopimusta?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten kun se lapsi ei enää haluakaan leikkiä vanhempien tapaamissopimusta?

Ketään ei kiinnosta lapsen mielipide. Remmiä perseelle, jos uskaltaa sanoa vastaan.

Minusta on naurettavia esimerkiksi ne "Lapsi viettää parittomien vuosien joulut aatonaattoaamusta jouluaamuun klo 11 asti isällä ja siirtyy sitten äidille ja palaa takaisin isälle ensimmäisenä välipäivänä viimeistään klo 12. Parillisina vuosina toisinpäin"

Siinäpä meneekin lapsen joulut odottessa että pitää siirtyä paikasta toiseen.

Omilla vanhemmilla oli tuollainen tapaamissopimus. Kyllästyin siihen kun olin 9v. Ei se tapaamissopimus minua varten ollut vaan sitä että se niin sanottu isä halusi leikkiä isää millimetripaperilla ja vaati kaikkea minuun liittyvää täsmälleen tasan äidille ja hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Se on lasten parhaaksi. Ei tarvitse toimia viestinviejinä riitaisten vanhempiensa välillä.

Nimenomaan lapsia ei noissa sopimuksissa ole ajateltu tippaakaan. Ainoastaan sitä että vanhemmista kumpikaan ei saa yhtään enempää aikaa lapsen kanssa. Viis siitä, millaista paskaa se tapaamissopimus sille lapselle on.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on naurettavia esimerkiksi ne "Lapsi viettää parittomien vuosien joulut aatonaattoaamusta jouluaamuun klo 11 asti isällä ja siirtyy sitten äidille ja palaa takaisin isälle ensimmäisenä välipäivänä viimeistään klo 12. Parillisina vuosina toisinpäin"

Siinäpä meneekin lapsen joulut odottessa että pitää siirtyä paikasta toiseen.

Kuka pakottaa tekemään naurettavan sopimuksen? Kyllä meillä juhlapyhät on kokonaisia, vaikka vuorovuosin vanhempien luona ollaankin. Ja meillä myös lapset ilmaisseet halunsa olla molempien kanssa sen pyhän, ja sitten niitä on sovittu uusiksi lasten toiveista = jaettu. Lapset osaa elää hetkessä. Aluksi tästä sopimisesta ei olisi tullut mitään ja kaikki piti laittaa paperille, lapset vaihdettiinkin valvotusti huoltoaseman pihalla vanhemmalta toiselle. Onneksi tilanne vuosien myötä rauhottui ja tarvittaessa lasten toiveesta, ja jos se molemmille vanhemmille sopii, jotain jo sovittua voidaan muuttaa, mutta ei edelleenkään jousteta jos jouston tarve liittyy vanhemman omiin juttuihin.

Vanhemmillani ei ikinä ollut tapaamissopimusta vaan tapaamisista sovittiin aina tarvittaessa. Ja se oli paras mahdollinen vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani ei ikinä ollut tapaamissopimusta vaan tapaamisista sovittiin aina tarvittaessa. Ja se oli paras mahdollinen vaihtoehto.

On jos vanhemmat kykenee asioista sopimaan, näin ei vaan aina ole ja silloin parempi lapselle on se tarkka sopimus kuin loputon riitely.

Onneksi lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani ei ikinä ollut tapaamissopimusta vaan tapaamisista sovittiin aina tarvittaessa. Ja se oli paras mahdollinen vaihtoehto.

On jos vanhemmat kykenee asioista sopimaan, näin ei vaan aina ole ja silloin parempi lapselle on se tarkka sopimus kuin loputon riitely.

Kuka pakottaa riitelemään?

Yleensä ihmiset osaa sopia asioista riitelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa.

Tämä on vasta 12-vuotiaasta alkaen tai aiemmin jos voidaan todeta että lapsi on riittävän kehittynyt päättämään siitä ettei halua tavata.

Kieltäydyin 10-vuotiaana tapaamasta toista vanhempaa. En ole tavannut tätä sen jälkeen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi lapsella ei ole velvollisuutta tavata toista vanhempaa.

Tämä on vasta 12-vuotiaasta alkaen tai aiemmin jos voidaan todeta että lapsi on riittävän kehittynyt päättämään siitä ettei halua tavata.

Ei sitä lasta väkisin lähdetä toisen vanhemman luo raahaamaan. Varsinkaan isoa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani ei ikinä ollut tapaamissopimusta vaan tapaamisista sovittiin aina tarvittaessa. Ja se oli paras mahdollinen vaihtoehto.

On jos vanhemmat kykenee asioista sopimaan, näin ei vaan aina ole ja silloin parempi lapselle on se tarkka sopimus kuin loputon riitely.

Kuka pakottaa riitelemään?

Yleensä ihmiset osaa sopia asioista riitelemättä.

Riittää, että toinen osapuoli on sellainen, että ei pysty. Sopimaan. Mistään. Riitelemättä tai riidan kanssa. Silloin on tehtävä kellontarkka sopimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani ei ikinä ollut tapaamissopimusta vaan tapaamisista sovittiin aina tarvittaessa. Ja se oli paras mahdollinen vaihtoehto.

On jos vanhemmat kykenee asioista sopimaan, näin ei vaan aina ole ja silloin parempi lapselle on se tarkka sopimus kuin loputon riitely.

Kuka pakottaa riitelemään?

Yleensä ihmiset osaa sopia asioista riitelemättä.

Kun ero on tuore, näistä kyllä hyvin usein tulee riitaa, ja tilanne tasoittuu vasta ajallaan. Tai sitten niin, että jompi kumpi on niin vastahankainen ettei sopimisesta tule mitään. Tiedän jopa erään, joka haki lääkäristä todistuksen ettei ole siinä henkisessä kunnossa että voisi olla lastensa kanssa, estääkseen eksäänsä lähtemästä lomamatkalle :D