Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.

Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.

Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.

Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.

Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.

Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).

Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.

Samaa ihmettelin. Aloitin opinnot -94. Vain yksi opiskelukaveri asui solussa ja hänelläkin oli toinen kämppä viikonlopuiksi (poikakaverin kanssa). Kaikilla muilla yksiö tai jopa kaksio.

Omilla opiskelukavereilla ne yksiöt oli vieläpä kalliilla asuinalueilla. Mikään lähiöyksiö ei käynyt. Kyllä siinä huonomaineisessa lähiössä solussa asunut sai pitkiä katseita, kun juteltiin, missä kukakin asuu.

Jännä juttu että viime vuosina opiskelija-asuntosäätiöt ovat muuttaneet tuhansittain soluasuntoja yksiöiksi jos niisä ei kerran 90-luvullakaan kukaan asunut. Niitä kuitenkin oli silloin suurin osa opiskelija-asunnoista ja määrät ovat vähentyneet reilusti vasta viimeisen 10-15 vuoden aikana.

Suurin osa opiskelijoista ei ikinä ole asunut opiskelija-asunnoissa ylipäätään. Että enemmistö opiskelijoista ei mitenkään voinut 90-luvullakaan asua solussa. Tyypillisesti nekin, jotka asuivat, asuivat vain opintojen alkuvaiheessa solussa.

Muuttaessaan sinusta pois moni vuokrasi joko kaksion tai kolmion kaverinsa kanssa soluasunnoksi. Jokaisella oma huone. Yhteiset keittiö/pesutilat.

*solusta

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 90-luvulla Turussa. Soluasuminen oli varsin harvinaista tuolloin. Lähinnä soluissa asui vaihtareita tai sitten kaveruksia. Hyvin harva oli solussa tuntemattomien kanssa.

Minäkin opiskelin 90-luvulla Turussa, asuin solussa ja niin kaikki muutkin opiskelukaverit. Eli ei ollut harvinaista. Sittemmin opiskelijasolussa muutettiin remonteissa yksilöiksi mutta ihan normimeininkiä 90-luvun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Toki jos varaa vain löytyy. Mitään oikeutta leveään elämään yhteiskunnan varoilla ei ole eikä tule.

En menisi

Olen asunutkin solussa ja myös kimppakämpässä tuntemattomien kanssa. Sain hyviä kavereita.

Ai että kun 80 ja 90 lukujen taitteessa kaikki asuivat soluissa. Suurin osa ventovieraita, mutta pian mitä parhaimpia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 90-luvulla Turussa. Soluasuminen oli varsin harvinaista tuolloin. Lähinnä soluissa asui vaihtareita tai sitten kaveruksia. Hyvin harva oli solussa tuntemattomien kanssa.

Minäkin opiskelin 90-luvulla Turussa, asuin solussa ja niin kaikki muutkin opiskelukaverit. Eli ei ollut harvinaista. Sittemmin opiskelijasolussa muutettiin remonteissa yksilöiksi mutta ihan normimeininkiä 90-luvun puolivälissä.

Outoa kun itse en tuntenut kuin yhden soluasujan. Turun yliopistossa opiskeltiin ysärillä.

Olen asunut vain kahden hengen soluissa koska yksi kämppäkaveri on vielä kohtuuden rajoissa. Asuinkaverit vaihtuivat melko tiuhaan mutta onneksi suurin osa majaili enimmän aikaa muualla, sain siis nauttia "omasta" kaksiosta soluhuoneen vuokralla. Ehdoton enemmistö kämppiksistä oli siistejä ja rauhallisia, joukkoon tosin mahtui muutama possu ja yksi ruokien varastelija kautta himobilettäjä. Hänestä pääsin eroon valittamalla asuntosäätiöön. 

Nyt keski-ikäisenä en välttämättä enää jaksaisi solurumbaa vaihtuvine kämppiksineen. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei se hintaero suuri ole. Opiskelijayksiöt on tosi pieniä. Soluissa taas on usein isot keittiöt ja oleskelutilat. Eli kyse on enemmän siitä mitä haluaa, yhteisöä vai omaa rauhaa.

