Lue keskustelun säännöt.
Olen lähes 40v, lapseton ja ihmetellyt miltei 20v lähipiirissä useiden perheellistymiseen liittyviä toistuvia piirteitä
07.10.2023 |
Ensin on onni ja touhotus, ja kaikki halutaan huomioimaan ja jakamaan tuo onni. Vähän nyristään ja loukkaannutaan jos jotain ei sitten kiinnosta kohteliasta onnittelua enempää. Tämä on TÄRKEÄÄ! Huomioikaa, pysäyttäkää elämänne!
Sitten on se lapsi/lapset, ja on ristiäistä, synttäriä, Elämän Tarkoitusta. Ja etenkin lapsetonta ihmetellään, että koskas? Ja eikö?
Sitten ruvetaan ihmettelemään, eikö kukaan auta? Miksi? Itse ei auteta toista lapsiperhettä, hoideta toisten lapsia, vaikka itse onkin ymmärtänyt Että Lapset On Tärkeitä, mutta ehkä ne olikin omat lapset eikä muiden.
Sitten ruvetaan vertailemaan omia lapsia muihin, on pieni voitto jos ei ole ADHD kuten Ongelmaperheillä. Lapset On Tärkeitä, paitsi jos ne on muiden huonoja lapsia.
Lopuksi, pitkälti ennen kouluikää, oma parisuhde ja lapset on aika nähty. Omat kummilapset? Oliko minulla niitä? Ja kylläpä on törkeää että minun lapseni kummit ei MINUA koskaan auta.
Sitten tohotetaan biletystä (hei lähetään radalle hei), matkustusta, ja Elämän Tarkoitus on vähän hukassa ja kuka niitä lapsiakaan jaksaa.
Ja jos vähän hävettää että on tärkeillyt lapsettomalle vuosia valinnoistaan, niin se tulee ehkä ilmi jonain Henkilökohtaisen Kasvun tuloksena, jossa itse asiassa on taas Elämän Tarkoituksen äärellä, jossa on taas ehkä vähän askeleen edellä.
Ja itse tässä on elänyt lähinnä hötkyilemätöntä hyvää elämää omien arvojensa pohjalta aikuisiän
Kommentit (153)
Ammattikuvaajat kuvaa luonnossa perheitä nykyään. Ihmeliä kuvia, kaikilla samantyylinen vaatetus, teennäinen fiilis välittyy. Varmaan somessa näitä kuvia näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole huomannut. Ihan samoja ihmisiä omat läheiseni ja muutkin tuttavani ovat lapsia hankittuaan kuin olivat ennen.
Vierailija wrote:
Suurin osa väestä ihmisistä on ihan täyspäisia, mutta ne loput... Mulla oli kaverina yksi tämmöinen äiti-ihminen. Otti lapsettomuuden usein puheeksi kertoen kuinka hän ei usko että on mahdollista olla onnellinen ilman lapsia, naisen elämän tarkoitus on hankkia lapsia, tulet katumaan lapsettomuutta.... En edes pyytänyt hänen mielipidettään henkilökohtaiseen asiaani, se vain annettiin. Jos tapasin häntä menot pyörivät lapsi asioiden ympärillä, siis vaikkapa Hoploppia tai lastenvaatteiden shoppailua ja voi sitä uhriutumisen määrää jos sanoit että et halua mennä lapsimessuille. Hän ikäänkuin lakkasi olemasta se ihminen joka oli ennen vauvaa ja kehitti äitiydestä itselleen uuden identiteetin.
Eri mutta ei hän välttämättä kehittänyt, kyllä maailma näyttää hyvin erilaiselta monelle ihmiselle kun saa lapsen. Kaikki elämänarvot meni ainakin minulla uusiksi. Toki kaverisi on törppö tuputtaessaan sulle. Kirjoitan tämän siitä näkökulmasta, että kuvittelin että pysyn lapsettomana loppuelämäni. Niin ei kuitenkaan käynyt ja lapsen syntymän jälkeen ne asiat jotka kiinnosti ennen vain lakkasi kiinnostamasta joko kokonaan tai yhtä paljon. Kuvaisin ilmiötä sillä lailla että ottaisitko autiolle saarelle mieluimmin upean taideteoksen vai toisen ihmisen.
