Työuupumuksen jälkeen minusta ei tullut samanlaista

Vierailija kirjoitti:

Mun ex muuttui burnoutin myötä. Hänen muistilleen tapahtui jotakin. Hän saattoi aloittaa muka aivan uutena päähänpälkähdyksenä keskustelun samoista asioista joista oli juuri eilen puhuttu ja asiat tulivat hänelle yllätyksenä, vaikka niistä olisi keskusteltu monta kertaa. Hoidan työkseni muistisairaita ja tuntui, että kotiin mennessä sama vain jatkui.

Hän palasi työelämään enkä oikein tiedä miten hän siellä kykeni toimimaan, kun kotona muistin kanssa ainakin oli aivan onnetonta. Suhde päättyi, kun hän ei ymmärtänyt turhautumistani ja ajatteli, että kiusaan häntä jotenkin tarkoituksella väittämällä, että hän ei muista. Hän itse oli siis täysin sairaudentunnoton noiden muistiongelmien suhteen eikä halunnut niiden takia lääkäriin. En tiedä miten menee nykyään.

Onkohan tuossa syy omaan huonoon muistiin. Koin burnoutin vähän päälle parikymppisenä ja nyt olen jo lähellä neljääkymmentä. Mitään tarkkoja asioita en muista elämäni vuosista ja joskus saa ihan miettiä mitä viime vuonna teki.

Voiko stressi, uupumus ja burnout viedä muistoja noin pois? Onko muisti lopullisesti huonontunut tuon takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoni siihen, että apua olisi olemassa, meni jo kun sain pahasti uupuneena VIIKON saikkua. T. ex-hoitaja

Niin vaan jatkoit töitä viikon saikun jälkeen, eli et ole lopenuupunut.

En todellakaan samaa työtä. Vaihdoin alaa. Älä sinä huutele kun et mistään mitään tiedä. Tietenkin jouduin hakemaan lisää, mutta ensin kirjoitettiin se viikko. Oletko hiukan yksinkertainen? Tästä on jo kolme vuotta aikaa, enkä vieläkään ole ennallani.

Hahhah. Kukahan tässä tyhmä on.

Luuletko että kaikille "uupuneille" annetaan 1v-7v sairaslomaa kättelyssä.

Olet täysintyökykyinen.

Yhden viikon ja vuoden välillä on paljon vaihtoehtoja. Muutama kk saikkua lienee paikallaan. Omalla kohdallani lopullinen helpotus tuli opintovapaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttoi viimeinen mahdollisuus eli lääkitys. Ilmeisesti aivokemiat meni sekaisin ja lääkityksellä sai arvot kohdilleen

Mikä lääke tällaiseen auttaa?

Mulla meni työkyky masennuslääkevieroituksessa. Uni häiriintyi tosi pahasti.

Ei liity tuohon. Kysyin mikä lääke auttaa uupumukseen.

No juurikin masennuslääke. Jos työ aiheuttaa stressiä niin lääkityksellä se stressi ei tunnu niin pahalta ja suurimmat väsymyksen huiput poissa.

Ongelma noissa on se että niitä usein joutuu syömään loppuelämän, tai ainakin niin kauan kuin on työelämässä. Eli tuo toinen joka sanoi että viekkarit oli niin pahat että työkyky meni, silloin niitä ei pidä lopettaa.

Toisekseen masennuslääkkeitä on erilaisia ja kaikilla ei sama toimintamekanismi, voi viedä aikaa että löytyy se oikea. Vaikka uupumus ei ole ahdistuneisuutta niin kummasti sama hoitomuoto siihen käy kuten ahdistukseen

Täyttä puppua. Jos olisi oikeasti lääke joka poistaisi uupuksen, niin kukaan meistä ei siitä kärsisi elämänsä missään vaiheessa. Ei myöskään masennuksesta tai ahdistuksesta. Lääke ei poista sitä syytä mikä oireet aiheuttaa. Ei työpaikoilla mikään muutu vaikka kuinka lääkkeitä popsitaan. Ei lääkkeellä se työn määrä vähene tai aikataulu tai vaatimukset muutu. Jotain vikaa on nykyajan työelämässä kun niin moni uupuu ja voi pahoin. Itse olen huomannut tosi ison muutoksen 20 vuodessa. Työntekijä ei ole enää niin arvostettu kuin ennen ja josta aiemmin huolehdittiin, vaan on nykyään helpoista kulutustavaraa, jonka voi surutta korvata uudella ilman seuraamuksia. Surullista katsottavaa monella työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kärsitte kun apua on olemassa?? Moni näistä tekstin kirjoittajista kuulostaa masentuneelta. Uupumus ja väsymys kulkee käsi kädessä masennuksen kanssa joissa molemmissa on yhteistä väsymys. Eli lääkäriin, terapiaan ja viimeisenä lääkkeet jos muu wi auta. Pitää osata vaatia myös hoitoa itselleen

Varmaan jollakin onkin näin. Minulle lääkäri sanoi lähes heti, ettei kuulosta masennukselta. Terapiassa kävin, mutta oli varmaan huono tyyppi, kun en käynnistä saanut yhtään mitään. Tiedän mikä mättää, mutta en itse pysty muutosta mitenkään tekemään, ei ole minusta kiinni.

