Lue keskustelun säännöt.
Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?
Vai onko sellaisia olemassa? Eli siis asioita, joiden ainakin oletat olevan useimmille muille vähäisiä ja ei-tärkeitä, mutta jotka ovat sinulle itsellesi ja elämässäsi sen verran isoja ja tärkeitä, että joustaminen ja kompromissien teko tuntuisi hyvin vaikealta, jos ei peräti mahdottomalta
Kommentit (307)
Onko se pikkuasia, mutta molemmat tekee osansa. Välillä toinenkin vie roskapussin, enkä vain minä. Että olisi sellainen tilanne, että ' no minä vien taas sitten' . Oikeasti pikkuasioista, joistain turhista en halua kiistellä. No sukkia ei saa jättää lojumaan lattiolle, no en usko että toinen sellainen olisi, shampoopullojen korkkeja ei saa jättää auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä katsoisi minäkään mitään sukujuhlissa murjottamista tai sitä ettei suostu pistämään pukua päälle tilanteen vaatiessa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos joku kokee puvut ja sukujuhlat vastenmieliseksi, mutta sellainen ei vaan ole minulle sopiva kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Monet meistä ovat hyvin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, mutta emme silti halua osallistua sukulointiin, appivanhempien luona kyläilyyn, lukiokaverisi lapsen nimiäisiin tai yleisiin kissanristiäisiin. Ujoudesta ei tarvitse olla kysymys ollenkaan.
On siinä joku puoli sosiaalisuudesta rajoittunut jos on kovasti rajausta siitä ketä haluaa nähdä ja millaisiin tilaisuuksiin mennä. Jos ne itselle mieluisat sosiaaliset tilanteet ovat vain niitä joiden osallistujat voi itse erikseen valita niin ei se ole varsinaisesti sosiaalisuutta.
Jos ei kykene tekemään omaa seuraansa koskevia valintoja omien arvojensa perusteella vaan jättäytyy sosiaalisten konventioiden vietäväksi, ei ole täysin kasvanut aikuiseksi.
Voi sen niinkin nähdä mutta yleensä sosiaalisuudeksi on juuri katsottu sitä että selviää niiden normaalien sosiaalisten konvetioiden hoidosta ilman ongelmia. Ja se on epäsosiaalisuutta että asettaa omat tarpeet ja tekemiset muiden tapaamisen ja huomioimisen edelle.
Minä arvostan ihmisessä sitä, että hän osaa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä omien arvojensa ja tarpeidensa perusteella, ei sosiaalisten konventioiden ohjaamana. Toiset sitten taas arvostavat ihmisessä sitä, että tämä kykenee mukautumaan lauman toimintaan ja tekemään kuten muut.
Se on lopulta useimpien yhteisöjen toimimisen edellytys. Jos jokainen huseeraa koko ajan mitä lystää niin yhteistyö on usein aika vaikeaa.
Tietenkin on olemassa rajat sille miten paljon pitää tehdä samoin kuin muut että ei muutu tahdottomaksi myötäilijäksi. Mutta jonkin verran myötäilyn kykyä tarvitaan jos aikoo olla muiden kanssa tekemisissä. Jokainen ymmärtää että vaikkapa koulussa tai työssä ei voi valikoida kenen kanssa on tekemisissä. Ja vaikka parisuhde ei ole sama asia niin kyllä siinä parisuhteessa tulee vääjäämättä aina sen kumppanin mukana myös hänen läheisiä ihmisiään eikä niitä voi sulkea täysin ulos omasta elämästään. Tai aika harvoin voi ilman että syntyy jonkinlaista vahinkoa.
Voin huojentaa huoliasi kertomalla, että sosiaalisesti osaavien aikuisten ihmisten on täysin mahdollista nauttia pitkistä parisuhteista, johon sukulointi ei kuulu millään tavalla. Tätä voi tietysti olla vaikea itse todentaa, jos itse on hyvin laumasieluista ja sosiaalisesti mukautuvaa tyyppiä, mutta kyllä se kuitenkin totta on.
En ole kiistänyt heidän mahdollisuuttaan nauttia vaan sen että heitä voisi ihan ilman varauksia kutsua sosiaalisiksi. Ihminen joka on kovin valikoiva seuransa kanssa ei ole sosiaalinen vaikka itse miten itsensä sellaiseksi mieltäisi.
