Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

anaalipano

Tämä . Itse en voi sietää joten teen jo suhteen alussa selväksi että kakkonen on exit only .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.

Yäk. Onneksi emme pidä mieheni kanssa kumpikaan tuollaisista. Omat va vanhemmat ja sisarukset ovat läheisiä, mutta emme tapaa heitä juhlien merkeissä, vaan ihan arkisesti vaikka mökillä. On paljon mukavampaa mennä vaikka haravoimaan appivanhempien mökille porukalla kuin istua töröttää ykköset päällä jossain tunkkaisessa sisätilassa jonkun turhan asian takia.

Isot juhlat ovat asia erikseen, mutta turhat kissanristiäiset ovat onneksi jääneet koronan myötä kokonaan ja kaikki arvostavat enemmän arkista auttamista ja huolenpitoa. Sitä paitsi ne jotka meidät tuntevat, tietävät hyvinkin tarkkaan kuka olen, kenen kanssa olen naimisissa ja ketkä lapsemme ovat, ei meidän tarvitse edustaa enää ketään ja kävellä vierekkäin, että meidät tiedettäisiin pariskunnaksi. :D

Tässä on taas tärkeää että molemmat ovat asiasta samaa mieltä.

P.S. Meidän sukujuhlamme ovat kaukana pönötyksestä, pukukoodikin on hyvin vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vihkisormusta käytetään. Piste. Siinä vaiheessa, kun sormus alkaa "ahdistaa", niin avioliitto katsotaan päättyneeksi.

Kysyn mielenkiinnosta, kun itselleni on nyt keski-iässä tullut ongelmaksi se, että päivän mittaan sormiin saattaa tulla turvotusta, ja sen vuoksi sormusten käyttäminen ei oikein onnistu, että olisiko tällainenkin sinulle syy erota? Olen normaalipainoinen ja perusterve ja tuo turvotus ei muiden silmiin näy, mutta itselle se tuntuu inhottavalta ja voi olla vaikea ottaa sormuksia pois. Itsellä ei ole kyse vihkisormuksesta, vaan olen aiemmin käyttänyt muita sormuksia - ja siis todellakin harmittaa, kun en voi oman tyylini mukaisia sormuksia käyttää. Jos kumppanillasi olisi vastaavanlaista ongelmaa tai jos sormus vaikka aiheuttaisi ihottumaa, ottaisitko sen vuoksi eron? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Löytyy tuollaisia miehiä paljonkin, mutta sinä et ilmeisesti kuulu siihen joukkoon, joka huomioi puolisoaan.

Kuulun miehenä sellaiseen joukkoon, jolla huomiointi tapahtuu päivittäin ja puolin ja toisin arjen sanoina ja tekoina, ei päälleliimattuina ulkokultaisuuksina kolme kertaa vuodessa. Eikä varsinkaan "ns. edustustilaisuuksissa". 

Osalta pariskunnista onnistuu molemmat, sekä huomiointi arjessa että merkkipäivien muistaminen.

En luopuisi omasta sukunimestäni. En suostuisi hääjuhliin, pieniin enkä isoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Löytyy tuollaisia miehiä paljonkin, mutta sinä et ilmeisesti kuulu siihen joukkoon, joka huomioi puolisoaan.

Kuulun miehenä sellaiseen joukkoon, jolla huomiointi tapahtuu päivittäin ja puolin ja toisin arjen sanoina ja tekoina, ei päälleliimattuina ulkokultaisuuksina kolme kertaa vuodessa. Eikä varsinkaan "ns. edustustilaisuuksissa". 

Osalta pariskunnista onnistuu molemmat, sekä huomiointi arjessa että merkkipäivien muistaminen.

Näin on ja yleensä ne, jotka ei huomioi arjessa, ei huomioi myöskään merkkipäivinä. Toiset huomioonottava huomioi lähes aina sekä arjessa että merkkipäivinä. Ja mikäs sen mukavampaa, kun molemmat puolisot huomioi toisensa. Siitä syntyy hyvän kierre.

Minulla ei ole muuta vaatimusta kuin se, että telkkarissa tulee äänenvoimakkuuden olla aina parillisilla numeroilla. Eli volume säädetty esimerkiksi nroihin 16, 18 tai 20. Jos tämä ei sovi niin olen väärä eukko. Tämä ei ole miestäni haitannut ja tapa on jäänyt vuosien varrella myös hänelle.

