Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?
07.10.2023 |
Kun sanotaan että opiskelijoiden pitää suostua asumaan yhdessä tuntemattomien kanssa soluasunnossa, jakaa vessa/kylppäri, keittiö jne.
Suostuisitko sinä? Jos olisi esim. tilanne että työnantaja laittaa sinut toiselle paikkakunnalle töihin ja ainoa tarjolla oleva asunto on tuollainen?
Kommentit (550)
Opiskeluaikana asuin solussa enkä viihtynyt. Tunnelma kotona oli aina stressaantunut. Myös toisessa solussa, jossa viihdyin koska natsasi luonteet kämppiksen kanssa yhteen.
Olen asunut myös kimppakämpässä kavereiden kanssa mikä oli ok.
Kaipaan kuitenkin omaa rauhaa. Ehkä tilapäisesti voisin asua lyhyen aikaa solussa työkomennuksella, mutta muuten tykkään asua ihan mieheni kanssa. En joidenkin kämppisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.
Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.
Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.
Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).
Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.
Samaa ihmettelin. Aloitin opinnot -94. Vain yksi opiskelukaveri asui solussa ja hänelläkin oli toinen kämppä viikonlopuiksi (poikakaverin kanssa). Kaikilla muilla yksiö tai jopa kaksio.
Omilla opiskelukavereilla ne yksiöt oli vieläpä kalliilla asuinalueilla. Mikään lähiöyksiö ei käynyt. Kyllä siinä huonomaineisessa lähiössä solussa asunut sai pitkiä katseita, kun juteltiin, missä kukakin asuu.
Jännä juttu että viime vuosina opiskelija-asuntosäätiöt ovat muuttaneet tuhansittain soluasuntoja yksiöiksi jos niisä ei kerran 90-luvullakaan kukaan asunut. Niitä kuitenkin oli silloin suurin osa opiskelija-asunnoista ja määrät ovat vähentyneet reilusti vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana.
Suurin osa opiskelijoista ei ikinä ole asunut opiskelija-asunnoissa ylipäätään. Että enemmistö opiskelijoista ei mitenkään voinut 90-luvullakaan asua solussa. Tyypillisesti nekin, jotka asuivat, asuivat vain opintojen alkuvaiheessa solussa.
Lähdekin varmaan löytyy väitteelle että suurin osa opiskelijoista ei ikinä ole asunut opiskelija-asunnoissa? Vielä nykyäänkin käsittääkseni noin 40% asuu ainakin opintojensa jossakin vaiheessa opiskelija-asunnossa ja aiemmin se oli vielä paljon yleisempää. 70-luvulla asuttiin paljon niinkin että sisarukset saattoivat jakaa huoneen asuntolassa tai solussa.
Opiskelija-asuntoja ei koskaan ole ollut niin paljon, että enemmistö opiskelijoista edes voisi asua niissä. Suomen ylioppilaskuntien liiton mukaan noin neljäsosa korkeakouluopiskelijoista asuu opiskelija-asunnoissa. Opiskelija-asuntojen käyttöaste on korkea, tyhjillään niitä ei juuri ole.
Neljäsosa on aika paljon, kun ottaa huomioon että moni asuu ensin jonkin aikaa opiskelija-asunnossa ennenkuin muuttaa. 40% ainakin opintojensa jossakin vaiheessa kuulostaa siis varsin oikeansuuntaiseltakin. Vielä nykyäänkin.. Lähdettä ei siis löydy?
Öö, itse myönsit että olen oikeassa ja vaadit silti lähdettä. Itse kirjoitat, että 40 prosenttia asuu jossain vaiheessa opiskelija-asunnossa. Se tarkoittaa suomeksi, että enemmistö EI asu koskaan opiskelija-asunnossakin ja loputkin vain jossain vaiheessa. Jos he asuisivat kaikki koko opiskeluajan, niitä asuntoja pitäisi olla rutkasti lisää.
