Lue keskustelun säännöt.
Työuupumuksen jälkeen minusta ei tullut samanlaista
05.10.2023 |
Teen lyhennettyä työaikaa ja kuormitun todella herkästi. En usko että palaan "ennalleen" jolloin jaksoin ongelmitta 5pv/vko.
Työpäiviä ennen valvon ja murehdin. Pelkään melkein kaikkea. En näe tulevaisuudessa odottamisen arvoisia asioita.
Sen se tehostettu työelämä saa aikaan.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Toivuin työuupumuksesta. Sairaslomaa oli muutama kuukausi. Työstin työterveyspsykologin kanssa ajatusmallejani, esim. tarvetta kontrolloida, taipumusta ahdistua, taipumusta olla huomaamatta omaa stressiä, vaikeutta rajata ja sanoa ei. Aloin huolehtia palautumisesta. Uupumus ei ole uusiutunut.
Mulla oli noin. Sitten 15 vuotta myöhemmin uusi ja todella pahana. Ei ole riittänyt edes puolitoista vuotta. Katsotaan kuin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelot pois niin palaat ennalleen
Osaatko auttaa niiden poistamisessa?
Äh. Keinoja on vaikka kuinka. Ei tässä kirjekurssin pitoa.
Etsi kirjallisuutta tai mene ryhmään tai terapiaan. Apuja on.
Olen 20 vuotta käynyt eri terapioissa ja hoidoissa, lukenut kirjoja ja katsonut videoita, syönyt lääkkeitä. Ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni auttoi viimeinen mahdollisuus eli lääkitys. Ilmeisesti aivokemiat meni sekaisin ja lääkityksellä sai arvot kohdilleen
Mikä lääke tällaiseen auttaa?
Mulla meni työkyky masennuslääkevieroituksessa. Uni häiriintyi tosi pahasti.
Ei liity tuohon. Kysyin mikä lääke auttaa uupumukseen.
En ole lukenut, onko tähän vastattu mitään. Itselläni on auttanut Voxra. Se mahdollistaa energian, muttei tuo keskittymistä. Jaksaa toimia fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelot pois niin palaat ennalleen
Osaatko auttaa niiden poistamisessa?
En itse mutta esim hypnoterapia auttaa.
Käyty. Ei auta minua.
Vierailija kirjoitti:
Ap siis haluaa samaan tilanteeseen mistä uupui? Eikö silloin ollut jotain pielessä kun et jaksanut??
Luulisin, että hän haluaisi työkyvyn ja elinvoiman takaisin. Ainakin itse haluaisin voida tehdä työtä. En missään nimessä samaa kuin se, mikä tähän johti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite juuri sairaslomalla uupumuksen takia. Elokuun lopulla jäin töistä osa-aikaiseksi, nyt tämän kuun alusta kokonaan. Mun uupumus tosin ei ole työuupumusta (työpaikka itseasiassa harvinaisen hyvä nykymaailmassa), vaan uupumusta useista pitkään jatkuneista ikävistä asioista usealla elämänalueella, joihin en ole voinut itse oikein vaikuttaa. Mun uupumus on myös hieman erilaista. En ole väsynyt eikä ole motivaatiossa ongelmia (tai no, oli ehkä pari viikkoa, mutta se meni lepäämällä heti ohi). Päinvastoin haluaisin tehdä asioita, ja ärsyttää kun ei pysty. Ongelma on oma hermosto, joka täysin rikki. Jatkuvaa päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta, aivosumua, aistiyliherkkyyksiä, saan nukahdettua mutta heräilen. Nyt kun akuutein vaihe ohi, huomaan että pienikin stressi pahentaa oloa. En myöskään voi tehdä mitään aivotyötä (esim opiskelu, mitä rakastan), enkä muutenkaan rasittaa itseäni, tai olo pahenee heti. Jos silti jatkan, migreeni laukeaa ja loppupäivä menee tuskaisena.
Ruutuja voin käyttää mielellään max 10 min kerrallaan, mikä vaikeuttaa tekemisen keksimistä. Olisiko teillä vielä ideoita toipumisen avuksi? Sairaslomaa on ihan maksimissaan vuoden loppuun.
