Miljonääri kehottaa Hesarissa kaikkia pätkätyöläisiä siivoojiksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Rappusiivouksessa voi kyllä käydä joskus huono tuuri jos saa kohteekseen sellaisen missä on valittavia pappoja ja mummoja tai kohde jossa melkein joka päivä on erilaisia eritteitä, verta, virtsaa, ulostetta jne.

Silloin tietysti voi yrittää vaihtaa paikkaa ja etsiä samaa työtä mutta muualta. Itse tein niin että selvittelin etukäteen että missä alueilla työt olisi ja etsin tietoa näistä paikoista, keskustelupalstoilta yms

Mulle ei siivouksessa ole muita kynnyskysymyksiä, veri on ihan ok mutta ulosteet ja oksennus on niitä joista todennäköisesti oksennan myös itse. En pysty usein menemään edes töissä joihinkin vessoihin tai yleisiin vessoihin kauppakeskuksissa ja muualla, jos ne on muiden jäljiltä kamalassa kunnossa. Tiedostan että olen turhan herkkis näille, mutta tämä on vaan joku ominaisuus josta en pääse ikinä eroon. Tiedä sitten, mutta toisaalta olisi mukavaa siivoilla vaikka jotain tehtaita, jos voisi välillä ajella sillä lattianpesurikoneella ja muuten moppailla jne. Että ei eritteitä, mutta muuta kyllä. Ja vanhusten koteja olisi mukava siistiä, niissäkin ne vessat toki voi olla ikävässä kunnossa mutta ei kaikilla. 

No kuule, et varmaan ole tullut ajatelleeksi, että niiden kivojen lattianpesurikoneiden likavesisäiliöt täytyy tyhjentää ja pestä. Usein koneet menevät jumiin ja epäkuntoon, ja siivooja joutuu rassailemaan niitä mustan öljytöhnän peittämiä vehkeitä ilman mitään asentajan koulutusta.

Eihän tuossa ole mitään ällöttävää:D Ja miten ihmeessä mikään asentajan koulutus liittyy asiaan. Siivouskoneet on itsessään melko yksinkertaisia.

T.Laikkari

Kaikki työ on ihan "ok kivaa" kun se on oma valinta ja kestää vain pari kuukauttaa. Katsotaan miltä Jukosta tuntuu siivota jotain kerrostaloporrasta vielä kasikymppisenä. Tule sitten kertomaan meille Jukko ja jaa samalla kaikki uudet mahtavat ideasi.

Kuinka voikin olla noin tynnyrissä kasvanut ihminen? Oikein helottaa ummehtunut uskovaistausta.

Ehdotan että kaikki suomalaiset pakotetaan kaivamaan kuoppia ja sitten taas täyttämään ne. Pysyy kunto yllä, ja siinä sivussa voi jutustella toisten kuopankaivajien kanssa. Joka päivä pitää kaivaa iso kuoppa ja seuraavana täyttää se, oli töissä tai ei, oli pikkulapsia tai ei, oli fyysisesti kuntoa tai ei. 

t. Sanna-Mari Punkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Ensinnäkään siivoustyössä ei saa kuunnella musiikkia tai äänikirjoja. Toiseksikin muita ihmisiä pitää kyllä kuunnella, lähinnä heidän valituksiaan, että et siivonnut työpistettä tarpeeksi hyvin, kun yrität hiki hatussa huhkia alueen läpi, että ehtisit kaiken työajan puitteissa. Nykyään ylisuuret alueet, koska säästö.

Enpä tiennyt tuota. Tosin varmaan vähän eroja siinä tekeekö hommia toiminimellä vai palkallisena, ja missä tekee. Meillä työpaikalla ei juuri kukaan sano siivoojalle kritiikkiä, ei ole mitään moittimista mutta varmaan näitä paikkoja sitten on. Veikkaan että ihmiskontaktit on silti siinä työssä vähäisempiä kuin monessa muussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Rappusiivouksessa voi kyllä käydä joskus huono tuuri jos saa kohteekseen sellaisen missä on valittavia pappoja ja mummoja tai kohde jossa melkein joka päivä on erilaisia eritteitä, verta, virtsaa, ulostetta jne.

