Lue keskustelun säännöt.
Olen lähes 40v, lapseton ja ihmetellyt miltei 20v lähipiirissä useiden perheellistymiseen liittyviä toistuvia piirteitä
07.10.2023 |
Ensin on onni ja touhotus, ja kaikki halutaan huomioimaan ja jakamaan tuo onni. Vähän nyristään ja loukkaannutaan jos jotain ei sitten kiinnosta kohteliasta onnittelua enempää. Tämä on TÄRKEÄÄ! Huomioikaa, pysäyttäkää elämänne!
Sitten on se lapsi/lapset, ja on ristiäistä, synttäriä, Elämän Tarkoitusta. Ja etenkin lapsetonta ihmetellään, että koskas? Ja eikö?
Sitten ruvetaan ihmettelemään, eikö kukaan auta? Miksi? Itse ei auteta toista lapsiperhettä, hoideta toisten lapsia, vaikka itse onkin ymmärtänyt Että Lapset On Tärkeitä, mutta ehkä ne olikin omat lapset eikä muiden.
Sitten ruvetaan vertailemaan omia lapsia muihin, on pieni voitto jos ei ole ADHD kuten Ongelmaperheillä. Lapset On Tärkeitä, paitsi jos ne on muiden huonoja lapsia.
Lopuksi, pitkälti ennen kouluikää, oma parisuhde ja lapset on aika nähty. Omat kummilapset? Oliko minulla niitä? Ja kylläpä on törkeää että minun lapseni kummit ei MINUA koskaan auta.
Sitten tohotetaan biletystä (hei lähetään radalle hei), matkustusta, ja Elämän Tarkoitus on vähän hukassa ja kuka niitä lapsiakaan jaksaa.
Ja jos vähän hävettää että on tärkeillyt lapsettomalle vuosia valinnoistaan, niin se tulee ehkä ilmi jonain Henkilökohtaisen Kasvun tuloksena, jossa itse asiassa on taas Elämän Tarkoituksen äärellä, jossa on taas ehkä vähän askeleen edellä.
Ja itse tässä on elänyt lähinnä hötkyilemätöntä hyvää elämää omien arvojensa pohjalta aikuisiän
Kommentit (153)
En kyllä tiedä ketään tuollaista. Itselläni ei ole missään vaiheessa ollut mikään biletys tärkeää, ei ennen lapsia eikä sen jälkeen, se on niin luonteesta kiinni, jotkut tykkää bilettää koko ikänsä, oli lapsia tai ei, ja jotkut ei käy kuin ehkä vähän nuorena että löytäisi puolison ja sitten kun puoliso on saatu, ei onneksi tarvi enää mennä tylsiin baareihin kantsomaan toisten kännäämistä.
Muutenkin tuo sun aloituksen kuvaus tuntuu aika vieraalta kun katson omaa lähipiiriäni. Ei kukaan mun ystävistä tai sukulaisista käyttäydy noin. Ehkä niitä on olemassa kun täällä puhutaan, mutta kyllä niitä pieni vähemmistö on, mutta ehkä se joillekin näkyy sitten korostuneesti. Varsinkin jos on niitä ihmisiä jotka seuraa somessa kaikenmaailman ihmisiä jotka ei edes oikeasti ole ystäviä tai sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheitä on erilaisia tasan niin paljon kun on erilaisia ihmisiäkin, ja aika lailla lähes kaikki on ihan tavallisia, kuten meidän kaikkien lapsuudenperheetkin. Miksi se pitää aina nostaa niin suureksi asiaksi jos jollain on lapsia. Velat on siitä outoja, etteivät mitenkään käsitä että häntä itseäänkään ei olisi olemassa ilman että hän on ollut osallisena perheessä, ja elänyt lapsiperhearkea, ette te mitään koeputkiaikuisia ole.
