Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?

Olen ollut mieheni kanssa kauan ja meillä on jo aikuiset lapsetkin, mutta ei meillä tuollaisia asioita juhlisteta. Tottakai olemme aina juhlineet lasten syntymäpäiviä, mutta jotkut ystävän- tai naistenpivät menevät ihan ohi, samoin joskus myös meidän aikuisten synttärit. Niin menee ohi myös hääpäivät, esimerkiksi 20 vuotishääpäinkin muistimme vasta kuukauden päästä itse päivästä ja asia vain nauratti.

Olemme ystävällisiä ja mukavia joka päivä ja muistamme toisiamme kivoilla sanoilla monta kertaa päivässä. Ostan miehelleni kaupasta sellaisia herkkuja, joista hän pitää, leivon silloin tällöin, koska hän pitää leipimuksistani, teen hyvää ruokaa ja muuta mukavaa arjessa. Mies taas saattaa pestä autoni kyselemättä ja hän tekee kaikkea muutakin mistä minä pidän ja arvostan. Meillä on hyvä onnellinen parisuhde, joka ei kaadu johinkin syntymäpäivän unohtamiseen. :)

Meillä nuo onneksi eivät ole joko/tai -asioita, eli molempiin pystytään puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on tärkeää, että ruokavalio ja ruokailutottumukset menevät suunilleen yksiin. Itse olen vegaani ja lihaa syövä kumppani olisi ehdoton ei, onneksi oma mies on myös vegaani. Yhdessä samojen ruokien syöminen tuntuu tärkeältä hetkeltä ja yhdistää.

Ex-mies hurahteli kaiken maailman ketoiluihin ja pätkäpaastoon, eikä koskaan syönyt minun tai muidenkaan kanssa, eikä varsinkaan samoja ruokia. Silloin ajattelin että hyväksyn vaan, mutta oli se lopulta todella risovaa enkä enää haluaisi elää sellaisessa suhteessa, jossa niinkin arkiseen asiaan kuin ruokaan suhtaudutaan radikaalisti eri tavoilla.

Miksi arvostelet toisen ruokaikutapoja hurahteluksi?

Koska se oli hurahtelua. Mitä muuta se on, kun vaihdetaan ääridieetistä toiseen parin kuukauden välein?

No, vegaanius on kyllä varsinaista ääridieettiin hurahtamista. Ihan sinun logiikallasi.

Nyt mennään aika kauaksi ketjun aiheesta mutta vastataan. :) Mielestäni vegaanina minulla on oikeastaan aika hyvä tarkastelukulma siihen, mikä on ääridieettiin hurahtamista ja mikä ei. Olen ollut vuosikaudet vegaanina ja syönyt koko ajan arkista, monipuolista perusruokaa. Vegaanisuus on itselleni ennen kaikkea filosofinen kysymys, joka luontevasti ohjaa syömään näin. Muutoin en mieti ruokaa juurikaan ja vegaanisuuden puitteissa olen hyvin kaikkiruokainen. Exäkin oli siis vegaani, mutta sen päälle mielestäni hurahteli kaikkeen syömiseen liittyvään. Milloin oli kaikki viljat pannassa, milloin kaikki kypsennetty ruoka, milloin sokeri, milloin rasva jne. Eri dieetit löytyi aina netistä ja niitä noudatettiin äärimmäisen kurinalaisesti, kunnes seuraava terveellisen syömisen graalin malja löytyi, ja homma toistui. Mielestäni tuollainen on aika pakkomielteistä suhtautumista syömiseen ja ero vaikka itseni kaltaiseen perusvegaaniin valtava. Itse en usko siihen että on hyväksi olla kokonaan syömättä esim hiilihydraatteja, tosin voi sellaistakin ruokavaliota noudattaa "hurahtamatta" jos siitä oikeasti muodostuu pitkäjänteinen elämäntapa. Juuri tuo poukkoilu ääripäästä toiseen oli outoa.

Veganismi on uskonto eli oivallinen esimerkki hurahtamisesta.

Pitää pestä kädet ulkoa tultua, vessakäynnin jälkeen ja ennen ruoanlaittoa/syömistä. Ihan ehdoton pakko, jos yhtään muita ihmisiä osaa kunnioittaa.

