Lue keskustelun säännöt.
Kävin työterveyshoitajan tarkastuksessa ja en ole varma oliko hän hoitaja vai joku syyllistävä kuulustelija
04.10.2023 |
Todella huono lähestymistapa uuteen asiakkaaseen. Tiuski heti alkuun, sitten alkoi tentata alkoholinkäytöstä ja lääkityksistä. Kun niistä ei löytynyt mitään, kiinnitti huomion 5 kilon ylipainoon ja luennoi kuin lapselle, ylhäältä alas. Ei katsonut silmiin ja koko ajan tuli mitä pitää tehdä or else, eikä mitä työterveys tarjoaa terveyden edistämiseksi.
Kysyin sitten huvikseni, että onko tässä nyt tarkoituksena löytää minusta jotakin vikoja ja syyllistää niistä. Kysyin ihan suoraan, koska olen aikuinen enkä mikään peloissaan oleva lapsi. Tästä se vähän nytkähti ja alkoi puhelemaan hieman asiallisemmin, mutta kuitenkin pohjimmiltaan samaan tyyliin heidän ohjeistaan. Sitten sanoin, että en ole tottunut että minulle sanellaan, vaan minun kanssa keskustellaan. Siihen seurasi hiljaisuus ja tietokoneen näpyttäminen. Ei sanaakaan. Sitten ilmoitettiin että tarkastukset joka toinen vuosi.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (279)
Ihmisiä pelottaa tietenkin että menettävät työpaikkansa noissa kuulusteluissa. Se on ihan vakava pelko ja sosiaaliturva on työttömällä mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli saman tyylinen tapaus juuri työhöntulotarkastuksessa. Oletin että vähän ehkä jutustelee mutta pääasiassa mittaa kuulon yms. Hän alkoi tivaamaan multa miksi en ole oman alan töissä yms tosi henkilökohtaista. Sehän oli TERVEYStarkastus.
Varmaan kuitenkin kysyi tuota siksi ettei sinulla ole ammattitautia siellä alanvaihdoksen taustalla mistä olisi hyvä tietää ja olla merkintä.
No hän alkoi siinä ehdottelemaan että mikset hakisi sinne ja sinne, siis kaikkea rajat ylittävää ainakin minun mielestäni. Työttömyys oli minulle kipeä asia ja jännitin mikä varmasti näkyi. Olin tosi helpottunut että sain edes jotain töitä, mutta piti selvitä tuo työterveystarkastuksen kuulustelu eka. Uskon että hoitoalan ihmiset eivät välttämättä tajua ettei korkeakoulutettuna vaan kävellä oman alan töihin kaikilla aloilla.
Ihmiset tarvitsee suoraan puhumista. Sinullekin se meni tunteisiin, vaikka asiaahan hoitaja puhui. Ei hän sua missikisoihin tai raittiusseuran johtoon jututtanut. Sanoi sen mitä vaan tilanteessa piti sanoa. Sulla siitä sitten se ongelma syntyi. Jos haluaa kuulla lempeitä sanoja ja sympatiaa, niin itket äidillesi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu hyvin paljon siitä mikä strategia työnantajalla on työntekijöihin. Julkisella sektorilla se on juuri tuota, yksityisellä, isommissa firmoissa, joissa on vähemmän sairauspoissaoloja, se on pehmeämpää ja asiallisempaa.
Mutta missään tuota ei tarvitse sietää. Voi sanoa suoraan, että koen oloni epämiellyttäväksi ja minulle syntyy tunne, että kysymyksesi loukkaavat ja alentavat minua koska sanelet niitä. Yllättävän moni säpsähtää tuosta ja hillitsee edes vähän.
Yksi terkkari-nasse oli niin hullu, että halusi mittailla vyötärönympäryksiä, vaikka olin normaalipainoinen. Olin täysin terve kaikkien verikokeiden perusteella, ei lääkkeitä, ei mitään. Mutta piti vaan alkaa mittaamaan sekin. Ehkä se oli heidän ohjeissaan, mutta koska nainen oli vastenmielinen, tuli mieleen että yritääkö se nöyryyttää. Ja olihan siellä sitä maharasvaa vähän, niin sai kauhistella. Hänen päivänsä pelastettu.
Tämä vyötärönympäryksen mittaaminen oli tapana yhteen vaiheeseen. Huvittavinta omalle kohdalle sattunutta oli se, kun olin terkkarille mennessä pukeutunut ainakin kymmenen vuotta vanhoihin paksumpiin housuihin (pakkanen), joissa oli matala vyötärö. Hoitaja mittasi vyötärön näiden housujen vyötärökaistaleen kohdalta eli lanteiltani, joka on noin 10 cm vyötäröni alapuolella.
