Lue keskustelun säännöt.
Olen lähes 40v, lapseton ja ihmetellyt miltei 20v lähipiirissä useiden perheellistymiseen liittyviä toistuvia piirteitä
07.10.2023 |
Ensin on onni ja touhotus, ja kaikki halutaan huomioimaan ja jakamaan tuo onni. Vähän nyristään ja loukkaannutaan jos jotain ei sitten kiinnosta kohteliasta onnittelua enempää. Tämä on TÄRKEÄÄ! Huomioikaa, pysäyttäkää elämänne!
Sitten on se lapsi/lapset, ja on ristiäistä, synttäriä, Elämän Tarkoitusta. Ja etenkin lapsetonta ihmetellään, että koskas? Ja eikö?
Sitten ruvetaan ihmettelemään, eikö kukaan auta? Miksi? Itse ei auteta toista lapsiperhettä, hoideta toisten lapsia, vaikka itse onkin ymmärtänyt Että Lapset On Tärkeitä, mutta ehkä ne olikin omat lapset eikä muiden.
Sitten ruvetaan vertailemaan omia lapsia muihin, on pieni voitto jos ei ole ADHD kuten Ongelmaperheillä. Lapset On Tärkeitä, paitsi jos ne on muiden huonoja lapsia.
Lopuksi, pitkälti ennen kouluikää, oma parisuhde ja lapset on aika nähty. Omat kummilapset? Oliko minulla niitä? Ja kylläpä on törkeää että minun lapseni kummit ei MINUA koskaan auta.
Sitten tohotetaan biletystä (hei lähetään radalle hei), matkustusta, ja Elämän Tarkoitus on vähän hukassa ja kuka niitä lapsiakaan jaksaa.
Ja jos vähän hävettää että on tärkeillyt lapsettomalle vuosia valinnoistaan, niin se tulee ehkä ilmi jonain Henkilökohtaisen Kasvun tuloksena, jossa itse asiassa on taas Elämän Tarkoituksen äärellä, jossa on taas ehkä vähän askeleen edellä.
Ja itse tässä on elänyt lähinnä hötkyilemätöntä hyvää elämää omien arvojensa pohjalta aikuisiän
Kommentit (153)
Okei. En tunnista tuosta ainakaan itseäni eikä kyllä lähipiirissänikään oo tuollaista ollu😀 Taitaa olla katkeruutta, jos et itse ole saanut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sulla on ihana tapa kirjoittaa :)
Lapseton on usein kuin vegaani. Lapsettomuus ja vegaanius esitellään uudelle ihmiselle ensimmäisissä lauseissa, kymmen minuutin sisään tapaamisesta.
Itselleni on ihan sama mitä henkilöt syövät, tai onko heillä lapsia vai ei. Mutta olen pistänyt tuon merkille.
Henkilöt joilla lapsia taas kuulet lapsista vasta noin viikon tuttavuuden jälkeen, sivuhuomautuksena muiden keskustelujen lomassa. Sekasyöjät eivät mainosta ruokatapojaan ollenkaan.
Kuultaako ap:n tekstistä tosiaan epävarmuus omaa valintaa kohtaan? Eli ei olekaan täysin varma,että haluaako olla loppuelämänsä lapseton.. Hei ei se mitään! Kannattaakin pohtia tarkkaan, mutta kuulostat kovin nuorelta kun ajattelu on noin mustavalkoista
Ei sinun tarvitse luopua välttämättä mistään, vaikka haluaisitkin perheen. Ei ne lapset loppuelämää ole pieniä.
Sillekin on olemassa ihan järkeviä syitä, miksi pienen lapsen vanhemmalle lapsi voi olla melkein koko maailma. Kysehän on jälkeläisen selviytymisestä. On tarpeenkin keskittää voimavaroja tähän. Kun lapset kasvavat, niin tilaa tulee muihinkin asioihin. Kenties juuri nelikymppisinä lapsettomatkin huomaavat, että itse asiassa on ns mahdollista saada kaikki. Tällöin tulee miettineeksi, että oliko lapsettomuus sittenkään paras mahdollinen ratkaisu. Jos jokin asia ärsyttää kovasti, niin todennäköisesti syyt siihen löytyvät ihmisen sisimmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuossa on ongelma? Lopulta lapsiperhevaihe on vain osa elämänkaarta ( varsinkin jos ei ole suurperhe). Oon itse 50v, aikuisten lasten äiti ja nyt vapaa mieheni kanssa tekemäään mitä haluan. Kuten rakkaat lapsenikin.
