Miljonääri kehottaa Hesarissa kaikkia pätkätyöläisiä siivoojiksi!

En ole miljonääri, mutta marketin hyllyttäjän homma on myös tuottavaa ja kuntoa parantavaa liikuntaa. Saat vetää ja työntää painavia kärrylavoja, nostella isoja myymäläpakkauksia, kurotella ja kyykistellä tuotteita ylös ja alas hyllyille. Sopivasti osa-aikaisena tuntityönä myös vastaa hyvin salikäyntejä. Palkka raksuttaa, kiloja hupenee, fysiikka kohenee.

Vierailija kirjoitti:

En ole miljonääri, mutta marketin hyllyttäjän homma on myös tuottavaa ja kuntoa parantavaa liikuntaa. Saat vetää ja työntää painavia kärrylavoja, nostella isoja myymäläpakkauksia, kurotella ja kyykistellä tuotteita ylös ja alas hyllyille. Sopivasti osa-aikaisena tuntityönä myös vastaa hyvin salikäyntejä. Palkka raksuttaa, kiloja hupenee, fysiikka kohenee.

En käsitä miksi tähänkin tarvitsee pätevyyden. Homma on kiinnostanut mutta useammassa hyllyttäjän hommassa lukee että vaaditaan kokemusta kyseisistä töistä. Yhdessä oikein korostettiin oletko hyllyttäjä AMMATTILAINEN. Onko olemassa koulua jossa voi opiskella nostamaan tavaroita hyllyyn, onhan se toki haasteellista ja ei voi palkata jos ei ole AMMATTILAINEN🙄

Vai, että kaikki asukkaa tervehtii ja hihkuu, kuinka puhdasta tulee. Oikeasti siivoustyö on tosi staattista ja pidemmällä tähtäimellä altistaa vaivoille. Kuntokaan ei koko aikaa kohoa, vaan työstä pitäisi myös pystyä palautumaan ja se ei huonokuntoiselta onnistu. Erityisesti rappukäytävät ja saunatilat on erittäin kuumia kesäisin ja jos ei kestä +25C, niin ei kestä siivoustyötä kuumemmissa olosuhteissa. Siivoustyö ei ole enää, mitä se oli joskus 30 vuotta sitten. Jotta jaksat tuossa työssä pitää olla hyvä peruskunto ja kyllä,  PITÄÄ treenata myös työajan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Ajatella, mitenhän pärjää taksikuskit, kokit, tarjoilijat, kaupankassat, bussikuskit, rekkakuskit, tehdastyöläiset, sihteerit jne jotka joutuvat samoja asioita päivästä toiseen pyörittelemään... 🙄 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Herra jumala miten oli myötähäpeää herättävä tuo mielipidekirjoitus. Tuli kyllä olo että sieltä hän norsunluutornistaan jakelee fiksuja neuvoja, helmiä suorastaan, typeryksille, tässä tapauksessa pätkätyöllistetyille akateemisille.

Siivoaminen on tärkeää työtä mutta yksityisellä puolella törkeän alipalkattua ottaen huomioon, että uhraat työlle terveytesi, etkä ikinä saa kiitosta, sillä mitoitukset ovat niin tiukat että sulla ei kertakaikkiaan ole mahdollisuutta tehdä työtäsi hyvin.

Mutta ei kaikki siivoustyökään niin hirveää ole. Itse olen laitoshuoltajana sairaalassa ja olen melko tyytyväinen. Palkka vuorolisineen on hyvä verrattuna yksityiseen puoleen. Työ on kevyttä verrattuna yksityiseen puoleen, jossa piti lähes kirjaimellisesti juosta. Toki laatu- ja ammattitaitovaatimukset ovat myös korkeammat.

En kenellekään suosittele siivoojan työtä elämäntyönä. Siitä ei jää terveenä eläkkeelle. Mutta jos aloittaa pohjalta, saa kokemusta, kouluttautuu laitoshuoltajaksi ja pääsee julkiselle puolelle töihin, niin pystyy elämään kohtuullisen ihmisarvoista elämää.

