Nainen, miksi olet sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vettu mitä uikuttajia täällä. Miksiköhän teille joillekin aina käy niin, että kohtaatte vain niitä paskoja miehiä. Monet taas elää hyvissä parisuhteissa, mutta heillä varmaan on ollut teidän mielestänne vain tuuria. Ei varmaan kannata harkitakaan peliliin katsomista, vaan kannattaa elää ulisevana marttyyrina.

Aika harva elää hyvissä parisuhteissa jos eroista 70% on naisen aloitteesta ja avioliitossa niistä jäljellä olevista 80% eroaisi jos eron voisi suorittaa kylmiltään ilman mitään kuluja ja selvittämisiä/selittelyjä.

Herääkin sitten kysymys, että miksi suurin osa naisista haluaa miehen kanssa parisuhteeseen, jos eivät ole kuitenkaan valmiita parisuhteeseen sopeutumaan.

Meidät kasvatetaan siihen. Lapsesta asti katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja ja kuunnellaan musiikkia missä tärkeintä on ihastua, rakastua ja mennä parisuhteeseen. On aika vaikea huomata että tuo normi ei välttämättä ole edes tavoittelemisen arvoinen, kun siihen aivopestään lapsuudesta asti.

Lestayhteisössä joutuu osa naisista käymään terapiassa. Pariutuminen myydään pienille lapsille niin vahvana normina ettei sinkuksi jääneet kykene sulattamaan yksinjäämistä. Tiedän yli 70 vuotiaan naisen joka laitettiin 5 vanhana pesemään ämpäristä talouden tiskejä. 6 vuotiaana joutui katsomaan pienempien perään. Kuulemma muistelee vieläkin. Niin, ja tällekin tuli 30 vuotiaana tajuton kriisi sinkkuudesta. Oppi vuosien mittaan hyväksymään yksinäisyyden.

No heillä se on tietenkin ihan selkeä se millaiseen elämään ohjataan. Leikkivät barbeilla häitä, kun me muut leikittiin prinsessaa. Mutta ei tämä meidän valtavirtakulttuuri siitä niin paljon poikkea. Meille ei niin väkisin tyrkytetä sitä naimisiin menoa ja lapsia, mutta kyllä se rakastuminen ja parisuhteessa eläminen on aivan selkeästi se mihin meitä ohjataan. Ei ehkä niinkään oman perheen toimesta vaan median ja ympäröivän kulttuurin.

Jenkeissä terapeutit on aika avoimesti puhuneet sinkkujen joukkoryntäämisestä vastaanotoille. Varmaan siksi kun Amerikassa perheellistyminen tulee osana yhteiskuntaa. Ei siellä hirveesti puhuta vapaaehtoisesta sinkkuudesta tai lapsettomuudesta.

Siellä parisuhde on taloudellinen pakko. Ei pysty elämään jos ei ole kahden ihmisen talous. Jo pienen kämpän vuokra on 2000 dollaria kuukaudessa ja palkat ei ole sen kummempia monella kuin on suomessa palkat. Vakuutusmaksut imee myös toista tonnia kuukaudessa. Palkasta ei jää välttämättä mitään käteen. Kun on maksanut asumisen kulut. Tässä näkee hyvin mitä tapahtuu kun valtiosta tehdään heikko ja kaikki annetaan yritysten päätettäviksi. Siellä on corporatismi pelotellu vuosikymmeniä sosialismilla ja valtiolla ja lopputulos on se, että heidät ryöstetään kuiviin. Valtio on sen kansalaiset. Valtio on sinä, minä ja kaikki sen asukkaat. Valtion tehtävä on tehdä mitä sen asukkaat haluaa sen tekevän. Jos me haluataan halpoja lääkkeitä, kohtuullista asumista niin valtioa järjestää painostuksen joka laittaa yritystoiminnan kuriin.  Mutta heille on vuosikymmeniä maalattu mörköä ainoasta tahosta joka suojelisi heitä. Ja näin on nyt käynyt. 