Perheet on perheitä, aika monessa on lapsia jossain vaiheessa, sitten ne aika pian kasvaa ja lähtee omilleen ja perustaa oman talouden, ja siihen sitten lisäävät puolison ja/tai lapsia halutessaan. Meillä kaikilla on yleensä perheenjäseniä, jos ei lapsia, niin sisaruksia, vanhemmat, tätejä, setiä, serkkuja ja ties mitä kumminkaimoja. Ei se että osa ihmisistä perheissä on vielä alaikäisiä, tee heistä vähemmän ihmisiä, ne pienet ihmiset on pieniä vain vähän aikaa, ja sitten aikuisia pidemmän aikaa.
En itse kyllä ole törmännyt tuohon. Aika yksinkertainen yleistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton ihmettelee ihmiselämän kaarta. Sinällään vähän hupaisa aloitus. Tähän samaan liittyvät myös muuttamiset ja ympäristön muutos. Kuinka asuinalueet muuttuvat, puut kasvavat ja asukkaat vaihtuvat. On se ihmeellistä, ihan aidosti se on. Vain muutos on pysyvää.
En ihmettele ihmiselämän kaarta vaan joidenkin ihmisten huonoa itsetuntemusta, joka purkautuu vanhemmuuden myötä itsensä korostamisena ja ne lapset tuntuvat olevan kokonaisuudessa vain statisteja joihin lopuksi kyllästytään.
Ihania vanhempia ja perheitä onneksi myös tunnen ja ihailen, he ovat aina tuntuneet varmoilta valinnoistaan ja tosiaan, siinä sitä on elämän kaarta. Kunnioitan. Moni ei vaan samaan pysty ja se on surullista.
Ja en tosiaan jaksa enää joskus 40v bilettää, en oikein ymmärrä että ihmiset eivät elä nuoruuttaan nuorena. Minä olen tuosta vaiheesta kasvanut jo ajat sitten aikuiseksi. Ei ole nättiä kun äiti-ihminen vonkaa nuoria miehiä ja oksentaa porttikonkiin.
ap
Niin. Ihmiset on erilaisia. Joillain on hyvä itsetuntemus jo nuorena, joillain ei tule sitä kai koskaan. Miksi ihmisen pitäisi olla "varmoja valinnoistaan" ei kukaan ole koko elämäänsä kaikesta 100% varmoja, jokainen parisuhteessa oleva miettiin jossain kohtaa, että mitä helvettiä, tätäkö tämä nyt oli, olisko pitänyt tehdä toisin, sama juttu koulutuksen ja työpaikkojen kanssa, ihminen muuttuu ja kehittyy johonkin suuntaan koko elämänsä ajan. Kokemukset koulivat ja opettavat, joistain vastoinkäymisistä voi saada voimaa tai ne voi murtaa sut. Koskaan ei tiedä tulevaisuudesta mitään. Eikä siihen vaikuta onko lapsia vai ei. Kaikilla on aina joku läheinen jonka kohtalo vaikuttaa myös sun elämään. Vaikka hyvä ystävä joka sairastuu syöpään ja kuolee, sitä joudut suremaan ja se on sun elämästä pois ja muuttaa sua henkisesti kun olet kokenut asian jota missään nimessä et olisi halunnut kokea.
Ei se ole surullista että meitä on moneen junaan, se kuuluu vaan elämään.
Voi eikö lapsi-onni ole napsahtanut aloittajalle, kuulostaa kateelisen ja katkeran vanhanpiian kirjoitukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten teolla saa jonkun sädekehän päänsä ympärille jonka turvin voi sitten Rahastaa niillä koko lähiympäristöä ettei muille jää vaan yhtään ylimääräistä rahaa itsensä hyvinvointiin ja siitä syyllistetään lapsettomia että niillä jää liikaa rahaa itsensä hoitamiseen tai maksaa palveluista työllistäen pien yrittäjiä.
