Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton? Toisen omaisuuden tärvely lapsen toimesta
05.10.2023 |
Asun itse aika pienessä kerrostalokaksiossa, joten olen säilönyt lapsuuden kotini vanhaan huoneeseen erilaisia tavaroitani. Yksi arvokkaimmista esineistä on aikuisten keräilynukkekoti, johon ostin kymmenen vuotta sitten noin 2000 eurolla arvokkaita nukkekodin keräilyesineitä. Nämä ovat ainutlaatuisia uniikkikappaleita, joita ei todellakaan saa mistä vaan. Kokoelmaani kuului muun muassa monia hyvin pieniä lasisia, käsintehtyjä nukkekodin koriste-esineitä ja lasikannuja.
Kävin eilen lapsuuden kodissani ja sattumalta kävin myös omassa vanhassa huoneessani. Kurkistin myös vanhasta tottumuksesta rakkaaseen keräilynukkekotiini. Hämmästykseni olikin melkoinen, kun huomasin, että koko nukkekoti oli myllätty. Kaikki tavarat olivat sekaisin, joitain tavaroita puuttui ja yksi koristelasikannu oli säpäleinä nukkekodin lattialla. Kysyin tietenkin heti isältäni mitä oli tapahtunut. Hän kertoi, että oli antanut naisystävänsä 3,5-vuotiaan lapsenlapsen leikkiä nukkekodilla. Sanoin tietenkin tähän tietoon, että kyseessä on keräilynukkekoti, joka ei ole tarkoitettu lasten leikeille. Kerroin, että koko nukkekoti on myllätty, tavaroita puuttuu ja esineitä on rikottu.
Yllättäen isäni suuttuikin minulle asiasta! Hän huusi vihaisena, että liioittelen asioita, että mitään tavaroita ei puutu eikä mitään ole rikottu. Vein hänelle käteen rikotun lasikannun sirpaleet. Edelleen hän oli sitä mieltä, että tapahtunut oli täysin ok. Naisystävän 3,5-vuotias lapsenlapsi oli kuulemma halunnut leikkiä nukkekodilla, eikä hän ollut hennonnut poikaa kieltää.
Mitä mieltä olette? Olenko kohtuuton? Olen todella pahoillani asiasta ja oloni on petetty.
Kommentit (210)
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa koittaa saada kotivakuutuksen piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla nämä kommentoijat mitään keräilijöitä:D onhan se vähän hassu harrastus hamstrata jotai tiettyä tavaraa, mutta joku outo viehätys siinä on. En minäkään ymmärrä miten jotkut laittavat esimerkiksi kodin sisustukseen tai vaikka vanhoihin autoihin niin paljon rahaa kiinni, mutta itse laitan ihan älyttömiä summia keräilyesineisiini joita varjelen. Enkä minäkään itseasiassa säilytä kaikkia tällä hetkellä kotonani vaan osa on isovanhempieni ullakolla.
Itse ymmärrän kyllä keräilyn, mutta en sitä, että niitä muka-niin-tärkeitä keräilyesineitä ei sitten kuitenkaan haluta omaan kotiin tilaa viemään.
Ei kaikki vaan mahdu ja joissain kasvaa arvo sen verran, että parempi pitääkin ne paikassa missä niihin ei kosketa.
Mutta mitä iloa on keräillä sellaista, mikä täytyy pitää jossain poissa silmistä ja mihin ei saa edes koskea?
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa koittaa saada kotivakuutuksen piikkiin.
Ne kaikki esineet oli maksaneet pari tonnia? Entä se yksi minikannu, joka nyt oli hajonnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
Ap ei voi päättää mihin asunnon haltija käyttää taloaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
Pitäähän siitä pölyt pyyhkiä? Ja kyllä sille huoneelle voisi muutakin käyttöä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla nämä kommentoijat mitään keräilijöitä:D onhan se vähän hassu harrastus hamstrata jotai tiettyä tavaraa, mutta joku outo viehätys siinä on. En minäkään ymmärrä miten jotkut laittavat esimerkiksi kodin sisustukseen tai vaikka vanhoihin autoihin niin paljon rahaa kiinni, mutta itse laitan ihan älyttömiä summia keräilyesineisiini joita varjelen. Enkä minäkään itseasiassa säilytä kaikkia tällä hetkellä kotonani vaan osa on isovanhempieni ullakolla.