Ihminen, joka osallistuu itselleen epämiellyttäviin ja arvottomiin sosiaalisiin konventioihin vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä, on jäänyt sosiaalisessa kehityksessään lapsen tasolle. Lauman mukana kulkeminen on taitona sosiaalisuuden alimmalta portaalta.
Sosiaalinen ihminen ei koe niitä erityisen epämielyttäviksi eikä arvottomiksi. Jos koet niin niin et ole sosiaalinen.
Ne ovat muodostuneet konventioiksi juuri siksi että ne ovat osa ihmisen luontaista sosiaalista ja lajityypillistä laumakäyttäytymistä.
Yritä nyt ymmärtää että useimmat ihmiset EIVÄT halua osallistua puolisonsa JOKAVIIKKOISIIN pönötysjuhliin. Se että oletat puolisosi RAKASTAVAN (SINUN, EI HÄNEN) perhettäsi ja haluavan viettää aikaa SINUN sukulaistesi kanssa on aivan sairasta. Sinun perheesi > sinun juhlasi, PUOLISOSI EI OLE _SUKUA_ SINUN SUVULLESI. Sairas energiavampyyri :D
Viimeinen vastaukseni tähän provoon, tahallasi ymmärrät väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Monet meistä ovat hyvin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, mutta emme silti halua osallistua sukulointiin, appivanhempien luona kyläilyyn, lukiokaverisi lapsen nimiäisiin tai yleisiin kissanristiäisiin. Ujoudesta ei tarvitse olla kysymys ollenkaan.
On siinä joku puoli sosiaalisuudesta rajoittunut jos on kovasti rajausta siitä ketä haluaa nähdä ja millaisiin tilaisuuksiin mennä. Jos ne itselle mieluisat sosiaaliset tilanteet ovat vain niitä joiden osallistujat voi itse erikseen valita niin ei se ole varsinaisesti sosiaalisuutta.
Jos ei kykene tekemään omaa seuraansa koskevia valintoja omien arvojensa perusteella vaan jättäytyy sosiaalisten konventioiden vietäväksi, ei ole täysin kasvanut aikuiseksi.
Voi sen niinkin nähdä mutta yleensä sosiaalisuudeksi on juuri katsottu sitä että selviää niiden normaalien sosiaalisten konvetioiden hoidosta ilman ongelmia. Ja se on epäsosiaalisuutta että asettaa omat tarpeet ja tekemiset muiden tapaamisen ja huomioimisen edelle.
Minä arvostan ihmisessä sitä, että hän osaa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä omien arvojensa ja tarpeidensa perusteella, ei sosiaalisten konventioiden ohjaamana. Toiset sitten taas arvostavat ihmisessä sitä, että tämä kykenee mukautumaan lauman toimintaan ja tekemään kuten muut.
Se on lopulta useimpien yhteisöjen toimimisen edellytys. Jos jokainen huseeraa koko ajan mitä lystää niin yhteistyö on usein aika vaikeaa.
Tietenkin on olemassa rajat sille miten paljon pitää tehdä samoin kuin muut että ei muutu tahdottomaksi myötäilijäksi. Mutta jonkin verran myötäilyn kykyä tarvitaan jos aikoo olla muiden kanssa tekemisissä. Jokainen ymmärtää että vaikkapa koulussa tai työssä ei voi valikoida kenen kanssa on tekemisissä. Ja vaikka parisuhde ei ole sama asia niin kyllä siinä parisuhteessa tulee vääjäämättä aina sen kumppanin mukana myös hänen läheisiä ihmisiään eikä niitä voi sulkea täysin ulos omasta elämästään. Tai aika harvoin voi ilman että syntyy jonkinlaista vahinkoa.
Voin huojentaa huoliasi kertomalla, että sosiaalisesti osaavien aikuisten ihmisten on täysin mahdollista nauttia pitkistä parisuhteista, johon sukulointi ei kuulu millään tavalla. Tätä voi tietysti olla vaikea itse todentaa, jos itse on hyvin laumasieluista ja sosiaalisesti mukautuvaa tyyppiä, mutta kyllä se kuitenkin totta on.
En ole kiistänyt heidän mahdollisuuttaan nauttia vaan sen että heitä voisi ihan ilman varauksia kutsua sosiaalisiksi. Ihminen joka on kovin valikoiva seuransa kanssa ei ole sosiaalinen vaikka itse miten itsensä sellaiseksi mieltäisi.
