Olen lähes 40v, lapseton ja ihmetellyt miltei 20v lähipiirissä useiden perheellistymiseen liittyviä toistuvia piirteitä

Vierailija kirjoitti:

Erottuu ihmiset, jotka ovat halunneet PERHEEN eikä Tärkeitä Lapsia Juhlia Katsokaa Imetystä ja Sormiruokailuamme ja joilla on ehkä hyvä itsetunto ja käsitys lapsista. Näille oma elämä on sitä perhe-elämää eivätkä tunnu rasittuvan siitä, tai välittävän ihailevatko tai vihaavatko jotkut elämäntapaansa. Juhlat järjestetään lapsille, ei aikuisille ja vanheneminen ei tuota lasten unohdusta biletyskriisiä vaan on odotettu osa perhe-elämää.

Näihin ihmisiin samaistun, vaikka lapseton olenkin. Oma hyvä elämä, ja hyvä itsetuntemus.

ap

Näin. Joillekin lapsista on tullut suoritus ja saavutus samalla tavalla kuin avioliitto ja oma koti. Ei mietitä vaan tehdään, eikä sitten osata oikein olla kun siitä ei saakaan mitään jättihuomiota ja palkintoja ja apuja. Eikä olla sitten ihan ajateltu että mitä se elämä seuraavat 20v on sen perheen kanssa.

Itse en ole tuollainen, niinpä myöskään lähipiirinikään ei ole. En myöskään kysele kenenkään parisuhteeseen tai lapsiin liittyviä asioita. Sinkut saavat olla juuri sellaisia kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset on surkimuksia. Saamattomia vätyksiä. Miehiä on tarjolla ainakin 2 kertaa enemmän mutta kun ollaan niin feministiä että.

Niin sitä luulisi, varatut perheelliset miehetkin eroaa, kun on tullut valittua ilkeä vaimo. Kyllä sellainen perheellinen hellä ja mukava mies kelpaa meille hyvinsäilyneille lapsettomille surkimuksille. 😉

Niin, sittenhän teilläkin on jo valmiit lapset. 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset on surkimuksia. Saamattomia vätyksiä. Miehiä on tarjolla ainakin 2 kertaa enemmän mutta kun ollaan niin feministiä että.

Niin sitä luulisi, varatut perheelliset miehetkin eroaa, kun on tullut valittua ilkeä vaimo. Kyllä sellainen perheellinen hellä ja mukava mies kelpaa meille hyvinsäilyneille lapsettomille surkimuksille. 😉

Niin, sittenhän teilläkin on jo valmiit lapset. 😌

Niin. Lapsettomien kesken on yleisempää että pidetään kaikista lapsista. Ei vaan haluta omia. Perheellistyneet on yleensä halunneet tehdä itselleen oman ihmisen itseään palvomaan ja vihaavat sitten vaikka uusperheessä miehen aikaisempia lapsia.

Siksi vähän hihityttää kun lapsettomia perheelliset yrittää tolla tavalla tylyttää ilman että edes tajuatte tota kaksilla rattailla ajoa.

Aloitus on kyllä niin sekava, ettei sitä täysjärkinen ole kirjoittanut!

Mene ap peilin ääreen, ja sano, mikä minussa on vikana, mikä minussa on vikana........

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on kyllä niin sekava, ettei sitä täysjärkinen ole kirjoittanut!

Mene ap peilin ääreen, ja sano, mikä minussa on vikana, mikä minussa on vikana........

Hengitä vähän niin helpottaa.

Lasten teolla saa jonkun sädekehän päänsä ympärille jonka turvin voi sitten Rahastaa niillä koko lähiympäristöä ettei muille jää vaan yhtään ylimääräistä rahaa itsensä hyvinvointiin ja siitä syyllistetään lapsettomia että niillä jää liikaa rahaa itsensä hoitamiseen tai maksaa palveluista työllistäen pien yrittäjiä.

Kamalaa jos lapsettomalla jää rahaa käydä kampaajalla ja hemmoitteluhoidoissa sillä eihän he mitään ansaitse kun ei ole puskenut tenavaa liukuhihnalta maailmaan. Kaikkein huvittavinta että minä en olisi saanut edes astianpesukonetta hommata kun ei ole lapsia. Mitä ihmettä siihen lapsia tarvitaan kun ruuanlaitosta tulee paljon tiskiä ja jos olisi lapsia niin siitä tulisi vain lasten ruokailuvälineet lisäksi. Lapsettoman pitäisi pyykitkin pestä käsin kun mitä se tekee pyykinpesukoneella kun ei ole lapsia.

