Lue keskustelun säännöt.
Olen lähes 40v, lapseton ja ihmetellyt miltei 20v lähipiirissä useiden perheellistymiseen liittyviä toistuvia piirteitä
07.10.2023 |
Ensin on onni ja touhotus, ja kaikki halutaan huomioimaan ja jakamaan tuo onni. Vähän nyristään ja loukkaannutaan jos jotain ei sitten kiinnosta kohteliasta onnittelua enempää. Tämä on TÄRKEÄÄ! Huomioikaa, pysäyttäkää elämänne!
Sitten on se lapsi/lapset, ja on ristiäistä, synttäriä, Elämän Tarkoitusta. Ja etenkin lapsetonta ihmetellään, että koskas? Ja eikö?
Sitten ruvetaan ihmettelemään, eikö kukaan auta? Miksi? Itse ei auteta toista lapsiperhettä, hoideta toisten lapsia, vaikka itse onkin ymmärtänyt Että Lapset On Tärkeitä, mutta ehkä ne olikin omat lapset eikä muiden.
Sitten ruvetaan vertailemaan omia lapsia muihin, on pieni voitto jos ei ole ADHD kuten Ongelmaperheillä. Lapset On Tärkeitä, paitsi jos ne on muiden huonoja lapsia.
Lopuksi, pitkälti ennen kouluikää, oma parisuhde ja lapset on aika nähty. Omat kummilapset? Oliko minulla niitä? Ja kylläpä on törkeää että minun lapseni kummit ei MINUA koskaan auta.
Sitten tohotetaan biletystä (hei lähetään radalle hei), matkustusta, ja Elämän Tarkoitus on vähän hukassa ja kuka niitä lapsiakaan jaksaa.
Ja jos vähän hävettää että on tärkeillyt lapsettomalle vuosia valinnoistaan, niin se tulee ehkä ilmi jonain Henkilökohtaisen Kasvun tuloksena, jossa itse asiassa on taas Elämän Tarkoituksen äärellä, jossa on taas ehkä vähän askeleen edellä.
Ja itse tässä on elänyt lähinnä hötkyilemätöntä hyvää elämää omien arvojensa pohjalta aikuisiän
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Perhe-elämässä on paljon asioita, joita lapseton ei voi ymmärtää. Jotenkinhan se lapsettoman elämänkokemus sen osalta aina jää vajaaksi. Mutta ihmetelkää rauhassa, emme me perheelliset hae lapsettomien ymmärrystä tai hyväksyntää.
Minä olen ihan loogisella syy-seurauspäättelykyvyllä pohtinut lapsiperhe-elämää ja tullut siihen ymmärrykseen, että se ei ole minua varten, eikä sellaista elämänkokemusta, jota haluan. Joten olen lapseton. Edelleen näin vanhana korppuna.
Moni muukin on päättänyt jäädä lapsettomaksi nimenomaan sen takia, että tiedetään jo, mitä se lapsiperhe-elämä tulee olemaan sen lapsen kanssa ja todettu, että ei kiitos.
Niin. Ja se on aina ollut näin. Jo silloin ennenvanhaan kun ehkäisyä ei ollut vielä keksitty, siis pillereitä jne. tehokkaita. Aina on ollut pariskuntia joilla ei ole lapsia, sellaisiakin jotka eivät ole halunneetkaan, aina on ollut myös yksin eläviä, omasta halustaankin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, mutta nykyajan velat on jotenkin niin huomionhakuisia, että pitää korostaa omaa erinomaisuuttaan kun ei halua sitä yököttävää lapsiperhearkea ja kauheita lapsia itselleen.
Suurin osa ihmisistä ymmärtää, että jokainen tekee lapsiperhe-elämästäänkin tasan sellaisen kuin itse haluaa, kuten lapsettomanakin. Toki ihmiset joiden kanssa on päättänyt elää, vaikuttaa elämään, mutta ei jonkun toisen lapsiperhe-elämä tai lapseton elämä tarkoita sitä, että sinulla tulee olemaan samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on oma perse lähimpänä. Myös ja varsinkin perheettömillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Perhe-elämässä on paljon asioita, joita lapseton ei voi ymmärtää. Jotenkinhan se lapsettoman elämänkokemus sen osalta aina jää vajaaksi. Mutta ihmetelkää rauhassa, emme me perheelliset hae lapsettomien ymmärrystä tai hyväksyntää.
