Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tinder-mies kirjoittelee viestejä vähän harvakseltaan ja yleensä mä olen se joka laittaa viestin ekana
Pohtiva
03.10.2023 |
Kirjoittelimme ensin melkein kuukauden Tinderissä ja sitten siirryimme viime viikolla whatsappiin. Mies on myös soittanut mulle kaksi kertaa. Ollaan mietitty tapaamista.
Mietin vain, että onko mies oikeasti kovin kiinnostunut kun ei kauhean paljon viestejä laita? Vai onko vain tyypillinen keski-ikäinen suomalainen mies joka ei viestittelyä pahemmin harrasta. Miehen aloite oli se, että puhutaan puhelimessa ennen tapaamista. Puhelun aikana sanoi kyllä, että kovasti haluaa mut tavata. Tinderissä mies kyllä laittoi jonkun verran enemmän viestejä ensin eikä aloite tullut aina mun suunnalta.
Ei ole kiva olla aina se aloitteellinen viestittelyssä. Oli puhe, että jos tapaamme tulevana viikonloppuna, mutta ei siitä sovittu vielä mitään tarkemmin. Olisi kiva tietää ajoissa, mutta mietin, että missä vaiheessa voi alkaa kyselemään tapaamisen perään vai annanko olla koko miehen? En haluaisi vaikuttaa tyrkyltä ja liian innokkaalta.
Kommentit (287)
Pohtiva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tästäkin ketjusta voi havaita. Miehen tulee määrätietoisesti viedä suhdetta eteenpäin. Tämä ap:n mies on kuukaudessa saanut tehtyä aloitteen, siirrettyä keskustelun whatsappiin ja ehdottanut soittamista. Tämä on ap:n mielestä liian hidasta ja on käymässä kärsimättömäksi ja miehen tulisi edetä nopeammin. AP itse istuu perseellään ja ei vahingossakaan edistä tai eskaloi asiaa mihinkään suuntaan. Koitti varmaan pitää keskustellessakin jutut mahdollisimman asialinjalla, jotta ei antaisi vahingossakaan mitään signaaleja mistä mies voisi kerätä rohkeutta, varmuutta ja uskallusta, kun hän on omien sanojensa mukaan ollut viimeksi naisen kanssa vuosia sitten. Suurin enemmistö naisista haluaisi ap:n heivaavan miehen ja valitsevan jonkun joka määrätietoisemmin veisi suhdetta eteenpäin ja nainen voisi vain istua ja nauttia matkasta. Kertokaapa tietämättömälle, että missä vaiheessa siitä perässä vedettävästä ap:sta tulee tasavertainen kumppani? Joku nainen oli sitä mieltä, että miehessä tuollainen päämäärätietoisuuden puute olisi syy hylätä, miksei se ole pätevä syy ap:n kohdalla joka ei ole saanut edes sitä vähää aikaseksi mitä mies on saanut? Kovasti näyttäisi olevan halua ja toiveita parisuhteen suhteen, mutta kyky ja uskallus puuttuu kokonaan.
Mitä enemmän kertyy kokemusta ja ikää, sitä enemmän alkaa riepoa juuri se, että KAIKKI pitää aina tehdä itse. Tässä on hyvä ohje naisille nousta sen parhaan 5% joukkoon: ehdottakaa itse tapaamista, Whatsapp-puhelua tai ylipäänsä JOTAIN. Pelkästään se, että edes hivenen tulee toista vastaan, riittää.
Olen huomannut, että kun ehdottaa mitä tahansa pientäkin taloudellista panostusta vaativaa, karsii se hyvin nopeasti pois sellaiset, joita ei kiinnosta. Jos esimerkiksi välimatkaa on sen verran, että se edellyttäisi julkisilla 5-10 euron panostusta, kannattaa ehdottomasti ehdottaa naiselle sellaista.
Naisten kannattaa muistaa sekin, että ajan kanssa miehet muuttuvat usein aroiksi sille, että heitä yritetään käyttää taloudellisesti hyödyksi. Kun useamman kerran toteaa, että 1-2 treffit ovat toteutuneet vain siksi, että nainen halusi syödä, juoda tai viihtyä ilmaiseksi miehen piikkiin, alkaa mies tehdä erilaisia varotoimia ja pohtia keinoja tunnistaa hyväksikäyttö ennen sen tapahtumista.
Täsmälleen samalla logiikalla naiset yrittävät tunnistaa etukäteen, onko mies vain seksin perässä, vai haluaako oikeasti jotain muutakin.