70-luvulla opiskelija-asunnoista oli vielä suurempi pula kuin nykyään. Niitä ei yksinkertaisesti ollut kaikille halukkaille. Niistäkin osa oli perheasuntoja, ei soluja.
Mikä kohta siis meni väärin siinä väitteessä, ettei enemmistö asu opiskelija-asunnossa?
No intissä. Ei ole yhtään huono ajatus mennä uudella paikkakunnalla yhteisasuntoon, oli joku tutkimus minkä mukaan iso osa opiskelijoista kokee ittensä yksinäisiksi ja masentuneiksi. Monessa oppilaitoksessa asutaan asuntoloissa esim urheiluopistoissa. Helsingin yliopiston porukka liian hienoa vastaavaan?
En ikinä, onneksi ei ole tarvinnutkaan. Olen asunut koko aikuiselämäni yksin, tämä on mulle parasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut, niin ulkomailla kuin Suomessakin. Myös molemmat tyttäreni ovat asuneet tai asuvat parhaillaan. Kämppäkavereina on ollut mm. kiinalaisia. Ei ongelmia!
Itsekin vaihdossa asuin parin eri kansallisuuden edustajan kanssa. Ei maailman suurissa kaupungeissa edes kaikilla työtä tekevillä ole varaa asua yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin viehättävien opiskelijsneitojen kanssa jakaa asunnon. Voisi joskus tulla hassuja tilanteita, jos vaikka suihkuun meinaisi mennä just sillon, kun toinen onkin siellä 😄
T. Timo 42v
Suomalaiset nykynuoret ovat hemmoteltuja lumihiutaleita jotka eivät kestä normaaliin elämään kuuluvia epämukavia asioita.
Muissakin maissa opiskelijat asuvat dormeissa tai vanhempien luona. En halua maksaa veroja siitä että lumihiutaleet saavat leikkiä aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli normaalia omina opiskeluaikoina 25 vuotta sitten. Kun asui kahden hengen soluhuoneessa, oli mahdollisuus päästä jonottamaan yhden hengen huonetta. Vuokrat olivat varsin kohtuullisia.
Olen vasta viime aikoina oppinut, etteivät nykyopiskelijat asu yhteishuoneissa ensin. Ilmeisesti olen tullut vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Olen asunutkin ja se oli mukavaa aikaa.
Miksi "jos se olisi taloudellisesti järkevää?" Eikö se yleensä ole? Millaisessa tilanteessa yksin asuminen tulee halvemmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset nykynuoret ovat hemmoteltuja lumihiutaleita jotka eivät kestä normaaliin elämään kuuluvia epämukavia asioita.
Muissakin maissa opiskelijat asuvat dormeissa tai vanhempien luona. En halua maksaa veroja siitä että lumihiutaleet saavat leikkiä aikuista.
Kuitenkin olet itse saanut verovaroin kustannetun koulutuksen ja opintotuet päälle. Tuskin opintopolkusi päättyi peruskouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielummin tappaisin itseni, kun menisin asumaan soluun.
Se on kokoomuksen hallitusohjelma. Oletko seurannut etenkin nuorten kokoomulaisten ulostuloja? Vanhempansa ovat samaa mieltä, mutta opetelleet orvon stub -hymyn peittämään todelliset ajatuksensa. Se tekee vanhemmistaan "sivistyneitä".
Nykyään on niin paljon päihde- ja kulttuuriristiriitaongelmia, että soluasuminen ei tule toimimaan.
Tottakai, erityisesti opiskelijana. Olen asunut noin myös työntekijänä, kun halusin asunnon hyvältä paikalta.
Aikuisuuteen kuuluu se että osaa asua muiden ihmisten kanssa. Yksiötä ei voi kukaan yhteiskunnalta vaatia ja tuon kaltaiset kultamurutason vaatimukset vievät uskottavuuden opiskelijoiden muultakin valitukselta, mikä on ikävä sinänsä kun on niitä oikeitakin ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.
Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.
Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.
Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).
Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.
Samaa ihmettelin. Aloitin opinnot -94. Vain yksi opiskelukaveri asui solussa ja hänelläkin oli toinen kämppä viikonlopuiksi (poikakaverin kanssa). Kaikilla muilla yksiö tai jopa kaksio.
Omilla opiskelukavereilla ne yksiöt oli vieläpä kalliilla asuinalueilla. Mikään lähiöyksiö ei käynyt. Kyllä siinä huonomaineisessa lähiössä solussa asunut sai pitkiä katseita, kun juteltiin, missä kukakin asuu.
Jännä juttu että viime vuosina opiskelija-asuntosäätiöt ovat muuttaneet tuhansittain soluasuntoja yksiöiksi jos niisä ei kerran 90-luvullakaan kukaan asunut. Niitä kuitenkin oli silloin suurin osa opiskelija-asunnoista ja määrät ovat vähentyneet reilusti vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana.
Suurin osa opiskelijoista ei ikinä ole asunut opiskelija-asunnoissa ylipäätään. Että enemmistö opiskelijoista ei mitenkään voinut 90-luvullakaan asua solussa. Tyypillisesti nekin, jotka asuivat, asuivat vain opintojen alkuvaiheessa solussa.
Lähdekin varmaan löytyy väitteelle että suurin osa opiskelijoista ei ikinä ole asunut opiskelija-asunnoissa? Vielä nykyäänkin käsittääkseni noin 40% asuu ainakin opintojensa jossakin vaiheessa opiskelija-asunnossa ja aiemmin se oli vielä paljon yleisempää. 70-luvulla asuttiin paljon niinkin että sisarukset saattoivat jakaa huoneen asuntolassa tai solussa.
Opiskelija-asuntoja ei koskaan ole ollut niin paljon, että enemmistö opiskelijoista edes voisi asua niissä. Suomen ylioppilaskuntien liiton mukaan noin neljäsosa korkeakouluopiskelijoista asuu opiskelija-asunnoissa. Opiskelija-asuntojen käyttöaste on korkea, tyhjillään niitä ei juuri ole.
Neljäsosa on aika paljon, kun ottaa huomioon että moni asuu ensin jonkin aikaa opiskelija-asunnossa ennenkuin muuttaa. 40% ainakin opintojensa jossakin vaiheessa kuulostaa siis varsin oikeansuuntaiseltakin. Vielä nykyäänkin.. Lähdettä ei siis löydy?
Öö, itse myönsit että olen oikeassa ja vaadit silti lähdettä. Itse kirjoitat, että 40 prosenttia asuu jossain vaiheessa opiskelija-asunnossa. Se tarkoittaa suomeksi, että enemmistö EI asu koskaan opiskelija-asunnossakin ja loputkin vain jossain vaiheessa. Jos he asuisivat kaikki koko opiskeluajan, niitä asuntoja pitäisi olla rutkasti lisää.
70-luvulla opiskelija-asunnoista oli vielä suurempi pula kuin nykyään. Niitä ei yksinkertaisesti ollut kaikille halukkaille. Niistäkin osa oli perheasuntoja, ei soluja.
Mikä kohta siis meni väärin siinä väitteessä, ettei enemmistö asu opiskelija-asunnossa?
Olen eri ja opiskeluaikana asunut vain soluissa, joista yksikään ei ollut opiskelija-asunto.
Asuin opiskelijana ekan vuoden tuntemattomien kanssa ja sitten kolme vuotta kaverien kanssa. Nyt itseni elättävänä haluan asua ainoastaan yksin.
Kyllä. Ei ole ikinä ollut sellaista luksusta, että olisin saanut asua yksin.
Alue: Aihe vapaa
Olen asunut, niin ulkomailla kuin Suomessakin. Myös molemmat tyttäreni ovat asuneet tai asuvat parhaillaan. Kämppäkavereina on ollut mm. kiinalaisia. Ei ongelmia!