-Hengitysharjoituksen teen useasti päivässä yhdessä hitaan venyttelyn kanssa ja ne auttavat todella, mutta en voi niitä koko ajan tehdä
-Lisäksi käyn päivässä pari kertaa kävelyllä ulkona, max 30-45 min kerrallaan, sitä pidempi taas rasittaa liikaa. Kaksi kertaa viikossa myös 20 min juoksulenkki, sekä kerran viikossa tanssitunti (joka aika raskas vielä, mutta yritän ottaa siellä rennosti, tekee kuitenkin mielelle hyvää)
-Liian pitkään paikallaan olo tai toistuva liike aiheuttaa myös, eli pitää vaihdella koko ajan. Tästä tulee kuitenkin myös stressiä, kun olo on että kohta pitää taas keksiä jotain erilaista
-Yritän haaveilla mukavia asioita ja ajatella positiivisia muutenkin, heti negatiivisten ajatusten ajattelu pahentaa oloa
-Vitamiinit käytössä, säännöllisempää ruokarytmiä yritän opetella
-Juon paljon vettä ja yleensä elektrolyyteillä
-Seuraan myös urheilukelloa paljon, sykettä (jos liian pitkään liian korkea, heti ylimääräinen hengitysharjoitus), kehon akkutasoa (jos liian matala, en sinä päivänä käy juoksemassa), stressitasoa jne
Miten saada päivät kulumaan, mutta myös stressiä laskettua kehosta rasittamatta sitä liikaa? Hierojalla ainakin ajattelin käydä, mutta mikä hierontatyyli olisi hyvä, hermorata esim? Liikaa rahaakaan ei nyt voi käyttää, mutta siitä onneksi ei ole stressiä, pärjään kyllä kunhan ei tuhlaa.
Yksi ilmainen apukeino, joka ei paranna kokonaan, mutta tukee, on Youtuben binauralit.
Kuinka monella uupuneella on ollut kuormittava lapsuus/ traumalapsuus? Omalla kohdallani juontaa sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkö siitä aivoihin sellainen "jälki", että pelkäät jatkuvasti uupuvasi uudestaan. Normaali väsyminenkin tuntuu jo burnoutin ensioireelta?
Vinkki: Anna itsellesi lupa olla väsynyt työpäivän jälkeen. Ja muista, että lepoa ei voi suorittaa. Lepo on sitä, että ei suoriteta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hermosto vaurioituu uupumuksen myötä. Se pitäisi ohjelmoida uudestaan. Buutata ja alkaa alusta. Mutta miten ihmeessä? Sitä vastausta olen itsekin vailla.
Tää on niin totta. Hengitän pinnallisesti, olen koko ajan ns. varuillani. On pelkotiloja joita ei aiemmin ollut, välillä mikään ei vaan tunnu miltään. Unenseuranta kertoo, että syvää unta ei tule oikeastaan lainkaan ja stressitaso pysyy yölläkin korkealla. Rikki mikä rikki koko hermosto. Millä helvatalla sen saisi kuntoon?
Palleahengityksen harjoitus ja hyvän, oikeaoppisen hengityksen harjoittelu. Pinnallinen hengitys ja väärä hengitystekniikka ovat todella vahingollisia, pitää yllä matalaa tulehdusta ja nukkuminen ei ole hyvää.
Istu rennosti alas, laita kädet ristiin kylkiluihin, jotta tunnet pallean liikkeet. Hengityksen pitäisi tapahtua vain nenän kautta, ja sen kuuluisi olla hidasta ja hiljaista. Sisäänhengityksessä (kokeile aluksi 4s) vedä ilmaa sisään pallealla hitaasti, ei ihan täyteen, sen verran että jää tunne, että voisit hengittää vielä hieman sisään. Kokeile muutaman kerran. Ota sitten uloshengitys mukaan. Uloshengityksen pitää tapahtua luonnollisesti, ei siis työntämällä lihaksilla ja puuskuttamalla. Sen pitää olla olla pidempi kuin sisäänhengitys (kokeile aluksi 6-7s). Päästä ilmaa hitaasti ulos. Ulos- ja sisäänhengitysten välillä ei ole varsinaista taukoa, vaan luonnollinen rytmi, ei pakotettua. Oikeaoppinen tekniikka vaatii harjoittelua, kannattaa aluksi kokeilla vaikka 30 min ajan. Kuvailisin itse että opittu on siinä vaiheessa, kun ilmavirtaa ei enää kuule eikä tunne ollenkaan sieraimissaan.