No mä ainakin haluan treffeille sen vuoksi, että näen minkälainen mies on ja voisiko siitä seurata jotakin vakavempaa. Ihan voidaan käydä vaikka kävelyllä eikä tarvitse miehen maksaa yhtään mitään.
Mua oikeasti suoraan sanottuna veetuttaa kun jotkut miehet määkyy aina tuota, että kaikki naiset ovat vain hyväksikäyttäjiä ja rahan perässä. Mä olen ihan töissä käyvä ihminen, jolla rahaa ostaa omat syömiset.
Ei kai kukaan nyt niin idiootti ole, että tavatessa "määkyy" sitä kuinka naiset ovat rahan perään? Eiväthän naisetkaan tavatessa yleensä ryhdy "määkymään", että miehet ovat seksin perään. Kumpikaan ei tarkoita sitä, etteikö siellä pinnan alla olisi tehty varotoimia, ettei kokisi tulevansa hyväksikäytetyksi.
Vai onko tässä nyt taas kerran ongelmana se, ettei mies saisi varmistella omaa selustaansa, mutta nainen sen sijaan on suorastaan moiseen velvoitettu ja se on kaikin puoli hieno asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohtiva kirjoitti:
Huomasin eilen illalla sen, että tämä tindermies ei välttämättä ole moneen tuntiin whatsappissa. Tänään esim. aamulla ollut klo:8.20 viimeksi paikalla. Ehkä ei vain ole viesittelevää tyyppiä.
Mutta en kyllä laita viestiä. Alkanut jo tympiä kun niin hitaasti etenee tämä homma.
Ehdota itse tapaamista, ja tavatkaa kerran. Sillähän se selviää ja ratkaisu saadaan?
Vierailija kirjoitti:
No näin miehenä voin vastata omat kokemukset:
Olin tinderissä noin puoli vuotta. Itse jaksoin höpistä siellä vain marginaalisen ajan, jonka jälkeen joko ehdotin tai sitten en ehdottanut treffejä kasvotusten. Tuollaisesta "jutellaan ensin täällä tinderissä monta kuukautta" jutuista ei ikinä tullut mitään. En jaksanut enää panostaa viestittelyyn vaan homma painui kasaan.
Ehdotus kaikille tinderissä oleville:
-älkää koittako haalia mahdollisimman montaa mätsiä oman itsetunnon kohottamiseksi
-panostakaa kunnolla niihin mätseihin joita sitten saatte
-tavatkaa nopealla aikataululla kasvotusten (vaikka vaan luonnossa kävelyä yhdessä, ei aina tarvitse lähteä ravintolaan rahaa tuhlaamaan)
Kyllä se kasvotusten tapaaminen vaan on se juttu!
Fun fact, oma nykyinen naisystävä tuli myös tinderissä vastaan. Laitoin mätsin ja mietin että onpa tuossa kaunis nainen ja arvot kohtaa. Hän ei swaippasi minut vasempaan ja ei tullu mätsiä. Onneksi törmäsimme sattumalta toista kautta ja nyt jo monta vuotta onnellisesti yhdessä!
Ei tässä nyt kuukausia ollaan tinderissä viestitelty vaan n. kuukausi ja viime viikolla siirryttiin whatsappiin ja pari kertaa ollaan soiteltu.
Vierailija kirjoitti:
Pohtiva kirjoitti:
Huomasin eilen illalla sen, että tämä tindermies ei välttämättä ole moneen tuntiin whatsappissa. Tänään esim. aamulla ollut klo:8.20 viimeksi paikalla. Ehkä ei vain ole viesittelevää tyyppiä.
Mutta en kyllä laita viestiä. Alkanut jo tympiä kun niin hitaasti etenee tämä homma.
Ehdota itse tapaamista, ja tavatkaa kerran. Sillähän se selviää ja ratkaisu saadaan?
No katsoo nyt jos iltaan mennessä ei ole mitään kuulunut, että laitanko viestin onko vielä kiinnostunut tapaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa kokemuksella että 95% naisista EI TEE MITÄÄN ALOITTEITA IKINÄ KENELLEKÄÄN.
Se on tosi uuvuttavaa, siitä ottaa itsekin malliksi ja viestittelee yhtä paljon.
Joudut nyt kokemaan sen mitä toiset naiset ovat tälle miehelle opettaneet.
Miehen rooli on jahdata, ei naisen. Nainen vain valitsee parhaimman häntä piirittävistä miehistä. Näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poista se mätseistä.
