Lue keskustelun säännöt.
Menisitkö itse asumaan soluun tuntemattomien ihmisten kanssa?
07.10.2023 |
Kun sanotaan että opiskelijoiden pitää suostua asumaan yhdessä tuntemattomien kanssa soluasunnossa, jakaa vessa/kylppäri, keittiö jne.
Suostuisitko sinä? Jos olisi esim. tilanne että työnantaja laittaa sinut toiselle paikkakunnalle töihin ja ainoa tarjolla oleva asunto on tuollainen?
Kommentit (550)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia alallani kirjoitti:
Kyllä. Asuin viimevuoden opiskelijasolussa (ja olen yli 30v, pitkään työelämässä ollut nainen) ja myös työkomennuksilla on jaettu asunto tai jopa huone.
Siis oletko tosiaan työkomennuksilla joutunut jakamaan asunnon tai jopa huoneen täysin tuntemattomien ihmisten kanssa? Vai olisiko kuitenkin ollut työkavereita joiden kanssa olet yöpynyt samassa huoneessa?
Jos ensimmäinen tilanne, niin itse vaihtaisin työpaikkaa nopeasti.
Työkomennuksella ne työkaverit saattaa hyvinkin olla entuudestaan tuntemattomia vaikka esim. tehtäisiin alihankintaa samalle firmalle tai tehdään kuukauden keikkatyö paikkaan x.
Tottakai, mutta onhan se silti ihan eri tilanne kuin joku täysin satunnainen ihminen. Olen toki itsekin huoneen jakanut kollegoiden kanssa reissulla.
Työkavereista nyt ainakin tietää että on myös tekemässä töitä siellä, eikä esimerkiksi juo kaiket yöt ja oksentele krapulaansa kaiket päivät, kuten kaverin kämppis opiskeluaikoina.
Ei töissä käyvistä ihmisistä aina voi olla varma miten he alkoholia käyttää. Tosin jos tuossa soluasunnossa on olemassa jotkut säännöt niin tuskin se alkoakäyttävä siellä kovin pitkään oleilee, sen jälkeen voi tulla seuraava tai sitten seuraava on vähän miellyttävämpi kämpis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Briteissä asuessa lähes kaikki 20-40-vuotiaat sinkut asuvat kimppakämpissä ventovieraiden kanssa. Oli siihen aikoinaan totuttelemista, mutta toisaalta ihan kiva että uudessa kaupungissa oli pakko tutustua edes niihin kämppiksiin eikä tarvinnut olla ypöyksin.
Faktaa on turha alapeukuttaa
Ja faktaa on myös se, että nämä kimppakämpät maailmalla eivät ole läheskään aina mitään Frendit -tyyppistä asumista! A roommate from Hell -ilmiö on tuttu myös muualla!
Nyt jälkikäteen on tullut mieleen, että soluasuminen oli turvatonta. Kämppiksinä voi olla mitä tahansa, siis ihan sekaisin olevia ihmisiä. Nyt kun on enemmän elämänkokemusta, tajuaa paremmin kuin nuorena ja naiivina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia alallani kirjoitti:
Kyllä. Asuin viimevuoden opiskelijasolussa (ja olen yli 30v, pitkään työelämässä ollut nainen) ja myös työkomennuksilla on jaettu asunto tai jopa huone.
Siis oletko tosiaan työkomennuksilla joutunut jakamaan asunnon tai jopa huoneen täysin tuntemattomien ihmisten kanssa? Vai olisiko kuitenkin ollut työkavereita joiden kanssa olet yöpynyt samassa huoneessa?
Jos ensimmäinen tilanne, niin itse vaihtaisin työpaikkaa nopeasti.
Työkomennuksella ne työkaverit saattaa hyvinkin olla entuudestaan tuntemattomia vaikka esim. tehtäisiin alihankintaa samalle firmalle tai tehdään kuukauden keikkatyö paikkaan x.
Tottakai, mutta onhan se silti ihan eri tilanne kuin joku täysin satunnainen ihminen. Olen toki itsekin huoneen jakanut kollegoiden kanssa reissulla.
Työkavereista nyt ainakin tietää että on myös tekemässä töitä siellä, eikä esimerkiksi juo kaiket yöt ja oksentele krapulaansa kaiket päivät, kuten kaverin kämppis opiskeluaikoina.
Ei töissä käyvistä ihmisistä aina voi olla varma miten he alkoholia käyttää. Tosin jos tuossa soluasunnossa on olemassa jotkut säännöt niin tuskin se alkoakäyttävä siellä kovin pitkään oleilee, sen jälkeen voi tulla seuraava tai sitten seuraava on vähän miellyttävämpi kämpis.
