Lue keskustelun säännöt.
Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?
Vai onko sellaisia olemassa? Eli siis asioita, joiden ainakin oletat olevan useimmille muille vähäisiä ja ei-tärkeitä, mutta jotka ovat sinulle itsellesi ja elämässäsi sen verran isoja ja tärkeitä, että joustaminen ja kompromissien teko tuntuisi hyvin vaikealta, jos ei peräti mahdottomalta
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Kuulostat vaativalta ihmiseltä. Joo onhan se kiva, jos puoliso huomioi juhlapäivinä, mutta ei sitä voi vaatia. Jos mun puoliso muistaa mun synttärin, niin oon asiasta iloinen, mutta ei siitä saa tehdä numeroa. Aikuisten ei tarvi juhlia synttäreitään kuin tasakymmenet viidestä kympistä alkaen. Mulla on puolison synttärit kalenterissa ja teen kakun, mutta en mä silti oleta, että hän välttämättä edes muistaa mun synttäriä, koska ei keneltäkään voi vaatia ja odottaa mitään.
Jos ei nyt dementia ole niin on kyllä aika vähän vaadittu, että muistaa kumppanin syntymäpäivän. Laittaa vaikka kalenterimuistutuksen jos ei muuten pysty muistamaan. Miksi ihmeessä aikuinen ei saisi juhlia kuin tasavuosia? Mielestäni on kaunis ajatus, että kerran vuodessa juhlitaan erityisesti sitä synttärisankarin olemassaoloa ja tehdään hänen päivästään mahdollisimman onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäkin on tasapuolisesti perhevapailla, vaikka tienaakin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Kuulostat vaativalta ihmiseltä. Joo onhan se kiva, jos puoliso huomioi juhlapäivinä, mutta ei sitä voi vaatia. Jos mun puoliso muistaa mun synttärin, niin oon asiasta iloinen, mutta ei siitä saa tehdä numeroa. Aikuisten ei tarvi juhlia synttäreitään kuin tasakymmenet viidestä kympistä alkaen. Mulla on puolison synttärit kalenterissa ja teen kakun, mutta en mä silti oleta, että hän välttämättä edes muistaa mun synttäriä, koska ei keneltäkään voi vaatia ja odottaa mitään.
🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Kuulostat vaativalta ihmiseltä. Joo onhan se kiva, jos puoliso huomioi juhlapäivinä, mutta ei sitä voi vaatia. Jos mun puoliso muistaa mun synttärin, niin oon asiasta iloinen, mutta ei siitä saa tehdä numeroa. Aikuisten ei tarvi juhlia synttäreitään kuin tasakymmenet viidestä kympistä alkaen. Mulla on puolison synttärit kalenterissa ja teen kakun, mutta en mä silti oleta, että hän välttämättä edes muistaa mun synttäriä, koska ei keneltäkään voi vaatia ja odottaa mitään.
Kauhean surullista jos suhteessa oikeasti on tilanne ettei toiselta voi vaatia ja odottaa mitään. Joku syntymäpäivän muistaminen on vielä niin kertakaikkista perussettiä että jos ei siihen toisen mieliksi pysty, niin...
No, jokaiselle jotakin ja vakka kantensa valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota suihin.
Sama täällä, enkä anna peppua. Minua saa kyllä nuolla, mutta minä en gullia suuhuni ota. Piste.
En ota suuhun enkä anaaliin. Koskaan. En edes syntymäpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota anaaliin enkä siedä mukamas vahinkolipsauksia sinne puolelle. En halua enää enkä siitä nauti, kivuliasta on ollut. Suuhun voin ottaa, mutta haluan myös itselleni annettavan vastaavaa hoitoa.
En siedä enää ulkonäköni ruotimista, siis negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia
Ei yhdessä asumista (tästä voin joustaa tietyin ehdoin)
Ei vieraita jos asuisimme yhdessä
Molemmilla omat suvut joihin pitää yhteyttä jos niin tarpeelliseksi kokee
Pitää hyväksyä lemmikkini
Ei päihteitä
Minun kanssani pitää viettää aikaa ja tehdä juttuja, mieluiten omasta halusta
Samantyylinen huumori
Ei pihi
Pitää puhua kaikesta ja luottaa
Samantyylinen ruokavalio
Ei vuorotyötä
Mielenkiintoista. Miten ajattelit yhdessä asumisen onnistuvan, jos kotiin ei saa kutsua vieraita? Miksi et halua kumppanisi tapaavan sukuasi ja päinvastoin? Itse en voisi tinkiä vieraiden kutsumisesta. Olisi myös outoa olla pitämättä yhteyttä kumppanin sukulaisiin. Hehän ovat myös osa minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.
Ehkä se, että yhdessä meneminen on toiselle tärkeää. Voisi opetella ajattelemaan sitä puolisoaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.
Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?
Kun vaan rivien välistä on luettavissa tietyntyylinen ehdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.
Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?
Kun vaan rivien välistä on luettavissa tietyntyylinen ehdottomuus.
Tässä ketjussa kysyttiin pikkuasioista joista ei suostuta suhteessa joustamaan.
Merkkipäivinä puolison muistaminen ei edes ole mikään pikkuasia varmaan missään muualla kuin Suomessa.
Ei tehdä tästä nyt mitään numeroa...