Ai soluasunnoissa iso keittiö? Ei ollut KOAS:in soluissa Kortepohjassa. Pieni eteinen, tosi pieni keittiö, johon ei mahtunut edes ruokapöytää, vessa+suihku (jonne ei mahtunut pyykkikone) ja sitten molemmilla asukkailla omat huoneet. Siinä yksiössä oli suunnilleen samankokoinen keittiö.

Vierailija kirjoitti:

Ai että kun 80 ja 90 lukujen taitteessa kaikki asuivat soluissa. Suurin osa ventovieraita, mutta pian mitä parhaimpia kavereita.

Tämä ei ole totta. Suurin osa opiskelijoista ei edes asunut opiskelija-asunnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 90-luvulla Turussa. Soluasuminen oli varsin harvinaista tuolloin. Lähinnä soluissa asui vaihtareita tai sitten kaveruksia. Hyvin harva oli solussa tuntemattomien kanssa.

Et ole tällaista ylioppilaskylää huomannut?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_ylioppilaskyl%C3%A4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.

Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.

Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.

Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.

Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.

Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).

Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.

Samaa ihmettelin. Aloitin opinnot -94. Vain yksi opiskelukaveri asui solussa ja hänelläkin oli toinen kämppä viikonlopuiksi (poikakaverin kanssa). Kaikilla muilla yksiö tai jopa kaksio.

Opiskelin tuohon aikaan myös ja moni asui yliopiston soluasunnoissa. 

Missä on yliopiston soluja? Tietääkseni Suomessa yliopistot ei omista missään opiskelija-asuntoja.

Siinä yliopiston vieressä olevat soluasunnot. Ilmeisesti Psoasin asuntoja. Oulussa ainakin oli paljon noita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoillakin tulee olla oikeus yksityisyyteen.

Toki jos varaa vain löytyy. Mitään oikeutta leveään elämään yhteiskunnan varoilla ei ole eikä tule.

Onko joku noin väittänyt? Opiskelijat on ainoa ihmisryhmä, jonka pitää elättää itsensä lainalla. Pitäisikö sama ottaa käyttöön muillekin pienituloisille?

Miten ihmeellä tällaisesta asiastakin saadaan riita, juupas eipäs juupas eipäs.

Eihän se miten itse on elänyt tai asunut ole ainoa totuus ja vieläpä läpi koko Suomen yleinen tapa. Oli monia eri muotoja asua ja monia eri todellisuuksia.

Kaikki uudet tuulet tässäkin asiassa tuli varmasti ensin eteläsuomen isoihin kaupunkeihin ja jossain Kajaanissa ja Rovaniemellä elettiin ihan toisella tyylillä vielä 10 vuotta perässä.

Itse asuin opiskellessa Joensuussa ja Kuopiossa vuoteen -93 solussa ja sittenkin vielä muutettiin kaveriporukalla 4h keittiö kämppään jossa jokaisella oma huone vaikka kaikki käytiin jo töissä.

Oliko tämä nyt sitten yleistä vai ei mutta varmasti harvemmassa oli ne joilla oli varaa yksiöihin kalliiden asuntojen kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.

Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.

Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.

Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.

Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.

Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).

Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.

Samaa ihmettelin. Aloitin opinnot -94. Vain yksi opiskelukaveri asui solussa ja hänelläkin oli toinen kämppä viikonlopuiksi (poikakaverin kanssa). Kaikilla muilla yksiö tai jopa kaksio.

Opiskelin tuohon aikaan myös ja moni asui yliopiston soluasunnoissa. 

Missä on yliopiston soluja? Tietääkseni Suomessa yliopistot ei omista missään opiskelija-asuntoja.

Yliopistojen ylioppilaskunnat tyypillisesti omisti ne. Nykyjärjestelmistä en tiedä.

Opiskelija-asuntosäätiöt omistaa valtaosan asunnoista. Kämppikset voi olla vaikka 16-vuotiaita lukiolaisia ja amisopiskelijoita.

Kyllä joo mutta nämä säätiöt on tyypillisesti olleet ylioppilaskunnan hallinnassa, esim. TYS, Turun ylioppilaskyläsäätiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, sehän oli 90 luvulla oikeastaan ainoa mahdollisuus pienituloisen perheen lapselle kun lähdettiin viereiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ei silloin ollut oikeesti mitään mahdollisuutta vuokrata yksiötä jossa olisi ollut tuplavuokra soluasuntoon nähden.

