Kova kilpailu töissä ja vihamielinen ilmapiiri
Onko muilla kokemusta sellaisesta, että työpaikalla on jatkuva todella kova kilpailu siitä, kuka pääsee ns jatkoon, keille annetaan vakipaikka ja ylipäänsä keiden työsopimuksia jatketaan. On paljon määräaikaisia ja harjoittelijoita ja jatkuva pudotuspeli käynnissä.
Sellainen on äärettömän stressaavaa ja raskasta, varsinkin kun siihen liittyy selkäänpuukotusta ja mustamaalausta, juorujen liikkeelle laittamista jne, millä härskeimmät yrittävät pelata kilpailijoita pois.
Miten toimisitte tällaisessa tilanteessa? Tottakai töitä voi hakea muualtakin, mutta niitä ei ole helppoa saada. Miten yleistä tällainen on yleensäkään työelämässä nykyään, onko joka puolella mennyt samanlaiseksi?
Kommentit (27)
Tosiaan kun mainitsit henkisen väkivallan, niin se tuntuu ihan siltä kuin olisi väkivaltaisessa suhteessa, ainoa vain että se suhde on työelämässä eikä yksityiselämässä.
Suorituksilla pärjäämistä pitäisikin mitata, mutta se ilmapiiri, jossa on selkäänpuukotusta ja valheellisten juorujen levittämistä selän takana on se, mikä syö jaksamista.
Ap
Tekevät tuota tahallaan, maksimoivat sillä hyödyt ja minimoi haitat ja menot. Nämä paikat on psykoottisen sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan raskasta mutta mielestäni tervettä jos perustuu työsuorituksiin. Ei tervettä jos ajaa loppuun, mutta terveempää kuin muilla kriteereillä valitseminen.
Joissain paikoissa jopa pomot voivat väen vimmalla olla työssä suoriutumisen mittaamista vastaan. Pidettyys, sopivuus tai joidenkin miellyttäminen muka tärkeämpää. Silloin loogiset keinot kuten suoriutumisen parantaminen eivät riitä, eikä oikeasta työn tekemisestä välttämättä makseta tai sitä huomioida.
Jatkuvaa pudotuspeliä on, enemmän kuitenkin henkistä väkivaltaa, jossa ihannoidaan tietyn nimikkeisiä. Heitä ei kuitenkaan yleensä palkata työssä suoriutumisella. Ei ole mitenkään mukavaa sekään.
Pelkilla suorituksilla kilpailu ajaa nimenomaan loppuun. Se johtaa myös laadun heikentymiseen, yhteistyön mahdottomuuteen, huonoon työilmapiiriin sekä siihen, että kukaan ei suostu missään nimessä tekemään vaikeampia hommia tai hommia, joista ei saa suoritteita. Nämä jää sitten hoitamatta.
Kuulostaa järkyttävältä. Yritä kaikin keinoin päästä tuollaisesta paikasta pois.
On kokemusta. On jopa kokemusta työpaikassa jossa iso osa palkkaa muodostui provikoista ja niihin pääsi väliin tietyillä keinoin ja työnantaja jopa hyväksyi tiettyjen sääntöjen puitteissa toisten työn varastamisen. Tosi huono henki ja tuntui että kaikki olivat kleptomaaneja siellä. Ei jatkoon. Ainoa keino tuossa kohtaa on lähteä pois jos ei halua alentua tuohon menoon itse.
Varhaiskasvatus on täynnä noita kieroilijoita ja selkään puukottavia.
Meillä ei ole. On hyvin mukavaa porukkaa ja töitä saa tehdä itsenäisesti omien aikataulujen mukaan. Kiirettä toki on. Palkka vaan on huono, mutta muuten menee kivasti.
Hyi helevetti. En kestäis hetkeekään tuota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan raskasta mutta mielestäni tervettä jos perustuu työsuorituksiin. Ei tervettä jos ajaa loppuun, mutta terveempää kuin muilla kriteereillä valitseminen.
Joissain paikoissa jopa pomot voivat väen vimmalla olla työssä suoriutumisen mittaamista vastaan. Pidettyys, sopivuus tai joidenkin miellyttäminen muka tärkeämpää. Silloin loogiset keinot kuten suoriutumisen parantaminen eivät riitä, eikä oikeasta työn tekemisestä välttämättä makseta tai sitä huomioida.
