Lue keskustelun säännöt.
Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?
Vai onko sellaisia olemassa? Eli siis asioita, joiden ainakin oletat olevan useimmille muille vähäisiä ja ei-tärkeitä, mutta jotka ovat sinulle itsellesi ja elämässäsi sen verran isoja ja tärkeitä, että joustaminen ja kompromissien teko tuntuisi hyvin vaikealta, jos ei peräti mahdottomalta
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
En ole valmis kompromisseihin oikein missään asioissa. Ne yleisesti ottaen vain heikentävät parisuhteen laatua. Teen toisen kanssa niitä juttuja, joista molemmat nauttivat, ja muut jutut sitten jonkun toisen kanssa tai yksin.
Paljon paremmin toimii näin.
Sama. Voin tehdä asioita toisen mieliksi, siksi että tiedän hänen pitävän niistä, mutta kompromisseihin en taivu ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys, !!
Oletteko kertoneet kumppanillenne nämä pikkuasiat joista ette kompromisseja tee, ja miten sitten kävikään?
Nykyinen mieheni on aika hyvin ymmärtänyt että nämä eivät oikeasti ole kompromissiaiheita, mutta moni aikaisempi viritys on ollut tajuaviniaan, mutta sitten yrittänyt kävellä näiden "vaatimusten" yli, yleensä syystä "en tiennyt että tarkoitit oikeasti mitä sanoit".
En ole koskaan listannut asioita, joissa en tee kompromisseja. Jos joku pyytää minulta jotakin, mitä en halua tehdä, kieltäydyn kohteliaasti. Minulle ei ole vaikeaa puolustaa rajojani. Jos jonkun jankkaus tekee hänestä ärsyttävän, vaihdan seuraa.
Monelle tässä ketjussa kompromissittomuus tuntuu tarkoittavan oikeutta esittää toiselle vaatimuksia siitä, miten tulee käyttäytyä. Minä en tee tällaista. Merkkipäivien viettämättömyys tai suihkussa käynti vain aamuisin ovat täysin valideja valintoja, jotka toisella on oikeus tehdä. Jos ne eivät sovi minulle, se on minun ongelmani.
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy. Eli henkilö ei menisi suhteeseen, tai eroaisi, jos toinen ei haluaisi muistaa syntymäpäiviä. Toisella on täysi oikeus siis olla muistamatta niitä, ja toisella on täysi oikeus erota, tai olla menemättä suhteeseen ihmisen kanssa joka niitä ei halua muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Ikävä kyllä se on jokaisen itse omat asiansa hoidettava, ja oltava olematta suhteessa jossa joku vaatii liikoja. Samalla tavalla se koskee molempia osapuolia se omien rajojen vetäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Minä voin hyväksyä sen että puolisoni nyt vain on jonkinlainen eikä häntä voi muuttaa. Mutta sitä en hyväksy jos toinen ei ole valmis edes avoimin mielin kokeilemaan asioita ja katsomaan mahtaisivatko ne hänelle kuitenkin sopia. Ne ihmiset jotka sanovat aina heti etukäteen ei jos joku asia vähääkään epäilyttää ovat minusta aika raskaita kumppaneita. Oma mieheni ei ole mikään joka paikassa viihtyvä sosiaalinen moniosaaja mutta on pakko arvostaa sitä että hän on silti lähtenyt mukaan moneen paikkaan kanssani ja useimmiten se on sitten mennyt lopulta ihan hyvin. Ei ehkä joka kerta hänen juttunsa mutta onpahan ainakin kokeiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Monet meistä ovat hyvin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, mutta emme silti halua osallistua sukulointiin, appivanhempien luona kyläilyyn, lukiokaverisi lapsen nimiäisiin tai yleisiin kissanristiäisiin. Ujoudesta ei tarvitse olla kysymys ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Minä voin hyväksyä sen että puolisoni nyt vain on jonkinlainen eikä häntä voi muuttaa. Mutta sitä en hyväksy jos toinen ei ole valmis edes avoimin mielin kokeilemaan asioita ja katsomaan mahtaisivatko ne hänelle kuitenkin sopia. Ne ihmiset jotka sanovat aina heti etukäteen ei jos joku asia vähääkään epäilyttää ovat minusta aika raskaita kumppaneita. Oma mieheni ei ole mikään joka paikassa viihtyvä sosiaalinen moniosaaja mutta on pakko arvostaa sitä että hän on silti lähtenyt mukaan moneen paikkaan kanssani ja useimmiten se on sitten mennyt lopulta ihan hyvin. Ei ehkä joka kerta hänen juttunsa mutta onpahan ainakin kokeiltu.