Kamalaa jos lapsettomalla jää rahaa käydä kampaajalla ja hemmoitteluhoidoissa sillä eihän he mitään ansaitse kun ei ole puskenut tenavaa liukuhihnalta maailmaan. Kaikkein huvittavinta että minä en olisi saanut edes astianpesukonetta hommata kun ei ole lapsia. Mitä ihmettä siihen lapsia tarvitaan kun ruuanlaitosta tulee paljon tiskiä ja jos olisi lapsia niin siitä tulisi vain lasten ruokailuvälineet lisäksi. Lapsettoman pitäisi pyykitkin pestä käsin kun mitä se tekee pyykinpesukoneella kun ei ole lapsia.
Lapsettomalla ei saisi olla yhtään mitään vaan antaa ihan kaikki lapsiperheelliselle ja jumalaton vertailu meidän suvussa ettei vaan lapsettomalla olisi saanut olla elämässä yhtään enenmpää eikä mitään onnea kun kehtasi lapsettomaksi jäädä eikä suvunkatkamisen takia pakko lisääntynyt. Sitä pitää rankaista sitten kaikin keinoin ja antaa tuntea ettei ole arvostettu.
Minä joka nain pyörättämällä pari kakaraa niin olen kaikkein parhain ihminen ja muut ihmiset eivät ole yhtään mitään. Muilla ei saa olla yhtään mitään eikä muita arvosteta. Tämmöiseen ajattelu malliin törmäsin omassa suvussani. Jotain omaa kruunua kiillotetaan jollain hyödykkeillä.
Lapsettomana olen saanut ystäviä ihan muualta ja paras ystäväni onkin suur perheellinen oman ikäiseni nainen jolla on lapsenlapsiakin, joka ei minua väheksy elämän valintojeni takia vaan arvostaa ihmisenä. Hänellä on neljästä lapsesta kaksi tehnyt lapsettomuus päätöksen niin ettei lisäänny eikä hän ole koskaan painostanut mihinkään vaan saa itse valita.
Meillä vain kemiat heti synkkasi ensi katsella kun tapasimme vaikka olemme ihan eri valintoja tehneet elämässämme. Hänelle ei se minun lapsettomuus valinta merkannut yhtään mitään kun tulimme toimeen heti toistemme kanssa. Tajusin ettei se katso mitään taustaa eikä elämän valintoja kun kemiat vaan toimii ja pätee se ystävyys suhteissakin niin kuin parisuhteissakin.
Ystäväni luottaa minuun ihan kaiksessa ja on välillä vähän liiankin ärsyttävän huolehtivainen kun en ole tottunut sellaiseen mutta ymmärrän sen suurperheelliseltä kun on tottunut huolehtimaan kaikista. 🥲
Minä kuvittelin että tulisin kaikkein parhaiten toimeen lapsettomien kanssa mutta ei se niin vaan menekkään että samanlaisten elämäntilanteiden kanssa tulee toimeen jos ei kemiat toimi.
Niin, kappas vaan, ihmiset ja suvut on erilaisia. "Tämmöiseen ajattelu malliin törmäsin omassa suvussani." eli tämä on vaan ihan sun sisäpiirijuttu, joka ei koske 99% meistä muista. Yksinelävät on usein sellaisia etteivät kauheasti laita ruokaa, ja tiskiä tulee tosi vähän, sanovatkin vielä, että ei se kannata yhdelle tehdä mitään kovin monimutkaista. Mutta en minä tai kukaan muukaan järkevä silti puutu kenenkään asunnon varusteluun, että onko siellä tiskikone tai varsinkaan pyykkikonetta, kaikki ihmiset tarvitsee pyykkikoneen, ei kukaan pese pyykkejään käsin. JA kyllä jokaisen ihmisen pitää käydä leikkuuttamassa hiuksensa jos ei nyt itse osaa tosi hyvin leikata ja laittaa. Ihme höpinää nuo sun suvun jutut.
Minun serkustani tuli aivan sietämätön, kun hän tuli raskaaksi. Hirveä valitus, kun ihmiset eivät alkaneetkaan palvoa häntä, vaan elämä jatkui ihan samalla tavalla, kuin ennen. Raskaus tuotiin joka paikassa esille. Esim. buffet-pöydässä isoon ääneen kailotettiin "mä en pysty syömään tuorejuustoa/graavilohta" ja samalla kateltiin ympärille.