Älä kirjoita sille.
Älä ole epätoivoinen ja säälittävä.
Onko hän ainoa sun mätsi??
Vierailija kirjoitti:
Poista se mätseistä.
Älä kirjoita sille.
Älä ole epätoivoinen ja säälittävä.
Onko hän ainoa sun mätsi??
Huoh. Mikä teitä joitakin vaivaa?
Ei, ei ole ainoa mätsi. Mies itse puhunut tapaamisesta ja että kovasti haluaa tavata mut, mutta mä olenkin nyt sitten teidän mielestä se pjaska. Tämä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No näin miehenä voin vastata omat kokemukset:
Olin tinderissä noin puoli vuotta. Itse jaksoin höpistä siellä vain marginaalisen ajan, jonka jälkeen joko ehdotin tai sitten en ehdottanut treffejä kasvotusten. Tuollaisesta "jutellaan ensin täällä tinderissä monta kuukautta" jutuista ei ikinä tullut mitään. En jaksanut enää panostaa viestittelyyn vaan homma painui kasaan.
Ehdotus kaikille tinderissä oleville:
-älkää koittako haalia mahdollisimman montaa mätsiä oman itsetunnon kohottamiseksi
-panostakaa kunnolla niihin mätseihin joita sitten saatte
-tavatkaa nopealla aikataululla kasvotusten (vaikka vaan luonnossa kävelyä yhdessä, ei aina tarvitse lähteä ravintolaan rahaa tuhlaamaan)
Kyllä se kasvotusten tapaaminen vaan on se juttu!
Fun fact, oma nykyinen naisystävä tuli myös tinderissä vastaan. Laitoin mätsin ja mietin että onpa tuossa kaunis nainen ja arvot kohtaa. Hän ei swaippasi minut vasempaan ja ei tullu mätsiä. Onneksi törmäsimme sattumalta toista kautta ja nyt jo monta vuotta onnellisesti yhdessä!
Hyviä vinkkejä. Olen itse pyrkinyt toimimaan samoin. Vaikeilijat ja jahkailijat lähtee poistoon. Tapailkoot kaltaisiaan. Jos ekojen treffien sopiminen on vaikeaa, niin mitä se jatko sitten olisikaan! Mulle riittää ihan kahvit tai kävely. Tuskin niihin kenenkään budjetti kaatuu. N40
Olin kärsimätön oma itseni enkä odottanut iltaan asti vaan laitoin miehelle viestin, että kiinnostaako häntä vielä tavata. Kyllä kiinnostaa ja nyt on treffit sovittuna miehen kotipaikkakunnalle perjantaiksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein sen virheen muutama vuosi sitten ja viestittelin deittipalvelussa (ei Tinder) miehen kanssa hieman päälle kuukauden. Noh, pakosta jouduttiin lykkäämään tapaamista, koska molemmilla kesälomaa ja oltiin koko ajan todella kaukana toisistamme, niin emme saaneet aikatauluja sopimaan. Ei siinä mitään, ihanat keskustelut olivat käynnissä, huumori kukki ja pientä flirttiä ja ihastumista molemmin puolin. Perhoset vaan lenteli vatsassa.
Saatiin tapaaminen sovittua miehen paikkakunnalle kävelyn ja piknikin muodossa. Jännitti ihan hirveästi, kun kaiken lisäksi odotukset olivat korkealla. Tässäkö oli mahdollisuus ihanaan mieheen ja parisuhteeseen.
Jo ensi vilkaisu mieheen tuotti pientä epäröintiä. Hänen profiilikuvansa ei vastannut live-kuvaa, toki miehen tunnisti, mutta mielikuva oli toisenlainen. Tietty lähdettiin treffeille kuten oli sovittu. Keskustelut eivät soljuneet samoin kuten netissä - laitoin molempien jännityksen piikkiin. En tuntenut mitään ns. kipinää, värinää tai halua koskettaa ja olla lähekkäin. Perhoset lentelivät vatsasta pois ... Tunne oli varmaan sama miehellä. Ihan ok.
Vietimme aikaa reilut kolme tuntia ja sitten palasin kotiin, takki tyhjänä. Seuraavana päivänä laitoimme pari viestiä ja totesimme kiitos, mutta ei kiitos.
Eli, itse tästä opin, että tapaaminen mahdollisimman pian, noin parin viikon sisään on saatava aikataulut kohdilleen. Toisaalta en haluaisi tapailla henkilöä/seurustella henkilön kanssa, jonka elämä on niin kiireistä, ettei ex-tempore/2-4 krt. viikko tapaamiset ole mahdollisia.