Itse ymmärrän kyllä keräilyn, mutta en sitä, että niitä muka-niin-tärkeitä keräilyesineitä ei sitten kuitenkaan haluta omaan kotiin tilaa viemään.
Ei kaikki vaan mahdu ja joissain kasvaa arvo sen verran, että parempi pitääkin ne paikassa missä niihin ei kosketa.
Mutta mitä iloa on keräillä sellaista, mikä täytyy pitää jossain poissa silmistä ja mihin ei saa edes koskea?
Se on vähän niinkuin sen keräilyn idea. Että keräilyesineitä kerätään eli säilytetään. Ja pyritään pitämään ne tiptop kunnossa. Tavoitteena on usein saada joku tietty kokoelma kerättyä. Ja monesti ne hyvin säilytetyt keräilyesineet myös kasvavat arvoa ajan myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
No esim se vaiva, että sitä pitäisi varjella kylässä käyviltä lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
Pitäähän siitä pölyt pyyhkiä? Ja kyllä sille huoneelle voisi muutakin käyttöä olla.
Miksi ap:n isä ei ole sitten sellaista sanonut? Tai pyytänyt viemään ap:n tavarat pois? Edelleenkään kukaan ei ole ajatustenlukija. Isä asuu yksin isossa talossa. Eiköhän siellä riitä yksi huone ap:n lapsuuden tavaroille ja keräilyesineille. Jos isä keksii jotain muuta käyttöä huoneelle, hän osaa kyllä puhua ja pyytää ap:ta hoitamaan ketäilynsä muualla. Näin olettaisin aikuisesta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni lahjoitti kaikki lapsuuden leluni ja tavarani uuden naisystävänsä lapsenlapsille. Kysymättä mitään minulta. Että joo, onhan näitä. Kyllä otti vähän aikaa pattiin.
No olihan tuo jo aikakin. Aikuiset ihmiset joidenkin lelujen perään. Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla nämä kommentoijat mitään keräilijöitä:D onhan se vähän hassu harrastus hamstrata jotai tiettyä tavaraa, mutta joku outo viehätys siinä on. En minäkään ymmärrä miten jotkut laittavat esimerkiksi kodin sisustukseen tai vaikka vanhoihin autoihin niin paljon rahaa kiinni, mutta itse laitan ihan älyttömiä summia keräilyesineisiini joita varjelen. Enkä minäkään itseasiassa säilytä kaikkia tällä hetkellä kotonani vaan osa on isovanhempieni ullakolla.
Itse ymmärrän kyllä keräilyn, mutta en sitä, että niitä muka-niin-tärkeitä keräilyesineitä ei sitten kuitenkaan haluta omaan kotiin tilaa viemään.
Ei kaikki vaan mahdu ja joissain kasvaa arvo sen verran, että parempi pitääkin ne paikassa missä niihin ei kosketa.
Mutta mitä iloa on keräillä sellaista, mikä täytyy pitää jossain poissa silmistä ja mihin ei saa edes koskea?
Se on vähän niinkuin sen keräilyn idea. Että keräilyesineitä kerätään eli säilytetään. Ja pyritään pitämään ne tiptop kunnossa. Tavoitteena on usein saada joku tietty kokoelma kerättyä. Ja monesti ne hyvin säilytetyt keräilyesineet myös kasvavat arvoa ajan myötä.
Ehkä ne sitten säilytetään omassa kodissa kun ovat niin kallisarvoisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
No esim se vaiva, että sitä pitäisi varjella kylässä käyviltä lapsilta.
Ap kirjoitti että isä oikein erikseen antoi luvan lapselle mennä lähmimään ja tuhoamaan ap:n tavaroita. Miksi yrität keksiä jotain muuta narratiivia? Oletko ap:n isän uusi eukko, jonka kauhukakaran tekosista on kyse? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
Pitäähän siitä pölyt pyyhkiä? Ja kyllä sille huoneelle voisi muutakin käyttöä olla.