T. Pientä ocd:tä pukkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?

Olen ollut mieheni kanssa kauan ja meillä on jo aikuiset lapsetkin, mutta ei meillä tuollaisia asioita juhlisteta. Tottakai olemme aina juhlineet lasten syntymäpäiviä, mutta jotkut ystävän- tai naistenpivät menevät ihan ohi, samoin joskus myös meidän aikuisten synttärit. Niin menee ohi myös hääpäivät, esimerkiksi 20 vuotishääpäinkin muistimme vasta kuukauden päästä itse päivästä ja asia vain nauratti.

Olemme ystävällisiä ja mukavia joka päivä ja muistamme toisiamme kivoilla sanoilla monta kertaa päivässä. Ostan miehelleni kaupasta sellaisia herkkuja, joista hän pitää, leivon silloin tällöin, koska hän pitää leipimuksistani, teen hyvää ruokaa ja muuta mukavaa arjessa. Mies taas saattaa pestä autoni kyselemättä ja hän tekee kaikkea muutakin mistä minä pidän ja arvostan. Meillä on hyvä onnellinen parisuhde, joka ei kaadu johinkin syntymäpäivän unohtamiseen. :)

Me ollaan miehnei kansa juhlistettu joka kuukauden viidettä päivää joa lähes kymmenen vuotta. Aloimme seurustelemaan 5.5. ja 5.6. vietimme 1kk seurustelupäivää :D Siitä jäi tavaksi joka kuun 5. päivä viettää yhteinen päivä/ilta, mahdollisuuksien mukaan toki, ja onniteltiin aina toisiamme miten oletkin jaksanut minua kaikki nämmä kuukaudet, sitten vuodet, jne. :D  Joka vuosipäikvää on myös haluttu viettää isommin, eli kerran vuoteen ainakin tulee käytyä mökillä, hotelliviikonloppua viettämässä jne. Mielestäni aivan ihana tapa, eikä millään muotoa poissulje sitä ettei pestäisi arjessa toisten autoja, pestäänhän me saunassa aina toistemme selätkin :)

Vähän jännää ajattelua tuo että jos muistaa toista syntymäpäivänä, niin sitten ei muista ikinä muulloin kuin vain sinä syntymäpäivänä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihkisormusta käytetään. Piste. Siinä vaiheessa, kun sormus alkaa "ahdistaa", niin avioliitto katsotaan päättyneeksi.

Kysyn mielenkiinnosta, kun itselleni on nyt keski-iässä tullut ongelmaksi se, että päivän mittaan sormiin saattaa tulla turvotusta, ja sen vuoksi sormusten käyttäminen ei oikein onnistu, että olisiko tällainenkin sinulle syy erota? Olen normaalipainoinen ja perusterve ja tuo turvotus ei muiden silmiin näy, mutta itselle se tuntuu inhottavalta ja voi olla vaikea ottaa sormuksia pois. Itsellä ei ole kyse vihkisormuksesta, vaan olen aiemmin käyttänyt muita sormuksia - ja siis todellakin harmittaa, kun en voi oman tyylini mukaisia sormuksia käyttää. Jos kumppanillasi olisi vastaavanlaista ongelmaa tai jos sormus vaikka aiheuttaisi ihottumaa, ottaisitko sen vuoksi eron? 

Joku oikea syy on tietysti asia erikseen, mutta jos syy on "en tykkää pitää" tai "ahdistaa", niin tekisin tästä omat tulkintani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Mietin kanssa, että mitäs toi beef & bj -päivän viettäminen, kansainvälinen miestenpäivä jne.

Tuo beef & bj-päivä on vastaisku sille, että jenkeissä miehet hemmottelevat naisiaan ystävänpäivänä. Täällä miehet harvoin edes muistavat ystävänpäivää joten ei ole tarvetta tuolle toisellekaan.

