Olen lähes 40v, lapseton ja ihmetellyt miltei 20v lähipiirissä useiden perheellistymiseen liittyviä toistuvia piirteitä
Ensin on onni ja touhotus, ja kaikki halutaan huomioimaan ja jakamaan tuo onni. Vähän nyristään ja loukkaannutaan jos jotain ei sitten kiinnosta kohteliasta onnittelua enempää. Tämä on TÄRKEÄÄ! Huomioikaa, pysäyttäkää elämänne!
Sitten on se lapsi/lapset, ja on ristiäistä, synttäriä, Elämän Tarkoitusta. Ja etenkin lapsetonta ihmetellään, että koskas? Ja eikö?
Sitten ruvetaan ihmettelemään, eikö kukaan auta? Miksi? Itse ei auteta toista lapsiperhettä, hoideta toisten lapsia, vaikka itse onkin ymmärtänyt Että Lapset On Tärkeitä, mutta ehkä ne olikin omat lapset eikä muiden.
Sitten ruvetaan vertailemaan omia lapsia muihin, on pieni voitto jos ei ole ADHD kuten Ongelmaperheillä. Lapset On Tärkeitä, paitsi jos ne on muiden huonoja lapsia.
Lopuksi, pitkälti ennen kouluikää, oma parisuhde ja lapset on aika nähty. Omat kummilapset? Oliko minulla niitä? Ja kylläpä on törkeää että minun lapseni kummit ei MINUA koskaan auta.
Sitten tohotetaan biletystä (hei lähetään radalle hei), matkustusta, ja Elämän Tarkoitus on vähän hukassa ja kuka niitä lapsiakaan jaksaa.
Ja jos vähän hävettää että on tärkeillyt lapsettomalle vuosia valinnoistaan, niin se tulee ehkä ilmi jonain Henkilökohtaisen Kasvun tuloksena, jossa itse asiassa on taas Elämän Tarkoituksen äärellä, jossa on taas ehkä vähän askeleen edellä.
Ja itse tässä on elänyt lähinnä hötkyilemätöntä hyvää elämää omien arvojensa pohjalta aikuisiän
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
Mitä ihmettä vanhanaikaista höpinää. Kyllä nykyään suomalaisilla tytöillä alkaa kuukautiset jo 9-vuotiaanakin, silloin kasarilla kun minä olin koulussa, puhuttiin vielä tuosta 14-vuodesta, mutta se on muuttunut. Itsellänikin lakoi jo 11-vuotiaana.
Kyllä ikä tuo kokemusta, se on totta, mutta aivot ei parane, kuten ei muukaan elimistö enää 25 vuoden jälkeen, toki voi treenata lihaksia jne. ja se on selvä ettei kaikki nuoret ole samassa kunnossa, fyysisesti tai psyykkisestikään, riippuen tekemisistä ja geeneistä, joten vanhemmillakin vaihtelee. Mutta solutasolla, vaikka solut uusiutuu, ne ei uusiudu enää yhtä laadukkaina. Juuri luin tutkimuksen tästä kun tiedemiehet yrittävät selvittää ns. ikuisen nuoruuden salaisuutta, eli sitä miksi ihminen vanhenee.
Kyllä varmasti on riskiraskauksia kaikenikäisillä, mutta 35-vuotiaasta asti se yksi riski on se korkea ikä. Mitä vanhempi, sitä enemmän riskejä. Ja tästä myös lääkärit tämän tästä varoittelee naisia. Että eivät kuvittele munasolujensa ja muiden lisääntymissysteemejen pysyvän samanlaisena kuin parikymppisenä, vaikka miten muuten kroppaansa treenaisivat. Munasolut on syntymästä asti olemassa, ja ne vanhenee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
Niin mikä tutkimus sanoo että hedelmällisin ikä alkaa 30v jälkeen? Tuota väitettäsi nyt ei usko kukaan.
Tutkimuksissa myös terveenä syntyneet lapset menestyvät elämässään sitä paremmin, mitä iäkkäämpi äiti on. Tämän katsotaan perustuvan siihen, että lapsi syntyy ympäristöön jolla on niin paljon paremmat resurssit huolehtia lapsesta. Tätä kyllä tukee ihan arkikokemuksen.