Silloin tietysti voi yrittää vaihtaa paikkaa ja etsiä samaa työtä mutta muualta. Itse tein niin että selvittelin etukäteen että missä alueilla työt olisi ja etsin tietoa näistä paikoista, keskustelupalstoilta yms

Mulle ei siivouksessa ole muita kynnyskysymyksiä, veri on ihan ok mutta ulosteet ja oksennus on niitä joista todennäköisesti oksennan myös itse. En pysty usein menemään edes töissä joihinkin vessoihin tai yleisiin vessoihin kauppakeskuksissa ja muualla, jos ne on muiden jäljiltä kamalassa kunnossa. Tiedostan että olen turhan herkkis näille, mutta tämä on vaan joku ominaisuus josta en pääse ikinä eroon. Tiedä sitten, mutta toisaalta olisi mukavaa siivoilla vaikka jotain tehtaita, jos voisi välillä ajella sillä lattianpesurikoneella ja muuten moppailla jne. Että ei eritteitä, mutta muuta kyllä. Ja vanhusten koteja olisi mukava siistiä, niissäkin ne vessat toki voi olla ikävässä kunnossa mutta ei kaikilla. 

No kuule, et varmaan ole tullut ajatelleeksi, että niiden kivojen lattianpesurikoneiden likavesisäiliöt täytyy tyhjentää ja pestä. Usein koneet menevät jumiin ja epäkuntoon, ja siivooja joutuu rassailemaan niitä mustan öljytöhnän peittämiä vehkeitä ilman mitään asentajan koulutusta.

No voi anteeksi. Ei mua lattiakaivotkaan niin paljon kammoksuta kuin ulosteet ja eritteet. Kamalaa että pitäisin siivoustyötä ihan okna, jos ei tarvitsisi ihan kamalassa kunnossa olevia pönttöjä tms hinkata? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Rappusiivouksessa voi kyllä käydä joskus huono tuuri jos saa kohteekseen sellaisen missä on valittavia pappoja ja mummoja tai kohde jossa melkein joka päivä on erilaisia eritteitä, verta, virtsaa, ulostetta jne.

Silloin tietysti voi yrittää vaihtaa paikkaa ja etsiä samaa työtä mutta muualta. Itse tein niin että selvittelin etukäteen että missä alueilla työt olisi ja etsin tietoa näistä paikoista, keskustelupalstoilta yms

Mulle ei siivouksessa ole muita kynnyskysymyksiä, veri on ihan ok mutta ulosteet ja oksennus on niitä joista todennäköisesti oksennan myös itse. En pysty usein menemään edes töissä joihinkin vessoihin tai yleisiin vessoihin kauppakeskuksissa ja muualla, jos ne on muiden jäljiltä kamalassa kunnossa. Tiedostan että olen turhan herkkis näille, mutta tämä on vaan joku ominaisuus josta en pääse ikinä eroon. Tiedä sitten, mutta toisaalta olisi mukavaa siivoilla vaikka jotain tehtaita, jos voisi välillä ajella sillä lattianpesurikoneella ja muuten moppailla jne. Että ei eritteitä, mutta muuta kyllä. Ja vanhusten koteja olisi mukava siistiä, niissäkin ne vessat toki voi olla ikävässä kunnossa mutta ei kaikilla. 

No kuule, et varmaan ole tullut ajatelleeksi, että niiden kivojen lattianpesurikoneiden likavesisäiliöt täytyy tyhjentää ja pestä. Usein koneet menevät jumiin ja epäkuntoon, ja siivooja joutuu rassailemaan niitä mustan öljytöhnän peittämiä vehkeitä ilman mitään asentajan koulutusta.