Opiskelijaelämä soluasunnossa oli tosi cool siihen aikaan. Olin silloin vielä sen verran extrovertti että se oli kivaa, sai heti uusia kavereita ja että meillä oli hauskaakin. Tosin joskus kun oli tosi iso solu 8 asuntoo, niin oli vähän levotonta.

Myöhemmin sitten oli solussa 2 tai 3 huonetta.

Joskus oli sellainen solukämppä jossa jokaisella oli oma kylppäri (6 huonetta) mut yhteinen keittiö, se oli ihan jees ja meillä oli hauskaa porukkaa, miehiä ja naisia sekaisin samalla käytävällä.

Kyllä sitä kuitenkin sitten jo kun seurustelin mutta vielä opiskelin, piti hankkia oma pikku yksiö jossa oli oma rauha ja oma elämä.

Nykyisin elintaso on jo niin paljon korkeampi että vanhemmat pystuu kustantamaan jälkikasvulleen omat kämpät ja vaatimustaso kasvaa, ei ole enää cool asia opiskelijasoluissa kuten ennen (ja syödä näkkäriä ja tonnikalaa).

Ilmeisesti me elettiin eri todellisuuksissa sitten. Opiskelin 90-luvulla ja sain jatkuvaa ihmettelyä soluasumisesta. Sitä pidettiin luusereiden juttuna. Vihasin itsekin sitä ja keskittyminen opiskeluun kärsi, koska muut asukkaat oli usein meluisia ja sotkuisia.

Samaa ihmettelin. Aloitin opinnot -94. Vain yksi opiskelukaveri asui solussa ja hänelläkin oli toinen kämppä viikonlopuiksi (poikakaverin kanssa). Kaikilla muilla yksiö tai jopa kaksio.

Opiskelin tuohon aikaan myös ja moni asui yliopiston soluasunnoissa. 

Missä on yliopiston soluja? Tietääkseni Suomessa yliopistot ei omista missään opiskelija-asuntoja.

Oakunnilla on asuntoja, jotka on osoitettu kyseisen osakiunnan jäsenille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 90-luvulla Turussa. Soluasuminen oli varsin harvinaista tuolloin. Lähinnä soluissa asui vaihtareita tai sitten kaveruksia. Hyvin harva oli solussa tuntemattomien kanssa.

Et ole tällaista ylioppilaskylää huomannut?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_ylioppilaskyl%C3%A4

Kyllä vaan. Asuin siellä yksiössä.

Totta kai menisin, jos elämäntilanne/tulotaso siihen vaatisi? Mutta tässä kai ei kysytä sitä, että heittäisinkö nykyisen asemani ja varallisuuteni menemään ja sen tähden muuttaisinko soluun; on kysymyksenä hieman absurdi.

Ja olen asunutkin solussa, 3 vuotta. Pidin siitä.

Asuin opiskelijana (5v sitten) solussa. Kivaa, no ei ollut mutta halvinta ja muutin niin kaukaa ilman huonekaluja että se oli myös helpoin vaihtoehto.

Maailmalla ns. soluasuminen ei ole mitenkään harvinaista myös aikuisten kesken. Esim. Australiassa kerrostalokantaa on vähän ja asuntokupla niin paha että aikuiset, työssäkäyvät jakaa talon ja se on ihan normaalia toimintaa koska asuntoja ei vaan ole.

Kakkis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei se hintaero suuri ole. Opiskelijayksiöt on tosi pieniä. Soluissa taas on usein isot keittiöt ja oleskelutilat. Eli kyse on enemmän siitä mitä haluaa, yhteisöä vai omaa rauhaa.

Ai soluasunnoissa iso keittiö? Ei ollut KOAS:in soluissa Kortepohjassa. Pieni eteinen, tosi pieni keittiö, johon ei mahtunut edes ruokapöytää, vessa+suihku (jonne ei mahtunut pyykkikone) ja sitten molemmilla asukkailla omat huoneet. Siinä yksiössä oli suunnilleen samankokoinen keittiö.

Kortepohjan opiskelija-asuntolan yksiö on pienin yksiö, jossa olen asunut. KOAS:In muissa kohteissa oli isommat keittiöt eli niihin mahtui keittiön pöytäkin.

-ohis