Ihminen, joka osallistuu itselleen epämiellyttäviin ja arvottomiin sosiaalisiin konventioihin vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä, on jäänyt sosiaalisessa kehityksessään lapsen tasolle. Lauman mukana kulkeminen on taitona sosiaalisuuden alimmalta portaalta.
Sosiaalinen ihminen ei koe niitä erityisen epämielyttäviksi eikä arvottomiksi. Jos koet niin niin et ole sosiaalinen.
Ne ovat muodostuneet konventioiksi juuri siksi että ne ovat osa ihmisen luontaista sosiaalista ja lajityypillistä laumakäyttäytymistä.
Yritä nyt ymmärtää että useimmat ihmiset EIVÄT halua osallistua puolisonsa JOKAVIIKKOISIIN pönötysjuhliin. Se että oletat puolisosi RAKASTAVAN (SINUN, EI HÄNEN) perhettäsi ja haluavan viettää aikaa SINUN sukulaistesi kanssa on aivan sairasta. Sinun perheesi > sinun juhlasi, PUOLISOSI EI OLE _SUKUA_ SINUN SUVULLESI. Sairas energiavampyyri :D
Viimeinen vastaukseni tähän provoon, tahallasi ymmärrät väärin.
Onko tässä joku siis puhunut jokaviikkoisista pönötysjuhlista? Millaisessa suvussa on pönötysjuhlia, ja vieläpä joka viikko?
Minä kirjoitin siis tämän lainausketjun ensimmäisen kommentin, ja sen jälkeen muut ovat kommentoineet puolesta ja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys, !!
Oletteko kertoneet kumppanillenne nämä pikkuasiat joista ette kompromisseja tee, ja miten sitten kävikään?
Nykyinen mieheni on aika hyvin ymmärtänyt että nämä eivät oikeasti ole kompromissiaiheita, mutta moni aikaisempi viritys on ollut tajuaviniaan, mutta sitten yrittänyt kävellä näiden "vaatimusten" yli, yleensä syystä "en tiennyt että tarkoitit oikeasti mitä sanoit".
Kerroin miehelleni suhteen alussa että sukujuhliin osallistutaan ja piste. Hänelle asia oli ok ja on edelleen 10 vuotta jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pukeutumisestani. Siitä en neuvottele. Jos et pysty arvostamaan vapauttani, vapaudun sinusta.
Tehkää vaikka oma ketju niistä sukujuhlista. Ei jaksaisi lukea tässä ketjussa loputonta vänkäämistä yksittäisestä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Jokainen aikuinen päättää itse, mihin juhliin osallistuu ja yleisestikin, mitä rajoja asettaa. "Minulle on tärkeää, että sinä teet kuten haluan" ei ole validi henkilökohtainen raja.
TIetenkin valitsee. Mutta mies joka valitsee useimmiten jäädä kotiin ei ole sellainen mies jonka kanssa haluan olla ja elää. Minä viihdyn sellaisen ihmisen kanssa jolle sosiaaliset tilanteet ovat luontevia ja jokapäiväisiä, eivät joku "tulenko vai enkö" pohdinta. Se ei ole mikään vaatimus että ujon pitäisi muuttua minun takiani sosiaaliseksi vaan ihan elämänkokemuksen mukanaan tuoma huomio siitä millaisen ihmisen kanssa parisuhde minulla toimii.
Monet meistä ovat hyvin sosiaalisia ja sosiaalisesti taitavia, mutta emme silti halua osallistua sukulointiin, appivanhempien luona kyläilyyn, lukiokaverisi lapsen nimiäisiin tai yleisiin kissanristiäisiin. Ujoudesta ei tarvitse olla kysymys ollenkaan.
On siinä joku puoli sosiaalisuudesta rajoittunut jos on kovasti rajausta siitä ketä haluaa nähdä ja millaisiin tilaisuuksiin mennä. Jos ne itselle mieluisat sosiaaliset tilanteet ovat vain niitä joiden osallistujat voi itse erikseen valita niin ei se ole varsinaisesti sosiaalisuutta.
Jos ei kykene tekemään omaa seuraansa koskevia valintoja omien arvojensa perusteella vaan jättäytyy sosiaalisten konventioiden vietäväksi, ei ole täysin kasvanut aikuiseksi.