No voi anteeksi. Ei mua lattiakaivotkaan niin paljon kammoksuta kuin ulosteet ja eritteet. Kamalaa että pitäisin siivoustyötä ihan okna, jos ei tarvitsisi ihan kamalassa kunnossa olevia pönttöjä tms hinkata? 

Jos kouluttautuu niin voi valita sen siisteimmän siivoustyön. Voi olla siivooja vaikka ei eritteet tai paskaiset pöntöt kiinnosta. Itsekin yökin aina jos on näen verta, mutta en siksi olekaan sellaisessa paikassa töissä missä se olisi ihan jokapäiväistä.

Siivoojallakin on varaa valita mukava/sopiva paikka itselleen

Vierailija kirjoitti:

Keätyöntekijänä ei useinkaan joudu näkemään, kuinka raskasta siivous on muun ajan vuodesta. Kesällä siivottavan firman väki on useimmiten lomalla, ja siivottavaa on paljon vähemmän. Kesätyöntekijä saattaa saada siivoustyöstä ihan väärän kuvan ja luulla, että luppoaikaa on runsaasti.

Tämä!

Itse teen pääasiassa rappusiivouksi, lisäksi pari toimistoa.

Kesäaika on kaikkein helpoin aika, ei ole lehtiä, pikkukiviä, kuraa yms. rappukäytävät täynnä.

Taloyhtiöiden saunatkin ovat paljon vähäisemmällä käytöllä.

Toimistoissa suuri osa porukoista lomalla, joten paljon siistimpää.

Kesätuuraajat eivät myöskään tee vahauksia, ikkunoiden tai seinien pesuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on viihtyä siivoustyössä, kun tietää että sitä ei ole pakko tehdä lopun ikäänsä... ikinä en ole henkisesti voinut niin huonosti kuin silloin, kun tein rappusiivoojan töitä ja en tiennyt, että pääsenkö ikinä mieleisempiin hommiin. Uskomattoman yksinäistä (se että joku asukas joskus sanoo huomenta ja toteaa, että "puhasta tulloo!" ei korvaa kyllä työkavereita ja työyhteisön tukea) ja toisteista työtä, samat raput ja saunat viikosta toiseen. Eväät söin aina jossain siivouskomerossa tai saunan pukuhuoneessa, koska ei mulla ollut varaa mennä lounaalle minnekään. Palkkaa käteen 1300 - 1500 euroa, sen mukaan miten paljon tunteja tuli.

Tein siivousta opiskelun ohella ja onneksi sain myöhemmin muita töitä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin töihin toimistoon, paikkaan jossa oli muita ihmisiä, eväille jääkaappi, lounassetelit ja työterveyshuolto. Sain oman työpisteen ja oikeasti yksi (työ)elämäni onnellisimmista hetkistä oli se, kun sain omalle työpöydälleni laitettua lasteni kuvan. Niin kornia, mutta mulle se merkitsi tosi paljon. 

Itse rakastan rappusiivousta juurikin siksi koska ei ole työyhteisöä. Olen aina joutunut kiusatuksi tai savustetuksi työpaikoilla ja on ihana vapaus kun ei tämmöiseen ole nykyisessä työssä mahdollista ajautua. Ruokailurytmini on myös sellainen että syön vasta työpäivän jälkeen, kahvia on kyllä mukana termarissa ja toisinaan käyn ihan kahvilassa. Työn toistuvuus ei haittaa yhtään, harrastan niin paljon eri harrastuksia että työssä on hyvä kun ei tarvitse paljon ajatustyötä käyttää. Elämäni mielekkyys on vapaa-ajassa ja olen kyllä sen suhteen ihan unelmatyössäni.