Et pysty vai et halua? Veikkaan, että jälkimmäisestä kiinni, koska AINA ihminen voi itse tehdä muutoksia. Ja terapiassa ihmisen nimenomaan pitääkin itse tehdä ja nähdä vaivaa sen muutoksen eteen. Ei se terapeutti voi sua ulkopuolisena korjata kuntoon niin kuin jotain autoa osia vaihtamalla.

No tällä hetkellä olen tehnyt voitavani, enempää en voi itse tuolla tehdä. Voin toki vaihtaa muualle ja se on nyt se mitä ajan eteenpäin.

Mitä tuohon terapian toimimattomuuteen tulee, en tietenkään odota että toinen minut parantaa ja ymmärrän kyllä, että itse se on työ tehtävä. Minä olen virheellisesti kuvitellut, että terapeutti pystyy antamaan jotain työkaluja, joiden avulla pääsisi edes alkuun, mutta tämä ammattilainen huokaili "voi että" ja siinäpä se. Ehkä hän ei sitten ole se oikea henkilö juuri minulle, mutta todella huono maku koko touhusta minulle jäi. Enemmän minua on auttanut kollegojen kanssa käydyt keskustelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttoi viimeinen mahdollisuus eli lääkitys. Ilmeisesti aivokemiat meni sekaisin ja lääkityksellä sai arvot kohdilleen

Mikä lääke tällaiseen auttaa?

Mulla meni työkyky masennuslääkevieroituksessa. Uni häiriintyi tosi pahasti.

Ei liity tuohon. Kysyin mikä lääke auttaa uupumukseen.

No juurikin masennuslääke. Jos työ aiheuttaa stressiä niin lääkityksellä se stressi ei tunnu niin pahalta ja suurimmat väsymyksen huiput poissa.

Ongelma noissa on se että niitä usein joutuu syömään loppuelämän, tai ainakin niin kauan kuin on työelämässä. Eli tuo toinen joka sanoi että viekkarit oli niin pahat että työkyky meni, silloin niitä ei pidä lopettaa.

Toisekseen masennuslääkkeitä on erilaisia ja kaikilla ei sama toimintamekanismi, voi viedä aikaa että löytyy se oikea. Vaikka uupumus ei ole ahdistuneisuutta niin kummasti sama hoitomuoto siihen käy kuten ahdistukseen

Täyttä puppua. Jos olisi oikeasti lääke joka poistaisi uupuksen, niin kukaan meistä ei siitä kärsisi elämänsä missään vaiheessa. Ei myöskään masennuksesta tai ahdistuksesta. Lääke ei poista sitä syytä mikä oireet aiheuttaa. Ei työpaikoilla mikään muutu vaikka kuinka lääkkeitä popsitaan. Ei lääkkeellä se työn määrä vähene tai aikataulu tai vaatimukset muutu. Jotain vikaa on nykyajan työelämässä kun niin moni uupuu ja voi pahoin. Itse olen huomannut tosi ison muutoksen 20 vuodessa. Työntekijä ei ole enää niin arvostettu kuin ennen ja josta aiemmin huolehdittiin, vaan on nykyään helpoista kulutustavaraa, jonka voi surutta korvata uudella ilman seuraamuksia. Surullista katsottavaa monella työpaikalla.

Juuri näin on todennut ylemmät tahot omassa entisessä työpaikassani. Ovat siis itse sanoneet, ettei se ole nykypäivää että ollaan 40v. samassa työpaikassa ja että ihmiset vaihtaa alaa.

Minuunkin uupuminen jätti jäljen, mutta en ole mielestäni 'huonompi' nykyään, vain erilainen. Fyysisesti jäi unettomuus ja herkempi stressialttius. Toisaalta olen oppinut hellittämään ja priorisoimaan ja erottamaan tärkeät asiat vähemmän tärkeistä, ja miettimään erilailla arvojani. Aika tärkeitä juttuja siis

Jotenkin hermosto vaurioituu uupumuksen myötä. Se pitäisi ohjelmoida uudestaan. Buutata ja alkaa alusta. Mutta miten ihmeessä? Sitä vastausta olen itsekin vailla.