Jotenkin naurettavaa, että Suomessa jotkut huutelevat jenkkiläisen beef & bj -päivän perään. Koko asetelmahan on aivan älytön, että naiset saavat kukkia ja suklaata, ja miehet suuseksiä. Kuvastaa amerikkalaista arvomaailmaa, ja toisaalta amerikkalaista häveliäisyyttä myös, jos suuseksi on joku harvinaisuus, jota saa vain puolivitsinä(?) kehitettynä päivänä. Eiköhän Suomessa suuseksi ole puolin ja toisin aika oletusarvoinen asia, joten tuskin täällä sille on tarvetta. Suomessa myöskään ystävänpäivä ei ole ollut ikinä niin kaupallinen kuin monessa muussa maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Yleensä nainen aina huomioi ja muistaa kaiken, niiden miestenkin sukulaisten juhlat. Eli jos se ukko nyt pari kolme kertaa vuodessa vaivautuu ostamaan sen kukkapuskan, niin ei luulisi olevan niin ylivoimaista.

Mun ex-mies ei vaan ikinä saanut mitään aikaiseksi lahjojen suhteen, mutta sitten marttyyrina valitti viikkotolkulla kuinka vaikeaa mulle on ostaa lahjaa. Ja ei todellakaan ollut, olisi "kelvannut" ne kukat, suklaa, korut jne., mutta kun on laiska ja itsekäs uhriutuja, niin kaikki on ylivoimaista.

Itse ostin hänelle aina lahjat ja järjestin yllätyksiä vuosi toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihkisormusta käytetään. Piste. Siinä vaiheessa, kun sormus alkaa "ahdistaa", niin avioliitto katsotaan päättyneeksi.

Kysyn mielenkiinnosta, kun itselleni on nyt keski-iässä tullut ongelmaksi se, että päivän mittaan sormiin saattaa tulla turvotusta, ja sen vuoksi sormusten käyttäminen ei oikein onnistu, että olisiko tällainenkin sinulle syy erota? Olen normaalipainoinen ja perusterve ja tuo turvotus ei muiden silmiin näy, mutta itselle se tuntuu inhottavalta ja voi olla vaikea ottaa sormuksia pois. Itsellä ei ole kyse vihkisormuksesta, vaan olen aiemmin käyttänyt muita sormuksia - ja siis todellakin harmittaa, kun en voi oman tyylini mukaisia sormuksia käyttää. Jos kumppanillasi olisi vastaavanlaista ongelmaa tai jos sormus vaikka aiheuttaisi ihottumaa, ottaisitko sen vuoksi eron? 

Joku oikea syy on tietysti asia erikseen, mutta jos syy on "en tykkää pitää" tai "ahdistaa", niin tekisin tästä omat tulkintani.

Eikö kannattaisi keskustella enemmän ja jättää omien tulkintojen tekeminen vähemmälle? 

Vierailija kirjoitti:

Urheilun huudattaminen. Mua ei kiinnosta, joten en halua että mun koti saastutetaan moisella mölyllä.

Vielä se urheiluselostajan ääni menee, mutta jos mies on näitä, jotka jokaisessa jännässä pelitilanteessa itse päästävät kovaäänisen huudon tai karjuvat (usein vähintään 50 kertaa tunnissa), niin eihän sellaisen vieressä urheilua voi edes katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Mietin kanssa, että mitäs toi beef & bj -päivän viettäminen, kansainvälinen miestenpäivä jne.

Kyllä, kumpikin muistetaan. Tosin en osaa kokata oikeasti riittävän hyvää pihviä, niin beef & bj päivää juhlistetaan menemällä kunnon pihviravintolaan mun piikkiini. Saapahan mies pihvin kylkeen myös just siihen sopivat erikoisoluet. Bj-puoli sitten kotona, tosin sitä ei voi laskea meidän suhteessa miksikään erityiseksi, pari kertaa vuodessa tapahtuvaksi huomioinniksi. Mutta kyllähän se päivään kuuluu.

Aovan helvetin kuvottavaa verrata jotain kaunista elettä ystävänpäivänä seksuaaliseen tekoon. Ainoa miten nuo asiat olisivat rinnastettavissa toisiinsa olisi se että ystävänpäivän nimi muutettaisiin ravintolaillallinen ja kielihoito naiselle-päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin naimisiin 1995. Koskaan ei olla pidetty sormuksia. Miksi pitäisi? Jos mies laittaisi sen yht'äkkiä sormeen, tulee mieleen että kenet hänen pitää vakuuttaa että on naimisissa ja onko tuo sormus sitten muistutuksena hänelle itselleen ettei mene vieraisiin.

Miksi monella parilla jotka eivät käytä sormuksia on hirveä tarve tuoda asiaa esille somessa ja livenäkin? :D

Siksi että kaikki kuitenkin tietäisivät että naimisissa ollaan vaikkei sormuksia pidetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?