Välillä mietin sitten kun kunto ei enää kestä, mitä silloin tekisi. Siihenkin täytyy varautua. Pahinta olisi istua koneen ääressä toimistolla, muiden ihmisten seassa ja kahvi sekä ruokatauot kammottaa jo valmiiksi

Jos jään jossain vaiheessa nykytyöstäni työttömäksi, tuo kuulostaa itse asiassa aika hyvälle vaihtoehdolle. Ei tarvitsisi kuunnella muita ihmisiä, saisi fyysistä liikettä päiviin (parempi kunto, parempi kroppa) ja voisi kuunnella töitä tehdessä vaikka musiikkia ja äänikirjoja. Olen miettinyt välillä, että olisi mukavaa ehkä olla pienyrittäjä joka siivoaisi vanhusten ym. koteja. Kauppakeskuksiin en haluaisi jos joutuisi vessoja siivoamaan, mutta raput jne ihan ok. Olen ollut aiemmin jakelemassa mainoksia ja vaikka siitä tienestit jäi laihaksi, oli itse työ muilta osin ihan mukavaa. Nykyisessä työssäni juurikin joutuu olemaan vähän turhankin paljon ihmisten kanssa, ja sitä ei ihan aina jaksaisi, samat tehtävät ne itselläkin toistuu päivistä toisiin. Vapaa-aika onkin sitten sitä parasta. 

Rappusiivouksessa voi kyllä käydä joskus huono tuuri jos saa kohteekseen sellaisen missä on valittavia pappoja ja mummoja tai kohde jossa melkein joka päivä on erilaisia eritteitä, verta, virtsaa, ulostetta jne.

Silloin tietysti voi yrittää vaihtaa paikkaa ja etsiä samaa työtä mutta muualta. Itse tein niin että selvittelin etukäteen että missä alueilla työt olisi ja etsin tietoa näistä paikoista, keskustelupalstoilta yms

Mulle ei siivouksessa ole muita kynnyskysymyksiä, veri on ihan ok mutta ulosteet ja oksennus on niitä joista todennäköisesti oksennan myös itse. En pysty usein menemään edes töissä joihinkin vessoihin tai yleisiin vessoihin kauppakeskuksissa ja muualla, jos ne on muiden jäljiltä kamalassa kunnossa. Tiedostan että olen turhan herkkis näille, mutta tämä on vaan joku ominaisuus josta en pääse ikinä eroon. Tiedä sitten, mutta toisaalta olisi mukavaa siivoilla vaikka jotain tehtaita, jos voisi välillä ajella sillä lattianpesurikoneella ja muuten moppailla jne. Että ei eritteitä, mutta muuta kyllä. Ja vanhusten koteja olisi mukava siistiä, niissäkin ne vessat toki voi olla ikävässä kunnossa mutta ei kaikilla. 

No kuule, et varmaan ole tullut ajatelleeksi, että niiden kivojen lattianpesurikoneiden likavesisäiliöt täytyy tyhjentää ja pestä. Usein koneet menevät jumiin ja epäkuntoon, ja siivooja joutuu rassailemaan niitä mustan öljytöhnän peittämiä vehkeitä ilman mitään asentajan koulutusta.

Eihän tuossa ole mitään ällöttävää:D Ja miten ihmeessä mikään asentajan koulutus liittyy asiaan. Siivouskoneet on itsessään melko yksinkertaisia.

T.Laikkari

No et selvästikään ole joutunut putsailemaan kovin monia päältäajettavia siivouskoneita. Huomaa, ettei niiden suunnittelijoillakaan ole mitään hajua siitä, miten ne toimivat käytännössä. Siivoojat osaisivat itse suunnitella paljon toimivampia koneita. Kun siivoojilla ei vaan ole tarvittavia työkaluja korjaustöihin, niin paikalle pitää kutsua Mies, joka "osaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain siivoustyötä. En saanut. Kuulemma hirveen kova tarve ois, mut en kelpaa koska lähden oman alan hommiin heti ku löydän.

Jeejee.