Lapsettomalla ei saisi olla yhtään mitään vaan antaa ihan kaikki lapsiperheelliselle ja jumalaton vertailu meidän suvussa ettei vaan lapsettomalla olisi saanut olla elämässä yhtään enenmpää eikä mitään onnea kun kehtasi lapsettomaksi jäädä eikä suvunkatkamisen takia pakko lisääntynyt. Sitä pitää rankaista sitten kaikin keinoin ja antaa tuntea ettei ole arvostettu.

Minä joka nain pyörättämällä pari kakaraa niin olen kaikkein parhain ihminen ja muut ihmiset eivät ole yhtään mitään. Muilla ei saa olla yhtään mitään eikä muita arvosteta. Tämmöiseen ajattelu malliin törmäsin omassa suvussani. Jotain omaa kruunua kiillotetaan jollain hyödykkeillä.

Lapsettomana olen saanut ystäviä ihan muualta ja paras ystäväni onkin suur perheellinen oman ikäiseni  nainen jolla on lapsenlapsiakin, joka ei minua väheksy elämän valintojeni takia vaan arvostaa ihmisenä. Hänellä on neljästä lapsesta kaksi tehnyt lapsettomuus päätöksen niin ettei lisäänny eikä hän ole koskaan painostanut mihinkään vaan saa itse valita.

Meillä vain kemiat heti synkkasi ensi katsella kun tapasimme vaikka olemme ihan eri valintoja tehneet elämässämme. Hänelle ei se minun lapsettomuus valinta merkannut yhtään mitään kun tulimme toimeen heti toistemme kanssa. Tajusin ettei se katso mitään taustaa eikä elämän valintoja kun kemiat vaan toimii ja pätee se ystävyys suhteissakin niin kuin parisuhteissakin.

Ystäväni luottaa minuun ihan kaiksessa ja on välillä vähän liiankin ärsyttävän huolehtivainen kun en ole tottunut sellaiseen mutta ymmärrän sen suurperheelliseltä kun on tottunut huolehtimaan kaikista. 🥲

Minä kuvittelin että tulisin kaikkein parhaiten toimeen lapsettomien kanssa mutta ei se niin vaan menekkään että samanlaisten elämäntilanteiden kanssa tulee toimeen jos ei kemiat toimi.

Elämässä on monia eri vaiheita. Varsinkin lapsiperheillä. Sitähän se ap kuvasi. Vai onko ap elänyt yhtä ja samaa vaihetta viimeiset 20 vuotta? Ilman lapsia meitä ei muuten olisi edes olemassa. Eli se lapsiperhe-elämä on vähän niin kuin elämän edellytys.

Ihmiset ei saisi elää elämäänsä, olla sosiaalisia ja oppia asioita omaan tahtiin? Mikä pakko se on aina jonkun alkaa selittämään, miten se oma lapseton ja hötkyilemätön elämä on niin paljon parempaa?

Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.

Elämän koko kirjo. Ovatpa eläneet ja kokeneet ja tunteneet paljon. Ja jatkoa seuraa: uusi parisuhteen aika, uraan keskittyminen, lasten lentäminen pesästä, lapsenlapset, vanhuus. Elämä <3

Lapseton ihmettelee ihmiselämän kaarta. Sinällään vähän hupaisa aloitus. Tähän samaan liittyvät myös muuttamiset ja ympäristön muutos. Kuinka asuinalueet muuttuvat, puut kasvavat ja asukkaat vaihtuvat. On se ihmeellistä, ihan aidosti se on. Vain muutos on pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ihmettelee ihmiselämän kaarta. Sinällään vähän hupaisa aloitus. Tähän samaan liittyvät myös muuttamiset ja ympäristön muutos. Kuinka asuinalueet muuttuvat, puut kasvavat ja asukkaat vaihtuvat. On se ihmeellistä, ihan aidosti se on. Vain muutos on pysyvää.

Tässä on sitten jo vähän vanhemman ja katkeroituneemman rouvan kommentti. Hän on jo niin wanha että on jo kaiken nähnyt ja nyt vaan ylhäältä alaspäin huonosti verhotusti naureskelee nuoremmille ja heidän tumpeloudelleen. Yleinen hahmo naisvaltaisilla työpaikoilla.