Avoimuus uusille kokemuksille on temperamentti- ja luonteenpiirre, jota on eri ihmisillä eri määrin. Jokainen saa itse määritellä, kuinka innokkaasti haluaa kokeilla uusia asioita, ja jotkut haluavat sitä hyvin harvoin. Mitäköhän mahtaa tarkoittaa, että sinä et "hyväksy" toisessa ihmisessä tätä ominaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Ikävä kyllä se on jokaisen itse omat asiansa hoidettava, ja oltava olematta suhteessa jossa joku vaatii liikoja. Samalla tavalla se koskee molempia osapuolia se omien rajojen vetäminen.
Sinusta ihmisellä ei ole eettistä velvollisuutta kunnioittaa toisen autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta, vaan vastuu on sillä toisella ihmisellä poistua tilanteesta tai suhteesta, jossa hänen rajojaan rikotaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Monet meistä ovat hyvin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, mutta emme silti halua osallistua sukulointiin, appivanhempien luona kyläilyyn, lukiokaverisi lapsen nimiäisiin tai yleisiin kissanristiäisiin. Ujoudesta ei tarvitse olla kysymys ollenkaan.
On siinä joku puoli sosiaalisuudesta rajoittunut jos on kovasti rajausta siitä ketä haluaa nähdä ja millaisiin tilaisuuksiin mennä. Jos ne itselle mieluisat sosiaaliset tilanteet ovat vain niitä joiden osallistujat voi itse erikseen valita niin ei se ole varsinaisesti sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Minä voin hyväksyä sen että puolisoni nyt vain on jonkinlainen eikä häntä voi muuttaa. Mutta sitä en hyväksy jos toinen ei ole valmis edes avoimin mielin kokeilemaan asioita ja katsomaan mahtaisivatko ne hänelle kuitenkin sopia. Ne ihmiset jotka sanovat aina heti etukäteen ei jos joku asia vähääkään epäilyttää ovat minusta aika raskaita kumppaneita. Oma mieheni ei ole mikään joka paikassa viihtyvä sosiaalinen moniosaaja mutta on pakko arvostaa sitä että hän on silti lähtenyt mukaan moneen paikkaan kanssani ja useimmiten se on sitten mennyt lopulta ihan hyvin. Ei ehkä joka kerta hänen juttunsa mutta onpahan ainakin kokeiltu.
Avoimuus uusille kokemuksille on temperamentti- ja luonteenpiirre, jota on eri ihmisillä eri määrin. Jokainen saa itse määritellä, kuinka innokkaasti haluaa kokeilla uusia asioita, ja jotkut haluavat sitä hyvin harvoin. Mitäköhän mahtaa tarkoittaa, että sinä et "hyväksy" toisessa ihmisessä tätä ominaisuutta?
Sitä että en ryhdy sellaisen henkilön kanssa seurustelu- tai parisuhteeseen vaikka hän olisi muilta ominaisuuksiltaan miten hyvä tahansa. Usemmin kuin kerran olen kuullut sen miten "mutta kun meillä menee muuten niin hyvin yhdessä" puheen. On kokeiltu mutta kompromissi läheisessä suhteessa ei tässä suhteessa minulta vain onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Minä voin hyväksyä sen että puolisoni nyt vain on jonkinlainen eikä häntä voi muuttaa. Mutta sitä en hyväksy jos toinen ei ole valmis edes avoimin mielin kokeilemaan asioita ja katsomaan mahtaisivatko ne hänelle kuitenkin sopia. Ne ihmiset jotka sanovat aina heti etukäteen ei jos joku asia vähääkään epäilyttää ovat minusta aika raskaita kumppaneita. Oma mieheni ei ole mikään joka paikassa viihtyvä sosiaalinen moniosaaja mutta on pakko arvostaa sitä että hän on silti lähtenyt mukaan moneen paikkaan kanssani ja useimmiten se on sitten mennyt lopulta ihan hyvin. Ei ehkä joka kerta hänen juttunsa mutta onpahan ainakin kokeiltu.
Avoimuus uusille kokemuksille on temperamentti- ja luonteenpiirre, jota on eri ihmisillä eri määrin. Jokainen saa itse määritellä, kuinka innokkaasti haluaa kokeilla uusia asioita, ja jotkut haluavat sitä hyvin harvoin. Mitäköhän mahtaa tarkoittaa, että sinä et "hyväksy" toisessa ihmisessä tätä ominaisuutta?