Voi sen niinkin nähdä mutta yleensä sosiaalisuudeksi on juuri katsottu sitä että selviää niiden normaalien sosiaalisten konvetioiden hoidosta ilman ongelmia. Ja se on epäsosiaalisuutta että asettaa omat tarpeet ja tekemiset muiden tapaamisen ja huomioimisen edelle.
Minä arvostan ihmisessä sitä, että hän osaa tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä omien arvojensa ja tarpeidensa perusteella, ei sosiaalisten konventioiden ohjaamana. Toiset sitten taas arvostavat ihmisessä sitä, että tämä kykenee mukautumaan lauman toimintaan ja tekemään kuten muut.
Se on lopulta useimpien yhteisöjen toimimisen edellytys. Jos jokainen huseeraa koko ajan mitä lystää niin yhteistyö on usein aika vaikeaa.
Tietenkin on olemassa rajat sille miten paljon pitää tehdä samoin kuin muut että ei muutu tahdottomaksi myötäilijäksi. Mutta jonkin verran myötäilyn kykyä tarvitaan jos aikoo olla muiden kanssa tekemisissä. Jokainen ymmärtää että vaikkapa koulussa tai työssä ei voi valikoida kenen kanssa on tekemisissä. Ja vaikka parisuhde ei ole sama asia niin kyllä siinä parisuhteessa tulee vääjäämättä aina sen kumppanin mukana myös hänen läheisiä ihmisiään eikä niitä voi sulkea täysin ulos omasta elämästään. Tai aika harvoin voi ilman että syntyy jonkinlaista vahinkoa.
Voin huojentaa huoliasi kertomalla, että sosiaalisesti osaavien aikuisten ihmisten on täysin mahdollista nauttia pitkistä parisuhteista, johon sukulointi ei kuulu millään tavalla. Tätä voi tietysti olla vaikea itse todentaa, jos itse on hyvin laumasieluista ja sosiaalisesti mukautuvaa tyyppiä, mutta kyllä se kuitenkin totta on.
En ole kiistänyt heidän mahdollisuuttaan nauttia vaan sen että heitä voisi ihan ilman varauksia kutsua sosiaalisiksi. Ihminen joka on kovin valikoiva seuransa kanssa ei ole sosiaalinen vaikka itse miten itsensä sellaiseksi mieltäisi.
Ihminen, joka osallistuu itselleen epämiellyttäviin ja arvottomiin sosiaalisiin konventioihin vain siksi, että niin "kuuluu" tehdä, on jäänyt sosiaalisessa kehityksessään lapsen tasolle. Lauman mukana kulkeminen on taitona sosiaalisuuden alimmalta portaalta.
Sosiaalinen ihminen ei koe niitä erityisen epämielyttäviksi eikä arvottomiksi. Jos koet niin niin et ole sosiaalinen.
Ne ovat muodostuneet konventioiksi juuri siksi että ne ovat osa ihmisen luontaista sosiaalista ja lajityypillistä laumakäyttäytymistä.
Yritä nyt ymmärtää että useimmat ihmiset EIVÄT halua osallistua puolisonsa JOKAVIIKKOISIIN pönötysjuhliin. Se että oletat puolisosi RAKASTAVAN (SINUN, EI HÄNEN) perhettäsi ja haluavan viettää aikaa SINUN sukulaistesi kanssa on aivan sairasta. Sinun perheesi > sinun juhlasi, PUOLISOSI EI OLE _SUKUA_ SINUN SUVULLESI. Sairas energiavampyyri :D
Viimeinen vastaukseni tähän provoon, tahallasi ymmärrät väärin.
Vuodatuksesi ei kerro kovin sosiaalisesta mielenlaadusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tärkeää, että ruokavalio ja ruokailutottumukset menevät suunilleen yksiin. Itse olen vegaani ja lihaa syövä kumppani olisi ehdoton ei, onneksi oma mies on myös vegaani. Yhdessä samojen ruokien syöminen tuntuu tärkeältä hetkeltä ja yhdistää.
Ex-mies hurahteli kaiken maailman ketoiluihin ja pätkäpaastoon, eikä koskaan syönyt minun tai muidenkaan kanssa, eikä varsinkaan samoja ruokia. Silloin ajattelin että hyväksyn vaan, mutta oli se lopulta todella risovaa enkä enää haluaisi elää sellaisessa suhteessa, jossa niinkin arkiseen asiaan kuin ruokaan suhtaudutaan radikaalisti eri tavoilla.Miksi arvostelet toisen ruokaikutapoja hurahteluksi?