Varmasti näin, jos lapsi syntyy jonnekin muualle kuin parhaisiin länsimaisiin kulttuureihin ja yhteiskuntiin joissa lapsista huolehditaan. Meillä on huomattavasti parempi ympäristö lapselle kuin vaikka Afganistanissa, vaikka sattusi syntymään huonompaankin perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minun serkustani tuli aivan sietämätön, kun hän tuli raskaaksi. Hirveä valitus, kun ihmiset eivät alkaneetkaan palvoa häntä, vaan elämä jatkui ihan samalla tavalla, kuin ennen. Raskaus tuotiin joka paikassa esille. Esim. buffet-pöydässä isoon ääneen kailotettiin "mä en pysty syömään tuorejuustoa/graavilohta" ja samalla kateltiin ympärille.
Vauvajuhlat järkättiin ja osa ei päässyt paikalle pitkän matkan päästä. Tästä alkoi loputon vihanpito. Sama lapsen synttärijuhlien kanssa.
No entäs kaikki muut tuntemasi ihmiset jotka on saaneet joskus lapsia? Jotkut yksilöt vaan on outoja, eikä siihen tarvita edes raskautta.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Perhe-elämässä on paljon asioita, joita lapseton ei voi ymmärtää. Jotenkinhan se lapsettoman elämänkokemus sen osalta aina jää vajaaksi. Mutta ihmetelkää rauhassa, emme me perheelliset hae lapsettomien ymmärrystä tai hyväksyntää.
Minä olen ihan loogisella syy-seurauspäättelykyvyllä pohtinut lapsiperhe-elämää ja tullut siihen ymmärrykseen, että se ei ole minua varten, eikä sellaista elämänkokemusta, jota haluan. Joten olen lapseton. Edelleen näin vanhana korppuna.
Moni muukin on päättänyt jäädä lapsettomaksi nimenomaan sen takia, että tiedetään jo, mitä se lapsiperhe-elämä tulee olemaan sen lapsen kanssa ja todettu, että ei kiitos.
Siihen on syynsä, että lapsettomien geenit eivät jatku eteenpäin. Perheellisen ihmisen näkökulmasta lapsettoman elämä on hyvin egoistista. Elää vain ja ainoastaan itselleen ja omien tarpeidensa kautta. Toki jokainen saa itse valita elämän polkunsa. Luonto on tämän asian hoitanut parhain päin.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa on kyllä että osa naisista elää henkisesti vielä niin keskiajalla että elämän ainoa tarkoitus on lapset. En ole ikinä kuullut yhdenkään miehen sanovan niin
Ja vaikka ne kakarat on sen akan ainoa elämäntarkoitus niin siitä valitetaan koko ajan ja kaikkialla kuinka on niin kauheaa, vaikeeta, hirveetä jne.
Kyllä monille miehillekin lapset on tärkeintä elämässä. Ei se mitään keskiaikaa ole, elämää ei ole jos ei tule lapsia. Se on fakta. Eli käytännössä se on elämän ainoa tarkoitus, että lisäännytään. Ne eliöt jotka ei lisäänny, oli kasvi tai eläin, kuolee sukupuuttoon. Mutta vain ihminen kyseenalaistaa sitä. Nyt ihmisiä on liikaa tällä pallolla, mutta se tulee kääntymään laskuun, ja voi olla että jos ihminen ei pilaa maapalloa lopullisesti, ihminen kuolee vaan sukupuuttoon, kuten niin moni eläinlaji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
Mitä ihmettä vanhanaikaista höpinää. Kyllä nykyään suomalaisilla tytöillä alkaa kuukautiset jo 9-vuotiaanakin, silloin kasarilla kun minä olin koulussa, puhuttiin vielä tuosta 14-vuodesta, mutta se on muuttunut. Itsellänikin lakoi jo 11-vuotiaana.
Kyllä ikä tuo kokemusta, se on totta, mutta aivot ei parane, kuten ei muukaan elimistö enää 25 vuoden jälkeen, toki voi treenata lihaksia jne. ja se on selvä ettei kaikki nuoret ole samassa kunnossa, fyysisesti tai psyykkisestikään, riippuen tekemisistä ja geeneistä, joten vanhemmillakin vaihtelee. Mutta solutasolla, vaikka solut uusiutuu, ne ei uusiudu enää yhtä laadukkaina. Juuri luin tutkimuksen tästä kun tiedemiehet yrittävät selvittää ns. ikuisen nuoruuden salaisuutta, eli sitä miksi ihminen vanhenee.