Minä olen ihan loogisella syy-seurauspäättelykyvyllä pohtinut lapsiperhe-elämää ja tullut siihen ymmärrykseen, että se ei ole minua varten, eikä sellaista elämänkokemusta, jota haluan. Joten olen lapseton. Edelleen näin vanhana korppuna.
Moni muukin on päättänyt jäädä lapsettomaksi nimenomaan sen takia, että tiedetään jo, mitä se lapsiperhe-elämä tulee olemaan sen lapsen kanssa ja todettu, että ei kiitos.
Niin. Ja se on aina ollut näin. Jo silloin ennenvanhaan kun ehkäisyä ei ollut vielä keksitty, siis pillereitä jne. tehokkaita. Aina on ollut pariskuntia joilla ei ole lapsia, sellaisiakin jotka eivät ole halunneetkaan, aina on ollut myös yksin eläviä, omasta halustaankin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, mutta nykyajan velat on jotenkin niin huomionhakuisia, että pitää korostaa omaa erinomaisuuttaan kun ei halua sitä yököttävää lapsiperhearkea ja kauheita lapsia itselleen.
Suurin osa ihmisistä ymmärtää, että jokainen tekee lapsiperhe-elämästäänkin tasan sellaisen kuin itse haluaa, kuten lapsettomanakin. Toki ihmiset joiden kanssa on päättänyt elää, vaikuttaa elämään, mutta ei jonkun toisen lapsiperhe-elämä tai lapseton elämä tarkoita sitä, että sinulla tulee olemaan samanlaista.
Mä sain kouluiässä hoitaa ihan riittämiin tätien mukuloita. Muistan kyllä mitä se oli. Siksi en halua omia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin, onneksi en tunne nuorena lapsia tehneitä kuin yhden, johon häneenkin välit etääntyivät erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi, menin yliopistoon. Itselläni ei koskaan edes käynyt mielessäkään lastenteko, kun ikäni alkoi 2:lla. Silloin ihminen on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja elämästä pitää nauttia niin monin tavoin muutoinkin.
No kyllä olet myöhään kehittynyt yksilö. Nainen on hedelmällisimmillään 18-20-vuotiaana, kyllä luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, koska 25-vuotiaana alkaa jo hedelmällisyys laskea, ja 35v. on jo riskisynnyttäjä ikänsä puolesta.
Lapset on hyvä tehdä nuorena, niin jaksaa sitten vielä nauttia mahdollisista lapsenlapsista ja elää pariskuntaelämää puolison kanssa nelikymppisenä kun lapset on omillaan.
Ihminen ei ole missään kehitysvaiheessa enää 25 täytettyään, vaan siinä iässä saavutetaan huippu, ja sieltä alkaa sitten lasku alaspäin ja solujen rappeutuminen. Tämä on tieteellinen fakta. Sitä ei muutu nykyihmisen kuvitelmat ikuisesta nuoruudesta.
Tutkimus on kyllä osoittanut, että Pohjoismaissa naisten hedelmällisin ikä alkaa vasta 30. Ikävuoden jälkeen. Meillähän myös tullaan myöhään sukukypsäksi, jossain muissa roduissa kuukautiset alkavat keskimäärin 11-vuotiaana, meillä 14-vuotiaana.
Aikoinaan ajateltiin, että ihminen on psyykkisesti valmis noin 25-vuotiaana. Nykyään tiedetään, että esimerkiksi suurten kokonaisuuksien hahmottaminen saavuttaa huippunsa 60-vuotiaana ja osa ominaisuuksista vasta senkin jälkeen.
Riskiraskaudet eivät ole tieteellinen fakta vaan joustava käsite, eikä se tosiaankaan ala 35-vuotiaana. Itse asiassa suurin osa raskauksista on nykyään riskiraskauksia, esimerkiksi raskausajan diabetes on noin joka viidennellä ja yhä nousussa kun nuoriso on yhä pyllerömpää. Ja diabeteshan on aina riskiraskaus.