Tätä kun tekee päivittäin, keho alkaa hiljalleen tottua parempaan tapaan hengittää ja sekunnit pidentyvät. Harjoitus itsessään jo rauhoittaa. Lisäksi hengitykseen keskittyminen on parasta meditaatiota, aina kun ajatukset harhailevat, palauta hengitykseen. Itse teen nykyisen kevyen venyttelyn yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kärsitte kun apua on olemassa?? Moni näistä tekstin kirjoittajista kuulostaa masentuneelta. Uupumus ja väsymys kulkee käsi kädessä masennuksen kanssa joissa molemmissa on yhteistä väsymys. Eli lääkäriin, terapiaan ja viimeisenä lääkkeet jos muu wi auta. Pitää osata vaatia myös hoitoa itselleen
En ole masentunut enkä väsynyt. Pystyn myös onneksi tekemään kokopäiväistä työtä, vieläpä siellä samalla työpaikalla missä uuvuin. Mutta takana on ne ajat, jolloin olin se kova sankaritekijä, joka pelasti projektit venymällä "all nightereihin" ennen deadlineä. Pystyn tekemään aika tasan 8 tuntia päivässä, ja sen jälkeen vaikka keho ei ole väsynyt, aivot ei enää suostu toimimaan työhön liittyvien ongelmien ratkaisussa. Menee vaan pää ihan tyhjäksi ja vaikka kuinka yrittäisi sanoa itselleen "nyt jumaliste teet", niin se on kuin huutaisin tyhjyyteen, mikään mielessä ei vastaa.
Olen käynyt terapiassa, ja se on auttanutkin siihen että pärjään kokoaikatyössä, mutta tosiaan enempään en pysty, ja terapeuttikin sanoi että mieli oppii suojelemaan itseään niin rajun loppuunpalamisen jälkeen kuin omani, ja kerta kaikkiaan kieltäytyy enää menemästä sinne, missä uhkaa riski palaa taas loppuun. Eli nykyään olen sankarin ja gurun sijasta perus keskinkertainen rivitekijä, koska en voi "venyä". Minun täytyy myös pitää taukoja työssä, tehdä 25 minuutin pätkissä joiden jälkeen 5 min tauko, ja sitten neljän tuollaisen pätkän jälkeen 20 minuutin tauko.
- 15 v. sitten burnoutin kokenut
Vierailija kirjoitti:
Jääkö siitä aivoihin sellainen "jälki", että pelkäät jatkuvasti uupuvasi uudestaan. Normaali väsyminenkin tuntuu jo burnoutin ensioireelta?
Vinkki: Anna itsellesi lupa olla väsynyt työpäivän jälkeen. Ja muista, että lepoa ei voi suorittaa. Lepo on sitä, että ei suoriteta yhtään mitään.
Ei, tavallisella väsymisellä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Todella uupuneet tietävät tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosia hemmetinmoisessa stressi-, kiire- ja ylityökierteessä. Maksimissaan sain 2 viikon sairasloman. Sen enempää ei työterveydestä kertakaikkiaan herunut. Kuulema työ parantaa. Jotkut kolleegat vat olleet poissa kuukausia. Jostain syystä minulle ei moista toipumisaikaa suotu. Ilmeisesti en valittanut tarpeeksi. En ole sen jälkeen pahimmillaan kyennyt poistumaan huoneestani, mutta työterveyslääkäri tuomitsi minun olevan työkykyinen. Muutaman vuoden jälkeenkin lopputulos näkyy. En ole enää ollut entiseni. Kuormitun ja väsyn todella nopeasti pienestäkin kiireestä ja stressistä. Suoraan sanoen vanne alkaa kiristää päätä ja päässä humista pienimmästäkin kormituksesta. Olen aina ärtynyt, eikä mikään kiinnosta. Muisti pätkii ja väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hermosto vaurioituu uupumuksen myötä. Se pitäisi ohjelmoida uudestaan. Buutata ja alkaa alusta. Mutta miten ihmeessä? Sitä vastausta olen itsekin vailla.
Tää on niin totta. Hengitän pinnallisesti, olen koko ajan ns. varuillani. On pelkotiloja joita ei aiemmin ollut, välillä mikään ei vaan tunnu miltään. Unenseuranta kertoo, että syvää unta ei tule oikeastaan lainkaan ja stressitaso pysyy yölläkin korkealla. Rikki mikä rikki koko hermosto. Millä helvatalla sen saisi kuntoon?