Vaan kun niitä sääntöjä ei ole! Ja vaikka olisikin, niin eihän niitä tarvitse noudattaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia alallani kirjoitti:
Kyllä. Asuin viimevuoden opiskelijasolussa (ja olen yli 30v, pitkään työelämässä ollut nainen) ja myös työkomennuksilla on jaettu asunto tai jopa huone.
Siis oletko tosiaan työkomennuksilla joutunut jakamaan asunnon tai jopa huoneen täysin tuntemattomien ihmisten kanssa? Vai olisiko kuitenkin ollut työkavereita joiden kanssa olet yöpynyt samassa huoneessa?
Jos ensimmäinen tilanne, niin itse vaihtaisin työpaikkaa nopeasti.
Työkomennuksella ne työkaverit saattaa hyvinkin olla entuudestaan tuntemattomia vaikka esim. tehtäisiin alihankintaa samalle firmalle tai tehdään kuukauden keikkatyö paikkaan x.
Tottakai, mutta onhan se silti ihan eri tilanne kuin joku täysin satunnainen ihminen. Olen toki itsekin huoneen jakanut kollegoiden kanssa reissulla.
Työkavereista nyt ainakin tietää että on myös tekemässä töitä siellä, eikä esimerkiksi juo kaiket yöt ja oksentele krapulaansa kaiket päivät, kuten kaverin kämppis opiskeluaikoina.
Ei töissä käyvistä ihmisistä aina voi olla varma miten he alkoholia käyttää. Tosin jos tuossa soluasunnossa on olemassa jotkut säännöt niin tuskin se alkoakäyttävä siellä kovin pitkään oleilee, sen jälkeen voi tulla seuraava tai sitten seuraava on vähän miellyttävämpi kämpis.
Haluaisitko itse kotiisi ventovieraan alkoholistin, sillä hän ehkä ei asu siellä pitkään? Nykyään huumeongelmat on entistä tavallisempia nuorten keskuudessa. Inhottava ajatuskin, että joutuisi sellaisen kanssa jakamaan asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN ! Siinähän voi joutua asumaan yhdessä persun tai jonkun muun umpihullun kanssa.
Olen asunutkin. Kämppiksiä ollut yli 10. Enemmän tai vähemmän normaaleja ihmisiä.
Ainoa painajaiskämppis oli yhdellä amiksessa aloittaneella 16-vuotiaalla. Ilolintu itänaapurista. Siellä solussa piti vastaanottoaan. Äkkiä hoitui uusi kämppä, kun tytön isä alkoi uhkailla julkisuudella. Siis joku opiskelija-asuntosäätiö ei aluksi halunnut nähdä asiassa mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Asuin opiskeluaikoina kahdessakin solussa. Toisessa oli 4 henkilöä ja toisessa 3. Oma huone + yhteiset tilat.
En ymmärrä tätä nykyajan suuntausta, että kaikilla opiskelijoilla pitää olla yksiöt kaupungin keskustassa. Mikäs siinä, jos siihen on rahaa. Itselläni ei ollut. Se ei ole mikään yleinen oikeus kaikille.
No en minäkään ymmärrä, että pitäisi olla yksiö kaupungin keskustassa. Olen lähes koko ikäni asunut Vantaalla (siis jo silloin, kun tämä oli vielä Helsingin maalaiskunta) ja täällä ei ole varsinaista keskustaa ollutkaan. Asunnosta Helsingin keskustassa en ole edes hyvätuloisena työssäkäyvänä haaveillut. Ei mulle ollut aikoinaan mikään ongelma mennä Vantaan Martinlaaksosta bussilla Helsingin Meilahteen. Ei sairaanhoito-opistoon eikä sittemmin Meilahden sairaalaan töihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia alallani kirjoitti:
Kyllä. Asuin viimevuoden opiskelijasolussa (ja olen yli 30v, pitkään työelämässä ollut nainen) ja myös työkomennuksilla on jaettu asunto tai jopa huone.
Siis oletko tosiaan työkomennuksilla joutunut jakamaan asunnon tai jopa huoneen täysin tuntemattomien ihmisten kanssa? Vai olisiko kuitenkin ollut työkavereita joiden kanssa olet yöpynyt samassa huoneessa?
Jos ensimmäinen tilanne, niin itse vaihtaisin työpaikkaa nopeasti.
Työkomennuksella ne työkaverit saattaa hyvinkin olla entuudestaan tuntemattomia vaikka esim. tehtäisiin alihankintaa samalle firmalle tai tehdään kuukauden keikkatyö paikkaan x.
Tottakai, mutta onhan se silti ihan eri tilanne kuin joku täysin satunnainen ihminen. Olen toki itsekin huoneen jakanut kollegoiden kanssa reissulla.