Itse tunnen kyllä pienituloisia Suomessakin jotka on tai ovat olleet parisuhteessa taloudellisista syistä. Ei täällä pienituloinen yksin asuva kovin helppoa elämää elä. On jopa tullut Tinderissä vastaan miesten ilmoituksia joissa ihan suoraan kerrotaan että muutettaisiin pian yhteen ja jaettaisiin kulut. On se aika raakaa peliä. Ja itse asiassa kyllä se tuo taisi olla se syy miksi minä ja ex-miehenikin nuorina opiskelijoina muutettiin yhteen nopeasti.

Ei ole minkäänlaista taloudellista pakkoa. Ne pakot on ihan itse järjestettyjä ja halua hyötyä toisesta ihmisestä. Meillä pärjää kyllä jokainen omillaan. Ei ole samasta kysymys kuin Usassa missä ei ole varaa peruselämiseen. Meillä se on pelkästään halu maksatuttaa toisella ihmisellä oma eläminen.  Tiedän eräänkin loiseläjän joka maksatutti exällään asioita koska ei ollut varaa elää. Hänellä oli suuremmat tulot kuin tällä exällä. Hän vain halusi pitää hallintansa toisen rahoihin ja sen maksavan hänen ylimitoitetun kulutuksensa johon hänen tulotasollaan ei ollut varaa. Kun tämä avustaminen lopetettiin niin aivan hyvin on pärjännyt laittamalla kulutuksensa tulojen mukaan. 

kun kaksi pienituloista menee yhteen niin tuo se helpotusta molemmille.

Ei tule. Jos tuet tai tulot on epätasapainossa niin vähemmän tienaava jää miinukselle koska ei saa enää tukia mihin on yksin oikeutettu. Saattaa mennä myös ilmnainen terveydenhoito ja lääkkeet.

Yksin ilman lapsia elävä ei helposti saa mitään tukia. Olin joskus itse osa-aikatyössä, jonka palkka käteen oli n. 1500€/kk, yli kolmasosa meni vuokraan enkä saanut edes asumistukea. Tiedä sitten nykyään, mutta ymmärtääkseni tuet on menneet vain huonompaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vettu mitä uikuttajia täällä. Miksiköhän teille joillekin aina käy niin, että kohtaatte vain niitä paskoja miehiä. Monet taas elää hyvissä parisuhteissa, mutta heillä varmaan on ollut teidän mielestänne vain tuuria. Ei varmaan kannata harkitakaan peliliin katsomista, vaan kannattaa elää ulisevana marttyyrina.

Aika harva elää hyvissä parisuhteissa jos eroista 70% on naisen aloitteesta ja avioliitossa niistä jäljellä olevista 80% eroaisi jos eron voisi suorittaa kylmiltään ilman mitään kuluja ja selvittämisiä/selittelyjä.

Herääkin sitten kysymys, että miksi suurin osa naisista haluaa miehen kanssa parisuhteeseen, jos eivät ole kuitenkaan valmiita parisuhteeseen sopeutumaan.

Meidät kasvatetaan siihen. Lapsesta asti katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja ja kuunnellaan musiikkia missä tärkeintä on ihastua, rakastua ja mennä parisuhteeseen. On aika vaikea huomata että tuo normi ei välttämättä ole edes tavoittelemisen arvoinen, kun siihen aivopestään lapsuudesta asti.

Lestayhteisössä joutuu osa naisista käymään terapiassa. Pariutuminen myydään pienille lapsille niin vahvana normina ettei sinkuksi jääneet kykene sulattamaan yksinjäämistä. Tiedän yli 70 vuotiaan naisen joka laitettiin 5 vanhana pesemään ämpäristä talouden tiskejä. 6 vuotiaana joutui katsomaan pienempien perään. Kuulemma muistelee vieläkin. Niin, ja tällekin tuli 30 vuotiaana tajuton kriisi sinkkuudesta. Oppi vuosien mittaan hyväksymään yksinäisyyden.

No heillä se on tietenkin ihan selkeä se millaiseen elämään ohjataan. Leikkivät barbeilla häitä, kun me muut leikittiin prinsessaa. Mutta ei tämä meidän valtavirtakulttuuri siitä niin paljon poikkea. Meille ei niin väkisin tyrkytetä sitä naimisiin menoa ja lapsia, mutta kyllä se rakastuminen ja parisuhteessa eläminen on aivan selkeästi se mihin meitä ohjataan. Ei ehkä niinkään oman perheen toimesta vaan median ja ympäröivän kulttuurin.