Ainakin toistaiseksi. Nähtäväksi jää millaisia tiukennuksia sote-uudistus tuo meidänkin työhömme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Rappusiivouksessa voi kyllä käydä joskus huono tuuri jos saa kohteekseen sellaisen missä on valittavia pappoja ja mummoja tai kohde jossa melkein joka päivä on erilaisia eritteitä, verta, virtsaa, ulostetta jne.

Silloin tietysti voi yrittää vaihtaa paikkaa ja etsiä samaa työtä mutta muualta. Itse tein niin että selvittelin etukäteen että missä alueilla työt olisi ja etsin tietoa näistä paikoista, keskustelupalstoilta yms

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa työttömyyskorvauksen ehtona on tehdä esim. puoli päivää viikossa siivoustyötä kaduilla ja pihoilla. Siksi siellä on niin kaunista ja siistiä. Meidän kadut ja pihat ovat  paikoin kuin jostain intian slummista.

Vieläköhän joidenkin mielestä siivoustyö on jotenkin ala-arvoista ja nöyryyttävää. Mun mielestä meillä on kyllä aina arvostettu sitä työtä.

Nykyisin on hyvät välineet siivoukseen, eikä tarvise hirveätä stressiä kärsiä. Näkee työnsä tuloksen ja sen työn voi sen jättää työpaikalle, eikä ahdista illalla enää ajatukset töistä.

Siis ihmisiä laitetaan tekemään ilmaiseksi siivousta ja arvelet, että työtä on arvostettu. Laitetaanko työttömät sitten työttömyyskorvausta vastaan vaikka toimitusjohtajiksi tai kirurgeiksi?

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset nauttivat siivoamisesta, mm Sanna Marin lukemani mukaan.

Voin kertoa, että oman kämpän siivoaminen on pikkasen eri asia kuin kokopäivätyö nykyisillä ylitehostetuilla työpaikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset nauttivat siivoamisesta, mm Sanna Marin lukemani mukaan.

Voin kertoa, että oman kämpän siivoaminen on pikkasen eri asia kuin kokopäivätyö nykyisillä ylitehostetuilla työpaikoilla.

Itse tykkään siivota kotiani mutta jostain kumman syystä muiden sotkujen siivoaminen jopa ällöttää. Muistan kun kesätöissä siivosin toimistija ja irtohiukset sai oksennuksen suuhun, ne oli pahimmat. Ei omat hiukset ällötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Rappusiivouksessa voi kyllä käydä joskus huono tuuri jos saa kohteekseen sellaisen missä on valittavia pappoja ja mummoja tai kohde jossa melkein joka päivä on erilaisia eritteitä, verta, virtsaa, ulostetta jne.

Silloin tietysti voi yrittää vaihtaa paikkaa ja etsiä samaa työtä mutta muualta. Itse tein niin että selvittelin etukäteen että missä alueilla työt olisi ja etsin tietoa näistä paikoista, keskustelupalstoilta yms

Mulle ei siivouksessa ole muita kynnyskysymyksiä, veri on ihan ok mutta ulosteet ja oksennus on niitä joista todennäköisesti oksennan myös itse. En pysty usein menemään edes töissä joihinkin vessoihin tai yleisiin vessoihin kauppakeskuksissa ja muualla, jos ne on muiden jäljiltä kamalassa kunnossa. Tiedostan että olen turhan herkkis näille, mutta tämä on vaan joku ominaisuus josta en pääse ikinä eroon. Tiedä sitten, mutta toisaalta olisi mukavaa siivoilla vaikka jotain tehtaita, jos voisi välillä ajella sillä lattianpesurikoneella ja muuten moppailla jne. Että ei eritteitä, mutta muuta kyllä. Ja vanhusten koteja olisi mukava siistiä, niissäkin ne vessat toki voi olla ikävässä kunnossa mutta ei kaikilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Ajatella, mitenhän pärjää taksikuskit, kokit, tarjoilijat, kaupankassat, bussikuskit, rekkakuskit, tehdastyöläiset, sihteerit jne jotka joutuvat samoja asioita päivästä toiseen pyörittelemään... 🙄 

Minähän siis pääsin niistä rappusiivoushommista assariksi/sihteeriksi :D tuli kyllä huomattavasti enemmän vaihtelua työhön eikä olleet päivät samanlaisia... oikeasti, siellä rapuissa ei tapahdu mitään.