Lisäksi tähän kuuluu motivaation puute, what's the point, kyynisyys, yms. Vaikea saada siltä pohjalta aikaiseksi, vaikka jokin osa minusta haluaa yhä tehdä vaativampiakin töitä.

Motivaation puute on täälläkin ja tuo unettomuus. Vaikea jaksaa yrittää, kun ei nuku edelleenkään hyvin.

Uupumisen jälkeen on tuntunut vahvasti siltä, että elämä on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hermosto vaurioituu uupumuksen myötä. Se pitäisi ohjelmoida uudestaan. Buutata ja alkaa alusta. Mutta miten ihmeessä? Sitä vastausta olen itsekin vailla.

Tää on niin totta. Hengitän pinnallisesti, olen koko ajan ns. varuillani. On pelkotiloja joita ei aiemmin ollut, välillä mikään ei vaan tunnu miltään. Unenseuranta kertoo, että syvää unta ei tule oikeastaan lainkaan ja stressitaso pysyy yölläkin korkealla. Rikki mikä rikki koko hermosto. Millä helvatalla sen saisi kuntoon?

Mä olen kahden työuupumuksen jälkeen tehnyt vain 80% työaikaa eli nelipäiväistä työviikkoa.

Ahneet uupuu. Raha raha raha. Sitten pitää painaa täysillä, ettei vaan näytä huonommalle kuin muut. Sitä se täydellisyyden tavoittelu tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hermosto vaurioituu uupumuksen myötä. Se pitäisi ohjelmoida uudestaan. Buutata ja alkaa alusta. Mutta miten ihmeessä? Sitä vastausta olen itsekin vailla.

Tää on niin totta. Hengitän pinnallisesti, olen koko ajan ns. varuillani. On pelkotiloja joita ei aiemmin ollut, välillä mikään ei vaan tunnu miltään. Unenseuranta kertoo, että syvää unta ei tule oikeastaan lainkaan ja stressitaso pysyy yölläkin korkealla. Rikki mikä rikki koko hermosto. Millä helvatalla sen saisi kuntoon?

Siinä olisi tutkijoille tehtävää. Mutta kukaan ei rahoita tuollaista tutkimusta, jos tutkimuksen päämääränä on muu kuin taas yhden mielialalääkkeen kehittäminen. Uupumuksesta vaurioituneet ovat oman onnensa nojassa.

Vierailija kirjoitti:

Ahneet uupuu. Raha raha raha. Sitten pitää painaa täysillä, ettei vaan näytä huonommalle kuin muut. Sitä se täydellisyyden tavoittelu tekee.

Joo näinpä, hoitajana kyllä ihan muut syyt ajaa uupumukseen. Huono johtaminen, työvoimapula ja jäätävä työtahti. Mieti vähän ennenkuin esität tällaisia väittämiä.

Vierailija kirjoitti:

Uupumuksesta tsi "uupumuksesta" ei saa saikkua.

Mitkä teidän diagnoosit on, uupuneet?

Oli niin paljon fyysisiä oireita, että niillä sai alkuun sairauslomaa. Lopulta kuitenkin sanoin itseni irti. Oman työterveyslääkärin asenne oli karmea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelot pois niin palaat ennalleen

Osaatko auttaa niiden poistamisessa?

Hypnoosi auttaa.

No, paljonkos ap töitä teit alunperin? Mikään 40h/vk ei ole tehostettua työelämää vaan normaalia työelämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahneet uupuu. Raha raha raha. Sitten pitää painaa täysillä, ettei vaan näytä huonommalle kuin muut. Sitä se täydellisyyden tavoittelu tekee.

Joo näinpä, hoitajana kyllä ihan muut syyt ajaa uupumukseen. Huono johtaminen, työvoimapula ja jäätävä työtahti. Mieti vähän ennenkuin esität tällaisia väittämiä.

Minä uuvuin työpaikkakiusaamisen vuoksi. Turha kenenkään tulla tänne haukkumaan meitä rahanahneiksi jotka ovat muka itse aiheuttaneet uupumuksensa. Tsemppiä sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hermosto vaurioituu uupumuksen myötä. Se pitäisi ohjelmoida uudestaan. Buutata ja alkaa alusta. Mutta miten ihmeessä? Sitä vastausta olen itsekin vailla.

Tää on niin totta. Hengitän pinnallisesti, olen koko ajan ns. varuillani. On pelkotiloja joita ei aiemmin ollut, välillä mikään ei vaan tunnu miltään. Unenseuranta kertoo, että syvää unta ei tule oikeastaan lainkaan ja stressitaso pysyy yölläkin korkealla. Rikki mikä rikki koko hermosto. Millä helvatalla sen saisi kuntoon?

Jooga voi auttaa, sillä se aktivoi parasympaattista hermostoa. Samoin psykofyysinen fysioterapia voi auttaa.