Kyllä varmasti on riskiraskauksia kaikenikäisillä, mutta 35-vuotiaasta asti se yksi riski on se korkea ikä. Mitä vanhempi, sitä enemmän riskejä. Ja tästä myös lääkärit tämän tästä varoittelee naisia. Että eivät kuvittele munasolujensa ja muiden lisääntymissysteemejen pysyvän samanlaisena kuin parikymppisenä, vaikka miten muuten kroppaansa treenaisivat. Munasolut on syntymästä asti olemassa, ja ne vanhenee koko ajan.
Niin paljon väärää tietoa tässäkin. Tutkitusti samalla treenimäärällä urheilijoiden suoritukset paranevat vuosittain 28 vuoden ikään saakka, sen jälkeen kehittymisen jatkumiseen tarvitaan isompia treenimääriä. Voimatasot eivät ole koskaan huipussaan alle kolmikymppisenä, tämänkin näkee ihan katsomalla vaikkapa joukkueurheilijoita. Ja ihan arkijärjelläkin huomaa, että vaikkapa hiihtäjät eivät koskaan ole parhaimmillaan kuin yli kolmikymppisenä ja lajista riippuen osa jatkaa huippu-urheilua lähemmäs viisikymppiseksi (pesäpalloilija Toni Kohonen oli vissiiin 47 v viimeisessä pelissään ja esim. NHL:ssä tämänikäisiä kavereita.)
Jos olet 25-vuotiaana jo plösähtänyt niin kannattaa katsoa peiliin. Ja jos sinulla alkoi kuukautiset 11-vuotiaana siitä tuskin voi vetää kovin suuria yleismaailmallisia tai edes yhteispohjoismaisia päätelmiä. 😀
Vierailija kirjoitti:
Siihen on syynsä, että lapsettomien geenit eivät jatku eteenpäin. Perheellisen ihmisen näkökulmasta lapsettoman elämä on hyvin egoistista. Elää vain ja ainoastaan itselleen ja omien tarpeidensa kautta. Toki jokainen saa itse valita elämän polkunsa. Luonto on tämän asian hoitanut parhain päin.
Sä oot varmaan hirmu huikee työkaveri ja sukulainen. Meet esittelemään vastentahtoisesti lapsettomille kuvia Mirva-Miikan kohokohdista. Koska voit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö. Kuulostaa vähän katkeran tilitykselle.
höpö! höpö asiaa puhuu Ap.. Miksi mä oisin katkera esim sille perheenisälle joka käy helsingissä "kauluspaita" duunissa keskustassa ja kärvistelee ylivelkaantuneena espoossa 200 neliön OK-talossa! , jonka keittiöstä löytyy se pihtaava nalkuttava keittiö jyrä jäkättämässä joka asiasta ja kaksi selkäreppulasta huutaa stemmoja!.
No eihän tuollaista halua kukaan, vaikka olisi lapsiakin. Aika suuri osa ihmisistä ei halua käydä Helsingissä töissä, saati asua siellä ylikalliissa taloissa, eikä tehdä mitään kauluspaitaduunia. Ja akka pihtaa jos ei saa hyvää seksiä, miksi haluaisi huonoa? Miksi se nainen siellä keittiössä ylipäätään mäkättäisi, kun sen pitää olla myös töissä että se ylikallis talo saadaan maksettua, eikä muutenkaan ehdi kun illat pitää kuskata kakaroita harrastuksissa jotka on kalliita eikä ne kersatkaan niihin oikeasti edes halua, mutta kun isän pitää saada töissä kerskua miten poika pelaa jääkiekkoa ja tytär voimistelee maakunnan huipputasolla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat naiset on surkimuksia. Saamattomia vätyksiä. Miehiä on tarjolla ainakin 2 kertaa enemmän mutta kun ollaan niin feministiä että.
Uutisväläys sinulle: Miehiä voi pyörittää oikein kätevästi nykyään paukahtamatta paksuksi siinä sivussa. Harmittaako?
Vierailija kirjoitti:
Siihen on syynsä, että lapsettomien geenit eivät jatku eteenpäin. Perheellisen ihmisen näkökulmasta lapsettoman elämä on hyvin egoistista. Elää vain ja ainoastaan itselleen ja omien tarpeidensa kautta. Toki jokainen saa itse valita elämän polkunsa. Luonto on tämän asian hoitanut parhain päin.
Silloin kuin selviydyttäisiin omillaan, parhaat geenit monistuivat. Nykyisin lisääntymisessä johtaa sossuväki, sillä heillähän lapset nostavat elintasoa kun taas muilla on tilanne toisinpäin. Tämähän nähdään esimerkiksi vapaapudotuksessa olevissa Pisa-testien tuloksissa.