Mitä ihmettä vanhanaikaista höpinää. Kyllä nykyään suomalaisilla tytöillä alkaa kuukautiset jo 9-vuotiaanakin, silloin kasarilla kun minä olin koulussa, puhuttiin vielä tuosta 14-vuodesta, mutta se on muuttunut. Itsellänikin lakoi jo 11-vuotiaana.
Kyllä ikä tuo kokemusta, se on totta, mutta aivot ei parane, kuten ei muukaan elimistö enää 25 vuoden jälkeen, toki voi treenata lihaksia jne. ja se on selvä ettei kaikki nuoret ole samassa kunnossa, fyysisesti tai psyykkisestikään, riippuen tekemisistä ja geeneistä, joten vanhemmillakin vaihtelee. Mutta solutasolla, vaikka solut uusiutuu, ne ei uusiudu enää yhtä laadukkaina. Juuri luin tutkimuksen tästä kun tiedemiehet yrittävät selvittää ns. ikuisen nuoruuden salaisuutta, eli sitä miksi ihminen vanhenee.
Kyllä varmasti on riskiraskauksia kaikenikäisillä, mutta 35-vuotiaasta asti se yksi riski on se korkea ikä. Mitä vanhempi, sitä enemmän riskejä. Ja tästä myös lääkärit tämän tästä varoittelee naisia. Että eivät kuvittele munasolujensa ja muiden lisääntymissysteemejen pysyvän samanlaisena kuin parikymppisenä, vaikka miten muuten kroppaansa treenaisivat. Munasolut on syntymästä asti olemassa, ja ne vanhenee koko ajan.
Niin paljon väärää tietoa tässäkin. Tutkitusti samalla treenimäärällä urheilijoiden suoritukset paranevat vuosittain 28 vuoden ikään saakka, sen jälkeen kehittymisen jatkumiseen tarvitaan isompia treenimääriä. Voimatasot eivät ole koskaan huipussaan alle kolmikymppisenä, tämänkin näkee ihan katsomalla vaikkapa joukkueurheilijoita. Ja ihan arkijärjelläkin huomaa, että vaikkapa hiihtäjät eivät koskaan ole parhaimmillaan kuin yli kolmikymppisenä ja lajista riippuen osa jatkaa huippu-urheilua lähemmäs viisikymppiseksi (pesäpalloilija Toni Kohonen oli vissiiin 47 v viimeisessä pelissään ja esim. NHL:ssä tämänikäisiä kavereita.)
Jos olet 25-vuotiaana jo plösähtänyt niin kannattaa katsoa peiliin. Ja jos sinulla alkoi kuukautiset 11-vuotiaana siitä tuskin voi vetää kovin suuria yleismaailmallisia tai edes yhteispohjoismaisia päätelmiä. 😀
En minä ole mitenkään sinun kanssasi eri mieltä. Kuten sanoin, voi olla nuorena huonokuntoinen ja voi vanhana treenata, mutta solutasolla asia on eri. Urheilusuoritukset on eri asia kuin hedelmällisyys.
Ja kun nuorilta naisilta kysytään, yhä usemmalla on kuukautiset alkaneet aikaisemmin kuin minun ikäpolvellani. Monet äidit ovat huolissaan kun niin monilla tyttärillä alkaa heidän mielestään liian aikaisin kuukautiset. Se johtuu siitä että meillä syödään niin "hyvää" ruokaa, energiapitoista kuin mitä ennen oli. Huono ravinto lykkäsi kuukautisten alkamista ja taas paksumpi rasvakerros aikaistaa kuukautisten alkamista koska rasvan määrä vaikuttaa hormoneihin.
Ymmärrän ap:n pointin. En itsekään jaksa ihmisiä, jotka nostavat oman elämänsä, sisältyy siihen sitten lapsia, lemmikeitä tai vaikka bemari, jalustalle ja luulevat, että kaikki pyörii heidän napansa ympärillä.