Vierailija kirjoitti:
Eläkää rohkeasti! Lapset kannattaa tehdä, jos yhtään siltä tuntuu. Mieluummin katuu hetkellistä vapauden menetystään kuin lapsettomuuttaan. Se on aika ikävä kohtalo monelle itkeä sitä nelikymppisenä.
Vapaa ehtii kyllä olemaan vielä 40+ vaikka satavuotiaaksi. Lasten tekoaika on valitettavasti rajattu.
Minä haluan olla vapaa 0-100 vuotiaana. Lapsettomuus ei ole mikään itkun aihe minulle, enemmän kärsimystä olisi jos lisääntyisi, vähintään 3 henkilön elämä pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän lapsettomat pariskunnat ajattelevat, kun meidän perheellisten lapset ovat aikuistuneet ja me saadaan sama vapaus, minkä he ovat saaneet sekä lisäksi saatiin kokemus oman suvun jatkamisesta ja kokemus vanhemmuudesta sekä suhde omiin lapsiin. Koen saaneeni elämältä kaiken. Lapsettomuus olisi minulle ollut valtava suru.
Tiedätkö, ei ne ajattele noin. Ne eivät ole halunneet sitä lapsiperhehelvettiä, he ovat sen itse eläneet ja se on riittänyt loppuiäksi. Sinulle suru, toiselle onni. Koeta ymmärtää se.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa on ongelma? Lopulta lapsiperhevaihe on vain osa elämänkaarta ( varsinkin jos ei ole suurperhe). Oon itse 50v, aikuisten lasten äiti ja nyt vapaa mieheni kanssa tekemäään mitä haluan. Kuten rakkaat lapsenikin.
Minä en halua elämääni lapsiperhehelvettiä mihinkään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämää voi elää varastoon , liittää viiniä ja pitää bileiltoja varastoon? Toteuttaa itseään varastoon. Kyllä se elämä täytyy elää nyt. Tehdä ja toteuttaa unelmiaan nyt. Hankkia lapset ( jos yhtään haluaa ja on mahdollista), rakentaa talo, myydä talo. Mennä naimisiin, erota.
Versus: lipittää viiniä maailmantappiin ja matkustella.
Kumpi näistä on elänyt enemmän? Elämä on tehty elettäväksi. Turha miettiminen ja riskienhallinta yleensä estää sen, minkä kuuluisi luonnollisesti tapahtua. Virheetkin on elämää. Nehän ne vasta onkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa on ongelma? Lopulta lapsiperhevaihe on vain osa elämänkaarta ( varsinkin jos ei ole suurperhe). Oon itse 50v, aikuisten lasten äiti ja nyt vapaa mieheni kanssa tekemäään mitä haluan. Kuten rakkaat lapsenikin.
Minä en halua elämääni lapsiperhehelvettiä mihinkään kohtaan.
Tiedätkö mitä? Se on ihan ok. Elä ihan rauhassa valitsemaasi elämää ja ennenkaikkea anna muidenkin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on sinut itsensä ja omien valintojensa kanssa, ei ole tarvetta tehdä tämmöistä aloitusta. Hirveää vastakkainasettelua. Tottakai minäkin perheellisenä ymmärrän sen, että jollekin lapsettomuus on oma valinta ja hänen elämänsä on ihan yhtä hyvää ja täyttä kuin meidänkin jotka ollaan haluttu lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
BMI yli 30 on myös riskiraskaus eli noin joka neljäs odottaja. Toki nämä kovasti yhteydessä raskausajan diabetekseen mutta eivät ne ihan yksi yhteen käy. Samoin 9 % väestöstä sairastaa astmaa, joka tekee riskiraskauden.