Olen ollut mieheni kanssa kauan ja meillä on jo aikuiset lapsetkin, mutta ei meillä tuollaisia asioita juhlisteta. Tottakai olemme aina juhlineet lasten syntymäpäiviä, mutta jotkut ystävän- tai naistenpivät menevät ihan ohi, samoin joskus myös meidän aikuisten synttärit. Niin menee ohi myös hääpäivät, esimerkiksi 20 vuotishääpäinkin muistimme vasta kuukauden päästä itse päivästä ja asia vain nauratti.

Olemme ystävällisiä ja mukavia joka päivä ja muistamme toisiamme kivoilla sanoilla monta kertaa päivässä. Ostan miehelleni kaupasta sellaisia herkkuja, joista hän pitää, leivon silloin tällöin, koska hän pitää leipimuksistani, teen hyvää ruokaa ja muuta mukavaa arjessa. Mies taas saattaa pestä autoni kyselemättä ja hän tekee kaikkea muutakin mistä minä pidän ja arvostan. Meillä on hyvä onnellinen parisuhde, joka ei kaadu johinkin syntymäpäivän unohtamiseen. :)

Se on upeaa että sulla on sulle itsellesi sopiva parisuhde.

Kuitenkin on hämmästyttävää että olet anonyymipalstalla tuomitsemassa sitä että joku muu haluaa asioita joista sinä et ole kiinnostunut.

Eikö olisi suunnilleen yhtä typerää se että tämä joku muu noudattaisi sun esimerkkiä mutta ei olisi onnellinen koska nuo hänelle tärkeät asiat jäisivät saamatta?

En koe, että minulle tärkeät asiat ovat pikkuasioita. Joten vaikea sanoa. Mistä tahansa asiasta voi aina joku sanoa, että se on pikkuasia, koska eri ihmisille ovat eri jutut tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Mietin kanssa, että mitäs toi beef & bj -päivän viettäminen, kansainvälinen miestenpäivä jne.

Kyllä, kumpikin muistetaan. Tosin en osaa kokata oikeasti riittävän hyvää pihviä, niin beef & bj päivää juhlistetaan menemällä kunnon pihviravintolaan mun piikkiini. Saapahan mies pihvin kylkeen myös just siihen sopivat erikoisoluet. Bj-puoli sitten kotona, tosin sitä ei voi laskea meidän suhteessa miksikään erityiseksi, pari kertaa vuodessa tapahtuvaksi huomioinniksi. Mutta kyllähän se päivään kuuluu.

Aovan helvetin kuvottavaa verrata jotain kaunista elettä ystävänpäivänä seksuaaliseen tekoon. Ainoa miten nuo asiat olisivat rinnastettavissa toisiinsa olisi se että ystävänpäivän nimi muutettaisiin ravintolaillallinen ja kielihoito naiselle-päiväksi.

Olen eri, mutta miksi seksi oman kumppanin kanssa (jonka kanssa oletettavasti ollaan vielä rakastuneita) ei olisi kaunis asia? Minusta suuseksi on paljon kauniimpi asia kuin se, että ostaa jonkun lahjan kaupasta. Että ei siinä suuseksissä minusta mitäämn kuvottavaa ole, joskin muista syistä tuo on mauton juttu ja kuvastaa lähinnä amerikkalaista ajattelutapaa (asenneongelmineen).

Merkkipäivien huomioiminen on noussut minulle oleelliseksi, koska niissä suhteissa, joissa minua ei huomioitu arjessa, merkkipäiviäni käytettiin lähinnä nöyryyttämisen välineenä. Esim. nuoruuden avomiehelläni ei sanojensa mukaan ollut koskaan rahaa ostaa minulle lahjaa syntymäpäivänäni (ei kyllä huomioinut millään ilmaisellakaan hemmottelulla), koska hänen veljellään oli syntymäpäivä paria päivää myöhemmin ja, joka vuosi kaikki rahat menivät hänen mukaansa veljen lahjaan.

Olisi vaikka edes kerrankin siivonnut ja pessyt pyykit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?

No eipä tulisi mielenkään määrätä minä päivinä pitää muistaa. Mitä iloa tuollaisesta käskyttämisestä on? Jos haluaa muistaa, niin muistaa vaikka joku arkipäivä muuten vaan eikä tiettyinä merkkipäivinä.