Toki a-vartaloisena mitta oli yli 80 cm ja tästä alkoi syyllistäminen painon pudotukseen. Painoindeksin mukaan olin ihan normaalipainoinen, enkö edes normaalipainon ylärajoilla. Tuli paasausta liikunnan tärkeydestä myös. Itselläni oli naurussa pitelemistä, kun kävin ryhmäliiku massa/salilla viisi kertaa viikossa ja takana oli sille talvelle jo 300 hiihtokilometriä.
Minä taas sain joka kerta samalta äm mältä saarnan siitä miten anoreksiaan kuolee.
Olen 170cm ja 60 kg mutta tämän tuhdin naikkosen mielestä ilmeisesti hengenvaarallisen laiha. Joka kerta myös kyselee tupakasta ikäänkuin aikuinen ihminen nyt äkkiä päättäisi alkaa polttaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä kyllä miten ihmiset ei kestä kuulla ammattilaiselta siitä, että elopainoa on liikaa. Ei siis ymmärretä kontekstia. Luullaan että se on muka ulkonäön kommentointia, mitä se ei tietenkään ole. Vähän sama asia kuin loukkaantuisi siitä, kun lääkäri totetaa että sulla on angiina.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kyllä miten ihmiset ei kestä kuulla ammattilaiselta siitä, että elopainoa on liikaa. Ei siis ymmärretä kontekstia. Luullaan että se on muka ulkonäön kommentointia, mitä se ei tietenkään ole. Vähän sama asia kuin loukkaantuisi siitä, kun lääkäri totetaa että sulla on angiina.
Ei aivan. Kyllä sen ylipainokommentin kestää oikein hyvin jos lääkäri myös ottaa asiakseen alkaa hoitamaan sitä ylipainoa, laittamalla lähetteen erikoissairaanhoitoon, eikä vaan ivaile että tee ittelles jotain.
Kyllä kieltämättä vähän hermostuisin jos lääkäri vinoilisi angiinastani, muttei tarjoaisi muita hoitokeinoja kuin toteamuksen tehdä itselleni jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterveyshuolto ei ole potilasta varten, vaan työnantajan puolella.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kyllä miten ihmiset ei kestä kuulla ammattilaiselta siitä, että elopainoa on liikaa. Ei siis ymmärretä kontekstia. Luullaan että se on muka ulkonäön kommentointia, mitä se ei tietenkään ole. Vähän sama asia kuin loukkaantuisi siitä, kun lääkäri totetaa että sulla on angiina.
Sinä et nyt tainnut itse ymmärtää kontekstia. Hoitaja oli tässä tapauksessa käyttäytynyt epäasiallisesti, epäkohteliaasti ja alentuvasti. Hän ei ollut osannut kommunikoida asiaansa ollenkaan, joka kuitenkin on niitä tärkeimpiä asioita myös hoitotyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjallista muistutusta kehiin tällaisesta kohtelusta. Ei se palvelu parane jos ei anna palautetta. Vaikka joka kerralta kuten minä teen, enkä valita somessa. Mulla on aikaa tehdä muistutus, he joutuvat vastaamaan siihen kirjallisesti kuukauden sisällä. Eli parempi palvelu tulee halvemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä nassehoitaja, jotka ovat ihan väärässä ammatissa, osuu kohdalle aina välillä. Paska tuuri.
Näitä tosiaan edelleen on. Näillä on yleensä kyse oikeasti epävarmuudesta ja osa on vain ilkeitä.
Ei koe epävarmuutta. Avaa silmät ja näe ja tunnusta totuus. Olet ylipainoinen. Mitä odotat? Jotain kädestä kiinni pitämistä ja päänslitystä?
Jätä mättäminen vähemmälle ja ryhdistäydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kyllä miten ihmiset ei kestä kuulla ammattilaiselta siitä, että elopainoa on liikaa. Ei siis ymmärretä kontekstia. Luullaan että se on muka ulkonäön kommentointia, mitä se ei tietenkään ole. Vähän sama asia kuin loukkaantuisi siitä, kun lääkäri totetaa että sulla on angiina.
Ei aivan. Kyllä sen ylipainokommentin kestää oikein hyvin jos lääkäri myös ottaa asiakseen alkaa hoitamaan sitä ylipainoa, laittamalla lähetteen erikoissairaanhoitoon, eikä vaan ivaile että tee ittelles jotain.