Luontohan on toki tarkoittanut, että keuhkosairaat ja diabeetikot eivät selviäisi raskaudesta ja synnytyksestä ja jatkaisi huonoja geenejään, mutta tässä kohdin toki ei enää huudella sitä mitä luonto on tarkoittanut.. 😆
Mikään näistä sun selostuksista ei pidä paikkaansa. Raskausdisbetesta on kaiken kokoisilla ja ikäisillä odottajilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ja oma perhe on tärkein saavutukseni omassa elämässä. Mutta on se silti ihanaa, että lapset kasvaa ja pian lentää viimeinenkin pesästä. Näin on luonto tarkoittanut. Se on raastavaa , mutta myös ihanaa ja vapauttavaa.
Upein vaihe elämässäni on kuitenkin ollut se kun lapset on ollut pieniä ja saanut seurata heidän kasvua. Nyt on aika päästää irti ja alkaa keskittyä enemmän taas tähän elämänvaiheeseen ja elämään kahdestaan puolison kanssa.
Lapsista nuorempi lensi pesästä ja mies samassa imussa. Nyt kahden vuoden päästä alan tajuta, että elämä on oikestaan ihan upeaa näinkin.
Olen vapaa sinkku, jolla on aikuiset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän lapsettomat pariskunnat ajattelevat, kun meidän perheellisten lapset ovat aikuistuneet ja me saadaan sama vapaus, minkä he ovat saaneet sekä lisäksi saatiin kokemus oman suvun jatkamisesta ja kokemus vanhemmuudesta sekä suhde omiin lapsiin. Koen saaneeni elämältä kaiken. Lapsettomuus olisi minulle ollut valtava suru.
Tiedätkö, ei ne ajattele noin. Ne eivät ole halunneet sitä lapsiperhehelvettiä, he ovat sen itse eläneet ja se on riittänyt loppuiäksi. Sinulle suru, toiselle onni. Koeta ymmärtää se.
Mikähän siinä on, et se toisen elämä pyritään tosiaan aina kuvaamaan helvetiksi. Ei minua, onnellista ihmistä, häiritse muiden valinnat, enkä kuvailis niitä helvetiksi. Vaikka joku ei olisi minua varten, voin kuvitella miksi joku näkee ja kokee toisin. Voin kuvitella hyviäkin puolia enkä maalaile pelkkiä piruja seinille.
Joku tarve monilla veloilla on toimia toisin.
Kaikille lapsiperhe-elämä ei ole tarkoittanut tai tarkoita helvettiä. Hetkellisesti kyllä voi olla vaikeaa. Se kuuluu elämään. Jos joskus elän vanhaksi, niin haluan silloin tuntea, että olen elänyt ja kokenut. Vaikeudet kuuluvat asiaan.
On totta että jotkut ihmiset alkavat pyörittää käsittämätöntä lapsiperheteatteria. Suureen ääneen lässytetään jossain marketissa ja esitetään pullantuoksu-halihali-perhettä. Saarnataan muille kuinka joka päivä kello kuusi pitää istua yhteiseen ruokapöytään olemaan yhtenäinen lämminhenkinen pikkunokkela perhe, tai muuten lapsi sortuu heroiiniin.
Ai auttaa pitäis?
Itse olen kolme lasta kasvattanut, kertaakaan en ole niiden tiimoilta kavereita tai sukulaisia pyytänyt auttamaan. Jokainen hoitakoot omat lapsensa.
M41
Lapset ja oma perhe on tärkein saavutukseni omassa elämässä. Mutta on se silti ihanaa, että lapset kasvaa ja pian lentää viimeinenkin pesästä. Näin on luonto tarkoittanut. Se on raastavaa , mutta myös ihanaa ja vapauttavaa.
Upein vaihe elämässäni on kuitenkin ollut se kun lapset on ollut pieniä ja saanut seurata heidän kasvua. Nyt on aika päästää irti ja alkaa keskittyä enemmän taas tähän elämänvaiheeseen ja elämään kahdestaan puolison kanssa.