Em. tapauksessa molemmat joutuivat keskustelujen lumoihin ja loivat mielikuvia päässään, mitkä eivät livenä olleetkaan totta. Kemiat eivät kohdanneet millään tasolla. En nyt tiedä menikö reilu kuukausi hukkaan, kun keskustelimme ja lopulta tapasimme, mutta nopeammalla näkemisellä ei ihastumista olisi ehtinyt syntymään, ja kun nimenomaan ihastuminen syttyi johonkin mitä ei ollut olemassa. Toivottavasti saatte kiinni siitä mitä ajan takaa.
Tämä kokemus muistui mieleeni, kun aloittajalla on vähän sama tilanne. Toivon toki ettei ap joudu pettymään, mutta aina näissä pitkissä venymisissä on se vaarana, että juttu kuivuu kasaan parin minuutin, ellei jopa parin sekunnin sisällä kohtaamisessa. Mielikuvat pirstoutuvat, kun ei tämä live-persoona ole se, kehen tutustui jossain sovelluksessa. Ap:n kannattaa tehdä myös suunnitelma, miten pääsee miehen paikkakunnalta pois nopeasti ja joustavasti, jos tuntuu ettei yhtään nappaa ja esim. koko päivä tai viikonloppu miehen kanssa tuntuu mahdottomalta.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen muutama vuosi sitten ja viestittelin deittipalvelussa (ei Tinder) miehen kanssa hieman päälle kuukauden. Noh, pakosta jouduttiin lykkäämään tapaamista, koska molemmilla kesälomaa ja oltiin koko ajan todella kaukana toisistamme, niin emme saaneet aikatauluja sopimaan. Ei siinä mitään, ihanat keskustelut olivat käynnissä, huumori kukki ja pientä flirttiä ja ihastumista molemmin puolin. Perhoset vaan lenteli vatsassa.
Saatiin tapaaminen sovittua miehen paikkakunnalle kävelyn ja piknikin muodossa. Jännitti ihan hirveästi, kun kaiken lisäksi odotukset olivat korkealla. Tässäkö oli mahdollisuus ihanaan mieheen ja parisuhteeseen.
Jo ensi vilkaisu mieheen tuotti pientä epäröintiä. Hänen profiilikuvansa ei vastannut live-kuvaa, toki miehen tunnisti, mutta mielikuva oli toisenlainen. Tietty lähdettiin treffeille kuten oli sovittu. Keskustelut eivät soljuneet samoin kuten netissä - laitoin molempien jännityksen piikkiin. En tuntenut mitään ns. kipinää, värinää tai halua koskettaa ja olla lähekkäin. Perhoset lentelivät vatsasta pois ... Tunne oli varmaan sama miehellä. Ihan ok.
Vietimme aikaa reilut kolme tuntia ja sitten palasin kotiin, takki tyhjänä. Seuraavana päivänä laitoimme pari viestiä ja totesimme kiitos, mutta ei kiitos.
Eli, itse tästä opin, että tapaaminen mahdollisimman pian, noin parin viikon sisään on saatava aikataulut kohdilleen. Toisaalta en haluaisi tapailla henkilöä/seurustella henkilön kanssa, jonka elämä on niin kiireistä, ettei ex-tempore/2-4 krt. viikko tapaamiset ole mahdollisia.
Em. tapauksessa molemmat joutuivat keskustelujen lumoihin ja loivat mielikuvia päässään, mitkä eivät livenä olleetkaan totta. Kemiat eivät kohdanneet millään tasolla. En nyt tiedä menikö reilu kuukausi hukkaan, kun keskustelimme ja lopulta tapasimme, mutta nopeammalla näkemisellä ei ihastumista olisi ehtinyt syntymään, ja kun nimenomaan ihastuminen syttyi johonkin mitä ei ollut olemassa. Toivottavasti saatte kiinni siitä mitä ajan takaa.
Tämä kokemus muistui mieleeni, kun aloittajalla on vähän sama tilanne. Toivon toki ettei ap joudu pettymään, mutta aina näissä pitkissä venymisissä on se vaarana, että juttu kuivuu kasaan parin minuutin, ellei jopa parin sekunnin sisällä kohtaamisessa. Mielikuvat pirstoutuvat, kun ei tämä live-persoona ole se, kehen tutustui jossain sovelluksessa. Ap:n kannattaa tehdä myös suunnitelma, miten pääsee miehen paikkakunnalta pois nopeasti ja joustavasti, jos tuntuu ettei yhtään nappaa ja esim. koko päivä tai viikonloppu miehen kanssa tuntuu mahdottomalta.