En minäkään kelpaa vaikka tehnyt alan töitä. Syynä kuulemma aukot CV:ssä ja alan koulutuksen puute. Luulisi että ihminen on kykenevä siivoamaan vaikkei sitä ole opiskellut 2-3 vuotta. Koulutusta en hanki koska olen suuntautumassa ihan eri alalle. En tuota ole kertonut työnantajille, tietenkään

Työnantajat pelkäävät aukkoja suunnattomasti

Ei ne mitään aukkoja CV:ssä pelkää, vaan ne ovat ihan vaan CV-uskovaisia. Työhihhuleita.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki työ on ihan "ok kivaa" kun se on oma valinta ja kestää vain pari kuukauttaa. Katsotaan miltä Jukosta tuntuu siivota jotain kerrostaloporrasta vielä kasikymppisenä. Tule sitten kertomaan meille Jukko ja jaa samalla kaikki uudet mahtavat ideasi.

Kuinka voikin olla noin tynnyrissä kasvanut ihminen? Oikein helottaa ummehtunut uskovaistausta.

Älä liioittele. Ei kenenkään tarvitse siivota kerrostaloporrasta vielä kasikymppisenä, kunhan edes 20-40-vuotiaana siivoaisi edes siihen asti, että pääsee seuraavaan duuniin, jos haluaa muuhun duuniin. Ja jos ei pidä duunista, niin siitä myös motivoituu helpommin kuin kotisohvalta ponnistamaan seuraavaan duuniin, ja myös palkataan helpommin kuin sohvalta, josta on vaikea päästä suoraan ns. monien mielestä mukavampiin hommiin.

Nämä tällaiset hyväosaiset ja etuoikeutetut besserwisserit voisivat pysyä niiden miljooniensa parissa ja lopettaa tuon tekopyhän paasauksensa. Rouva voisi tehdä vapaaehtoistyötä ja harjoittaa hyväntekeväisyyttä, enemmän siinä tapauksessa, jos sitä jo harjoittaa. Kyllä yli 30 miljoonasta riittää muillekin jaettavaksi. Entä onkohan rouva, jolla ilmeisesti on uskonnollista taustaa, unohtanut sen kameli ja neulansilmä -vertauksen Raamatusta?

Hän voisi jakaa näitä ohjeitaan siivouksen parantavasta voimasta kaltaisilleen miljonääreille ja haastaa näitä siivoamaan. Björn Wahlrooskin voisi mennä tämän rouvan kanssa kohottamaan kuntoaan vaikka rakennussiivoojaksi. Ei tarvitsisi notkua niin paljon golfkentällä.

Haluaisin ottaa Annamariin yksityisesti yhteyttä, voisin tehdä 40 euron tuntipalkalla oikeastaan mitä tahansa. Etsitään meille syrjäinen piilopaikka missä voimme olla kahden kesken. Sitä ennen tietenkin todennan henkilöllisyyteni ja annan vakuutuksen, että kaikki on meidän välistä eikä siitä puhuta muille

Kukahan näiden kodin /kodit? siivoaa? Ai niin, no tämä rouvva tietenkin? Siivoustyöpäivän päätteeksi. Montako kiinteistöä omistaavat? 

Paljonkohan jäi käteen 37.5 h/vko kokoaikatyöstä, jos veroprosentti on suuri hänellä? Palkka oli kuulemma alle 2000 koska ei ollut työkokemusta alalta. Oisiko joku 1000 nettona? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki työ on ihan "ok kivaa" kun se on oma valinta ja kestää vain pari kuukauttaa. Katsotaan miltä Jukosta tuntuu siivota jotain kerrostaloporrasta vielä kasikymppisenä. Tule sitten kertomaan meille Jukko ja jaa samalla kaikki uudet mahtavat ideasi.

Kuinka voikin olla noin tynnyrissä kasvanut ihminen? Oikein helottaa ummehtunut uskovaistausta.