Miksi ap:n isä ei ole sitten sellaista sanonut? Tai pyytänyt viemään ap:n tavarat pois? Edelleenkään kukaan ei ole ajatustenlukija. Isä asuu yksin isossa talossa. Eiköhän siellä riitä yksi huone ap:n lapsuuden tavaroille ja keräilyesineille. Jos isä keksii jotain muuta käyttöä huoneelle, hän osaa kyllä puhua ja pyytää ap:ta hoitamaan ketäilynsä muualla. Näin olettaisin aikuisesta ihmisestä.
Koska ap:n isä on kiltti tossukka. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi tajuta ettei säilytä tuollaisia toisten nurkissa. Ei varsinkaan, jos tietää että siellä kyläilee pikkulapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni lahjoitti kaikki lapsuuden leluni ja tavarani uuden naisystävänsä lapsenlapsille. Kysymättä mitään minulta. Että joo, onhan näitä. Kyllä otti vähän aikaa pattiin.
Uskon kyllä! Todella törkeää käytöstä!
Itse olen siis oikeastaan loukkaantunut siitä, että isäni raivostui minulle asiasta. Itse vain kerroin mitä oli tapahtunut. En raivonnut tai syyttänyt ketään.
Ap
Noh, minä ainakin ymmärrän sinun harmituksesi. Isälläsi on defenssit päällä, kun niin suuttui. Huonot tunnetaidot, kuten monella "vanhuksella".
Kiitos! <3
Isäni on itseasiassa joskus ennenkin muistaakseni suuttunut tällä lailla oudosti. Rakastan kyllä isääni yli kaiken ja olemme tosi läheisiä. Lapsena ihan palvoin häntä melkein jumalasta seuraavana. :D Olin tosi isän tyttö.
No, kai se vain on niin, että kukaan meistä ei ole täydellinen. Isälläni vaikutti tosiaan olevan defenssit päällä tässä asiassa. Ehkä hän tunsi pikkuisen huonoa omaatuntoa ja siksi suuttui? Tiedä häntä.
Ap
Isäsi kuullostaa samanlaiselta kuin mieheni.
Suuttuu asioista, joihin itse syypää.
Esimerkkinä; mieheni kerran yöllä jutteli aikuisen lapsemme kanssa. Puhui ja nauroi kovaäänisesti. Lapsemme puhui hiljaa, ääntä tuskin kuuli. Koko yö meni itseltäni torkahdellen ja jos hetkeksi nukahdinkin äänien vähän tauottua, heräsin taas johonkin nauruun tai kovaääniseen puheeseen.
Kun lopulta nousin ylös viideltä ( töihin lähdössä), mies sanoi, että heräsit sitten. Vastasin siihen, että eipä ole juurikaan tullut nukuttua metelin takia. Mies suuttui, että kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata nukkua metelissäkin ja olla heräämättä joka ääneen.
Ja tähän vielä sen verran, että mies itse valittaa äänistä kun nukkuu, että esimerkiksi muiden vessassakäynti yöllä herättää hänet eikä saa enää nukuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
No esim se vaiva, että sitä pitäisi varjella kylässä käyviltä lapsilta.
Ap kirjoitti että isä oikein erikseen antoi luvan lapselle mennä lähmimään ja tuhoamaan ap:n tavaroita. Miksi yrität keksiä jotain muuta narratiivia? Oletko ap:n isän uusi eukko, jonka kauhukakaran tekosista on kyse? 😂
Jahas, siellä joku joka haluaa säilöä kalliita tavaroitaan muitten nurkissa vaatien ettei kukaan saa niihin koskea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla nämä kommentoijat mitään keräilijöitä:D onhan se vähän hassu harrastus hamstrata jotai tiettyä tavaraa, mutta joku outo viehätys siinä on. En minäkään ymmärrä miten jotkut laittavat esimerkiksi kodin sisustukseen tai vaikka vanhoihin autoihin niin paljon rahaa kiinni, mutta itse laitan ihan älyttömiä summia keräilyesineisiini joita varjelen. Enkä minäkään itseasiassa säilytä kaikkia tällä hetkellä kotonani vaan osa on isovanhempieni ullakolla.