Näinhän siinä helposti käy. Olisi kiva kuulla tarkemmin mitä eroja profiilikuvien ja liven välillä oikein tuli esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohtiva kirjoitti:
Olin kärsimätön oma itseni enkä odottanut iltaan asti vaan laitoin miehelle viestin, että kiinnostaako häntä vielä tavata. Kyllä kiinnostaa ja nyt on treffit sovittuna miehen kotipaikkakunnalle perjantaiksi. :)
Jäätkö yöksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen muutama vuosi sitten ja viestittelin deittipalvelussa (ei Tinder) miehen kanssa hieman päälle kuukauden. Noh, pakosta jouduttiin lykkäämään tapaamista, koska molemmilla kesälomaa ja oltiin koko ajan todella kaukana toisistamme, niin emme saaneet aikatauluja sopimaan. Ei siinä mitään, ihanat keskustelut olivat käynnissä, huumori kukki ja pientä flirttiä ja ihastumista molemmin puolin. Perhoset vaan lenteli vatsassa.
Saatiin tapaaminen sovittua miehen paikkakunnalle kävelyn ja piknikin muodossa. Jännitti ihan hirveästi, kun kaiken lisäksi odotukset olivat korkealla. Tässäkö oli mahdollisuus ihanaan mieheen ja parisuhteeseen.
Jo ensi vilkaisu mieheen tuotti pientä epäröintiä. Hänen profiilikuvansa ei vastannut live-kuvaa, toki miehen tunnisti, mutta mielikuva oli toisenlainen. Tietty lähdettiin treffeille kuten oli sovittu. Keskustelut eivät soljuneet samoin kuten netissä - laitoin molempien jännityksen piikkiin. En tuntenut mitään ns. kipinää, värinää tai halua koskettaa ja olla lähekkäin. Perhoset lentelivät vatsasta pois ... Tunne oli varmaan sama miehellä. Ihan ok.
Vietimme aikaa reilut kolme tuntia ja sitten palasin kotiin, takki tyhjänä. Seuraavana päivänä laitoimme pari viestiä ja totesimme kiitos, mutta ei kiitos.
Eli, itse tästä opin, että tapaaminen mahdollisimman pian, noin parin viikon sisään on saatava aikataulut kohdilleen. Toisaalta en haluaisi tapailla henkilöä/seurustella henkilön kanssa, jonka elämä on niin kiireistä, ettei ex-tempore/2-4 krt. viikko tapaamiset ole mahdollisia.
Em. tapauksessa molemmat joutuivat keskustelujen lumoihin ja loivat mielikuvia päässään, mitkä eivät livenä olleetkaan totta. Kemiat eivät kohdanneet millään tasolla. En nyt tiedä menikö reilu kuukausi hukkaan, kun keskustelimme ja lopulta tapasimme, mutta nopeammalla näkemisellä ei ihastumista olisi ehtinyt syntymään, ja kun nimenomaan ihastuminen syttyi johonkin mitä ei ollut olemassa. Toivottavasti saatte kiinni siitä mitä ajan takaa.
Tämä kokemus muistui mieleeni, kun aloittajalla on vähän sama tilanne. Toivon toki ettei ap joudu pettymään, mutta aina näissä pitkissä venymisissä on se vaarana, että juttu kuivuu kasaan parin minuutin, ellei jopa parin sekunnin sisällä kohtaamisessa. Mielikuvat pirstoutuvat, kun ei tämä live-persoona ole se, kehen tutustui jossain sovelluksessa. Ap:n kannattaa tehdä myös suunnitelma, miten pääsee miehen paikkakunnalta pois nopeasti ja joustavasti, jos tuntuu ettei yhtään nappaa ja esim. koko päivä tai viikonloppu miehen kanssa tuntuu mahdottomalta.
Näinhän siinä helposti käy. Olisi kiva kuulla tarkemmin mitä eroja profiilikuvien ja liven välillä oikein tuli esiin.