Jenkeissä terapeutit on aika avoimesti puhuneet sinkkujen joukkoryntäämisestä vastaanotoille. Varmaan siksi kun Amerikassa perheellistyminen tulee osana yhteiskuntaa. Ei siellä hirveesti puhuta vapaaehtoisesta sinkkuudesta tai lapsettomuudesta.

Siellä parisuhde on taloudellinen pakko. Ei pysty elämään jos ei ole kahden ihmisen talous. Jo pienen kämpän vuokra on 2000 dollaria kuukaudessa ja palkat ei ole sen kummempia monella kuin on suomessa palkat. Vakuutusmaksut imee myös toista tonnia kuukaudessa. Palkasta ei jää välttämättä mitään käteen. Kun on maksanut asumisen kulut. Tässä näkee hyvin mitä tapahtuu kun valtiosta tehdään heikko ja kaikki annetaan yritysten päätettäviksi. Siellä on corporatismi pelotellu vuosikymmeniä sosialismilla ja valtiolla ja lopputulos on se, että heidät ryöstetään kuiviin. Valtio on sen kansalaiset. Valtio on sinä, minä ja kaikki sen asukkaat. Valtion tehtävä on tehdä mitä sen asukkaat haluaa sen tekevän. Jos me haluataan halpoja lääkkeitä, kohtuullista asumista niin valtioa järjestää painostuksen joka laittaa yritystoiminnan kuriin.  Mutta heille on vuosikymmeniä maalattu mörköä ainoasta tahosta joka suojelisi heitä. Ja näin on nyt käynyt. 

Itse tunnen kyllä pienituloisia Suomessakin jotka on tai ovat olleet parisuhteessa taloudellisista syistä. Ei täällä pienituloinen yksin asuva kovin helppoa elämää elä. On jopa tullut Tinderissä vastaan miesten ilmoituksia joissa ihan suoraan kerrotaan että muutettaisiin pian yhteen ja jaettaisiin kulut. On se aika raakaa peliä. Ja itse asiassa kyllä se tuo taisi olla se syy miksi minä ja ex-miehenikin nuorina opiskelijoina muutettiin yhteen nopeasti.

Torissa ja Facebookissa voi hakea kämppiksiä. Taitaa kuitenkin muut edut kiinnostaa.

Lasten kanssa aika pois suljettua joku kämppis.

Toinen vanhempi jolla on lapsia?

No etsippä sellainen torista. Luulen ettet tule löytämään. Olisi aika hirveä tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vettu mitä uikuttajia täällä. Miksiköhän teille joillekin aina käy niin, että kohtaatte vain niitä paskoja miehiä. Monet taas elää hyvissä parisuhteissa, mutta heillä varmaan on ollut teidän mielestänne vain tuuria. Ei varmaan kannata harkitakaan peliliin katsomista, vaan kannattaa elää ulisevana marttyyrina.

Aika harva elää hyvissä parisuhteissa jos eroista 70% on naisen aloitteesta ja avioliitossa niistä jäljellä olevista 80% eroaisi jos eron voisi suorittaa kylmiltään ilman mitään kuluja ja selvittämisiä/selittelyjä.

Herääkin sitten kysymys, että miksi suurin osa naisista haluaa miehen kanssa parisuhteeseen, jos eivät ole kuitenkaan valmiita parisuhteeseen sopeutumaan.

Meidät kasvatetaan siihen. Lapsesta asti katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja ja kuunnellaan musiikkia missä tärkeintä on ihastua, rakastua ja mennä parisuhteeseen. On aika vaikea huomata että tuo normi ei välttämättä ole edes tavoittelemisen arvoinen, kun siihen aivopestään lapsuudesta asti.

Lestayhteisössä joutuu osa naisista käymään terapiassa. Pariutuminen myydään pienille lapsille niin vahvana normina ettei sinkuksi jääneet kykene sulattamaan yksinjäämistä. Tiedän yli 70 vuotiaan naisen joka laitettiin 5 vanhana pesemään ämpäristä talouden tiskejä. 6 vuotiaana joutui katsomaan pienempien perään. Kuulemma muistelee vieläkin. Niin, ja tällekin tuli 30 vuotiaana tajuton kriisi sinkkuudesta. Oppi vuosien mittaan hyväksymään yksinäisyyden.