Kyllä kieltämättä vähän hermostuisin jos lääkäri vinoilisi angiinastani, muttei tarjoaisi muita hoitokeinoja kuin toteamuksen tehdä itselleni jotain.
Ei se erikoissairaanhoito sen paremmin pysty sua laihduttamaan ellet itse edes ymmärrä tilannetta ja sitä että sinulle itsellesi se olisi tärkeintä että ylipainosta ei koituisi terveysriskejä. Vastuuta omasta terveydestä ei voi siirtää muille vaikka miten yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kyllä miten ihmiset ei kestä kuulla ammattilaiselta siitä, että elopainoa on liikaa. Ei siis ymmärretä kontekstia. Luullaan että se on muka ulkonäön kommentointia, mitä se ei tietenkään ole. Vähän sama asia kuin loukkaantuisi siitä, kun lääkäri totetaa että sulla on angiina.
Ei aivan. Kyllä sen ylipainokommentin kestää oikein hyvin jos lääkäri myös ottaa asiakseen alkaa hoitamaan sitä ylipainoa, laittamalla lähetteen erikoissairaanhoitoon, eikä vaan ivaile että tee ittelles jotain.
Kyllä kieltämättä vähän hermostuisin jos lääkäri vinoilisi angiinastani, muttei tarjoaisi muita hoitokeinoja kuin toteamuksen tehdä itselleni jotain.Ei se erikoissairaanhoito sen paremmin pysty sua laihduttamaan ellet itse edes ymmärrä tilannetta ja sitä että sinulle itsellesi se olisi tärkeintä että ylipainosta ei koituisi terveysriskejä. Vastuuta omasta terveydestä ei voi siirtää muille vaikka miten yrittäisi.
Endokrinologille lähete ja hän sitten miettiköön vaihtoehtoja, ei se yleislääkäri niistä itse mitään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia kuulustelukokemuksia, mutta työhöntulotarkastuksessa. Kysymyksessä Terveystalo.
Keskustelu meni suunilleen näin:
- Hoitaja: Kuinka monta annosta alkoholia juot viikossa?
- Minä: En kyllä tiedä. Siis joskus harvoin.
- Hoitaja: Siis et muista kuinka monta annosta juot viikossa, entä sitten kuukaudessa?
- Minä: En minä ole laskenut....
- Hoitaja: Onko sinulla ongelma alkoholin kanssa?
- Minä: Siis minä saatan ottaa pari kertaa vuodessa, en joka viikko, enkä edes joka kuukausi.
- Hoitaja: Miksi sinä juot alkoholia?
- Minä: Yritin keventää kuulustelua toteamalla, että eikö sitä juoda päihtymistarkoituksessa...
[Hoitajan kynä sauhuaa]
- Hoitaja: Kyllä meidän nyt pitää tehdä tämmöinen päihteiden väärinkäyttötesti.
- Minä: Siis mitä? Minä juon hyvin harvoin.
- Hoitaja: Sinähän juuri sanoit, että juot päihtymistarkoituksessa.
- Minä: Se on vain keventävä vitsi. Pyydän sitä anteeksi.
Tarinan opetus ainakin itselleni oli, että kannattaa valehdella suoraan asiat tai sanoa ettei muista. Siellä on vastassa sellaisia kuulustelijoita, että mistä tahansa mitä sanot väännetään ongelma, josta et edes tiennyt. Sama kuulustelu jatkui eri aiheista kaikkine syyllistämiseni tunnin ajan. Ilmeisesti hoitajalle tuotti jonkin sortin nautintoa todeta lopussa, että kyllä sinä varmaan sovit tähän tehtävään. Meinasin jo ärtyneenä kysyä, että olikos hoitajalla pitkäkin kokemus tältä toimialalla, kun noin varman kannan otit? Onneksi en sanonut mitään. Olisi varmaan tullut jotain ihmeellisiä lisäkysymyksiä. Terveisiä vaan Terveystaloon. Teidän työhöntulotarkastuksen ovat todella *erseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kyllä miten ihmiset ei kestä kuulla ammattilaiselta siitä, että elopainoa on liikaa. Ei siis ymmärretä kontekstia. Luullaan että se on muka ulkonäön kommentointia, mitä se ei tietenkään ole. Vähän sama asia kuin loukkaantuisi siitä, kun lääkäri totetaa että sulla on angiina.
Ei aivan. Kyllä sen ylipainokommentin kestää oikein hyvin jos lääkäri myös ottaa asiakseen alkaa hoitamaan sitä ylipainoa, laittamalla lähetteen erikoissairaanhoitoon, eikä vaan ivaile että tee ittelles jotain.