Itse ymmärrän kyllä keräilyn, mutta en sitä, että niitä muka-niin-tärkeitä keräilyesineitä ei sitten kuitenkaan haluta omaan kotiin tilaa viemään.
Ei kaikki vaan mahdu ja joissain kasvaa arvo sen verran, että parempi pitääkin ne paikassa missä niihin ei kosketa.
Mutta mitä iloa on keräillä sellaista, mikä täytyy pitää jossain poissa silmistä ja mihin ei saa edes koskea?
Se on vähän niinkuin sen keräilyn idea. Että keräilyesineitä kerätään eli säilytetään. Ja pyritään pitämään ne tiptop kunnossa. Tavoitteena on usein saada joku tietty kokoelma kerättyä. Ja monesti ne hyvin säilytetyt keräilyesineet myös kasvavat arvoa ajan myötä.
Ehkä ne sitten säilytetään omassa kodissa kun ovat niin kallisarvoisia?
Niin kannattaa tehdä. Harmi vaan kun ei aina tiedä miten vähän kukakin arvostaa toisen omaisuutta. Eräs kaverini lainasi minulta upouuden ja lukemattoman kirjan. Palautti sen lähes tuhoutuneena ja oli kuin ei mitään. Hänelle en enää lainannut tavaroitani. Lainasin sitten toiselle kaverille, kun hän niin pyyteli. Sama homma. "Sori lapsi vähän kaatoi mehua tän kirjan päälle...".
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni voivat säilyttää kotonani tavaroita joista on sovittu. En anna kenenkään tietenkään tärvellä niitä, miksi antaisin? Meillä ei kenenkään lapset leiki tavaroilla joilla leikkiminen on kielletty, ei edes vähäsen. Katsoa voidaan yhdessä, mutta ei koskea.
No vanha isä ei ehkä ymmärtänyt että nukkekoti ei ole leikkimistä varten. Eikä lapsi tietenkään. Kun lapsia tulee vierailulle aikuiset monesti yrittävät keksiä jotain viihdykettä. Isäparka ajatteli että nukkekodeillahan ne lapset leikkii. Jos siellä olisi ollut keräilypikkuautokokoelma sekin varmasti olisi kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johan tuommoinen nukkekoti kerää kauheasti pölyäkin, ei tuommoisia jätetä 10 vuodeksi toisten vaivoiksi. Ei ainakaan muutoin kuin sillä tavoin pakattuna, ettei sitä tarvitse varoa.
On minullakin ollut jotain tavaroita lapsuudenkodissa säilössä, mutta ei mitään sellaista arvokasta ja tärkeää.
Miten siitä on vaivaa, jos se on lähes käyttämättömässä huoneessa koskemattomana (kunnes joku kakara kävi tuhoamassa sen)?
No esim se vaiva, että sitä pitäisi varjella kylässä käyviltä lapsilta.
Ap kirjoitti että isä oikein erikseen antoi luvan lapselle mennä lähmimään ja tuhoamaan ap:n tavaroita. Miksi yrität keksiä jotain muuta narratiivia? Oletko ap:n isän uusi eukko, jonka kauhukakaran tekosista on kyse? 😂
Jahas, siellä joku joka haluaa säilöä kalliita tavaroitaan muitten nurkissa vaatien ettei kukaan saa niihin koskea.
Minun tavaroita ei ole kenenkään nurkissa enkä niitä uskaltaisi sinne edes laittaa. Omat vanhempani kuuluvat samaan kategoriaan kuin ap:n. Ei paljon kiinnosta omien lasten mielipahat - senkun tuhotaan jotain jos siltä tuntuu.
Ap varmaan elää toivossa, että vielä joku päivä olisi varaa isompaan kotiin.