Työkavereista nyt ainakin tietää että on myös tekemässä töitä siellä, eikä esimerkiksi juo kaiket yöt ja oksentele krapulaansa kaiket päivät, kuten kaverin kämppis opiskeluaikoina.
Ei töissä käyvistä ihmisistä aina voi olla varma miten he alkoholia käyttää. Tosin jos tuossa soluasunnossa on olemassa jotkut säännöt niin tuskin se alkoakäyttävä siellä kovin pitkään oleilee, sen jälkeen voi tulla seuraava tai sitten seuraava on vähän miellyttävämpi kämpis.
Haluaisitko itse kotiisi ventovieraan alkoholistin, sillä hän ehkä ei asu siellä pitkään? Nykyään huumeongelmat on entistä tavallisempia nuorten keskuudessa. Inhottava ajatuskin, että joutuisi sellaisen kanssa jakamaan asunnon.
En. Mutta joissakin tilanteissa se kimppa asuminen silti on houkuttelevin vaihtoehto. Joskus se voi olla työnantajan tarjoamaa "ilmaista" asumista tai sitten opiskelijan se edullisin vaihtoehto jolloin rahaa jää johonkin muualle enemmän.
Tuskin itsekään haluaisin solussa koko elämääni asua. Enkä edes tällä hetkellä asu mutta en pidä sitä mitenkään poissuljettuna vaihtoehtona joissakin elämäntilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia alallani kirjoitti:
Kyllä. Asuin viimevuoden opiskelijasolussa (ja olen yli 30v, pitkään työelämässä ollut nainen) ja myös työkomennuksilla on jaettu asunto tai jopa huone.
Siis oletko tosiaan työkomennuksilla joutunut jakamaan asunnon tai jopa huoneen täysin tuntemattomien ihmisten kanssa? Vai olisiko kuitenkin ollut työkavereita joiden kanssa olet yöpynyt samassa huoneessa?
Jos ensimmäinen tilanne, niin itse vaihtaisin työpaikkaa nopeasti.
Työkomennuksella ne työkaverit saattaa hyvinkin olla entuudestaan tuntemattomia vaikka esim. tehtäisiin alihankintaa samalle firmalle tai tehdään kuukauden keikkatyö paikkaan x.
Tottakai, mutta onhan se silti ihan eri tilanne kuin joku täysin satunnainen ihminen. Olen toki itsekin huoneen jakanut kollegoiden kanssa reissulla.
Työkavereista nyt ainakin tietää että on myös tekemässä töitä siellä, eikä esimerkiksi juo kaiket yöt ja oksentele krapulaansa kaiket päivät, kuten kaverin kämppis opiskeluaikoina.
Ei töissä käyvistä ihmisistä aina voi olla varma miten he alkoholia käyttää. Tosin jos tuossa soluasunnossa on olemassa jotkut säännöt niin tuskin se alkoakäyttävä siellä kovin pitkään oleilee, sen jälkeen voi tulla seuraava tai sitten seuraava on vähän miellyttävämpi kämpis.
Haluaisitko itse kotiisi ventovieraan alkoholistin, sillä hän ehkä ei asu siellä pitkään? Nykyään huumeongelmat on entistä tavallisempia nuorten keskuudessa. Inhottava ajatuskin, että joutuisi sellaisen kanssa jakamaan asunnon.
Huume- tai alkoholiongelmaisetkin ovat ihmisiä sairaudestaan huolimatta, mutta se suurin harmi on tähän elämäntapaan liittyvät lieveilmiöt kuten rikollispiirit. Tuskin miellyttää sivullista kämppistäkään että kotona pyörii juopporemmi, ovi rikotaan velkojen takia, kämppis rais kataan sohvalle ja poliisi tekee kotoetsinnän sinunkin huoneeseen.
Opiskeluaikoina asukn solussa, jaoin vieläpä huoneen tuntemattoman kanssa! Ei ollut varaa valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ja olisi voinut varmasti mennä hyvin, jos olisin saanut erilaisen kämppiksen. Meitä oli kolme, toinen kämppis oli hyvä kämppis, pidetään vieläkin yhteyttä näin reilu 3-kymppisinä, mutta se kolmas kämppis....