Jatkuvaa pudotuspeliä on, enemmän kuitenkin henkistä väkivaltaa, jossa ihannoidaan tietyn nimikkeisiä. Heitä ei kuitenkaan yleensä palkata työssä suoriutumisella. Ei ole mitenkään mukavaa sekään.
Pelkilla suorituksilla kilpailu ajaa nimenomaan loppuun. Se johtaa myös laadun heikentymiseen, yhteistyön mahdottomuuteen, huonoon työilmapiiriin sekä siihen, että kukaan ei suostu missään nimessä tekemään vaikeampia hommia tai hommia, joista ei saa suoritteita. Nämä jää sitten hoitamatta.
Vaikeampia hommia pitäisi tehdä heidän, jotka on palkattu vaativampiin tehtäviin. Jos työstä ei saa suoritetta, sitä ei pitäisi tarvita ollenkaan. Aina pitäisi katsoa, jääkö jostain työstä mitään käteen. Aivan turhaa roskaa, että muka vaativaan asemaan palkattujen, joilla on korkeampi palkka ei tarvitsisi tehdä vaativampia töitä.
Suosikkijärjestelmässä muka vaativissa töissä olevat voivat saada siirtää työläitä töitä eteenpäin. Miten se auttaa, jos työntekijöitä tarvitaan moninkertainen määrä? Korkeisiin asemiin palkatut ja he, jotka tekevät.
Usein matalammin palkatut työt on miellyttävämpiä sen takia ettei ole tuollaista.
On kokemusta. Tuollaisia paikkoja on paljon sosiaali-, terveys- ja palvelualoilla.
Nämä hommat on kaikenlisäksi sellaisia, että eivät edes kelpaa kovinkaan monille.
Aloille ei ole jatkossakaan tunkua, koska ilmapiiri on myrkyllinen ja uralla eteneminen tehty mahdottomaksi.
Ap ei ole huomannut vielä, että koko Suomen ilmapiiri on juuri tuo hänen kuvailemansa ilmapiiri.
Outoa. Missä työpaikassa on noin paljon määräaikaisia?
hankkiutuisin pois saman tien
mun luonteella hyvä ilmapiiri töissä on tärkein, et ollaan yhdessä tekemässä jotain merkityksellistä (tavalla ja toisella). Jos työyhteisö jakaa tän saman, niin voin joustaa suuntaan tai toiseen. Aiemmin esim. palkka, nykyään töiden määrä.
Tän takia en hakeutunut kaupalliselle alalle, mut ymmärrän nykyään, et sielläkin parhaisiin tuotteisiin ja palveluihin päästään yhteistyöllä.
Järkyttävää, jos sote-alalla, kuten kommentit mainitsee, on tällaisia paikkoja?
AP:n kysymykseen: Kyllä, se on pelin henki monissa paikoissa. Työpaikassa jatkavat vain parhaat, loppujen sopimusta ei jatketa. Kyseessä on asia josta ei suurempien yritysten osalta julkisuudessa puhuta. Näin itse kun kaksi korkeakoulusta valmistunutta saivat kenkää juuri tuolla tavalla, eli sopimus vain päättyi. Parhaiden soppareita jatkettiin. Se on helppoa ottaa työntekijä koeajaksi tai määräaikaiseksi ja katsoa mihin he pystyvät, ei tarvitse perustella kun sopimusta ei jatketa.
Käsittääkseni sote-alalla uralla eteneminen on usein estetty johtajien tasolta, pidetään työntekijät hoitajien hommissa joihin heitä tarvitaan. Eteneminen onnistuu vain työpaikkaa vaihtamalla ja tarvittaessa jatkokouluttautumalla, joskus hyvällä tuurilla ja kovalla yrityksellä.
Juuri kävin katsomassa Linkedinissä entisten kollegoiden tilannetta pitkästä aikaa. Tosi moni oli edennyt käsittämättömän paljon, yhden tiesin hyvin ja ei saanut mielestäni koskaan kovin hyvin mitään aikaiseksi. Osasi kyllä sosiaalisen pelin, mikä lienee uralla etenemisessä kaikkein tärkeintä. Omasi myös röyhkeyttä ja rohkeutta hakea parempia paikkoja ja lopulta pääsi keskijohtoon vaikka ei missään tapauksessa sovi sinne.