Palleahengityksen harjoitus ja hyvän, oikeaoppisen hengityksen harjoittelu. Pinnallinen hengitys ja väärä hengitystekniikka ovat todella vahingollisia, pitää yllä matalaa tulehdusta ja nukkuminen ei ole hyvää.
Istu rennosti alas, laita kädet ristiin kylkiluihin, jotta tunnet pallean liikkeet. Hengityksen pitäisi tapahtua vain nenän kautta, ja sen kuuluisi olla hidasta ja hiljaista. Sisäänhengityksessä (kokeile aluksi 4s) vedä ilmaa sisään pallealla hitaasti, ei ihan täyteen, sen verran että jää tunne, että voisit hengittää vielä hieman sisään. Kokeile muutaman kerran. Ota sitten uloshengitys mukaan. Uloshengityksen pitää tapahtua luonnollisesti, ei siis työntämällä lihaksilla ja puuskuttamalla. Sen pitää olla olla pidempi kuin sisäänhengitys (kokeile aluksi 6-7s). Päästä ilmaa hitaasti ulos. Ulos- ja sisäänhengitysten välillä ei ole varsinaista taukoa, vaan luonnollinen rytmi, ei pakotettua. Oikeaoppinen tekniikka vaatii harjoittelua, kannattaa aluksi kokeilla vaikka 30 min ajan. Kuvailisin itse että opittu on siinä vaiheessa, kun ilmavirtaa ei enää kuule eikä tunne ollenkaan sieraimissaan.
Tätä kun tekee päivittäin, keho alkaa hiljalleen tottua parempaan tapaan hengittää ja sekunnit pidentyvät. Harjoitus itsessään jo rauhoittaa. Lisäksi hengitykseen keskittyminen on parasta meditaatiota, aina kun ajatukset harhailevat, palauta hengitykseen. Itse teen nykyisen kevyen venyttelyn yhteydessä.
Oxygen advantage nimellä ainakin löytyy lisää tietoa sekä ohjeita! Itselle ollut aika mullistavaa, vaikka kaikkea ei toki korjaa. Tällä saan myös hermoston rauhoitettua tarvittaessa, vaikka nimenomaan opetellaan parempaa hengitystä yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole kokemusta ainakaan tuollaisesta uupumisesta, mikä monilla on ollut. Ainakaan samassa määrin. Mutta kiinnostaisi tietää mitä itse ajattelette tästä Juhani Mattilan ajatuksesta, että uupumuksen perimmäinen syy on siinä, että ihminen on kadottanut elämästään merkityksellisyyden.
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/977b5c7e-88de-44fa-b691-ddfc…
Itse irtisanouduin työstä, joka oli melkoisen viheliäistä ja pienipalkkaista, kun aloin yhä voimakkaammin kokea että työ pilaa koko muun elämän. Halusin antaa itselleni mahdollisuuden kouluttautua ja päästä työhön, jonka voisin kokea itselleni mielekkääksi. Olin saanut tuon työpaikan pitkän työttömyyden jälkeen ja olin alkuun todella iloinen päästessäni edes johonkin työhön. Mutta työilmapiirin huononeminen johti ajan mittaan siihen, että työstä aiheutuva paha olo varjosti vapaa-aikaakin todella paljon. Nyt opiskelen ja saan siitä iloa, vaikka todellakin on hyvin epävarmaa pääsenkö enää koskaan töihin. Mutta teenpähän edes jotain itseni hyväksi, koska koen itseni sen arvoiseksi, että minulla on oikeus yrittää muuttaa elämääni parempaan suuntaan.
Kuinka moni teistä on edes kokeillut lääkitystä? Itselläni auttoi venlafaxin, vaikka olin skeptinen aluksi. Toki uupuminen on läsnä, mutta lääkityksen avulla esimerkiksi stressin hallinta on parantunut. Energiataso myös erilainen, joskus kyllä tuntuu että liikaakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työuupumus herkistää stressille. Olin itse 7 vuotta kuntoutustuella uupumuksen vuoksi, sitten sain eläkkeen. Mutta nyt kun yli 10 vuotta on kulunut, minusta alkaa tuntua, että pystyisin tekemään kivalla alalla kokoaikatöitä.
Älkää kertoko Kevalle. On mukavaa saada eläkettä ja osa-aikatyön palkkaa yhtä paljon kuin kokoaikatyöstä saisin.