Taksi- ja muut kuskit, aspat, kassat ja muut vastaavat saavat päiviinsä vaihtelua erilaisista asiakaskontakteista. Tehtaassa saattaakin olla yhtä tylsää kuin rappusiivoojalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Ensinnäkään siivoustyössä ei saa kuunnella musiikkia tai äänikirjoja. Toiseksikin muita ihmisiä pitää kyllä kuunnella, lähinnä heidän valituksiaan, että et siivonnut työpistettä tarpeeksi hyvin, kun yrität hiki hatussa huhkia alueen läpi, että ehtisit kaiken työajan puitteissa. Nykyään ylisuuret alueet, koska säästö.

Hän voi tulla meille siivoamaan huomenna. Maksamme käyvän työkokeilukorvauksen 9 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Ensinnäkään siivoustyössä ei saa kuunnella musiikkia tai äänikirjoja. Toiseksikin muita ihmisiä pitää kyllä kuunnella, lähinnä heidän valituksiaan, että et siivonnut työpistettä tarpeeksi hyvin, kun yrität hiki hatussa huhkia alueen läpi, että ehtisit kaiken työajan puitteissa. Nykyään ylisuuret alueet, koska säästö.

Moni muukin luulee että saa kuunnella musiikkia korvakuulokkeista kun siivoilee. Liekö tuo käsitys tulee elokuvamaailmasta kun siellä yleensä vanhahko mies mopilla korvakuulokkeet päässä hämärässä rakennuksessa lattiota putsailee ja viheltelee.

Todellisuus aivan toinen. Ainakaan Suomessa et saisi noin tehdä vaikka rakennus olisi täysin tyhjä, valvontakameroista näkevät että olet vaarantanut työturvallisuuden kun et kuule ympäristösi työtä tehdessä

Turpiin tuollaista ämmää.

No eipä kiinnosta edes lukea mitä joku turkkiin pukeutunut kokkarihuo ra mussuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Rappusiivouksessa voi kyllä käydä joskus huono tuuri jos saa kohteekseen sellaisen missä on valittavia pappoja ja mummoja tai kohde jossa melkein joka päivä on erilaisia eritteitä, verta, virtsaa, ulostetta jne.

Silloin tietysti voi yrittää vaihtaa paikkaa ja etsiä samaa työtä mutta muualta. Itse tein niin että selvittelin etukäteen että missä alueilla työt olisi ja etsin tietoa näistä paikoista, keskustelupalstoilta yms

Mulle ei siivouksessa ole muita kynnyskysymyksiä, veri on ihan ok mutta ulosteet ja oksennus on niitä joista todennäköisesti oksennan myös itse. En pysty usein menemään edes töissä joihinkin vessoihin tai yleisiin vessoihin kauppakeskuksissa ja muualla, jos ne on muiden jäljiltä kamalassa kunnossa. Tiedostan että olen turhan herkkis näille, mutta tämä on vaan joku ominaisuus josta en pääse ikinä eroon. Tiedä sitten, mutta toisaalta olisi mukavaa siivoilla vaikka jotain tehtaita, jos voisi välillä ajella sillä lattianpesurikoneella ja muuten moppailla jne. Että ei eritteitä, mutta muuta kyllä. Ja vanhusten koteja olisi mukava siistiä, niissäkin ne vessat toki voi olla ikävässä kunnossa mutta ei kaikilla. 

No kuule, et varmaan ole tullut ajatelleeksi, että niiden kivojen lattianpesurikoneiden likavesisäiliöt täytyy tyhjentää ja pestä. Usein koneet menevät jumiin ja epäkuntoon, ja siivooja joutuu rassailemaan niitä mustan öljytöhnän peittämiä vehkeitä ilman mitään asentajan koulutusta.

Herrajumala mikä aivokääpiö tämä miljonääri Jukko! Siis oikeasti mitä ihan helvettiä!

Sitäpaitsi 31 miljoonaa ei ole superrikas, sorit nyt siitä Jukko.