Kyllä kieltämättä vähän hermostuisin jos lääkäri vinoilisi angiinastani, muttei tarjoaisi muita hoitokeinoja kuin toteamuksen tehdä itselleni jotain.Ei se erikoissairaanhoito sen paremmin pysty sua laihduttamaan ellet itse edes ymmärrä tilannetta ja sitä että sinulle itsellesi se olisi tärkeintä että ylipainosta ei koituisi terveysriskejä. Vastuuta omasta terveydestä ei voi siirtää muille vaikka miten yrittäisi.
Endokrinologille lähete ja hän sitten miettiköön vaihtoehtoja, ei se yleislääkäri niistä itse mitään ymmärrä.
Mene valittamaan lihavuuttasi yksityislääkärille. Endokrinolohi tuskin sitä lähetettä ottaa edes vastaan vaan siirtää asian takaisin perusterveydenhuoltoon. Lähetteet harvemmin johtaa muuhun kuin siihen että ne luetaan läpi ja todetaan että tämä asia kuuluu jollekin muulle. Ei se enfokrinologi ota sun lihavuudesta yhtään paremmin vastuuta kuin se työterveyshoitaja tai -lääkärikään.
Minulla myös ihmeellinen kokemus viimeisestä tarkastuksesta. Oli tth vaihtunut. Itse olen lähemmäs kuusikymppinen nainen, joka voi ihan hyvin työssään ja fyysinen olo hyvä.
Ensin tuli sähköpostiin kysely. Kyseltiin painot ja liikkumisen. Jotenkin en kai tajunnut kysymyksiä, kun vastauksena tuli tyyliin ylipaino ja vaara niihin ja näihin sairauksiin ja liikunnan lisääminen.
Vastasin mielestäni omaan viitekehykseen. Olen ollut aktiiviurheilija nuorempana, joten en hoksannut laittaa niihin liikkumisen kävelyjäni yms raskaaksi liikunnaksi. Koska ne minun mielestä on vain ajanvietettä.
No se tarkastus. Nainen ei paljon katsonut minua, vaan tutkimuksen tulosta. Paasaus laihdutuksesta ja iästä. Sinulla on varmaan kulumia ja vaara kolestetooliin ja verenpainekkin on noin ylipainoisilla ja liikkumattomana korkealla.
Vastasin oloni mukaan, että voi olla, mutta oloni on ihan hyvä ja paikkoja ei kolosta.
Sama jankkaus jatkui.
No otti verenpaineen. Se oli hyvä. Otti useamman kerran, kun eihän tämän ikäisellä lihavalla voi olla hyvä verenpaine.
Sitten alkoi kysely vuorotyötä. Että kun olet noin vanha ja ylipainoinen ja vaarassa saada sydäntauteja, voitko nyt enää edes tehdä yövuoroja.
No voin tietenkin. Hyvin minulle ne käy.
Mutta eikö edes mitenkään huonolta tunnu. Kun olet tuon ikäinen, voimme kirjoittaa suosituksen, että et tee enää yövuoroja.
Mutta kun minä tykkään tehdä niitä.
Jankkaus jatkui.
Kunnes sitten sinne puntarille. 8 kg ylipainoa. Eli 170 cm ja painoa 75 kg.
Siitä paasaus painosta. Kun olet tuon ikäinen jne....
Lähete verikokeisiin ja soitto parin viikon päästä.
Tulokset hyviä ja puhelimessa taas siunailus, että miten voi olla kolestetooliarvit hyvät sinun ikäisellä ja ylipainoisilla.
Ei, minulla ei ole kulumia, ei selkäkipuja, ei vaivoja. Lihaskuntoni on hyvä, vaikka jokunen kilo on tullut aktiiviuran päättämisen jälkeen.
Kohta olisi uusi käynti. Mietin, että voinkohan jättää sen väliin
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia kuulustelukokemuksia, mutta työhöntulotarkastuksessa. Kysymyksessä Terveystalo.
Keskustelu meni suunilleen näin:
- Hoitaja: Kuinka monta annosta alkoholia juot viikossa?
- Minä: En kyllä tiedä. Siis joskus harvoin.
- Hoitaja: Siis et muista kuinka monta annosta juot viikossa, entä sitten kuukaudessa?
- Minä: En minä ole laskenut....
- Hoitaja: Onko sinulla ongelma alkoholin kanssa?
- Minä: Siis minä saatan ottaa pari kertaa vuodessa, en joka viikko, enkä edes joka kuukausi.
- Hoitaja: Miksi sinä juot alkoholia?
- Minä: Yritin keventää kuulustelua toteamalla, että eikö sitä juoda päihtymistarkoituksessa...