Temperamenttipiirteet eivät kuitenkaan ole mikään yksi kiveenhakattu taso vaan ennemminkin sen vaihteluvälin paikka jonka sisällä henkilö voi olla. Jokainen voi löytää sen oman temperamentinsa vaihteluväliltä sen oman ääripäänsä jos vain halua on. Ujosta ei tule koskaan rohkeaa mutta hänestä voi tulla rohkeampi kuin hän alunperin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Monet meistä ovat hyvin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, mutta emme silti halua osallistua sukulointiin, appivanhempien luona kyläilyyn, lukiokaverisi lapsen nimiäisiin tai yleisiin kissanristiäisiin. Ujoudesta ei tarvitse olla kysymys ollenkaan.
On siinä joku puoli sosiaalisuudesta rajoittunut jos on kovasti rajausta siitä ketä haluaa nähdä ja millaisiin tilaisuuksiin mennä. Jos ne itselle mieluisat sosiaaliset tilanteet ovat vain niitä joiden osallistujat voi itse erikseen valita niin ei se ole varsinaisesti sosiaalisuutta.
Jos ei kykene tekemään omaa seuraansa koskevia valintoja omien arvojensa perusteella vaan jättäytyy sosiaalisten konventioiden vietäväksi, ei ole täysin kasvanut aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys, !!
Oletteko kertoneet kumppanillenne nämä pikkuasiat joista ette kompromisseja tee, ja miten sitten kävikään?
Nykyinen mieheni on aika hyvin ymmärtänyt että nämä eivät oikeasti ole kompromissiaiheita, mutta moni aikaisempi viritys on ollut tajuaviniaan, mutta sitten yrittänyt kävellä näiden "vaatimusten" yli, yleensä syystä "en tiennyt että tarkoitit oikeasti mitä sanoit".
En ole koskaan listannut asioita, joissa en tee kompromisseja. Jos joku pyytää minulta jotakin, mitä en halua tehdä, kieltäydyn kohteliaasti. Minulle ei ole vaikeaa puolustaa rajojani. Jos jonkun jankkaus tekee hänestä ärsyttävän, vaihdan seuraa.
Monelle tässä ketjussa kompromissittomuus tuntuu tarkoittavan oikeutta esittää toiselle vaatimuksia siitä, miten tulee käyttäytyä. Minä en tee tällaista. Merkkipäivien viettämättömyys tai suihkussa käynti vain aamuisin ovat täysin valideja valintoja, jotka toisella on oikeus tehdä. Jos ne eivät sovi minulle, se on minun ongelmani.
Niin, jokaisella on oikeus olla viettämättä merkkipäiviä ja käymättä suihkussa. Mutta jokaisella on myös oikeus etsiä kumppani jolle samat asiat on tärkeitä. Ei tässä ketjussa ole minun ymmärtääkseni keneltäkään vaadittu mitään, on vaan kerrottu niitä pikkujuttuja jotka itselle on tärkeitä että suhde voi toimia. Jos merkkipäivien muistaminen tuntuu vastenmieliseltä tai teennäiseltä niin ei kannata alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jolle se taas on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Minä voin hyväksyä sen että puolisoni nyt vain on jonkinlainen eikä häntä voi muuttaa. Mutta sitä en hyväksy jos toinen ei ole valmis edes avoimin mielin kokeilemaan asioita ja katsomaan mahtaisivatko ne hänelle kuitenkin sopia. Ne ihmiset jotka sanovat aina heti etukäteen ei jos joku asia vähääkään epäilyttää ovat minusta aika raskaita kumppaneita. Oma mieheni ei ole mikään joka paikassa viihtyvä sosiaalinen moniosaaja mutta on pakko arvostaa sitä että hän on silti lähtenyt mukaan moneen paikkaan kanssani ja useimmiten se on sitten mennyt lopulta ihan hyvin. Ei ehkä joka kerta hänen juttunsa mutta onpahan ainakin kokeiltu.
Avoimuus uusille kokemuksille on temperamentti- ja luonteenpiirre, jota on eri ihmisillä eri määrin. Jokainen saa itse määritellä, kuinka innokkaasti haluaa kokeilla uusia asioita, ja jotkut haluavat sitä hyvin harvoin. Mitäköhän mahtaa tarkoittaa, että sinä et "hyväksy" toisessa ihmisessä tätä ominaisuutta?
Sitä että en ryhdy sellaisen henkilön kanssa seurustelu- tai parisuhteeseen vaikka hän olisi muilta ominaisuuksiltaan miten hyvä tahansa. Usemmin kuin kerran olen kuullut sen miten "mutta kun meillä menee muuten niin hyvin yhdessä" puheen. On kokeiltu mutta kompromissi läheisessä suhteessa ei tässä suhteessa minulta vain onnistu.