No, hyvä että olet toipunut. Ihme puhetta silti.
Onko ihmepuhetta mielestäsi se, etten ilmoita eläkevakuuttajalle, että se saa katkaista eläkkeeni? Luulen, että aika harva tekisi niin.
Sitä työssäkäyntihän voi tietääkseni kokeilla oliko 2kk ajan, että sujuuko se ja onnistuuko. Jos on siis sellainen tilanne, että kokee ehkä voivansa palata täysiaikaiseen työhön ja on siihen halua ja haluaa yrittää.
Tunnen itse yhden nuoren miehen, joka sai pysyvän työkyvyttömyyseläkepäätöksen jo 23-vuotiaana. Hän arveli löytäneensä keinon, jolla pystyisi olemaan työelämässä hieman erilaisissa tehtävissä kuin aiemmin ja halusi kokeilla. Ja onnistuikin saamaan tällaisen työpaikan. Mutta aika pian kävi kuitenkin ilmi, ettei se työssäkäynti sujunutkaan niin kuin hän oli kuvitellut ja kuukauden päästä hän lopetti. Nyt tekee toisenlaisissa tehtävissä 40% työaikaa, mistä saa noin 900€/kk ja eläkettä lisäksi 2300€/kk.
Tämän nuoren miehen kohdalla ei ole kyseessä psyykkiset syyt, vaan fyysinen sairaus, johon ei nykylääketiede tunne parannuskeinoa. Hänen kohdallaan siis ei ole toivoa siitä, että voisi jotenkin toipua, mutta aina voi toivoa että lääketiede kehittyy ja joku uusi hoitomuoto keksitään.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole kokemusta ainakaan tuollaisesta uupumisesta, mikä monilla on ollut. Ainakaan samassa määrin. Mutta kiinnostaisi tietää mitä itse ajattelette tästä Juhani Mattilan ajatuksesta, että uupumuksen perimmäinen syy on siinä, että ihminen on kadottanut elämästään merkityksellisyyden.
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/977b5c7e-88de-44fa-b691-ddfc…
Itse irtisanouduin työstä, joka oli melkoisen viheliäistä ja pienipalkkaista, kun aloin yhä voimakkaammin kokea että työ pilaa koko muun elämän. Halusin antaa itselleni mahdollisuuden kouluttautua ja päästä työhön, jonka voisin kokea itselleni mielekkääksi. Olin saanut tuon työpaikan pitkän työttömyyden jälkeen ja olin alkuun todella iloinen päästessäni edes johonkin työhön. Mutta työilmapiirin huononeminen johti ajan mittaan siihen, että työstä aiheutuva paha olo varjosti vapaa-aikaakin todella paljon. Nyt opiskelen ja saan siitä iloa, vaikka todellakin on hyvin epävarmaa pääsenkö enää koskaan töihin. Mutta teenpähän edes jotain itseni hyväksi, koska koen itseni sen arvoiseksi, että minulla on oikeus yrittää muuttaa elämääni parempaan suuntaan.
Olen lukenut hänen kirjansa Uupumuksesta takaisin elämään ja pidin siitä kovasti. Uupuneet aivoni eivät muista sisällöstä kuin kaksi kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Jääkö siitä aivoihin sellainen "jälki", että pelkäät jatkuvasti uupuvasi uudestaan. Normaali väsyminenkin tuntuu jo burnoutin ensioireelta?
Vinkki: Anna itsellesi lupa olla väsynyt työpäivän jälkeen. Ja muista, että lepoa ei voi suorittaa. Lepo on sitä, että ei suoriteta yhtään mitään.
Minä väittäisin, että suurimman osan sairastuneista hermosto on pilattu jo lapsena vaikeissa eli oloissa. Sitten kuormitus aikuisena on liikaa lapsena syntyneelle stressiherkkyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole kokemusta ainakaan tuollaisesta uupumisesta, mikä monilla on ollut. Ainakaan samassa määrin. Mutta kiinnostaisi tietää mitä itse ajattelette tästä Juhani Mattilan ajatuksesta, että uupumuksen perimmäinen syy on siinä, että ihminen on kadottanut elämästään merkityksellisyyden.
