En jaksa terapiaa
Useat vastoinkäymiset ovat johtaneet siihen, että en jaksa enää terapiaa. Tunnepuoleltani olen niin kuollut että terapia ei tunnu miltään ja en oikein saa mitään irti. Käyn traumaterapiassa ja hakeuduin tähän terapiaan n. 3 vuotta sitten. Tuntuu että terapialla ei ole oikein mitään antaa, en jaksa joka kerta terapeutin kanssa käydä läpi olenko syönyt, olenko nukkunut, olenko käynyt ulkona. Olisi kyllä sellaistakin asiaa mitä pitäisi käsitellä (traumat) mutta vointi on tällä hetkellä niin huono, etten jaksa mennä edes paikanpäälle. Muutenkin olen alkanut kyseenalaistamaan koko terapian hyödyllisyyden. Pitäisi varmaan sanoa terapeutille asiasta, mutta en ole viitsinyt, koska jos kerron etten oikein jaksa tulla paikalle niin alkaa valittaminen terapeutilta, joka taas lamauttaa entisestään. En jaksa tehdä juurikaan mitään niin miten terapiaa pitäisi jaksaa? Olin paremmassa kunnossa kun aloitin.
Kommentit (61)
41, jos en jaksa mennä paikalle ja kerron tämän hänelle, hän alkaa valittaa että kuuluu tulla paikalle ja se on osa terapian tavotteita että saavun sinne? En ymmärrä
Eihän se terapia auta jos siellä ei käy.
🇺🇦🇮🇱
Pitäisi kai ymmärtää että ihmisellä jolla on hankaluuksia elämässä voi olla vaikeuksia lähtä paikalle. 
 
Minulla oli jotenkin paljon odotuksia terapeutin henkisestä tukemisesta ja siitä että saisin vahvistusta, tai näin ainakin minulle on sanottu, mutta ei terapia oikeastaan ollut mitään tuota. Yhtä yksin olen ollut silti.
Olen käynyt hyvinkin aktiivisesti välillä, nyt kesän jälkeen kun kohtasin kuolemaa ja väkivaltaa niin vointini on vaan romahtanut.
Olo on todella pettynyt, kun nyt mietin tätä terapia aikaa taaksepäin, jouduin tekemään hankalia asioita yksinäni vaikka kävin terapiassa, ei terapiasta ollut tukea näihin asioihin. Päätöksentekokyky on esimerkiksi ollut hankalaa, pienissäkin asioissa, sitä on vaan sitten terapiassa oltu ja voivoteltu kun en saa jotakin tehtyä loppuun. Kaikilla tuntuu olevan jotenkin olevan eriävä ajatus siitä mitä terapia on ja itsellä on aivan pää sekaisin.
Kaffebulla wrote:
Eihän se terapia auta jos siellä ei käy.
Ap:n kohdallahan se ei auta, vaikka siellä käy.
Käytännössä siis vain rahan- ja ajanhukkaa.
Vierailija wrote:
Jos terapian pitäisi auttaa jaksamaan ja sieltä pitäisi saada tukea hankaliin kriisitilanteisiin, en ole kyllä saanut. Tuntuu aika petetyltä olo että hakeutuu jonkun ammattilaisen luo mutta hyötyä ei ole.
Ihan loogiselta vaikuttava tunne.
Onko terapeutti turvallinen, empaattinen?
Vierailija wrote:
41, jos en jaksa mennä paikalle ja kerron tämän hänelle, hän alkaa valittaa että kuuluu tulla paikalle ja se on osa terapian tavotteita että saavun sinne? En ymmärrä
Antaa terapeutin valittaa. Ei sinne mikään pakko ole kuitenkaan mennä.
Kelan sivuilla tai jossain liitteessä on kirjoitettu asiakkaan oikeudesta lopettaa terapia ja vaihtaa terapeuttia. Jos haluat lopettaa, niin saat sieltä tukea päätöksellesi.
Vierailija wrote:
Olen käynyt hyvinkin aktiivisesti välillä, nyt kesän jälkeen kun kohtasin kuolemaa ja väkivaltaa niin vointini on vaan romahtanut.
Eikö näistä vastoinkäymisistä ole puhuttu terapiassa? Ja autettu niiden kanssa?
Miksi olet käynyt terapiassa 3 vuotta? Onko siitä ollut sinulle mitään hyötyä? Tällä hetkellä ei ainakaan vaikuta siltä että siitä sinulle hyötyä olisi.
Traumoja on erilaisia, mutta jotkut traumat on sellaisia että niiden kanssa oppii elämään. Joskus ne nousee pintaan ja ahdistaa, joskus ne on jossain syvällä piilossa. Mutta onko siitä hyötyä että käy 3 vuotta säännöllisesti juttelemassa traumaattisista asioista jonkun kanssa? Vaikea uskoa että olisi.
Vierailija wrote:
Onko terapeutti turvallinen, empaattinen?
Vaikka olisi, niin jos ei ole ammattitaitoinen, niin ei noilla ominaisuuksilla pitkälle pötkitä.
Jos nuo aiemmat vastaukset ovat ap:ltä, niin terapia selvästikin etenee liian voimallisesti ilman riittävää tukea. Ja se on kyllä merkki terapeutin heikosta ammattitaidosta.
Vierailija wrote:
Onko terapeutti turvallinen, empaattinen?
Näillä ominaisuuksilla ei ole mitään merkitystä, jos terapeutti ei ole ammattitaitoinen.
Jos terapia ei sinua auta, niin miksi siellä pitäisi käydä? Terapeutin mieliksi?
Vierailija wrote:
minua ei määräillä, oli motto.
Kenellä oli tuollainen motto?
Oma kokemukseni terapiasta oli tasan yksi kerta ja en enää ikinä mene. Psykologi satutti minua henkisesti pahemmin kuin monikaan ihminen on elämäni aikana kyennyt. Lisäksi kuntani mielenterveyshoitajan mukaan minun tulisi ensin tietää ne asiat, joita terapiassa työstetään, jotta siitä olisi hyötyä. Minä en tiedä. Jos tietäisin, olisin työstänyt ne itse.
Psykiatrimieheni kyllä on yrittänyt, että etsisin itselleni sopivan terapeutin, koska tutkimusten mukaan sillä, miten terapeutin kanssa kemiat sopivat yhteen on enemmän merkitystä kuin vaikkapa terapiasuuntauksella.
Olisiko sinulla kuitenkin tulosten puuttuessa aika vaihtaa terapeuttia, jos olet terapiassa jo käynyt?
Terapia on pelkkä muotijuttu. Ylihypetetty.
Olen mennyt terapiaan traumaoireiden, masennuksen ja ahdistuksen vuoksi. Ja kyllä, nuo kolme peräkkäistä vastausta vähän ylempänä olivat minun. 
 
Ap
Miten selvisit siitä, kun kaikki vanhat traumat nousi pintaan? Olen itse tuossa pisteessä, kun joka ikinen paha asia on ronklattu pintaan, sattuu aivan kauheasti ja tuntuu, että sekoan. Voimat ihan äärirajoilla. Siis asioita, joita en tajunnut enkä tiennyt edes kantavani yhä mukanani ja muistavani.
En tiedä, onko tämä hyväksi ja pelottaa ehkä eniten se että itsen sisällä on tämmöinen vuoro henkistä kipua ja tuskaa, josta pelkään ettei se koskaan parane eikä mene ohi.