No heillä se on tietenkin ihan selkeä se millaiseen elämään ohjataan. Leikkivät barbeilla häitä, kun me muut leikittiin prinsessaa. Mutta ei tämä meidän valtavirtakulttuuri siitä niin paljon poikkea. Meille ei niin väkisin tyrkytetä sitä naimisiin menoa ja lapsia, mutta kyllä se rakastuminen ja parisuhteessa eläminen on aivan selkeästi se mihin meitä ohjataan. Ei ehkä niinkään oman perheen toimesta vaan median ja ympäröivän kulttuurin.

Jenkeissä terapeutit on aika avoimesti puhuneet sinkkujen joukkoryntäämisestä vastaanotoille. Varmaan siksi kun Amerikassa perheellistyminen tulee osana yhteiskuntaa. Ei siellä hirveesti puhuta vapaaehtoisesta sinkkuudesta tai lapsettomuudesta.

Siellä parisuhde on taloudellinen pakko. Ei pysty elämään jos ei ole kahden ihmisen talous. Jo pienen kämpän vuokra on 2000 dollaria kuukaudessa ja palkat ei ole sen kummempia monella kuin on suomessa palkat. Vakuutusmaksut imee myös toista tonnia kuukaudessa. Palkasta ei jää välttämättä mitään käteen. Kun on maksanut asumisen kulut. Tässä näkee hyvin mitä tapahtuu kun valtiosta tehdään heikko ja kaikki annetaan yritysten päätettäviksi. Siellä on corporatismi pelotellu vuosikymmeniä sosialismilla ja valtiolla ja lopputulos on se, että heidät ryöstetään kuiviin. Valtio on sen kansalaiset. Valtio on sinä, minä ja kaikki sen asukkaat. Valtion tehtävä on tehdä mitä sen asukkaat haluaa sen tekevän. Jos me haluataan halpoja lääkkeitä, kohtuullista asumista niin valtioa järjestää painostuksen joka laittaa yritystoiminnan kuriin.  Mutta heille on vuosikymmeniä maalattu mörköä ainoasta tahosta joka suojelisi heitä. Ja näin on nyt käynyt. 

Itse tunnen kyllä pienituloisia Suomessakin jotka on tai ovat olleet parisuhteessa taloudellisista syistä. Ei täällä pienituloinen yksin asuva kovin helppoa elämää elä. On jopa tullut Tinderissä vastaan miesten ilmoituksia joissa ihan suoraan kerrotaan että muutettaisiin pian yhteen ja jaettaisiin kulut. On se aika raakaa peliä. Ja itse asiassa kyllä se tuo taisi olla se syy miksi minä ja ex-miehenikin nuorina opiskelijoina muutettiin yhteen nopeasti.

Torissa ja Facebookissa voi hakea kämppiksiä. Taitaa kuitenkin muut edut kiinnostaa.

Lasten kanssa aika pois suljettua joku kämppis.

Toinen vanhempi jolla on lapsia?

No etsippä sellainen torista. Luulen ettet tule löytämään. Olisi aika hirveä tapa elää.

Miksi lapsettoman sinkun tulisi huolia ongelmia?

Koska haluan just nyt olla sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan just nyt olla sinkku.

Tarkennetaan teille kolmelle taliaivolle. Haluan pysyvästi olla sinkkuna. Tiedän tasan tarkkaan mitä mies tuo tullessaan.