Koska se oli hurahtelua. Mitä muuta se on, kun vaihdetaan ääridieetistä toiseen parin kuukauden välein?
Niin, parempi on pysyvä vegaanivamma. Se on sitä parempaa hurahtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haiseminen on kerrasta poikki. Hygieniaansa laiminlyövää ihmistä ei vaan voi enää nähdä viehättävänä. Jos hengitys haisee, sitä suuta ei halua suudella enää koskaan. Hajut assosioituvat tulevaisuudessa ko. ihmiseen, vaikka hän ei enää haisisi.
Tämä muuten pitää paikkansa, nyt kun sanoit. Muistan että opiskelukaverini henki haisi joskus epämiellyttävältä (ei siis edes mitenkään järkyn pahalta, vaan jotenkin tunkkaiselta). Kuitenkin niin selvästi että haistoin sen kun hän kerran kuiskasi minulle jotain. Nyt kun tulee jostain mieleen opiskeluajat ja kys. mies, muistan aina hänen hengityksensä.
Evoluutiopsykologian luennolla aikanaan kerrottiin että paha haju on kumppaniehdokkaassa sellainen seikka, jota ei voi kompensoida millään. Jos ihminen haisee pahalta, häntä ei kukaan arvioi puoleensavetäväksi vaikka olisi miten hyvännäköinen/älykäs/rikas/korkeassa asemassa tai kaikkea edellämainittua.
Vierailija kirjoitti:
Haiseminen on kerrasta poikki. Hygieniaansa laiminlyövää ihmistä ei vaan voi enää nähdä viehättävänä. Jos hengitys haisee, sitä suuta ei halua suudella enää koskaan. Hajut assosioituvat tulevaisuudessa ko. ihmiseen, vaikka hän ei enää haisisi.
Tämähän on useimmille ihmisille päivänselvää eikä mitenkään merkityksetön asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni on tärkeää, että ruokavalio ja ruokailutottumukset menevät suunilleen yksiin. Itse olen vegaani ja lihaa syövä kumppani olisi ehdoton ei, onneksi oma mies on myös vegaani. Yhdessä samojen ruokien syöminen tuntuu tärkeältä hetkeltä ja yhdistää.
Ex-mies hurahteli kaiken maailman ketoiluihin ja pätkäpaastoon, eikä koskaan syönyt minun tai muidenkaan kanssa, eikä varsinkaan samoja ruokia. Silloin ajattelin että hyväksyn vaan, mutta oli se lopulta todella risovaa enkä enää haluaisi elää sellaisessa suhteessa, jossa niinkin arkiseen asiaan kuin ruokaan suhtaudutaan radikaalisti eri tavoilla.Miksi arvostelet toisen ruokaikutapoja hurahteluksi?
Koska se oli hurahtelua. Mitä muuta se on, kun vaihdetaan ääridieetistä toiseen parin kuukauden välein?
Niin, parempi on pysyvä vegaanivamma. Se on sitä parempaa hurahtamista.
Et siis tajunnut vieläkään.
Vessapaperirulla laitetaan siihen telineeseen oikein päin (paperi tulee edestä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kameleontti ja sopeudun täydellisesti ympäristööni. Kuten liskosta, ei minustakaan kovin usein ulos näe, jos joku asia harmittaa. Tilanteet menevät nopeammin ohi, kun ei provosoidu. Välillä kilpeeni kyllä tulee halkeamia, kun oikein tarkoituksella hyökätään ja saatan sanoa jotakin harkitsematonta.
Täällä mainitut asiat ovat isoja, paitsi se äänenvoimakkuus parillisina numeroina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiseminen on kerrasta poikki. Hygieniaansa laiminlyövää ihmistä ei vaan voi enää nähdä viehättävänä. Jos hengitys haisee, sitä suuta ei halua suudella enää koskaan. Hajut assosioituvat tulevaisuudessa ko. ihmiseen, vaikka hän ei enää haisisi.
Tämähän on useimmille ihmisille päivänselvää eikä mitenkään merkityksetön asia.
Ei tuo kyllä useimmille ole mikään kerrasta poikki -asia, jatkuvasti huono hygienia on sitten asia erikseen. On vaikea nähdä, miten kukaan edes voisi välttää haisemasta pahalta koskaan. Esim. hengitys haisee aamuisin enemmän tai vähemmän tunkkaiselta, vaikka suuhygieniasta huolehtisikin.