Onneksi suurin osa elää elämäänsä tasa-painoisella, rauhallisella otteella, ottaen vastaan elämän ylä- ja alamäet ilman sen suurempaa (some)draamailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämän kirjoituksen pointti siis korostaa omaa erinomaisuuttasi? Ja vapaaehtoista lapsettomuuttasi?
Tuntuu monella olevan nyt se kukoistus romahtanut, joilla oli 5-10 vuotta sitten täydellistä perhe-elämää ainakin somessa. On avioeroa, unelmataloa myynnissä, halutaan takaisin Helsinkiin viettämään viini-iltoja kavereiden kanssa, ruvetaan keski-iässä etsimään itseään ja elämän tarkoitusta ja halutaan olla taas nuoria, mutta silti masennutaan entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen on syynsä, että lapsettomien geenit eivät jatku eteenpäin. Perheellisen ihmisen näkökulmasta lapsettoman elämä on hyvin egoistista. Elää vain ja ainoastaan itselleen ja omien tarpeidensa kautta. Toki jokainen saa itse valita elämän polkunsa. Luonto on tämän asian hoitanut parhain päin.
Silloin kuin selviydyttäisiin omillaan, parhaat geenit monistuivat. Nykyisin lisääntymisessä johtaa sossuväki, sillä heillähän lapset nostavat elintasoa kun taas muilla on tilanne toisinpäin. Tämähän nähdään esimerkiksi vapaapudotuksessa olevissa Pisa-testien tuloksissa.
Paitsi että tilastojen mukaan korkeasti koulutetuilla naisilla on enemmän lapsia kuin kouluttamattomilla. Koska lapset maksaa. Ei sossuväki pärjää parin lapsen kanssa paremmin kuin ilman, vaan päinvastoin. Pariskunta jolla ei ole lapsia pärjää paremmin kun ei tarvitse olla mitään lapsia varten.
Vaikka haluaa ne lapset ja sen perhe-elämän, niin ei ole lupa jossain vaiheessa haluta myös muuta? Nämä on ihan normaaleita kehityskaaria ihmisen elämässä. Aikaansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämän kirjoituksen pointti siis korostaa omaa erinomaisuuttasi? Ja vapaaehtoista lapsettomuuttasi?
Kyllä oli. Näin ei tarvitse käsitellä vaikeita aiheeseen liittyviä tunteita. Projisoidaan asia itsensä ulkopuolelle.
Ei se itsensä toteuttaminen ja viini-illat Helsingissä ystävien kanssa tunnu miltään, jos se on sitä omaa normia. Kyllä siihen täytyy saada se perhe-elämäkokemus taustalle.. aika yksitoikkoista olisi lipittää viiniä ystävien kanssa koko aikuiselämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirjoitus mut sanan "lapsi" tilalle voi aivan hyvin vaihtaa sanan "koira". Sisällön ekvivalenssi ei muutu miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velat on siitä outoja, etteivät mitenkään käsitä että häntä itseäänkään ei olisi olemassa ilman että hän on ollut osallisena perheessä, ja elänyt lapsiperhearkea, ette te mitään koeputkiaikuisia ole.
Se, että vanhempani päättivät lisääntyä, ei ole minun asiani. Olen olemassa, joo, mutta ei minua haittaisi se, että vanhempani olisivatkin päättäneet jäädä lapsettomiksi ja minua ei olisi olemassa. Koska miten se haittaisi? Oman olemassaolonsa voi kokea voi olemalla olemassa.
En pitänyt lapsena olemisesta edes lapsena, enkä toisista lapsista. Olin kaikkein onnellisin, kun pääsin muuttamaan pois kotoa ja elämään yksin.
Miten tyhminä (te lisääntyneet) meitä pidätte, aikuisia ihmisiä?
Tuo kertoo paljon, että kuvittelet fiksuuden liittyvän jotenkin siihen onko lapsia vai ei. Kuvitteletko että jos sun munasolusta tai spermasta syntyy lapsi jossain, vaikka sun kehosi ulkopuolella, niin heti kun se lapsi jossain putkahtaa maailmaan, sun äo laskee muutaman pykälän?