Myös perustason siisteys, omasta hygieniasta huolehtiminen ja tietynlainen järjestelmällisyys pitää olla kondiksessa. En kestäisi, jos toinen haisee, jättää likaisia vaatteita lojumaan pitkin poikin tai antaa tiskipöydälle kertyä läjöittäin tiskejä ja tähteitä. Joillekin tuollainen on varmaan ok, kun ovat itsekin sottapyttyjä, mutta minulle se olisi katastrofi.

En vaadi elämältä pingotusta, mutta nuo ylläolevat ovat mielestäni aika perusasioita jokaisen omaksua.

Vierailija kirjoitti:

Kun meitä nyt ei ollenkaan kiinnosta, mihin sukukokouksiin SINÄ menet tai et mene, vaan keskustelun aihe on se, mitä kompromisseja ei haluta tehdä.

Lisäksi noissa sukukokous-kokemuksissa oli kyse siitä, että jonkun puoliso on naama norsunveellä eikä osaa keskustella kenenkään kanssa. 

Kun kysymys on jo otsikossa, niin miten puusilmä pitää olla että et ymmärrä että jokainen kertoo OMALTA KOHDALTAAN että MISSÄ PIKKUASIOISSA EI SUOSTU TEKEMÄÄN KOMPROMISSEJA.

Eli juuri sitä kysytään missä HÄN, eli jokainen kirjoittaja OMALTA KOHDALTAAN ei niitä tee. Ymmärrätkö NYT?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meitä nyt ei ollenkaan kiinnosta, mihin sukukokouksiin SINÄ menet tai et mene, vaan keskustelun aihe on se, mitä kompromisseja ei haluta tehdä.

Lisäksi noissa sukukokous-kokemuksissa oli kyse siitä, että jonkun puoliso on naama norsunveellä eikä osaa keskustella kenenkään kanssa. 

Kun kysymys on jo otsikossa, niin miten puusilmä pitää olla että et ymmärrä että jokainen kertoo OMALTA KOHDALTAAN että MISSÄ PIKKUASIOISSA EI SUOSTU TEKEMÄÄN KOMPROMISSEJA.

Eli juuri sitä kysytään missä HÄN, eli jokainen kirjoittaja OMALTA KOHDALTAAN ei niitä tee. Ymmärrätkö NYT?

Tuossa nyt viitattiin käsittääkseni siihen, että jos joku kertoo ettei jousta sukujuhla-asioissa niin vähintään yksi kommentoija tulee mesoamaan että minulle ainakaan ei ole mitään väliä osallistuuko puolisoni juhliin.

Ohis

Joulukuusi! Aito ja valtavan suuri. Jos mies löisi nyrkin pöytään, että nyt tulee muovikuusi, ettei tule neulasia (joita hän vihaa), niin kuusi tulisi ja mies lähtisi. Onneksi mies on jo tämän jokavuotisen rituaalin sisäistänyt, vaikka se ei ole helppo ja saa aikaan tupon harmaita hiuksiakin. Ja kuution niitä kirottuja neulasia lattialle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meitä nyt ei ollenkaan kiinnosta, mihin sukukokouksiin SINÄ menet tai et mene, vaan keskustelun aihe on se, mitä kompromisseja ei haluta tehdä.

Lisäksi noissa sukukokous-kokemuksissa oli kyse siitä, että jonkun puoliso on naama norsunveellä eikä osaa keskustella kenenkään kanssa. 

Kun kysymys on jo otsikossa, niin miten puusilmä pitää olla että et ymmärrä että jokainen kertoo OMALTA KOHDALTAAN että MISSÄ PIKKUASIOISSA EI SUOSTU TEKEMÄÄN KOMPROMISSEJA.

Eli juuri sitä kysytään missä HÄN, eli jokainen kirjoittaja OMALTA KOHDALTAAN ei niitä tee. Ymmärrätkö NYT?

Mites tuo sun oma ymmärtäminen? Ketjun tarkoituksena on kertoa se asia, missä et tee kompromissia, esim. "Keittiössä pitää olla punainen tuoli." Ei tarvitse kertoilla laveasti, millaisia tuoleja sun keittiössä on tai onko niitä edes vaan kertoa oma asiasi, missä et tee kompromissia. En siis ole kiinnostunut, miten jollakulla ei ole tuoleja ollenkaan, tai joku ei käy sukuvierailuilla ollenkaan. 