[Hoitajan kynä sauhuaa]
- Hoitaja: Kyllä meidän nyt pitää tehdä tämmöinen päihteiden väärinkäyttötesti.
- Minä: Siis mitä? Minä juon hyvin harvoin.
- Hoitaja: Sinähän juuri sanoit, että juot päihtymistarkoituksessa.
- Minä: Se on vain keventävä vitsi. Pyydän sitä anteeksi.
Tarinan opetus ainakin itselleni oli, että kannattaa valehdella suoraan asiat tai sanoa ettei muista. Siellä on vastassa sellaisia kuulustelijoita, että mistä tahansa mitä sanot väännetään ongelma, josta et edes tiennyt. Sama kuulustelu jatkui eri aiheista kaikkine syyllistämiseni tunnin ajan. Ilmeisesti hoitajalle tuotti jonkin sortin nautintoa todeta lopussa, että kyllä sinä varmaan sovit tähän tehtävään. Meinasin jo ärtyneenä kysyä, että olikos hoitajalla pitkäkin kokemus tältä toimialalla, kun noin varman kannan otit? Onneksi en sanonut mitään. Olisi varmaan tullut jotain ihmeellisiä lisäkysymyksiä. Terveisiä vaan Terveystaloon. Teidän työhöntulotarkastuksen ovat todella *erseestä.
Kannattaa laittaa valitusta sinne. Todella hyvä esimerkki hoitoalan työntekijästä. Joko he ovat täysin vailla tilanne- ja huumorintajua, tai sitten aidosti pahantahtoisia. Näillä sitten mennään, mutta ehkä valitusten avulla kaikkein karmeimpia tapauksia saataisiin vähennettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kyllä miten ihmiset ei kestä kuulla ammattilaiselta siitä, että elopainoa on liikaa. Ei siis ymmärretä kontekstia. Luullaan että se on muka ulkonäön kommentointia, mitä se ei tietenkään ole. Vähän sama asia kuin loukkaantuisi siitä, kun lääkäri totetaa että sulla on angiina.
Ei aivan. Kyllä sen ylipainokommentin kestää oikein hyvin jos lääkäri myös ottaa asiakseen alkaa hoitamaan sitä ylipainoa, laittamalla lähetteen erikoissairaanhoitoon, eikä vaan ivaile että tee ittelles jotain.
Kyllä kieltämättä vähän hermostuisin jos lääkäri vinoilisi angiinastani, muttei tarjoaisi muita hoitokeinoja kuin toteamuksen tehdä itselleni jotain.Ei se erikoissairaanhoito sen paremmin pysty sua laihduttamaan ellet itse edes ymmärrä tilannetta ja sitä että sinulle itsellesi se olisi tärkeintä että ylipainosta ei koituisi terveysriskejä. Vastuuta omasta terveydestä ei voi siirtää muille vaikka miten yrittäisi.
Endokrinologille lähete ja hän sitten miettiköön vaihtoehtoja, ei se yleislääkäri niistä itse mitään ymmärrä.
Mene valittamaan lihavuuttasi yksityislääkärille. Endokrinolohi tuskin sitä lähetettä ottaa edes vastaan vaan siirtää asian takaisin perusterveydenhuoltoon. Lähetteet harvemmin johtaa muuhun kuin siihen että ne luetaan läpi ja todetaan että tämä asia kuuluu jollekin muulle. Ei se enfokrinologi ota sun lihavuudesta yhtään paremmin vastuuta kuin se työterveyshoitaja tai -lääkärikään.
Kyllä juuri siitä minun hoitopolkuni alkoi, lähetteestä ja endokrinologin vastaanotosta. Bmi oli 45 ja nyt se on 27, kiitos erikoissairaanhoidon.
Kyllä sinne menneisyyteen sattui monia yleislääkäreitä, jotka vaan kehottivat laihduttamaan 65 kiloa. Mutta varattuani varta vasten ajan lihavuuden vuoksi, sain kuin sainkin puristettua kivestä vettä ja yleislääkäriltä lähetteen.
Endokrinologilla oli heti minulle suunnitelma, lääkitys ja hoitomuotoja kokeiltavana ja kappas.
Mä kävin psykiatrilla, mut se alkoi naurattaa mua, jotkut miehet näyttää isoilta vauvoilta, babyface.
Ei ole vastaavaa kokemusta. Ihan asiallisia kysymyksiä on esittänyt ja pistänyt tarvittaessa lähetteen esim. fysioterapiaan. Myös lääkärit aina kohdelleet hyvin. Toki jotkut ovat empaattisempia kuin toiset.