Itse olen edennyt ihan ok, mutta heikosti verrattuna moniin entisiin kollegoihin. Kyllä siinä tuli tosi paha mieli kun tietää, ettei ole yhtään huonompi mutta on liian kiltti eikä osaa kyynärpäätaktikkaa ja omaa tarpeeksi röyhkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatus on täynnä noita kieroilijoita ja selkään puukottavia.
Tuntuu kyllä aika oudolta, että varhaiskasvatuksessa ja koulussa on niin paljon häiriintyneitä "kasvattajia".
Millähän perusteella nämä voivat vaatia lapsilta hyviä käytöstapoja?
Joo. Tämä on nykyään sairasta, että kuka jaksaa 24/7 yrittää pitää kiinni jostain pätkä duunista, jossa tehdään ihan oikeaa ja vaativaa työtä, mutta yhtäaikaa siitä paikasta on tehty leikkikenttä, jossa siinä sivussa vaihdetaan ilmaistyöntekijää ja harjoittelijaa kuin sukkia. Toivon että jokaisen vakkarinkin kohdalla heitetään ilmaisharjoittelijaa kehiin, korvaamaan heidän työ. Tietävät sitten miltä se tuntuu. Ensin ahkeroit ihan hitosti ja sitten joku mulkvisti toteaa että ilmaisharjoittelija seuraavaksi...mulla ainakin on ollut vaikeuksia saada motivaatio kun se seuraava pätkä ilmoitetaan siinä jooa viimeisenä työpäivänä. Mietin että haenko muualta töitä, kun on vielä työsuhde voimassa niin se kuulostaa paremmalta, vai jäänkö venaa sitä jatkosoppari pätkää, nyt jo neljäs.
Vain ne joista saa jonkun valtion tuen pidetään . Ehkä tämmöiset paikat voisi jo avoimesti nimetä ihan joksikin muuksi kuin työpaikaksi! Kaupungitkin voisi julkaista missä töissä kierrätetään ns.harjoittelijoita. ja kuinka monia. Se on ihmisten hyväksikäyttöä kun ei makseta eikä siis aiotakkaan palkata.
Mulla kävi jopa tuntematon kysymässä milloin mun työ loppuu ja mikä on mun koulutus, hän etsi ilmaistyöpaikkaa. Koin sen jo aika röyhkeänä, vaikka hän ei ilkeä ollut. Yritin sanoa että tällä puljulla ei ole nyt mitenkään rahaa palkkaukseen vaan nipin napin pyöritetään näillä ketä nyt on ja yritykselle tulee piakkoin uusi omistaja, jolloin kaikki lähteekin ihan alusta. Hän vain oli sinnikkäästi sitä mieltä että hän tulee ilmaiseksi, ikäänkuin se olisi asia että vain kävellään sisään. Ehkä se sitten onkin tänäpäivänä jossain paikoissa. Tämä on mielenkiintoinen kokemus, ,että ihmiset eivät edes tajua sitä enää, että kun tullaan ilmaiseksi niin siinä viedään aina myös palkka muilta! Ja se paikka ei tule kehittymään moraalisesti paremmaksi..toki jos oikeasti etsitään myös palkattavaa samalla.
Olen huomannut muutoksen. Vielä 2000 luvun alussa omissa työpaikoissani pidettiin tärkeänä että on reilu ja mukava muita kohtaan. Työsuoritteita mitattiin mutta enemmän henkilökohtaisen kehittymisen edistämiseksi. Se ei ollut mitään sairasta Selviytyjät -pudotuspeliä. Joskus 2008 muistan ekan kerran huomanneeni muutoksen tähän suuntaan.
Varmaan raskasta mutta mielestäni tervettä jos perustuu työsuorituksiin. Ei tervettä jos ajaa loppuun, mutta terveempää kuin muilla kriteereillä valitseminen.
Joissain paikoissa jopa pomot voivat väen vimmalla olla työssä suoriutumisen mittaamista vastaan. Pidettyys, sopivuus tai joidenkin miellyttäminen muka tärkeämpää. Silloin loogiset keinot kuten suoriutumisen parantaminen eivät riitä, eikä oikeasta työn tekemisestä välttämättä makseta tai sitä huomioida.
Jatkuvaa pudotuspeliä on, enemmän kuitenkin henkistä väkivaltaa, jossa ihannoidaan tietyn nimikkeisiä. Heitä ei kuitenkaan yleensä palkata työssä suoriutumisella. Ei ole mitenkään mukavaa sekään.