Vierailija kirjoitti:
Velat on siitä outoja, etteivät mitenkään käsitä että häntä itseäänkään ei olisi olemassa ilman että hän on ollut osallisena perheessä, ja elänyt lapsiperhearkea, ette te mitään koeputkiaikuisia ole.
Se, että vanhempani päättivät lisääntyä, ei ole minun asiani. Olen olemassa, joo, mutta ei minua haittaisi se, että vanhempani olisivatkin päättäneet jäädä lapsettomiksi ja minua ei olisi olemassa. Koska miten se haittaisi? Oman olemassaolonsa voi kokea voi olemalla olemassa.
En pitänyt lapsena olemisesta edes lapsena, enkä toisista lapsista. Olin kaikkein onnellisin, kun pääsin muuttamaan pois kotoa ja elämään yksin.
Miten tyhminä (te lisääntyneet) meitä pidätte, aikuisia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on syynsä, että lapsettomien geenit eivät jatku eteenpäin. Perheellisen ihmisen näkökulmasta lapsettoman elämä on hyvin egoistista. Elää vain ja ainoastaan itselleen ja omien tarpeidensa kautta. Toki jokainen saa itse valita elämän polkunsa. Luonto on tämän asian hoitanut parhain päin.
Sä oot varmaan hirmu huikee työkaveri ja sukulainen. Meet esittelemään vastentahtoisesti lapsettomille kuvia Mirva-Miikan kohokohdista. Koska voit.
En esittele. En kuvittele, että kaikki olisivat yhtä kiinnostuneita heistä kuin minä tai muut läheiset. Voi tulla yllätyksenä, mutta vanhemmalla voi olla muutakin sisältöä elämässään kuin lapset ja äitiys tai isyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta vanhemmuutta, varsinkaan äitiyttä, ei voi tietää mielikuvituksen tai eläytymiskyvyn perusteella, ei sillä että katsoo vierestä. Sen tietää vasta kun kokee, että miltä se oikeasti tuntuu milloinkin.
Täytyy olla eri mieltä. Yksi tenava on mulle niin rakas, etten usko, että biologisesti oma voisi olla yhtään rakkaampi.
Joo, voi rakastaa, mutta se tunne on erilainen kun se lapsi on itse tehty. Siihen liittyy niin paljon muutakin kuin se ruusunpunainen rakastamisjuttu. Kuten vastuu. Itsekin kuvittelin että tiedän mitä se on, kun olin koko ikäni hoitanut ja huolehtinut pikkusisaruksista, luulin tietäväni mikä on vastuu. Mutta kun esikoiseni syntyi, ja hän oli siinä ulkona minusta, 100% minun vastuullani, ihan kaikesta vastaan minä, lapsen kehityksestä, ruokavaliosta, saako oikeita vitamiineja oikeat määrät, siitä mitä toisesta päästä tulee ulos, koska oppii mitäkin, koska hampaat tulee, onko ne hampaat oikeassa asennossa ja oikeassa paikassa, minkälaiset vaatteet, minkälaiset kengät että ne tukee jalkaa oikein, osaanko ohjata häntä oikein, osaanko opettaa oikeat asiat, mitä jos teen virheen ja hän traumatisoituu, hänelle tulee joku mielenterveysongelma minun takiani, mistä voin tietää että minulle rakkain ihminen saa kaiken mitä tarvitsee juuri oikein, juuri oikeaan aikaan... lista on loputon kun sitä alkaa miettiä.
Siksi nykyvanhemmat voivatkin alkaa suorittamaan vanhemmuutta kun nuo listat on liian helposti saatavilla. Ennen riitti että yritti parhaansa, ja sitten toivottiin parasta lopputulosta. Ennen ymmärrettiin että jokainen vanhempi tekee virheitä, koska jokainen ihminen on jollain tavalla viallinen, niin vanhemmat kuin lapsetkin.
Olen hoitanut todella paljon lapsia, ihan pieniä vauvoja ja kaiken ikäisiä. Pystyn hyvin kuvittelemaan mitä se vastuu on, itse asiassa tiesin sen jo hyvin nuorena. Siinä yksi syy miksi en halua omia lapsia, pystyin kuvittelemaan ja tajuamaan mitä lapsista huolehtiminen ja vastuu kokonaisuudessaan tarkoittaa, millaiset olosuhteet pitää pystyä tarjoamaan ynnä muuta.