Minusta tuo kuulostaa enemmenkin siltä, että nimenomaan hyväksyt sen, että toisella on tällainen piirre ja että tuo piirre ei ole yhteensopiva sinun parisuhdetavoitteitesi kanssa. Ajattelen niin, että jos ei hyväksy jotakin asiaa, se tarkoittaa joko sitä, että kieltäytyy näkemästä asian todellista laitaa, tai pyrkii aktiivisesti muuttamaan sitä.
No, tämä on kirjaimellisesti semantiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Monet meistä ovat hyvin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, mutta emme silti halua osallistua sukulointiin, appivanhempien luona kyläilyyn, lukiokaverisi lapsen nimiäisiin tai yleisiin kissanristiäisiin. Ujoudesta ei tarvitse olla kysymys ollenkaan.
On siinä joku puoli sosiaalisuudesta rajoittunut jos on kovasti rajausta siitä ketä haluaa nähdä ja millaisiin tilaisuuksiin mennä. Jos ne itselle mieluisat sosiaaliset tilanteet ovat vain niitä joiden osallistujat voi itse erikseen valita niin ei se ole varsinaisesti sosiaalisuutta.
Jos ei kykene tekemään omaa seuraansa koskevia valintoja omien arvojensa perusteella vaan jättäytyy sosiaalisten konventioiden vietäväksi, ei ole täysin kasvanut aikuiseksi.
Voi sen niinkin nähdä mutta yleensä sosiaalisuudeksi on juuri katsottu sitä että selviää niiden normaalien sosiaalisten konvetioiden hoidosta ilman ongelmia. Ja se on epäsosiaalisuutta että asettaa omat tarpeet ja tekemiset muiden tapaamisen ja huomioimisen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Monet meistä ovat hyvin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, mutta emme silti halua osallistua sukulointiin, appivanhempien luona kyläilyyn, lukiokaverisi lapsen nimiäisiin tai yleisiin kissanristiäisiin. Ujoudesta ei tarvitse olla kysymys ollenkaan.
On siinä joku puoli sosiaalisuudesta rajoittunut jos on kovasti rajausta siitä ketä haluaa nähdä ja millaisiin tilaisuuksiin mennä. Jos ne itselle mieluisat sosiaaliset tilanteet ovat vain niitä joiden osallistujat voi itse erikseen valita niin ei se ole varsinaisesti sosiaalisuutta.
Jos ei kykene tekemään omaa seuraansa koskevia valintoja omien arvojensa perusteella vaan jättäytyy sosiaalisten konventioiden vietäväksi, ei ole täysin kasvanut aikuiseksi.
Toisaalta keskenkasvuisuutta on myös se että ei kestä yhtään epämukavuusalueelta poistumista vaan asioiden ja tapaamisten pitäisi aina olla juuri sellaisia kuin itse haluaa. Aikuisten maailma vaatii aina sitä että osataan olla osa myös sellaisia joukkoja joissa ei täysin viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin kysymyksen niin, että millaisen ihmisen kanssa et olisi yhdessä. Sitähän tuo tarkoittaa lopulta, jos jokin asia ei vain käy.
Tätä totta kai toivoo kaikkien kohdalle. Valitettavasti sekä tässä ketjussa että todellisessa elämässä haluttomuus kompromissiin tarkoittaa usein vaatimusta siitä, että toisen on muutettava käyttäytymistään tai persoonallisuuttaan vastatakseen mieltymyksiä. Jotkut ihmiset ovat täysin valmiita sivuttamaan kumppaninsa autonomian.
Kysymyksen asettelu nyt vaan oli sellainen, että kysyttiin niitä asioita joissa itse on ehdoton. Aika moni kommentoija on kertonut, että aiemmassa suhteessaan on kärsinyt kumppanin jostain piirteestä ja siksi ei enää halua tehdä sen asian suhteen kompromissia. Eli on ottanut opikseen ja tietää jatkossa olla tekemättä samaa virhettä. Kysymyksen asettelu ei ollut, että mitä vaadit nykyistä kumppaniasi muuttamaan käytöksessään, se on sit ihan eri kysymys.
En ole koskaan listannut asioita, joissa en tee kompromisseja. Jos joku pyytää minulta jotakin, mitä en halua tehdä, kieltäydyn kohteliaasti. Minulle ei ole vaikeaa puolustaa rajojani. Jos jonkun jankkaus tekee hänestä ärsyttävän, vaihdan seuraa.
Monelle tässä ketjussa kompromissittomuus tuntuu tarkoittavan oikeutta esittää toiselle vaatimuksia siitä, miten tulee käyttäytyä. Minä en tee tällaista. Merkkipäivien viettämättömyys tai suihkussa käynti vain aamuisin ovat täysin valideja valintoja, jotka toisella on oikeus tehdä. Jos ne eivät sovi minulle, se on minun ongelmani.