Vauvajuhlat järkättiin ja osa ei päässyt paikalle pitkän matkan päästä. Tästä alkoi loputon vihanpito. Sama lapsen synttärijuhlien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Itse olen myös 40-vuotias ja en ole kyllä tuollaista huomannut kuin aloittaja. Mutta varmasti tuollaisiakin löytyy, ei vain omasta lähipiiristäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Aivot kehittyy 30v asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu juu. Minun lähipiirissäni on kyllä normaalimpaa olla lapseton, kukaan ei toisten perheellistymisiä kysele tai vatvo. Jos lapsia joillain on, niin vain yksi, joka joskus jossain keskustelun sivulauseessa mainitaan.
Ehkä maalla on asiat toisin.N31
Odota 10v niin voi olla vähän eri juttu.
Hauskaa on kyllä että osa naisista elää henkisesti vielä niin keskiajalla että elämän ainoa tarkoitus on lapset. En ole ikinä kuullut yhdenkään miehen sanovan niin
Ja vaikka ne kakarat on sen akan ainoa elämäntarkoitus niin siitä valitetaan koko ajan ja kaikkialla kuinka on niin kauheaa, vaikeeta, hirveetä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
Niin mikä tutkimus sanoo että hedelmällisin ikä alkaa 30v jälkeen? Tuota väitettäsi nyt ei usko kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja höpö höpö. Kuulostaa vähän katkeran tilitykselle.
höpö! höpö asiaa puhuu Ap.. Miksi mä oisin katkera esim sille perheenisälle joka käy helsingissä "kauluspaita" duunissa keskustassa ja kärvistelee ylivelkaantuneena espoossa 200 neliön OK-talossa! , jonka keittiöstä löytyy se pihtaava nalkuttava keittiö jyrä jäkättämässä joka asiasta ja kaksi selkäreppulasta huutaa stemmoja!.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
BMI yli 30 on myös riskiraskaus eli noin joka neljäs odottaja. Toki nämä kovasti yhteydessä raskausajan diabetekseen mutta eivät ne ihan yksi yhteen käy. Samoin 9 % väestöstä sairastaa astmaa, joka tekee riskiraskauden.
Luontohan on toki tarkoittanut, että keuhkosairaat ja diabeetikot eivät selviäisi raskaudesta ja synnytyksestä ja jatkaisi huonoja geenejään, mutta tässä kohdin toki ei enää huudella sitä mitä luonto on tarkoittanut.. 😆
tosi sekava ajatuksen juoksu ap:lla. En oikein ymmärrä yhtään hänen käsityksiä.
Ihmisiä ja perheitä on erilaisia. En oikein edes havainnut että kirjoittaako hän oikeista perheistä vai siitä kolmosen kotikatu sarjan perheistä.
Vierailija kirjoitti:
Juu juu. Minun lähipiirissäni on kyllä normaalimpaa olla lapseton, kukaan ei toisten perheellistymisiä kysele tai vatvo. Jos lapsia joillain on, niin vain yksi, joka joskus jossain keskustelun sivulauseessa mainitaan.
Ehkä maalla on asiat toisin.N31
Kyllä se siitä lähtee, kun noin nuoria vielä olette. Sanotaan että 3 - 5v päästä alkaa babyboomi teidänkin porukoisssa, ja kun yksi tekee lapsen, tekee seuraavakin.
Lapsesta iloitseminen on mielestäni kyllä ihan normaalia. Kyllä se uuden ihmisen syntymä aina on jotenkin hieno juttu, tapahtui se sitten kenelle tahansa. Itse katselen mielelläni vauvakuvia ja iloitsen yhdessä toistenkin onnesta.
Kuulosti korvaani katkeran ja negatiivisen ihmisen nillitykseltä. Happamia, sanoi kettukin.
Elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Jos saat jatkettua sukua niin hieno homma, mutta toisen ihmisen elämä ei ole sinun elämäsi tarkoitus.