Näin sanoo vain ihminen, joka ei huolehdi suuhygieniastaan tai ainakaan tee sitä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiseminen on kerrasta poikki. Hygieniaansa laiminlyövää ihmistä ei vaan voi enää nähdä viehättävänä. Jos hengitys haisee, sitä suuta ei halua suudella enää koskaan. Hajut assosioituvat tulevaisuudessa ko. ihmiseen, vaikka hän ei enää haisisi.
Tämähän on useimmille ihmisille päivänselvää eikä mitenkään merkityksetön asia.
Ei tuo kyllä useimmille ole mikään kerrasta poikki -asia, jatkuvasti huono hygienia on sitten asia erikseen. On vaikea nähdä, miten kukaan edes voisi välttää haisemasta pahalta koskaan. Esim. hengitys haisee aamuisin enemmän tai vähemmän tunkkaiselta, vaikka suuhygieniasta huolehtisikin.
Näin sanoo vain ihminen, joka ei huolehdi suuhygieniastaan tai ainakaan tee sitä oikein.
Älä nyt viitsi. Pahan hajuinen hengitys aamuisi ei johdu suuhygieniasta tai sen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
En ota anaaliin enkä siedä mukamas vahinkolipsauksia sinne puolelle. En halua enää enkä siitä nauti, kivuliasta on ollut. Suuhun voin ottaa, mutta haluan myös itselleni annettavan vastaavaa hoitoa.
En siedä enää ulkonäköni ruotimista, siis negatiivisesti.
"Vahinkolipsaus" ne on taatusti aina tahallisia, toisen hyväksikäyttö vaan yritetään oikeuttaa. Kuvottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiseminen on kerrasta poikki. Hygieniaansa laiminlyövää ihmistä ei vaan voi enää nähdä viehättävänä. Jos hengitys haisee, sitä suuta ei halua suudella enää koskaan. Hajut assosioituvat tulevaisuudessa ko. ihmiseen, vaikka hän ei enää haisisi.
Tämähän on useimmille ihmisille päivänselvää eikä mitenkään merkityksetön asia.
Ei tuo kyllä useimmille ole mikään kerrasta poikki -asia, jatkuvasti huono hygienia on sitten asia erikseen. On vaikea nähdä, miten kukaan edes voisi välttää haisemasta pahalta koskaan. Esim. hengitys haisee aamuisin enemmän tai vähemmän tunkkaiselta, vaikka suuhygieniasta huolehtisikin.
Ääliö. Sanoiko joku että se on kerrasta poikki? Sitä paitsi kyllä se on useimmille kerrasta poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haiseminen on kerrasta poikki. Hygieniaansa laiminlyövää ihmistä ei vaan voi enää nähdä viehättävänä. Jos hengitys haisee, sitä suuta ei halua suudella enää koskaan. Hajut assosioituvat tulevaisuudessa ko. ihmiseen, vaikka hän ei enää haisisi.
Tämähän on useimmille ihmisille päivänselvää eikä mitenkään merkityksetön asia.
Ei tuo kyllä useimmille ole mikään kerrasta poikki -asia, jatkuvasti huono hygienia on sitten asia erikseen. On vaikea nähdä, miten kukaan edes voisi välttää haisemasta pahalta koskaan. Esim. hengitys haisee aamuisin enemmän tai vähemmän tunkkaiselta, vaikka suuhygieniasta huolehtisikin.
Näin sanoo vain ihminen, joka ei huolehdi suuhygieniastaan tai ainakaan tee sitä oikein.
Älä nyt viitsi. Pahan hajuinen hengitys aamuisi ei johdu suuhygieniasta tai sen puutteesta.
Kyllä nyt menee haisusuilla tunteisiin, tiedättekö että mikään määrä itkemistä ei raikasta hengitystänne :DD
Mä en halua, että kotona piereskellään avoimesti ja äänekkäästi toisen edessä. Eri huoneessa ja vessassa voi pöristä.
Mulla inhotus jäänyt omasta isästäni, jolla suolistosyöpä ja hän haisi niin pahalle, että piti aina olla eri huoneessa kuin hän. Hän ei välittänyt yhtään siitä, että muille kävi asumisneliöt ahtaaksi, kun hän esim. perheen yhdessä katsellessa telkkaria piereskeli niin paljon, että muiden piti poistua kesken tv-ohjelman muualle.
Mulla sellanen olo, että en halua kärsiä toisten löyhkästä enää.