Vierailija wrote:
Ammattikuvaajat kuvaa luonnossa perheitä nykyään. Ihmeliä kuvia, kaikilla samantyylinen vaatetus, teennäinen fiilis välittyy. Varmaan somessa näitä kuvia näkyy.
Kyllä. Ymmärrän jotkut yhdet perhekuvaukset ja 1-vuotiskuvaukset. En sitä, että joka kolmas kuukausi käydään kuvattavana tai niitä samoja kuvia pyöritellään somessa kuukauden välein, kun on niin ihanaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ammattikuvaajat kuvaa luonnossa perheitä nykyään. Ihmeliä kuvia, kaikilla samantyylinen vaatetus, teennäinen fiilis välittyy. Varmaan somessa näitä kuvia näkyy.
Kyllä. Ymmärrän jotkut yhdet perhekuvaukset ja 1-vuotiskuvaukset. En sitä, että joka kolmas kuukausi käydään kuvattavana tai niitä samoja kuvia pyöritellään somessa kuukauden välein, kun on niin ihanaa.
Jo raskausvatsaa kuvataan luonnossa, ilman kumppania, kumppanin kanssa eri asennoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
En ole koskaan ymmärtänyt miksi lapsettoman pitäisi hoitaa toisten lapsia kun ei ole edes mitään kokemuksiakaan lasten hoidosta. Eihän niitä saa neuvookkaan ja kasvattaa toisten lapsia kokemattomana. Suututtiin kun sanoi suoraan ettei kiinnosta. Kamala vastuu ja ne eivät totelleet yhtään mitään painellen kun päättömät kanat.
En minäkään ja minulla on lapsia. En kyllä keksi, että millaisissa piireissä tällaista tapahtuisi usein? Siis jotkut vonkuvat hoitoapua lapsettomilta ystäviltä ja/tai sisaruksilta vai? En kuitenkaan näe siinä mitään erikoista ja paheksuttavaa, jos kerran viidessä vuodessa kysyy hoitoapua vaikka siltä lapsettomalta veljeltä tai kummitädiltä. Jos tämä on toistuvaa ja joku oletus, niin aikamoinen hyväksikäyttäjä saa olla.
Vierailija wrote:
Ai auttaa pitäis?
Itse olen kolme lasta kasvattanut, kertaakaan en ole niiden tiimoilta kavereita tai sukulaisia pyytänyt auttamaan. Jokainen hoitakoot omat lapsensa.
M41
Tosi harvoin näkee isän tekevän mitään hommia kaikki lapset mukanaan. Tyyliin vaihtavan talvirenkaita ne kaikki kolme lasta mukana tai käyvån lääkärissä niiden kanssa. Jos joskus harvoin näin tapahtuu, niin se on heti suuri sankariteko.
Useimmat tietämäni isät tekevät rauhassa pitkää työpäivää ja on vielä omia harrastuksia. Ei siinä mitään, ei se ole minulta pois enkä edes vaihtaisi osia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha lokeroiminen puolin ja toisin pois!
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Velat on siitä outoja, etteivät mitenkään käsitä että häntä itseäänkään ei olisi olemassa ilman että hän on ollut osallisena perheessä, ja elänyt lapsiperhearkea, ette te mitään koeputkiaikuisia ole.
Se, että vanhempani päättivät lisääntyä, ei ole minun asiani. Olen olemassa, joo, mutta ei minua haittaisi se, että vanhempani olisivatkin päättäneet jäädä lapsettomiksi ja minua ei olisi olemassa. Koska miten se haittaisi? Oman olemassaolonsa voi kokea voi olemalla olemassa.
En pitänyt lapsena olemisesta edes lapsena, enkä toisista lapsista. Olin kaikkein onnellisin, kun pääsin muuttamaan pois kotoa ja elämään yksin.