Mulla ei ole koskaan ollut helppoa löytää kumppania, ei edes nuorena, vaikka ulkonäköni kiinnitti silloin positiivista huomiota, olin silloin normaalipainoinen ja kauniiksikin sanottu. Olen jossain määrin introvertti ja omaan asperger-piirteitä, en ole yhtään sellainen, mitä miehet ovat kuvitelleet minun olevan. Varmaan jotkut kuvittelevat minun olevan tyhmä, pinnallinen ja helppo, kun olen aina ollut rintava. Eikä kumppanin löytäminen vanhempana ja lihavana ole yhtään sen helpompaa. Mulla on ollut neljä miessuhdetta, mukaan mahtuu yksi 12 vuotta kestänyt avioliittokin. Lisäksi on ollut tapailusuhteita, mutta niitä en laske. Itsetuntoni on ollut huono ja monet miehet ovat kohdelleet mua huonosti, kun ovat sen haistaneet.  Sen takia on varmaan jäänyt jonkinlainen pelkokin seurustelusuhteita kohtaan. Yksin on helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut helppoa löytää kumppania, ei edes nuorena, vaikka ulkonäköni kiinnitti silloin positiivista huomiota, olin silloin normaalipainoinen ja kauniiksikin sanottu. Olen jossain määrin introvertti ja omaan asperger-piirteitä, en ole yhtään sellainen, mitä miehet ovat kuvitelleet minun olevan. Varmaan jotkut kuvittelevat minun olevan tyhmä, pinnallinen ja helppo, kun olen aina ollut rintava. Eikä kumppanin löytäminen vanhempana ja lihavana ole yhtään sen helpompaa. Mulla on ollut neljä miessuhdetta, mukaan mahtuu yksi 12 vuotta kestänyt avioliittokin. Lisäksi on ollut tapailusuhteita, mutta niitä en laske. Itsetuntoni on ollut huono ja monet miehet ovat kohdelleet mua huonosti, kun ovat sen haistaneet.  Sen takia on varmaan jäänyt jonkinlainen pelkokin seurustelusuhteita kohtaan. Yksin on helpompaa.

Olen kyllä kaivannut hyvää parisuhdetta ja olen  (ja olen ollut) surullinen, etten ole sitä enää löytänyt. Avioliittokaan ei ollut ruusuilla tanssimista, mutta oli siinä paljon hyvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vettu mitä uikuttajia täällä. Miksiköhän teille joillekin aina käy niin, että kohtaatte vain niitä paskoja miehiä. Monet taas elää hyvissä parisuhteissa, mutta heillä varmaan on ollut teidän mielestänne vain tuuria. Ei varmaan kannata harkitakaan peliliin katsomista, vaan kannattaa elää ulisevana marttyyrina.

Aika harva elää hyvissä parisuhteissa jos eroista 70% on naisen aloitteesta ja avioliitossa niistä jäljellä olevista 80% eroaisi jos eron voisi suorittaa kylmiltään ilman mitään kuluja ja selvittämisiä/selittelyjä.

Herääkin sitten kysymys, että miksi suurin osa naisista haluaa miehen kanssa parisuhteeseen, jos eivät ole kuitenkaan valmiita parisuhteeseen sopeutumaan.

Meidät kasvatetaan siihen. Lapsesta asti katsotaan elokuvia, luetaan kirjoja ja kuunnellaan musiikkia missä tärkeintä on ihastua, rakastua ja mennä parisuhteeseen. On aika vaikea huomata että tuo normi ei välttämättä ole edes tavoittelemisen arvoinen, kun siihen aivopestään lapsuudesta asti.

Lestayhteisössä joutuu osa naisista käymään terapiassa. Pariutuminen myydään pienille lapsille niin vahvana normina ettei sinkuksi jääneet kykene sulattamaan yksinjäämistä. Tiedän yli 70 vuotiaan naisen joka laitettiin 5 vanhana pesemään ämpäristä talouden tiskejä. 6 vuotiaana joutui katsomaan pienempien perään. Kuulemma muistelee vieläkin. Niin, ja tällekin tuli 30 vuotiaana tajuton kriisi sinkkuudesta. Oppi vuosien mittaan hyväksymään yksinäisyyden.

No heillä se on tietenkin ihan selkeä se millaiseen elämään ohjataan. Leikkivät barbeilla häitä, kun me muut leikittiin prinsessaa. Mutta ei tämä meidän valtavirtakulttuuri siitä niin paljon poikkea. Meille ei niin väkisin tyrkytetä sitä naimisiin menoa ja lapsia, mutta kyllä se rakastuminen ja parisuhteessa eläminen on aivan selkeästi se mihin meitä ohjataan. Ei ehkä niinkään oman perheen toimesta vaan median ja ympäröivän kulttuurin.