Miehen kuvasta sai käsityksen, että hän on sellainen jäntevä, vähän skrode, "maalaismiehen"-tyyppinen, joka pukeutuu siisteihin flanellipaitoihin ja sinisiin farkkuihin, tarvittaessa kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Sänki kuultaa hivenen kasvoissa ja hiukset ovat normaalit lyhyet. Yhdessä kuvassa oli flanellipaita ja kuva oli otettu edestä päin niin, että leuka oli hieman painuksissa, ja kasvot näyttivät leveähköiltä ja pyöreähköiltä, vaikeaa kuvailla ja hartiat vaikuttivat leveiltä.
Hän oikeasti tykkäsi tehdä paljon käsillään, remontoi, korjasi, piti kasvimaata mökillään ja oli sellainen ulkoilmaihminen (kuulemma) vastapainoksi työlleen (toimistotöitä). Tästä syntyi mielikuva miehestä, jolla on lihaksia sopivasti ja kuvasta päätellen sitä "kuuluisaa iskä-vatsaa" vähän (vaikka ei isä ollutkaan).
Todellisuudessa mies oli super-laiha. Oikeasti siis kaikki raajat sellaiset ohuet tikut, vatsan kohdalla melkein klommo ja lantio kapea kuin mikäkin kakkosnelonen lankku, kasvot riutuneen oloiset, kapeat ja kalpeat. Eikä kovinkaan pitkä (sikäli sillä ei ollut merkitystä, en itsekään ole pitkä), eikä lihaksia ollut yhtään missään, että en nyt tiedä millä voimilla hän mitään remontoi.
Sellainen hipsteri-rokki-mies, bändipaidallaan, farkkutakillaan ja tiukoilla mustilla farkuillaan. Hiukset olivat harventuneet ylikasvaneet ylöspäin sojottavat ja kasvoissa ei kyllä muutamaa haiventa lukuun ottamatta kasvanut mikään sillä hetkellä. Jaloissaan hänellä oli turvakengät, tai oikeammin turvasandaalit, sellaiset mitä pidetään tehtaassa. Silmälasit mustat, ohuet ja muoviset, joita oli korjattu sangoista teipillä.
Tietysti hänellä oli olemuksessaan jotain samaa kuin kuvissa, joten kyllä hänet tunnisti tavatessa, mutta hieman hämmennyin kun vastassa oli hipsteri, eikä remontti-reiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen muutama vuosi sitten ja viestittelin deittipalvelussa (ei Tinder) miehen kanssa hieman päälle kuukauden. Noh, pakosta jouduttiin lykkäämään tapaamista, koska molemmilla kesälomaa ja oltiin koko ajan todella kaukana toisistamme, niin emme saaneet aikatauluja sopimaan. Ei siinä mitään, ihanat keskustelut olivat käynnissä, huumori kukki ja pientä flirttiä ja ihastumista molemmin puolin. Perhoset vaan lenteli vatsassa.
Saatiin tapaaminen sovittua miehen paikkakunnalle kävelyn ja piknikin muodossa. Jännitti ihan hirveästi, kun kaiken lisäksi odotukset olivat korkealla. Tässäkö oli mahdollisuus ihanaan mieheen ja parisuhteeseen.
Jo ensi vilkaisu mieheen tuotti pientä epäröintiä. Hänen profiilikuvansa ei vastannut live-kuvaa, toki miehen tunnisti, mutta mielikuva oli toisenlainen. Tietty lähdettiin treffeille kuten oli sovittu. Keskustelut eivät soljuneet samoin kuten netissä - laitoin molempien jännityksen piikkiin. En tuntenut mitään ns. kipinää, värinää tai halua koskettaa ja olla lähekkäin. Perhoset lentelivät vatsasta pois ... Tunne oli varmaan sama miehellä. Ihan ok.
Vietimme aikaa reilut kolme tuntia ja sitten palasin kotiin, takki tyhjänä. Seuraavana päivänä laitoimme pari viestiä ja totesimme kiitos, mutta ei kiitos.
Eli, itse tästä opin, että tapaaminen mahdollisimman pian, noin parin viikon sisään on saatava aikataulut kohdilleen. Toisaalta en haluaisi tapailla henkilöä/seurustella henkilön kanssa, jonka elämä on niin kiireistä, ettei ex-tempore/2-4 krt. viikko tapaamiset ole mahdollisia.
Em. tapauksessa molemmat joutuivat keskustelujen lumoihin ja loivat mielikuvia päässään, mitkä eivät livenä olleetkaan totta. Kemiat eivät kohdanneet millään tasolla. En nyt tiedä menikö reilu kuukausi hukkaan, kun keskustelimme ja lopulta tapasimme, mutta nopeammalla näkemisellä ei ihastumista olisi ehtinyt syntymään, ja kun nimenomaan ihastuminen syttyi johonkin mitä ei ollut olemassa. Toivottavasti saatte kiinni siitä mitä ajan takaa.