Ehkä pystytkin kuvittelemaan sen vastuun, ja kuvittelet ehkä sen kantamisen isommaksi taakaksi kuin se oikeasti on, koska vanhemmuudessa on niin monta eri puolta ja tunnetta. Kuitenkin suurimmaksi osaksi elämä on vain elämää, tavallista arkea jossa tehdään parhaansa. Ei se että hoidat jonkin aikaa jonkun toisen lasta, tule mitään käsitystä siitä mitä vanhemmuus on kun sitä tekee joka ikinen hetki.
Minäkin tiesin nuorena, tai siis luulin tietäväni, mutta minulla oli aina pikkusisaruksia hoitaessa olemassa äiti, joka kantoi sen lopullisen vastuun, myös minusta. Olin kyllä ihan hyvä pikkuäiti, mutta kuitenkin vain sisko, en äiti.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa on kyllä että osa naisista elää henkisesti vielä niin keskiajalla että elämän ainoa tarkoitus on lapset. En ole ikinä kuullut yhdenkään miehen sanovan niin
Ja vaikka ne kakarat on sen akan ainoa elämäntarkoitus niin siitä valitetaan koko ajan ja kaikkialla kuinka on niin kauheaa, vaikeeta, hirveetä jne.
Tätähän näkee erityisesti vaalien aikaan, kun monen naisen vaaliesittelyssä meriitiksi on laitettu äiti. Tyyliin fil.maisteri, toimitusjohtaja, äiti.
Miesten läpysköissä harvemmin lukee, että fil.maisteri, toimitusjohtaja, isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
Niin mikä tutkimus sanoo että hedelmällisin ikä alkaa 30v jälkeen? Tuota väitettäsi nyt ei usko kukaan.
Tässä yksi tutkimus. Ole hyvä, googlasin sen mielelläni sinulle.
https://www.bumc.bu.edu/camed/2013/07/02/fertility-peaks-around-age-30-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on syynsä, että lapsettomien geenit eivät jatku eteenpäin. Perheellisen ihmisen näkökulmasta lapsettoman elämä on hyvin egoistista. Elää vain ja ainoastaan itselleen ja omien tarpeidensa kautta. Toki jokainen saa itse valita elämän polkunsa. Luonto on tämän asian hoitanut parhain päin.
Sä oot varmaan hirmu huikee työkaveri ja sukulainen. Meet esittelemään vastentahtoisesti lapsettomille kuvia Mirva-Miikan kohokohdista. Koska voit.
En esittele. En kuvittele, että kaikki olisivat yhtä kiinnostuneita heistä kuin minä tai muut läheiset. Voi tulla yllätyksenä, mutta vanhemmalla voi olla muutakin sisältöä elämässään kuin lapset ja äitiys tai isyys.
Oikeastaan ei. Otetaan nyt huomioon velojen osuuden olevan hyvin pieni. Suurella todennäköisyydellä saarnaat lapsettomuudesta siitä kärsivälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa on kyllä että osa naisista elää henkisesti vielä niin keskiajalla että elämän ainoa tarkoitus on lapset. En ole ikinä kuullut yhdenkään miehen sanovan niin
Ja vaikka ne kakarat on sen akan ainoa elämäntarkoitus niin siitä valitetaan koko ajan ja kaikkialla kuinka on niin kauheaa, vaikeeta, hirveetä jne.
Tätähän näkee erityisesti vaalien aikaan, kun monen naisen vaaliesittelyssä meriitiksi on laitettu äiti. Tyyliin fil.maisteri, toimitusjohtaja, äiti.
Miesten läpysköissä harvemmin lukee, että fil.maisteri, toimitusjohtaja, isä.
Voi johtua myös siitä, että yhä edelleen vanhemmuus jakautuu epätasaisesti. Äidit kantavat paljon isompaa vastuuta vanhemmuudesta.
Voiman määrä voimanostajilla saavuttaa huippunsa 35-vuotiaana:
https://journals.humankinetics.com/view/journals/ijspp/14/10/article-p1…
Tutkimuksissa myös terveenä syntyneet lapset menestyvät elämässään sitä paremmin, mitä iäkkäämpi äiti on. Tämän katsotaan perustuvan siihen, että lapsi syntyy ympäristöön jolla on niin paljon paremmat resurssit huolehtia lapsesta. Tätä kyllä tukee ihan arkikokemuksen.