Aloitetaan vaikka siitä, että oli hyvin sotkuinen. Olimme järjestäneet jääkaapin niin, että kaikilla oli oma hylly ja ruoat ja hyllyt oli nimikoitu ja alimmalla hyllyllä sitten oli maidot ja mehut, isommat purkit jne, nekin nimikoituja. Tämä yksi kämppis kävi muidenkin hyllyillä, laski paketteja siihen missä sattui olemaan, löysin useita kertoja esim. oman kinkkupakettini, juuston, jauhelihan jne keittiön pöydältä, kun tulin koulusta. Mehuista ja maidoista oli juotu suoraan purkista, näkyi rasvatahroja niiden nokassa tai korkissa. Jääkaapissa tavarat olivat sekaisin ja tämän suttupytyn hyllyltä kannatti aina tarkistaa, jos omalta hyllyltä uupui jokin tuote jonka juuri oli ostanut, sieltä se löytyi aina, joskus oli enää pelkät kääreet jäljellä, kun niitäkään ei voinut roskiin laittaa. Hänen hyllyllään oli usein kaatuneena jokin dippikastike tmv. ja sitähän siis EI voinut siivota ja sitten löyhkäsi koko jääkaappi, tyypillä myös usein oli pilaantunutta ruokaa hyllyllään, joka lisäsi omat arominsa sekaan.
Mitään jälkiään ei siivonnut, vaan kaikki jäi niille sijoilleen pöydille ja tasoille, hella oli aina saastainen jos laittoi ruokaa, en tajua että saiko itse mitään siitä laittamastaan ruoasta, kun niin iso osa oli hellalla! Roskia ei vienyt, huonettaan ei siivonnut ja se HAISI, vaikka ovi oli kiinni. Joskus kuljin ohi kun meni vessaan ja jätti huoneensa oven auki, se oli ihan hirveässä kunnossa, lattiaa ei edes näkynyt sen kaiken rojun ja sotkun alta ja se haju...Kylmää vieläkin kun muistelee.
No nyt olette saaneet käsityksen millainen sottapytty hän oli. Sitten voimmekin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli opiskeluun. Kotona oli turha yrittää opiskella, kun tällä kämppiksellä jumputti aina jokin musiikki huoneessaan ja kovalla, puhui videopuheluita ja räkätti koko ajan, hän oli siis myös todella kovaääninen. Ja huusi aina, ei osannut puhua normaalilla äänellä. Harvoin hän lähti aamuisin tai milloinkaan koululle, kun oli aina krapulassa. Raahasi myös harva se ilta jonkun seuralaisen kotiin, jonka oli löytänyt milloin mistäkin. Siinä ei paljon uni tullut, kun kämppis huutaa kuin hyeena seinän toisella puolella.
Kaiken muun lisäksi jätti myös osuutensa vuokrasta maksamatta, joskus maksoi, joskus ei. Jos asiasta häneltä yritettiin kysyä, tiuski tai murahteli vastaukseksi, paras "keskustelu" joka aiheesta saatiin aikaiseksi, oli "Mitä v*ttua se sulle kuuluu, maksan jos maksan!". Ja toisen kämppiksen kanssa yritettiin ihan tosissaan tutustua tähän kolmanteen ja kutsuimme häntä kaikkialle, mutta ei kun ei. Annettiin sitten olla rauhassa kun selvästi halusi. Luojan kiitos opiskelujeni loppusuoralla tuo kolmas kämppis lähti, epäilen että sai häädön. Sai jonkin isomman kirjekuoren, lueskeli sitä intensiivisesti siinä eteisessä kulmat kurtussa, alkoi huutaa ja kiroilla, paiskasi lapun lattialle ja lähti kuin myrskyn merkki huoneeseensa ja kuulin kuinka paiskoi siellä tavaroita. Raivoisaa metelöintiä ja kiroilua kuului tunnin verran, sitten rämähti hänen huoneensa ovi seinään, kuului vihaista töminää ja kahinaa ja ulko-ovi paiskattiin kiinni, oli viimeinen kerta kun näin hänet. Joku sukulaisensa tuli seuraavalla viikolla hakemaan loput tavaransa ja siivoamaan huonetta, viettikin siellä hyvän tovin ja muutaman minuutin välein kävi suihkuun kaatamassa ruskean saastaista vettä ja hakemaan puhdasta.
Tällainen kokemus minulla, näin tiivistettynä.
Noistakin ongelmista monta on aika korjannut. Nykyisin musiikki kuunnellaan kuulokkeilla eikä kenelläkään liene mitään stereosysteemejä soluhuoneessaan. Ja jos ollaan solussa tuntemattomien kanssa, jokaisella varmasti on oma vuokrasopimuksensa eikä muita hetkauta maksaako joku vuokransa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei se hintaero suuri ole. Opiskelijayksiöt on tosi pieniä. Soluissa taas on usein isot keittiöt ja oleskelutilat. Eli kyse on enemmän siitä mitä haluaa, yhteisöä vai omaa rauhaa.
Ja yhteistilat vallataan sitten röyhkeimmän oikeudella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ja olisi voinut varmasti mennä hyvin, jos olisin saanut erilaisen kämppiksen. Meitä oli kolme, toinen kämppis oli hyvä kämppis, pidetään vieläkin yhteyttä näin reilu 3-kymppisinä, mutta se kolmas kämppis....