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/977b5c7e-88de-44fa-b691-ddfc…
Itse irtisanouduin työstä, joka oli melkoisen viheliäistä ja pienipalkkaista, kun aloin yhä voimakkaammin kokea että työ pilaa koko muun elämän. Halusin antaa itselleni mahdollisuuden kouluttautua ja päästä työhön, jonka voisin kokea itselleni mielekkääksi. Olin saanut tuon työpaikan pitkän työttömyyden jälkeen ja olin alkuun todella iloinen päästessäni edes johonkin työhön. Mutta työilmapiirin huononeminen johti ajan mittaan siihen, että työstä aiheutuva paha olo varjosti vapaa-aikaakin todella paljon. Nyt opiskelen ja saan siitä iloa, vaikka todellakin on hyvin epävarmaa pääsenkö enää koskaan töihin. Mutta teenpähän edes jotain itseni hyväksi, koska koen itseni sen arvoiseksi, että minulla on oikeus yrittää muuttaa elämääni parempaan suuntaan.
Sinulla ei ole ollut työuupumusta tämän perusteella. Tuo on enemmän boreout ja huono työympäristö. Normaalia työelämässä varsinkin nuorehkolla, joka vielä etsii paikkaansa. Työuupumus on erilainen.
Ite juuri sairaslomalla uupumuksen takia. Elokuun lopulla jäin töistä osa-aikaiseksi, nyt tämän kuun alusta kokonaan. Mun uupumus tosin ei ole työuupumusta (työpaikka itseasiassa harvinaisen hyvä nykymaailmassa), vaan uupumusta useista pitkään jatkuneista ikävistä asioista usealla elämänalueella, joihin en ole voinut itse oikein vaikuttaa. Mun uupumus on myös hieman erilaista. En ole väsynyt eikä ole motivaatiossa ongelmia (tai no, oli ehkä pari viikkoa, mutta se meni lepäämällä heti ohi). Päinvastoin haluaisin tehdä asioita, ja ärsyttää kun ei pysty. Ongelma on oma hermosto, joka täysin rikki. Jatkuvaa päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta, aivosumua, aistiyliherkkyyksiä, saan nukahdettua mutta heräilen. Nyt kun akuutein vaihe ohi, huomaan että pienikin stressi pahentaa oloa. En myöskään voi tehdä mitään aivotyötä (esim opiskelu, mitä rakastan), enkä muutenkaan rasittaa itseäni, tai olo pahenee heti. Jos silti jatkan, migreeni laukeaa ja loppupäivä menee tuskaisena.
Ruutuja voin käyttää mielellään max 10 min kerrallaan, mikä vaikeuttaa tekemisen keksimistä. Olisiko teillä vielä ideoita toipumisen avuksi? Sairaslomaa on ihan maksimissaan vuoden loppuun.
-Hengitysharjoituksen teen useasti päivässä yhdessä hitaan venyttelyn kanssa ja ne auttavat todella, mutta en voi niitä koko ajan tehdä
-Lisäksi käyn päivässä pari kertaa kävelyllä ulkona, max 30-45 min kerrallaan, sitä pidempi taas rasittaa liikaa. Kaksi kertaa viikossa myös 20 min juoksulenkki, sekä kerran viikossa tanssitunti (joka aika raskas vielä, mutta yritän ottaa siellä rennosti, tekee kuitenkin mielelle hyvää)
-Liian pitkään paikallaan olo tai toistuva liike aiheuttaa myös, eli pitää vaihdella koko ajan. Tästä tulee kuitenkin myös stressiä, kun olo on että kohta pitää taas keksiä jotain erilaista
-Yritän haaveilla mukavia asioita ja ajatella positiivisia muutenkin, heti negatiivisten ajatusten ajattelu pahentaa oloa
-Vitamiinit käytössä, säännöllisempää ruokarytmiä yritän opetella
-Juon paljon vettä ja yleensä elektrolyyteillä
-Seuraan myös urheilukelloa paljon, sykettä (jos liian pitkään liian korkea, heti ylimääräinen hengitysharjoitus), kehon akkutasoa (jos liian matala, en sinä päivänä käy juoksemassa), stressitasoa jne
Miten saada päivät kulumaan, mutta myös stressiä laskettua kehosta rasittamatta sitä liikaa? Hierojalla ainakin ajattelin käydä, mutta mikä hierontatyyli olisi hyvä, hermorata esim? Liikaa rahaakaan ei nyt voi käyttää, mutta siitä onneksi ei ole stressiä, pärjään kyllä kunhan ei tuhlaa.