Älä liioittele. Ei kenenkään tarvitse siivota kerrostaloporrasta vielä kasikymppisenä, kunhan edes 20-40-vuotiaana siivoaisi edes siihen asti, että pääsee seuraavaan duuniin, jos haluaa muuhun duuniin. Ja jos ei pidä duunista, niin siitä myös motivoituu helpommin kuin kotisohvalta ponnistamaan seuraavaan duuniin, ja myös palkataan helpommin kuin sohvalta, josta on vaikea päästä suoraan ns. monien mielestä mukavampiin hommiin.

Tämä. Nykyinen tilanne ei motivoi työntekoon, esim. akateemisesti kouluttautunut saa liitonrahaa aivan liikaa ja vieroksuu työntekoa. Nyt vaan kaikki oikeisiin töihin vaikkakin sitten siivoamaan, että saavat itse maksaa asumisen ja ruokansa.

Tukia voisi maksaa vain sairaille, opiskelijoille ja lapsiperheille. Yllättäen työttömäksi joutuville ehkä muutaman kuukauden. Ja eläkettä vain kohtuullisesti myös niille eläköityneille toimitusjohtajille ja lääkäreille.

Vierailija kirjoitti:

Tuli kyllä aika elitistinen fiilis tuosta kirjoituksesta. Vähän niin kuin se Nousukausi-elokuva. Mennään retkelle toisten elämään ja todetaan, että ihan kivaa ja helppoahan tämä on, mitä ne valittaa.

Samaan aikaan ei tarvi miettiä toimeentuloa tai terveyttä. Jos tekee siivoushommaa koko työuran, niin voi siitä kroppa kuormittua vähän eri tavalla kun kesälarppauksessa.

Tuo kehoitus akateemisille tehdä vähän siivoushommia kunnon takia tuntuu aika kettuilulta. Saan kesälomaa 2 viikkoa putkeen kesän aikana ja se pitäisi nyt käyttää toisissa töissä, että sitten jaksaisi tehdä sitä oikeaa työtä? Se kesäloma menee kyllä palautumiseen ja perheen kanssa olemiseen.

Teet 50 viikkoa töitä, jos saat vain 2 viikkoa kesälomaa ja sekin työttömänä. Nyt ei jokin selityksessä natsaa. Ja ei, et ole liian hieno ja koulutettu elättämään itsesi ympäri vuoden.

Työnantaja kun alkaa maksamaan kunnon palkkaa niin kyllä työntekijöitäkin löytyy!

Yksinkertaista, eikö totta?

Pätkätyöläisistähän alkuperäisessä jutussa puhuttiin. Vaikka opettaja, joka on töissä vain elokuun puolivälistä toukokuun loppuun. Siinä ehtisi kuukauden siivota ja silti monta viikkoa lomaillakin.

Mutta käytännössä tuo taitaa onnistua vaan miljonäärille, jolla ei ole toimeentulosta huolta. Normaali-ihmisen ei kannata kieltäytyä työttömyyskorvauksesta ja mahdollisesti asumistuesta mennäkseen siivoustyöhön, josta käteen ei jää yhtään enempää.

Kannattanee käyttää kesä työttömänä mieluummin lomailuun ja ammattitaidon kehittämiseen, jotta jaksaa taas koko talven rankassa opetustyössä.

Ja seuraavana kesänä työttömyyskorvaus tuleekin jo ansiosidonnaisena, joten eipä taida siivoushommat silloinkaan kannattaa. Eiköhän sitä kuntoa saa tarvittaessa kohotettua myös luonnossa retkeilemällä ja järvessä pulikoimalla.

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset nauttivat siivoamisesta, mm Sanna Marin lukemani mukaan.

Siivotkoon ne, jotka siitä tykkää.

oTuli vaan mieleeni, onko hän itse nyt myös työttömänä? Jos saa jotain liiton rahoja, eikö hänen pitäisi joutua karenssille jos lopetti itse siinä siivoustyössään? Vai eivätkö jatkaneet enää työsuhdetta vai miksi ei enää ole siivoojana? Luulisi että sama firma olisi ollut halukas palkkaamaan näin tehokkaan ja motivoituneen työntekijän ympärivuodeksikin?