Öö miksi vanhempi ei saisi bilettää tai matkustella? Ei liity mitenkään mihinkään elämän tarkoitukseen, mutta ei kai kukaan vietä lasten kanssa aikaa 24/7?

Ei ihmisestä tule välttämättä kovin älykäs tai empaattinen vaikka se hankkii lapsia. Jos ei ymmärrä muiden valintoja ennen niin ei ymmärrä jälkeenkään. 

Vanhetessa sitten voi viisastua, mutta en kutsuisi sitä kovin älykkääksi että kokee senkin jälkeen olevansa jotenkin parempi kun on kasvanut muita nälvien. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ihmettelee ihmiselämän kaarta. Sinällään vähän hupaisa aloitus. Tähän samaan liittyvät myös muuttamiset ja ympäristön muutos. Kuinka asuinalueet muuttuvat, puut kasvavat ja asukkaat vaihtuvat. On se ihmeellistä, ihan aidosti se on. Vain muutos on pysyvää.

En ihmettele ihmiselämän kaarta vaan joidenkin ihmisten huonoa itsetuntemusta, joka purkautuu vanhemmuuden myötä itsensä korostamisena ja ne lapset tuntuvat olevan kokonaisuudessa vain statisteja joihin lopuksi kyllästytään.

Ihania vanhempia ja perheitä onneksi myös tunnen ja ihailen, he ovat aina tuntuneet varmoilta valinnoistaan ja tosiaan, siinä sitä on elämän kaarta. Kunnioitan. Moni ei vaan samaan pysty ja se on surullista.

Ja en tosiaan jaksa enää joskus 40v bilettää,  en oikein ymmärrä että ihmiset eivät elä nuoruuttaan nuorena. Minä olen tuosta vaiheesta kasvanut jo ajat sitten aikuiseksi. Ei ole nättiä kun äiti-ihminen vonkaa nuoria miehiä ja oksentaa porttikonkiin.

ap

Voin niin samaistua Ap, lapsettomana sitä vaan ihmettelee kuinka tuuliviireinä monet menevät. Joskus mietin, että johtuuko se siitä, että monet naiset ajautuvat tekemään juuri niin kuin mies tahtoo ja asettuvat johonkin itselle sopimattomaan muottiin. Erään ystäväni persoonallisuus muuttui kokonaan aina kunkin miehen mukaan. Nyt hänellä on lapset ja omakotitalo ja näyttäisi olevan tyytyväinen. Ystävänä tosin sain olla vain silloin kun hänellä ei ollut miestä. Lapsiaan en ole nähnyt ikinä.

Vanhemmuuden kasvukivuista huolimatta olen sitä mieltä, että elämän tarkoitus on lasten hankkiminen. Perinnön jättäminen, kun jokaisesta kuitenkin aika jättää. Kaikki muu on vain kohinaa.

Vierailija kirjoitti:

Voin niin samaistua Ap, lapsettomana sitä vaan ihmettelee kuinka tuuliviireinä monet menevät. Joskus mietin, että johtuuko se siitä, että monet naiset ajautuvat tekemään juuri niin kuin mies tahtoo ja asettuvat johonkin itselle sopimattomaan muottiin. Erään ystäväni persoonallisuus muuttui kokonaan aina kunkin miehen mukaan. Nyt hänellä on lapset ja omakotitalo ja näyttäisi olevan tyytyväinen. Ystävänä tosin sain olla vain silloin kun hänellä ei ollut miestä. Lapsiaan en ole nähnyt ikinä.

Kyllä se sitten tulee kysymään sulta että mitä kuuluu ja ois tosi kiva nähdä jos perheidylli rikkoutuu. Nämä tyypit ovat sen verran epäitsenäisiä, että heitä ei yhtään hävetä siinä kohdassa alkaa ottamaan tiheästi yhteyttä vaikka ensin ovat feidanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuuden kasvukivuista huolimatta olen sitä mieltä, että elämän tarkoitus on lasten hankkiminen. Perinnön jättäminen, kun jokaisesta kuitenkin aika jättää. Kaikki muu on vain kohinaa.

Ihan yhtä kuollut on lapseton ja lapsellinen, 100 vuoden päästä olemme tuolla mullassa kaikki. Ikuisesti poissa.

Elämä ylipäätään on kohinaa kaikille, se on ahdistava ajatus jos sille antaa vallan, ja psyykkeemme kudelma torjuu sitä eri tavoin. Sinulla se on tuo ajatus, uskovalla toinen.