Tämä kokemus muistui mieleeni, kun aloittajalla on vähän sama tilanne. Toivon toki ettei ap joudu pettymään, mutta aina näissä pitkissä venymisissä on se vaarana, että juttu kuivuu kasaan parin minuutin, ellei jopa parin sekunnin sisällä kohtaamisessa. Mielikuvat pirstoutuvat, kun ei tämä live-persoona ole se, kehen tutustui jossain sovelluksessa. Ap:n kannattaa tehdä myös suunnitelma, miten pääsee miehen paikkakunnalta pois nopeasti ja joustavasti, jos tuntuu ettei yhtään nappaa ja esim. koko päivä tai viikonloppu miehen kanssa tuntuu mahdottomalta.
Näinhän siinä helposti käy. Olisi kiva kuulla tarkemmin mitä eroja profiilikuvien ja liven välillä oikein tuli esiin.
Miehen kuvasta sai käsityksen, että hän on sellainen jäntevä, vähän skrode, "maalaismiehen"-tyyppinen, joka pukeutuu siisteihin flanellipaitoihin ja sinisiin farkkuihin, tarvittaessa kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Sänki kuultaa hivenen kasvoissa ja hiukset ovat normaalit lyhyet. Yhdessä kuvassa oli flanellipaita ja kuva oli otettu edestä päin niin, että leuka oli hieman painuksissa, ja kasvot näyttivät leveähköiltä ja pyöreähköiltä, vaikeaa kuvailla ja hartiat vaikuttivat leveiltä.
Hän oikeasti tykkäsi tehdä paljon käsillään, remontoi, korjasi, piti kasvimaata mökillään ja oli sellainen ulkoilmaihminen (kuulemma) vastapainoksi työlleen (toimistotöitä). Tästä syntyi mielikuva miehestä, jolla on lihaksia sopivasti ja kuvasta päätellen sitä "kuuluisaa iskä-vatsaa" vähän (vaikka ei isä ollutkaan).
Todellisuudessa mies oli super-laiha. Oikeasti siis kaikki raajat sellaiset ohuet tikut, vatsan kohdalla melkein klommo ja lantio kapea kuin mikäkin kakkosnelonen lankku, kasvot riutuneen oloiset, kapeat ja kalpeat. Eikä kovinkaan pitkä (sikäli sillä ei ollut merkitystä, en itsekään ole pitkä), eikä lihaksia ollut yhtään missään, että en nyt tiedä millä voimilla hän mitään remontoi.
Sellainen hipsteri-rokki-mies, bändipaidallaan, farkkutakillaan ja tiukoilla mustilla farkuillaan. Hiukset olivat harventuneet ylikasvaneet ylöspäin sojottavat ja kasvoissa ei kyllä muutamaa haiventa lukuun ottamatta kasvanut mikään sillä hetkellä. Jaloissaan hänellä oli turvakengät, tai oikeammin turvasandaalit, sellaiset mitä pidetään tehtaassa. Silmälasit mustat, ohuet ja muoviset, joita oli korjattu sangoista teipillä.
Tietysti hänellä oli olemuksessaan jotain samaa kuin kuvissa, joten kyllä hänet tunnisti tavatessa, mutta hieman hämmennyin kun vastassa oli hipsteri, eikä remontti-reiska.
Ohoh. Mikä tarkkanäköisyys, harva pystyy tuollaiseen analyysiin jännitystä täynnä olevassa hetkessä.
Pohtiva kirjoitti:
Huomasin eilen illalla sen, että tämä tindermies ei välttämättä ole moneen tuntiin whatsappissa. Tänään esim. aamulla ollut klo:8.20 viimeksi paikalla. Ehkä ei vain ole viesittelevää tyyppiä.