Aloitetaan vaikka siitä, että oli hyvin sotkuinen. Olimme järjestäneet jääkaapin niin, että kaikilla oli oma hylly ja ruoat ja hyllyt oli nimikoitu ja alimmalla hyllyllä sitten oli maidot ja mehut, isommat purkit jne, nekin nimikoituja. Tämä yksi kämppis kävi muidenkin hyllyillä, laski paketteja siihen missä sattui olemaan, löysin useita kertoja esim. oman kinkkupakettini, juuston, jauhelihan jne keittiön pöydältä, kun tulin koulusta. Mehuista ja maidoista oli juotu suoraan purkista, näkyi rasvatahroja niiden nokassa tai korkissa. Jääkaapissa tavarat olivat sekaisin ja tämän suttupytyn hyllyltä kannatti aina tarkistaa, jos omalta hyllyltä uupui jokin tuote jonka juuri oli ostanut, sieltä se löytyi aina, joskus oli enää pelkät kääreet jäljellä, kun niitäkään ei voinut roskiin laittaa. Hänen hyllyllään oli usein kaatuneena jokin dippikastike tmv. ja sitähän siis EI voinut siivota ja sitten löyhkäsi koko jääkaappi, tyypillä myös usein oli pilaantunutta ruokaa hyllyllään, joka lisäsi omat arominsa sekaan.
Mitään jälkiään ei siivonnut, vaan kaikki jäi niille sijoilleen pöydille ja tasoille, hella oli aina saastainen jos laittoi ruokaa, en tajua että saiko itse mitään siitä laittamastaan ruoasta, kun niin iso osa oli hellalla! Roskia ei vienyt, huonettaan ei siivonnut ja se HAISI, vaikka ovi oli kiinni. Joskus kuljin ohi kun meni vessaan ja jätti huoneensa oven auki, se oli ihan hirveässä kunnossa, lattiaa ei edes näkynyt sen kaiken rojun ja sotkun alta ja se haju...Kylmää vieläkin kun muistelee.
No nyt olette saaneet käsityksen millainen sottapytty hän oli. Sitten voimmekin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli opiskeluun. Kotona oli turha yrittää opiskella, kun tällä kämppiksellä jumputti aina jokin musiikki huoneessaan ja kovalla, puhui videopuheluita ja räkätti koko ajan, hän oli siis myös todella kovaääninen. Ja huusi aina, ei osannut puhua normaalilla äänellä. Harvoin hän lähti aamuisin tai milloinkaan koululle, kun oli aina krapulassa. Raahasi myös harva se ilta jonkun seuralaisen kotiin, jonka oli löytänyt milloin mistäkin. Siinä ei paljon uni tullut, kun kämppis huutaa kuin hyeena seinän toisella puolella.
Kaiken muun lisäksi jätti myös osuutensa vuokrasta maksamatta, joskus maksoi, joskus ei. Jos asiasta häneltä yritettiin kysyä, tiuski tai murahteli vastaukseksi, paras "keskustelu" joka aiheesta saatiin aikaiseksi, oli "Mitä v*ttua se sulle kuuluu, maksan jos maksan!". Ja toisen kämppiksen kanssa yritettiin ihan tosissaan tutustua tähän kolmanteen ja kutsuimme häntä kaikkialle, mutta ei kun ei. Annettiin sitten olla rauhassa kun selvästi halusi. Luojan kiitos opiskelujeni loppusuoralla tuo kolmas kämppis lähti, epäilen että sai häädön. Sai jonkin isomman kirjekuoren, lueskeli sitä intensiivisesti siinä eteisessä kulmat kurtussa, alkoi huutaa ja kiroilla, paiskasi lapun lattialle ja lähti kuin myrskyn merkki huoneeseensa ja kuulin kuinka paiskoi siellä tavaroita. Raivoisaa metelöintiä ja kiroilua kuului tunnin verran, sitten rämähti hänen huoneensa ovi seinään, kuului vihaista töminää ja kahinaa ja ulko-ovi paiskattiin kiinni, oli viimeinen kerta kun näin hänet. Joku sukulaisensa tuli seuraavalla viikolla hakemaan loput tavaransa ja siivoamaan huonetta, viettikin siellä hyvän tovin ja muutaman minuutin välein kävi suihkuun kaatamassa ruskean saastaista vettä ja hakemaan puhdasta.
Tällainen kokemus minulla, näin tiivistettynä.
Noistakin ongelmista monta on aika korjannut. Nykyisin musiikki kuunnellaan kuulokkeilla eikä kenelläkään liene mitään stereosysteemejä soluhuoneessaan. Ja jos ollaan solussa tuntemattomien kanssa, jokaisella varmasti on oma vuokrasopimuksensa eikä muita hetkauta maksaako joku vuokransa vai ei.