Miten tyhminä (te lisääntyneet) meitä pidätte, aikuisia ihmisiä?
Anteeksi, mutta alkoi huvittaa tuo kohta lapsena olemisesta.
Roald Dahlin Matilda-kirjassa lapsia inhoava rehtori Miss Trunchbull toteaa, ettei ole koskaan ollut lapsi tai jos oli niin vain hyvin vähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa on kyllä että osa naisista elää henkisesti vielä niin keskiajalla että elämän ainoa tarkoitus on lapset. En ole ikinä kuullut yhdenkään miehen sanovan niin
Ja vaikka ne kakarat on sen akan ainoa elämäntarkoitus niin siitä valitetaan koko ajan ja kaikkialla kuinka on niin kauheaa, vaikeeta, hirveetä jne.
Tätähän näkee erityisesti vaalien aikaan, kun monen naisen vaaliesittelyssä meriitiksi on laitettu äiti. Tyyliin fil.maisteri, toimitusjohtaja, äiti.
Miesten läpysköissä harvemmin lukee, että fil.maisteri, toimitusjohtaja, isä.
Vanhemmuuden mainitseminen tarkoittaa, että ymmärtää myös lapsiperheellisten äänestäjien asioista jotain ja viittaa siihen, että pyrkii edistämään heidän etujaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ai auttaa pitäis?
Itse olen kolme lasta kasvattanut, kertaakaan en ole niiden tiimoilta kavereita tai sukulaisia pyytänyt auttamaan. Jokainen hoitakoot omat lapsensa.
M41
Tosi harvoin näkee isän tekevän mitään hommia kaikki lapset mukanaan. Tyyliin vaihtavan talvirenkaita ne kaikki kolme lasta mukana tai käyvån lääkärissä niiden kanssa. Jos joskus harvoin näin tapahtuu, niin se on heti suuri sankariteko.
Useimmat tietämäni isät tekevät rauhassa pitkää työpäivää ja on vielä omia harrastuksia. Ei siinä mitään, ei se ole minulta pois enkä edes vaihtaisi osia.
Omassa lähipiirissäni on hyvinkin osallistuvia isiä. Lapset saavat olla mukana heille sopivissa askareissa ikätasonsa mukaan.
Ne kolme pientä lasta pidetään tarkoin erossa renkaidenvaihtotilanteista, mutta isompi koululainen saa osallistua, kun osaa olla työntymästä sinne auton alle ym. vaaran paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin vain tuota lapsiperheen työmäärää, että siitä riittäisi aika ajoin muillekin.
Lasten ja perheiden hyvinvointi kohenisi, jos lapset pääsisivät välillä pois omin kodin ympyröistä. Näkemään ja kokemaan asioita kaveriperheen, sukulaisen tai isovanhempien kanssa.
Tuo vaihtelua myös omaan perhe-elämään, kun on joku "vieras" lapsi hoidossa. Toisaalta se työllistää, mutta silti voi jäädä kokemus, että tässä oltiinkin saamapuolella. Vähän niin kuin vapaaehtoistyössä usein juuri käy.
Tarjosin kaverilleni lastenhoitoapua, kun he elävät kuormittavaa pikkulapsivaihetta ja omat lapseni ovat jo teinejä. Kun sitten tuli se vapaa vkl, jona yksi heidän lapsistaan oli määrä tulla meille hoitoon koko päiväksi, mietin, että mitä tulikaan luvattua. Lopputulos oli kuitenkin yllä kuvailemani kaltainen win win -tilanne.
On sääli, että Suomessa sukulais-, naapuri- ja kaveriapu vähenee vähenemistään. Suomalaisäidit ovat tutkitusti uupuneimpien joukossa maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Tarkemmin ajateltuna tämän ei pitäisi olla edes yllätys.
Harvinaisen tervejärkisiä huomioita aloittajalta.
T. Yhden lapsen äiti. Oma ura ja elämässä muutakin kuin kotileikkiä.