Mutta en kyllä laita viestiä. Alkanut jo tympiä kun niin hitaasti etenee tämä homma.
oon alle 30v nainen ja mulla saattaa myös olla, että oon vaan aamilla whatsapissa ja seuraavan kerran töiden jälkeen. siis vaikka ois kuinka kiinnostava mies kuvioissa. ei kantsi uskoa jos joku sanoo et ei sitä toista vaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
--- Todellisuudessa mies oli super-laiha. Oikeasti siis kaikki raajat sellaiset ohuet tikut, vatsan kohdalla melkein klommo ja lantio kapea kuin mikäkin kakkosnelonen lankku, kasvot riutuneen oloiset, kapeat ja kalpeat. Eikä kovinkaan pitkä (sikäli sillä ei ollut merkitystä, en itsekään ole pitkä), eikä lihaksia ollut yhtään missään, että en nyt tiedä millä voimilla hän mitään remontoi. ---
Nyt on kysyttävä: miten laiha olet itse? Naiset nimittäin vertaavat miestä itseensä ja ehkä veljeensä tai isäänsä, eivätkä suinkaan osaa sanoa jonkin standardin mukaan, onko mies laiha eli ei.
Jos siis kyseessä oli vaikkapa 175 cm pitkä ja 65 kg mies, ja sinä itse olet 160 cm ja 75 kg, saatat hyvinkin luonnehtia häntä "super-laihaksi", vaikka hän ei sitä oikeasti ole tässä esimerkissäni.
Todellisen elämän esimerkki. Käydessäni Yhdysvalloissa sain kuulla olevani aivan hämmentävän laiha, ihan liian laiha ja enemmän pitäisi kyllä treenata ja niin edelleen. Kun tämä kommentoija sitten myöhemmin kävi Euroopan puolella (en kerro missä) hän totesi, etten näytä yhtään sen laihemmalta kuin muutkaan eurooppalaiset. Hän siis vain vertasi minua lähialueensa amerikkalaisiin, joihin verrattuna olin "kuivan kesän orava" tai "pulkan naru", vaikka todellisuudessa olin vain hyvässä kunnossa.
Kiinnostuksen puutteesta tuo kielii. Naisista ainakin huomaa viestittelyn perusteella välittömästi kun oikeasti kiinnostaa. Ja onhan se omakin viestittely parasta mahdollista laatua sekä innokasta, kun joku oikein kutkuttaa. Muuten enempi perusnäpyttelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--- Todellisuudessa mies oli super-laiha. Oikeasti siis kaikki raajat sellaiset ohuet tikut, vatsan kohdalla melkein klommo ja lantio kapea kuin mikäkin kakkosnelonen lankku, kasvot riutuneen oloiset, kapeat ja kalpeat. Eikä kovinkaan pitkä (sikäli sillä ei ollut merkitystä, en itsekään ole pitkä), eikä lihaksia ollut yhtään missään, että en nyt tiedä millä voimilla hän mitään remontoi. ---
Nyt on kysyttävä: miten laiha olet itse? Naiset nimittäin vertaavat miestä itseensä ja ehkä veljeensä tai isäänsä, eivätkä suinkaan osaa sanoa jonkin standardin mukaan, onko mies laiha eli ei.
Jos siis kyseessä oli vaikkapa 175 cm pitkä ja 65 kg mies, ja sinä itse olet 160 cm ja 75 kg, saatat hyvinkin luonnehtia häntä "super-laihaksi", vaikka hän ei sitä oikeasti ole tässä esimerkissäni.
Todellisen elämän esimerkki. Käydessäni Yhdysvalloissa sain kuulla olevani aivan hämmentävän laiha, ihan liian laiha ja enemmän pitäisi kyllä treenata ja niin edelleen. Kun tämä kommentoija sitten myöhemmin kävi Euroopan puolella (en kerro missä) hän totesi, etten näytä yhtään sen laihemmalta kuin muutkaan eurooppalaiset. Hän siis vain vertasi minua lähialueensa amerikkalaisiin, joihin verrattuna olin "kuivan kesän orava" tai "pulkan naru", vaikka todellisuudessa olin vain hyvässä kunnossa.
Kehen hän sitä sitten vertaisi, jos ei itseensä, kun itselleen etsii miestä.
Ihan kaikki ihmiset ja eläimet näyttävät valokuvissa ja televisiossa suuremmilta kuin luonnossa.
Todennäköisesti ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Mulla kävi Tinderissä yhden miehen kanssa samalla tavalla, viestitteli kovin tiuhaan aluksi, sitten homma lässähti eikä millään saanut sen kaa tapaamista sovittua, ylipäätään ei enää laitellut viestejä. Joskus kuukausia myöhemmin kaverini mätsäsi saman äijän kaa Tinderissä ja tämä äijä oli jo samana päivänä sopimassa treffejä kaverini kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Jos haluaa löytää parisuhteen, mutta haluaa edetä hitaasti? Ihmiset ovat erilaisia. Kai nyt treffipalveluun useammanlaisia ihmisiä mahtuu?