Solussa myös yleisemmin asutaan vuokralla jolloin siitä kyllä tarvittaessa pääsee eroon tai voi vaihtaa asumismuotoa johonkin toiseen. Soluasuntoihin ei tietysti kaikkien tarvitse haluta mutta kyllä niille edellee löytyy myös niitä joille se on houkuttelevampi vaihtoehto kuin se että asumisesta tai matkoista tulee enemmän kustannuksia.
Vierailija kirjoitti:
En voisi. Minulla on ihmisiin liittyvä pitkittynyt PTSD ja autistinen lapsi.
Minulla on kuitenkin kokemusta soluasumisesta opiskeluajoilta (yli 10 vuotta sitten): kämppiksen kanssa jaettu keittiö, vessa ja suihku, ja toisella kerralla 15m2 huone kämppiksen kanssa ja muut tilat noin 25 henkilön kanssa jaettuna. Ja ei tosiaan mitään positiivisia kokemuksia. Kauhukämppis joka eli kuin sika. Huone jaettu oman koulukiusaajan kanssa. Bilettävä pappa betalar porukka jotka kiusasivat ja valtasivat yhteiset tilat. Kukaan ei siivonnut jälkiään, omia tiskejä ei voinut tiskata keittiössä kun likaisia tiskejä oli jätetty altaaseen kuukausien edestä. Entinen huonekaverini yritti its aria. Ja minä jouduin rais katuksi ja hakatuksi. Ei todellakaan mikään lapsiperheen paikka, eikä kaltaiselleni siistille, tunnolliselle ja rauhalliselle opiskelijalle.Mutta minä en olekaan vaatimassa että opiskelijoiden tai kenenkään on pakko elää kuin jotkut elukat karsinassa, vaan että kaikilla on oikeus kotiin, kodin turvaan ja rauhaan.
Teitkö rikosilmoituksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ja olisi voinut varmasti mennä hyvin, jos olisin saanut erilaisen kämppiksen. Meitä oli kolme, toinen kämppis oli hyvä kämppis, pidetään vieläkin yhteyttä näin reilu 3-kymppisinä, mutta se kolmas kämppis....
Aloitetaan vaikka siitä, että oli hyvin sotkuinen. Olimme järjestäneet jääkaapin niin, että kaikilla oli oma hylly ja ruoat ja hyllyt oli nimikoitu ja alimmalla hyllyllä sitten oli maidot ja mehut, isommat purkit jne, nekin nimikoituja. Tämä yksi kämppis kävi muidenkin hyllyillä, laski paketteja siihen missä sattui olemaan, löysin useita kertoja esim. oman kinkkupakettini, juuston, jauhelihan jne keittiön pöydältä, kun tulin koulusta. Mehuista ja maidoista oli juotu suoraan purkista, näkyi rasvatahroja niiden nokassa tai korkissa. Jääkaapissa tavarat olivat sekaisin ja tämän suttupytyn hyllyltä kannatti aina tarkistaa, jos omalta hyllyltä uupui jokin tuote jonka juuri oli ostanut, sieltä se löytyi aina, joskus oli enää pelkät kääreet jäljellä, kun niitäkään ei voinut roskiin laittaa. Hänen hyllyllään oli usein kaatuneena jokin dippikastike tmv. ja sitähän siis EI voinut siivota ja sitten löyhkäsi koko jääkaappi, tyypillä myös usein oli pilaantunutta ruokaa hyllyllään, joka lisäsi omat arominsa sekaan.
Mitään jälkiään ei siivonnut, vaan kaikki jäi niille sijoilleen pöydille ja tasoille, hella oli aina saastainen jos laittoi ruokaa, en tajua että saiko itse mitään siitä laittamastaan ruoasta, kun niin iso osa oli hellalla! Roskia ei vienyt, huonettaan ei siivonnut ja se HAISI, vaikka ovi oli kiinni. Joskus kuljin ohi kun meni vessaan ja jätti huoneensa oven auki, se oli ihan hirveässä kunnossa, lattiaa ei edes näkynyt sen kaiken rojun ja sotkun alta ja se haju...Kylmää vieläkin kun muistelee.
No nyt olette saaneet käsityksen millainen sottapytty hän oli. Sitten voimmekin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli opiskeluun. Kotona oli turha yrittää opiskella, kun tällä kämppiksellä jumputti aina jokin musiikki huoneessaan ja kovalla, puhui videopuheluita ja räkätti koko ajan, hän oli siis myös todella kovaääninen. Ja huusi aina, ei osannut puhua normaalilla äänellä. Harvoin hän lähti aamuisin tai milloinkaan koululle, kun oli aina krapulassa. Raahasi myös harva se ilta jonkun seuralaisen kotiin, jonka oli löytänyt milloin mistäkin. Siinä ei paljon uni tullut, kun kämppis huutaa kuin hyeena seinän toisella puolella.