Kyse ei ole siitä, että olisitko halunnut syntyä vai ei, tykkäsitkö olla lapsi vai ei, vaan siitä että olit lapsi, ja elit lapsiperheessä. Sulla on joku kokemus lapsiperheistä, ja tiedät sen perusteella, että jokainen lapsi, ja jokainen lapsiperhe on erilainen. Ei kaikki lapset inhoa olla lapsia ja inhoa muita lapsia, eikä jokainen nauti eniten elämisestä yksin. Mutta vaikka miten nauttisit elämästä yksin, et ole syntymästäsi asti elänyt yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheellisellä on usein kokemusta niistä vapaista viini-illoista ja jostakin muustakin. Perspektiiviä on enemmän. Enkä kyllä pidä sitä yhtään rikollisena, että äiti-ihminenkin voi välillä haluta tuntea olevansa vapaa.
Tämähän on vain unelmien toteuttamista. Kaikki vaiheet on ollut ihania ja tärkeitä kokemuksia oman elämän varrella. Mikään tunne maailmassa ei voita sitä, kun saa ekan kerran oman vastasyntyneen syliin. Mutta parhaissa asioissa on myös se nurja puoli. Ihan kaikessa.
Se joka saa elää itsenäistä, ihanaa, vapaata elämää ilman lapsia - olkoonkin se sitten vapaaehtoista, joutuu kärsimään myös sen elämäntyylin ikävät seuraukset. Kuten yksinäisyyden.
Ei mikään elämäntyyli ole pelkkää onnea ja auvoa.
Mieluummin itse olen halunnut kokea perhe-elämän ja sen jälkeen luonnollisena jatkumona itseni toteuttamisen ja vaikkapa matkustelun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa on kyllä että osa naisista elää henkisesti vielä niin keskiajalla että elämän ainoa tarkoitus on lapset. En ole ikinä kuullut yhdenkään miehen sanovan niin
Ja vaikka ne kakarat on sen akan ainoa elämäntarkoitus niin siitä valitetaan koko ajan ja kaikkialla kuinka on niin kauheaa, vaikeeta, hirveetä jne.
Tätähän näkee erityisesti vaalien aikaan, kun monen naisen vaaliesittelyssä meriitiksi on laitettu äiti. Tyyliin fil.maisteri, toimitusjohtaja, äiti.
Miesten läpysköissä harvemmin lukee, että fil.maisteri, toimitusjohtaja, isä.
Niin. Naiset varmasti kokevat merkitykselliseksi sen että ovat kasvattaneet lapsia, päävastuu kun edelleenkin siinä on naisilla. Ja naisilta myös äänestäjät sitä odottaa. Siksi se koetaan että pitää mainita, kun tietyissä piireissä halutaan tietää oletko äiti, eli kunnon nainen. Ja niitä on sekä miehissä että naisissa. Toisaalta, se että on äiti voi esimerkiksi olla iso etu kun pitää päättää lapsiperheisiin liittyvistä asioista. Isillä ei aina ole samanlaista tietämystä koska vaimo hoitaa kaiken.
Minä sain sinkkuna havaita, että en enää kelvannut perheen perustaneiden ystävieni seuraan. Muuttoavuksi joskus, mutta en muuten enää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka haluaa ne lapset ja sen perhe-elämän, niin ei ole lupa jossain vaiheessa haluta myös muuta? Nämä on ihan normaaleita kehityskaaria ihmisen elämässä. Aikaansa kutakin.
Onhan se vähän outoa, että yhdessä vaiheessa jokin asia on tärkeintä elämässä ja hetken päästä ei olekaan. Saa ihmisestä sen kuvan, että tarkoittaako hän ikinä ylipäätään mitään, mitä sanoo.
Eläkää rohkeasti! Lapset kannattaa tehdä, jos yhtään siltä tuntuu. Mieluummin katuu hetkellistä vapauden menetystään kuin lapsettomuuttaan. Se on aika ikävä kohtalo monelle itkeä sitä nelikymppisenä.
Vapaa ehtii kyllä olemaan vielä 40+ vaikka satavuotiaaksi. Lasten tekoaika on valitettavasti rajattu.
Miehiä on noin 2,5 miljoonaa ja naisia suunnilleen saman verran.
Mistä sait tuon 2 kertaa enemmän?