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsia
Ei yhdessä asumista (tästä voin joustaa tietyin ehdoin)
Ei vieraita jos asuisimme yhdessä
Molemmilla omat suvut joihin pitää yhteyttä jos niin tarpeelliseksi kokee
Pitää hyväksyä lemmikkini
Ei päihteitä
Minun kanssani pitää viettää aikaa ja tehdä juttuja, mieluiten omasta halusta
Samantyylinen huumori
Ei pihi
Pitää puhua kaikesta ja luottaa
Samantyylinen ruokavalio
Ei vuorotyötä
En ymmärrä miksi ruokavalion pitäisi olla samantyylinen. En ymmärrä väkisin yhdessä syömistä muutenkaan, että yritetään pakolla sopeutua toisen ihmisen rytmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että ei käydä ennen nukkumaanmenoa kunnon iltapesulla.
Voi kuulostaa oudolta, mutta joskus aikoinaan seurustelin miehen kanssa joka ei koskaan iltaisin käynyt suihkussa pesemässä hiuksiaan koska ne joutuu kuitenkin pesemään aina aamuisin että saa laitettua hyvin. (oli parturi-kampaaja) Ja hyi hel että edelleenkin yli 10 vuotta myöhemmin etoo muistikuva siitä miten joutui nukkumaan sen toisen vieressä jolla oli hiukset kovat lakasta ja haisi ties mille hajuille jotka päivän mittaan oli päähän tarttuneet.
En enää ikinä suostuis tekemään tossa asiassa kompromissia.
Sänkyyn mennään illan päätteeksi puhtaana!
Kotona ei sitten pauhaa telkkari eikä radio eikä mikään muukaan mölytoosa. Musa kuunnellaan kuulokkeiden kautta, paitsi jos kuunnellaan yhtä aikaa samaa biisiä/ohjelmaa/tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiä pitää harrastaa vähintään joka toinen päivä tai puoliso saa lähteä. Ei ole vielä lähtenyt ja yhdessä ollaan oltu yli 20 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Toimiiko tämä kahteen suuntaan?
Syntymäpäivät kyllä. Meillä on muodostunut tapa herättää sankari laululla ja aamupalalla sänkyyn . Myös lapset.
Yritin kukkajuttuia arjessa, kun mies oli ostanut minulle aiemmin kukkia.. Mies toivoi, ettei hänelle. Hän mieluummin tuo minulle.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun on erehtynyt kärsimään suhteessa puolison käytöstapojen puutteesta, on niistä tullut ehdoton kynnyskysymys.
Mä haluan, että mun puolisolla on sosiaalisia taitoja ja tapakasvatusta hallussa sen verran, että ymmärtää olla kohtelias ihmisille, kiinnostunut keskustelemaan ja tapaamaan mun elämäni muita ihmisiä (kaverit, sukulaiset), edustamaan pariskuntana ja hoitamaan sen niin, että häntä ei tarvitse hävetä.
Esimerkiksi tässä ketjussa mainittu, että mennään puolison sukujuhliin naama nurinpäin ja mökötetään nurkassa kuin uhmaikäinen lapsi tehden kaikille selväksi että ei kiinnostaisi olla paikalla.
Tai se, kun exän kanssa jouduin vääntämään siitä, että kun meidät on kutsuttu fiineihin juhliin niin sitä kutsujaa kunnioitetaan pukeutumalla heidän toiveensa mukaan jos sellainen on kutsussa esitetty. Ei laiteta mitään vanhoja farkkuja koska "en mä tykkää pukeutua pukuun".
Olen valmis tekemään välittömän suhteen katkaisun jos ikinä enää joku yrittää perustella junttiutta ja moukkamaisuutta sillä, että "mä vaan en ala esittään mitään mitä en ole". Hyvä on, silloin olet juntti ja moukka etkä kuulu elämääni, hyvästi.
Melko passiivisaggressiivista käytöstä lähetä väkisin johonkin juhliin ja sitten olla naama norsunveellä. Parempi kun ei lähde ollenkaan jos ei halua, ja vielä parempi että on yhdessä sovittu ettei pakkojuhlimisia ole. Me anakin osataan molemmat nätisti sanoa että toinen puolisko ei nyt päässyt juhlimaan, ja juhlakalu ja muut vieraat ovat kohteliaita molempien suvussa, eikä ala inttämään että miksi ei, miksi ei!?
Minun mieheni on jutntti, mutta ei se estä häntä käyttäytymästä kuten tilanteeseen kuuluu. Ei junttius tarkoita idioottia.
Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Jatkokysymys, !!
Oletteko kertoneet kumppanillenne nämä pikkuasiat joista ette kompromisseja tee, ja miten sitten kävikään?
Nykyinen mieheni on aika hyvin ymmärtänyt että nämä eivät oikeasti ole kompromissiaiheita, mutta moni aikaisempi viritys on ollut tajuaviniaan, mutta sitten yrittänyt kävellä näiden "vaatimusten" yli, yleensä syystä "en tiennyt että tarkoitit oikeasti mitä sanoit".
En ole valmis kompromisseihin oikein missään asioissa. Ne yleisesti ottaen vain heikentävät parisuhteen laatua. Teen toisen kanssa niitä juttuja, joista molemmat nauttivat, ja muut jutut sitten jonkun toisen kanssa tai yksin.
Paljon paremmin toimii näin.
Kuulostat vaativalta ihmiseltä. Joo onhan se kiva, jos puoliso huomioi juhlapäivinä, mutta ei sitä voi vaatia. Jos mun puoliso muistaa mun synttärin, niin oon asiasta iloinen, mutta ei siitä saa tehdä numeroa. Aikuisten ei tarvi juhlia synttäreitään kuin tasakymmenet viidestä kympistä alkaen. Mulla on puolison synttärit kalenterissa ja teen kakun, mutta en mä silti oleta, että hän välttämättä edes muistaa mun synttäriä, koska ei keneltäkään voi vaatia ja odottaa mitään.