Kaiken muun lisäksi jätti myös osuutensa vuokrasta maksamatta, joskus maksoi, joskus ei. Jos asiasta häneltä yritettiin kysyä, tiuski tai murahteli vastaukseksi, paras "keskustelu" joka aiheesta saatiin aikaiseksi, oli "Mitä v*ttua se sulle kuuluu, maksan jos maksan!". Ja toisen kämppiksen kanssa yritettiin ihan tosissaan tutustua tähän kolmanteen ja kutsuimme häntä kaikkialle, mutta ei kun ei. Annettiin sitten olla rauhassa kun selvästi halusi. Luojan kiitos opiskelujeni loppusuoralla tuo kolmas kämppis lähti, epäilen että sai häädön. Sai jonkin isomman kirjekuoren, lueskeli sitä intensiivisesti siinä eteisessä kulmat kurtussa, alkoi huutaa ja kiroilla, paiskasi lapun lattialle ja lähti kuin myrskyn merkki huoneeseensa ja kuulin kuinka paiskoi siellä tavaroita. Raivoisaa metelöintiä ja kiroilua kuului tunnin verran, sitten rämähti hänen huoneensa ovi seinään, kuului vihaista töminää ja kahinaa ja ulko-ovi paiskattiin kiinni, oli viimeinen kerta kun näin hänet. Joku sukulaisensa tuli seuraavalla viikolla hakemaan loput tavaransa ja siivoamaan huonetta, viettikin siellä hyvän tovin ja muutaman minuutin välein kävi suihkuun kaatamassa ruskean saastaista vettä ja hakemaan puhdasta.
Tällainen kokemus minulla, näin tiivistettynä.
Noistakin ongelmista monta on aika korjannut. Nykyisin musiikki kuunnellaan kuulokkeilla eikä kenelläkään liene mitään stereosysteemejä soluhuoneessaan. Ja jos ollaan solussa tuntemattomien kanssa, jokaisella varmasti on oma vuokrasopimuksensa eikä muita hetkauta maksaako joku vuokransa vai ei.
Solussa myös yleisemmin asutaan vuokralla jolloin siitä kyllä tarvittaessa pääsee eroon tai voi vaihtaa asumismuotoa johonkin toiseen. Soluasuntoihin ei tietysti kaikkien tarvitse haluta mutta kyllä niille edellee löytyy myös niitä joille se on houkuttelevampi vaihtoehto kuin se että asumisesta tai matkoista tulee enemmän kustannuksia.
Niin että pitääkö kaikkien nyt sitten pakolla asua solussa vai saako sittenkin valita asumismuodon vaikka sen rauhan ja turvallisuuden perusteella?
Olen asunut solussa opiskelijana. Mitä sitten?
Nykyään en näe soluasumiseen mitään syytä tai tarvetta, joten en tietenkään menisi.
En. Mieluummin paljaan taivaan alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut ja olisi voinut varmasti mennä hyvin, jos olisin saanut erilaisen kämppiksen. Meitä oli kolme, toinen kämppis oli hyvä kämppis, pidetään vieläkin yhteyttä näin reilu 3-kymppisinä, mutta se kolmas kämppis....
Aloitetaan vaikka siitä, että oli hyvin sotkuinen. Olimme järjestäneet jääkaapin niin, että kaikilla oli oma hylly ja ruoat ja hyllyt oli nimikoitu ja alimmalla hyllyllä sitten oli maidot ja mehut, isommat purkit jne, nekin nimikoituja. Tämä yksi kämppis kävi muidenkin hyllyillä, laski paketteja siihen missä sattui olemaan, löysin useita kertoja esim. oman kinkkupakettini, juuston, jauhelihan jne keittiön pöydältä, kun tulin koulusta. Mehuista ja maidoista oli juotu suoraan purkista, näkyi rasvatahroja niiden nokassa tai korkissa. Jääkaapissa tavarat olivat sekaisin ja tämän suttupytyn hyllyltä kannatti aina tarkistaa, jos omalta hyllyltä uupui jokin tuote jonka juuri oli ostanut, sieltä se löytyi aina, joskus oli enää pelkät kääreet jäljellä, kun niitäkään ei voinut roskiin laittaa. Hänen hyllyllään oli usein kaatuneena jokin dippikastike tmv. ja sitähän siis EI voinut siivota ja sitten löyhkäsi koko jääkaappi, tyypillä myös usein oli pilaantunutta ruokaa hyllyllään, joka lisäsi omat arominsa sekaan.