Jos lähdetään siitä, että mun kotiin ei tulla asumaan, vain käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meitä nyt ei ollenkaan kiinnosta, mihin sukukokouksiin SINÄ menet tai et mene, vaan keskustelun aihe on se, mitä kompromisseja ei haluta tehdä.

Lisäksi noissa sukukokous-kokemuksissa oli kyse siitä, että jonkun puoliso on naama norsunveellä eikä osaa keskustella kenenkään kanssa. 

Kun kysymys on jo otsikossa, niin miten puusilmä pitää olla että et ymmärrä että jokainen kertoo OMALTA KOHDALTAAN että MISSÄ PIKKUASIOISSA EI SUOSTU TEKEMÄÄN KOMPROMISSEJA.

Eli juuri sitä kysytään missä HÄN, eli jokainen kirjoittaja OMALTA KOHDALTAAN ei niitä tee. Ymmärrätkö NYT?

Tuossa nyt viitattiin käsittääkseni siihen, että jos joku kertoo ettei jousta sukujuhla-asioissa niin vähintään yksi kommentoija tulee mesoamaan että minulle ainakaan ei ole mitään väliä osallistuuko puolisoni juhliin.

Ohis

Juuri tuota yritin sanoa. Ja joku tulee sanomaan, ettei itsekään halua niihin sukujuhliin osallistua. No eihän se ole mikään kompromissin aihe, jos ei itsekään niihin mene tai menee, muttei välitä tuleeko puoliso.

Lasten, omien tai muiden, edessä ei käytetä alkoholia onnittelumaljaa enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meitä nyt ei ollenkaan kiinnosta, mihin sukukokouksiin SINÄ menet tai et mene, vaan keskustelun aihe on se, mitä kompromisseja ei haluta tehdä.

Lisäksi noissa sukukokous-kokemuksissa oli kyse siitä, että jonkun puoliso on naama norsunveellä eikä osaa keskustella kenenkään kanssa. 

Kun kysymys on jo otsikossa, niin miten puusilmä pitää olla että et ymmärrä että jokainen kertoo OMALTA KOHDALTAAN että MISSÄ PIKKUASIOISSA EI SUOSTU TEKEMÄÄN KOMPROMISSEJA.

Eli juuri sitä kysytään missä HÄN, eli jokainen kirjoittaja OMALTA KOHDALTAAN ei niitä tee. Ymmärrätkö NYT?

Mites tuo sun oma ymmärtäminen? Ketjun tarkoituksena on kertoa se asia, missä et tee kompromissia, esim. "Keittiössä pitää olla punainen tuoli." Ei tarvitse kertoilla laveasti, millaisia tuoleja sun keittiössä on tai onko niitä edes vaan kertoa oma asiasi, missä et tee kompromissia. En siis ole kiinnostunut, miten jollakulla ei ole tuoleja ollenkaan, tai joku ei käy sukuvierailuilla ollenkaan. 

Ai, en heti hoksannutkaan että sinulle pitää vielä erikseen kertoa että ketjussa ei ole kyse siitä mistä SINÄ olet kiinnostunut lukemaan. My bad, luulin että tämä asia on jokaiselle kristallin kirkkas, mutta ei näköjään.

En ota suihin.

En halua asua yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on tärkeää, että ruokavalio ja ruokailutottumukset menevät suunilleen yksiin. Itse olen vegaani ja lihaa syövä kumppani olisi ehdoton ei, onneksi oma mies on myös vegaani. Yhdessä samojen ruokien syöminen tuntuu tärkeältä hetkeltä ja yhdistää.

Ex-mies hurahteli kaiken maailman ketoiluihin ja pätkäpaastoon, eikä koskaan syönyt minun tai muidenkaan kanssa, eikä varsinkaan samoja ruokia. Silloin ajattelin että hyväksyn vaan, mutta oli se lopulta todella risovaa enkä enää haluaisi elää sellaisessa suhteessa, jossa niinkin arkiseen asiaan kuin ruokaan suhtaudutaan radikaalisti eri tavoilla.