Jenkeissä terapeutit on aika avoimesti puhuneet sinkkujen joukkoryntäämisestä vastaanotoille. Varmaan siksi kun Amerikassa perheellistyminen tulee osana yhteiskuntaa. Ei siellä hirveesti puhuta vapaaehtoisesta sinkkuudesta tai lapsettomuudesta.

Siellä parisuhde on taloudellinen pakko. Ei pysty elämään jos ei ole kahden ihmisen talous. Jo pienen kämpän vuokra on 2000 dollaria kuukaudessa ja palkat ei ole sen kummempia monella kuin on suomessa palkat. Vakuutusmaksut imee myös toista tonnia kuukaudessa. Palkasta ei jää välttämättä mitään käteen. Kun on maksanut asumisen kulut. Tässä näkee hyvin mitä tapahtuu kun valtiosta tehdään heikko ja kaikki annetaan yritysten päätettäviksi. Siellä on corporatismi pelotellu vuosikymmeniä sosialismilla ja valtiolla ja lopputulos on se, että heidät ryöstetään kuiviin. Valtio on sen kansalaiset. Valtio on sinä, minä ja kaikki sen asukkaat. Valtion tehtävä on tehdä mitä sen asukkaat haluaa sen tekevän. Jos me haluataan halpoja lääkkeitä, kohtuullista asumista niin valtioa järjestää painostuksen joka laittaa yritystoiminnan kuriin.  Mutta heille on vuosikymmeniä maalattu mörköä ainoasta tahosta joka suojelisi heitä. Ja näin on nyt käynyt. 

Itse tunnen kyllä pienituloisia Suomessakin jotka on tai ovat olleet parisuhteessa taloudellisista syistä. Ei täällä pienituloinen yksin asuva kovin helppoa elämää elä. On jopa tullut Tinderissä vastaan miesten ilmoituksia joissa ihan suoraan kerrotaan että muutettaisiin pian yhteen ja jaettaisiin kulut. On se aika raakaa peliä. Ja itse asiassa kyllä se tuo taisi olla se syy miksi minä ja ex-miehenikin nuorina opiskelijoina muutettiin yhteen nopeasti.

Torissa ja Facebookissa voi hakea kämppiksiä. Taitaa kuitenkin muut edut kiinnostaa.

Lasten kanssa aika pois suljettua joku kämppis.

Toinen vanhempi jolla on lapsia?

No etsippä sellainen torista. Luulen ettet tule löytämään. Olisi aika hirveä tapa elää.

Miksi lapsettoman sinkun tulisi huolia ongelmia?

Kuka on sanonut että tulisi? Miksi kenenkään pitäisi aikuisena ja perheellisenä elää jotain kimppakämppäelämää. Hirveäähän se olisi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut helppoa löytää kumppania, ei edes nuorena, vaikka ulkonäköni kiinnitti silloin positiivista huomiota, olin silloin normaalipainoinen ja kauniiksikin sanottu. Olen jossain määrin introvertti ja omaan asperger-piirteitä, en ole yhtään sellainen, mitä miehet ovat kuvitelleet minun olevan. Varmaan jotkut kuvittelevat minun olevan tyhmä, pinnallinen ja helppo, kun olen aina ollut rintava. Eikä kumppanin löytäminen vanhempana ja lihavana ole yhtään sen helpompaa. Olen kuitenkin ollut avioliitossa kaksikin kertaa Eka liitto oli kuitenkin vaikea miehen pahan mustasukkaisuuden takia, eipä liittokaan sitten kestänmyt kauan, vaikka sitä ennen seurudstelttinkin kauan, Toinen avioliitto päättyi miehen kuolemaan. Olen nyt 70 + vuotta. ja enpä tiedä tuleeko enää mitään sillä saralla. Rima on kyllä aika korkealla sen suhteen, minjkälainen kaveri löytyy jos löytyy ei se tule ainakaan hakemalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska haluan just nyt olla sinkku.

Tarkennetaan teille kolmelle taliaivolle. Haluan pysyvästi olla sinkkuna. Tiedän tasan tarkkaan mitä mies tuo tullessaan.

Kyllä mä uskon, että tuolla jossain on mulle hyvä mies. Mutta en juuri nyt jaksa etsiskellä sitä. Eikä tarviikaan, koska sinkkuna olo on välillä virkistävää.