Mitään jälkiään ei siivonnut, vaan kaikki jäi niille sijoilleen pöydille ja tasoille, hella oli aina saastainen jos laittoi ruokaa, en tajua että saiko itse mitään siitä laittamastaan ruoasta, kun niin iso osa oli hellalla! Roskia ei vienyt, huonettaan ei siivonnut ja se HAISI, vaikka ovi oli kiinni. Joskus kuljin ohi kun meni vessaan ja jätti huoneensa oven auki, se oli ihan hirveässä kunnossa, lattiaa ei edes näkynyt sen kaiken rojun ja sotkun alta ja se haju...Kylmää vieläkin kun muistelee.
No nyt olette saaneet käsityksen millainen sottapytty hän oli. Sitten voimmekin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli opiskeluun. Kotona oli turha yrittää opiskella, kun tällä kämppiksellä jumputti aina jokin musiikki huoneessaan ja kovalla, puhui videopuheluita ja räkätti koko ajan, hän oli siis myös todella kovaääninen. Ja huusi aina, ei osannut puhua normaalilla äänellä. Harvoin hän lähti aamuisin tai milloinkaan koululle, kun oli aina krapulassa. Raahasi myös harva se ilta jonkun seuralaisen kotiin, jonka oli löytänyt milloin mistäkin. Siinä ei paljon uni tullut, kun kämppis huutaa kuin hyeena seinän toisella puolella.
Kaiken muun lisäksi jätti myös osuutensa vuokrasta maksamatta, joskus maksoi, joskus ei. Jos asiasta häneltä yritettiin kysyä, tiuski tai murahteli vastaukseksi, paras "keskustelu" joka aiheesta saatiin aikaiseksi, oli "Mitä v*ttua se sulle kuuluu, maksan jos maksan!". Ja toisen kämppiksen kanssa yritettiin ihan tosissaan tutustua tähän kolmanteen ja kutsuimme häntä kaikkialle, mutta ei kun ei. Annettiin sitten olla rauhassa kun selvästi halusi. Luojan kiitos opiskelujeni loppusuoralla tuo kolmas kämppis lähti, epäilen että sai häädön. Sai jonkin isomman kirjekuoren, lueskeli sitä intensiivisesti siinä eteisessä kulmat kurtussa, alkoi huutaa ja kiroilla, paiskasi lapun lattialle ja lähti kuin myrskyn merkki huoneeseensa ja kuulin kuinka paiskoi siellä tavaroita. Raivoisaa metelöintiä ja kiroilua kuului tunnin verran, sitten rämähti hänen huoneensa ovi seinään, kuului vihaista töminää ja kahinaa ja ulko-ovi paiskattiin kiinni, oli viimeinen kerta kun näin hänet. Joku sukulaisensa tuli seuraavalla viikolla hakemaan loput tavaransa ja siivoamaan huonetta, viettikin siellä hyvän tovin ja muutaman minuutin välein kävi suihkuun kaatamassa ruskean saastaista vettä ja hakemaan puhdasta.
Tällainen kokemus minulla, näin tiivistettynä.
Noistakin ongelmista monta on aika korjannut. Nykyisin musiikki kuunnellaan kuulokkeilla eikä kenelläkään liene mitään stereosysteemejä soluhuoneessaan. Ja jos ollaan solussa tuntemattomien kanssa, jokaisella varmasti on oma vuokrasopimuksensa eikä muita hetkauta maksaako joku vuokransa vai ei.
Solussa myös yleisemmin asutaan vuokralla jolloin siitä kyllä tarvittaessa pääsee eroon tai voi vaihtaa asumismuotoa johonkin toiseen. Soluasuntoihin ei tietysti kaikkien tarvitse haluta mutta kyllä niille edellee löytyy myös niitä joille se on houkuttelevampi vaihtoehto kuin se että asumisesta tai matkoista tulee enemmän kustannuksia.
Niin että pitääkö kaikkien nyt sitten pakolla asua solussa vai saako sittenkin valita asumismuodon vaikka sen rauhan ja turvallisuuden perusteella?
En tiedä kuka sinin puolestasi niitä valintoja tekee. Itse en asuisi kanssasi. Vaikuta kovin vihamielisestä muita ihmisiä kohtaan.
Kyllä. Asuin opiskeluaikoina kahdessakin solussa. Toisessa oli 4 henkilöä ja toisessa 3. Oma huone + yhteiset tilat.
En ymmärrä tätä nykyajan suuntausta, että kaikilla opiskelijoilla pitää olla yksiöt kaupungin keskustassa. Mikäs siinä, jos siihen on rahaa. Itselläni ei ollut. Se ei ole mikään yleinen oikeus kaikille.