Mulle riittää, että syödään vaan yhdessä, mutta ei todellakaan tarvitse syödä samaa ruokaa. 

Niin no, ei aina. Mutta pidemmän päälle oli tosi hanurista, että molemmat valmistivat omat ruokansa. Koskaan ei voitu ostaa ja valmistaa yhdessä jotain ateriaa ja syödä sitä pari päivää. Sai tehdä sinkun ruokaostoksia ja aterioita. Kamalaa oli etenkin exän arvostelu minun ruokia kohtaan, kun hänellä oli niin eri käsitys siitä, mikä on terveellistä ja hyvää.

Huomasin tosiaan että minulle on tärkeää, että ruoka on yhteistä ja siihen liittyvät arkiaskareet jaetaan. Ja ai että, kun aina välillä saa tulla kotiin niin että mies on tehnyt yhteisen aterian valmiiksi, mitä arjen luksusta!

Painin ihan saman ongelman kanssa. Itseäni on alkanut ärsyttää ihan hirveästi se, miten eri ruokailutottumukset meillä on miehen kanssa. Parisuhteen alkuvaiheessa joustin syömällä niitä ei niin mieluisia ruokia, mutta on oikeasti rankkaa syödä jatkuvasti ruokaa mistä saa tasan yhtä paljon nautintoa kuin pahvin järsimisestä. Olen tajunnut olevani ihan pohjattoman kateellinen naisille joiden miehet eivät ole nirsoja kaikelle uudelle yökkijöitä.

Niin että miesten pitäisi sopeutua naisen ruokavaloon?

Millä logiikalla "Haluan ehdottomasti kumppanin, jolla on samanlainen ruokailutottumukset kuin itselläni" tarkoittaa samaa kuin "miesten pitäisi sopeutua naisen ruokavalioon"? Eikös tää tyyppi just halunnut ettei kummankaan tartte sopeutua, vaan ruokavaliot sopisi alun alkaenkin yhteen 🤦

Vierailija kirjoitti:

En ota suihin.

Sama, enkä anaaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meitä nyt ei ollenkaan kiinnosta, mihin sukukokouksiin SINÄ menet tai et mene, vaan keskustelun aihe on se, mitä kompromisseja ei haluta tehdä.

Lisäksi noissa sukukokous-kokemuksissa oli kyse siitä, että jonkun puoliso on naama norsunveellä eikä osaa keskustella kenenkään kanssa. 

Kun kysymys on jo otsikossa, niin miten puusilmä pitää olla että et ymmärrä että jokainen kertoo OMALTA KOHDALTAAN että MISSÄ PIKKUASIOISSA EI SUOSTU TEKEMÄÄN KOMPROMISSEJA.

Eli juuri sitä kysytään missä HÄN, eli jokainen kirjoittaja OMALTA KOHDALTAAN ei niitä tee. Ymmärrätkö NYT?

Mites tuo sun oma ymmärtäminen? Ketjun tarkoituksena on kertoa se asia, missä et tee kompromissia, esim. "Keittiössä pitää olla punainen tuoli." Ei tarvitse kertoilla laveasti, millaisia tuoleja sun keittiössä on tai onko niitä edes vaan kertoa oma asiasi, missä et tee kompromissia. En siis ole kiinnostunut, miten jollakulla ei ole tuoleja ollenkaan, tai joku ei käy sukuvierailuilla ollenkaan. 

Ai, en heti hoksannutkaan että sinulle pitää vielä erikseen kertoa että ketjussa ei ole kyse siitä mistä SINÄ olet kiinnostunut lukemaan. My bad, luulin että tämä asia on jokaiselle kristallin kirkkas, mutta ei näköjään.

'Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?' on siis ketjun aihe ja olisi tietysti kiva, jos tosiaan saisi lukea juuri niistä pikkuasioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Onneksi on myös miehiä, jotka HALUAVAT ottaa kumppaninsa huomioon merkkipäivänä ja ilahduttaa tätä arkenakin välillä vaikka kukkakimpulla. 

Kyllä se joillain menee herneet syvälle nekkuliin, jos random-nettikirjoittelija toivoo kumppaniltaan asioita joihin ei itse pystyisi sopeutumaan.

Telkkarin edessä ei aterioida ja ruokapöydässä ei räplätä puhelinta.