Lue keskustelun säännöt.
Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?
Vai onko sellaisia olemassa? Eli siis asioita, joiden ainakin oletat olevan useimmille muille vähäisiä ja ei-tärkeitä, mutta jotka ovat sinulle itsellesi ja elämässäsi sen verran isoja ja tärkeitä, että joustaminen ja kompromissien teko tuntuisi hyvin vaikealta, jos ei peräti mahdottomalta
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.
Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?
Olen ollut mieheni kanssa kauan ja meillä on jo aikuiset lapsetkin, mutta ei meillä tuollaisia asioita juhlisteta. Tottakai olemme aina juhlineet lasten syntymäpäiviä, mutta jotkut ystävän- tai naistenpivät menevät ihan ohi, samoin joskus myös meidän aikuisten synttärit. Niin menee ohi myös hääpäivät, esimerkiksi 20 vuotishääpäinkin muistimme vasta kuukauden päästä itse päivästä ja asia vain nauratti.
Olemme ystävällisiä ja mukavia joka päivä ja muistamme toisiamme kivoilla sanoilla monta kertaa päivässä. Ostan miehelleni kaupasta sellaisia herkkuja, joista hän pitää, leivon silloin tällöin, koska hän pitää leipimuksistani, teen hyvää ruokaa ja muuta mukavaa arjessa. Mies taas saattaa pestä autoni kyselemättä ja hän tekee kaikkea muutakin mistä minä pidän ja arvostan. Meillä on hyvä onnellinen parisuhde, joka ei kaadu johinkin syntymäpäivän unohtamiseen. :)
Tuohan toimii niin kauan kun molemmat ovat asiasta samoilla linjoilla. Jos toinen kokee vaikka synttäreiden juhlistamisen tärkeänä, on ikävää löytää itsensä tilanteesta jossa elämän tärkeintä henkilöä ei sen vertaa nappaa että toisi vaikka kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Toimiiko tämä kahteen suuntaan?
Mietin kanssa, että mitäs toi beef & bj -päivän viettäminen, kansainvälinen miestenpäivä jne.
Kyllä, kumpikin muistetaan. Tosin en osaa kokata oikeasti riittävän hyvää pihviä, niin beef & bj päivää juhlistetaan menemällä kunnon pihviravintolaan mun piikkiini. Saapahan mies pihvin kylkeen myös just siihen sopivat erikoisoluet. Bj-puoli sitten kotona, tosin sitä ei voi laskea meidän suhteessa miksikään erityiseksi, pari kertaa vuodessa tapahtuvaksi huomioinniksi. Mutta kyllähän se päivään kuuluu.
Uraan satsaaminen, lisäkoulutukset, osaamisen ylläpitäminen vapaa-ajalla.
Yksityisyyttä ja omaa tilaa kunnioitetaan puolin ja toisin.
Vaikeista asioista puhutaan niin pian kuin mahdollista, ja kunnioitetaan sitä, että toinen ottaa puheeksi myös ne - puolin ja toisin.
Mahdollinen mustasukkaisuus käsitellään aikuisella tavalla. Muistakin omista tunteista kannetaan vastuu itse.
Itsenäisyydestäni en ole valmis luopumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.
Huoli pois, on löytynyt! Nykyiselle miehelleni nuo tulevat luonnostaan eikä asiasta ole tarvinnut juurikaan edes keskustella, muutakuin että olen painottanut miten paljon arvostan hänen panostustaan ja miten tärkeitä nämä asiat mulle on. Mutta ylivoimaisesti suurimmalle osalle miehistähän nämä asiat on vaikeita, ja kyllä olen joutunut lopettamaan tapailuja koska romantiikan taso ja laatu ei ole ollut mulle riittävää.
"eikä asiasta ole tarvinnut juurikaan edes keskustella, muutakuin että olen painottanut"
Niinpä. Voin vain kuvitella, millaista tämä 'keskustelu' ja 'painottaminen' on ollut.
Mentiin naimisiin 1995. Koskaan ei olla pidetty sormuksia. Miksi pitäisi? Jos mies laittaisi sen yht'äkkiä sormeen, tulee mieleen että kenet hänen pitää vakuuttaa että on naimisissa ja onko tuo sormus sitten muistutuksena hänelle itselleen ettei mene vieraisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.
Huoli pois, on löytynyt! Nykyiselle miehelleni nuo tulevat luonnostaan eikä asiasta ole tarvinnut juurikaan edes keskustella, muutakuin että olen painottanut miten paljon arvostan hänen panostustaan ja miten tärkeitä nämä asiat mulle on. Mutta ylivoimaisesti suurimmalle osalle miehistähän nämä asiat on vaikeita, ja kyllä olen joutunut lopettamaan tapailuja koska romantiikan taso ja laatu ei ole ollut mulle riittävää.
"eikä asiasta ole tarvinnut juurikaan edes keskustella, muutakuin että olen painottanut"
Niinpä. Voin vain kuvitella, millaista tämä 'keskustelu' ja 'painottaminen' on ollut.
Ja jos olisi painottamatta, sanoisit siihen että on epäreilua olettaa että toinen tietää asian olevan tärkeä sanomatta siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mentiin naimisiin 1995. Koskaan ei olla pidetty sormuksia. Miksi pitäisi? Jos mies laittaisi sen yht'äkkiä sormeen, tulee mieleen että kenet hänen pitää vakuuttaa että on naimisissa ja onko tuo sormus sitten muistutuksena hänelle itselleen ettei mene vieraisiin.
Miksi monella parilla jotka eivät käytä sormuksia on hirveä tarve tuoda asiaa esille somessa ja livenäkin? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Yäk. Onneksi emme pidä mieheni kanssa kumpikaan tuollaisista. Omat va vanhemmat ja sisarukset ovat läheisiä, mutta emme tapaa heitä juhlien merkeissä, vaan ihan arkisesti vaikka mökillä. On paljon mukavampaa mennä vaikka haravoimaan appivanhempien mökille porukalla kuin istua töröttää ykköset päällä jossain tunkkaisessa sisätilassa jonkun turhan asian takia.
Isot juhlat ovat asia erikseen, mutta turhat kissanristiäiset ovat onneksi jääneet koronan myötä kokonaan ja kaikki arvostavat enemmän arkista auttamista ja huolenpitoa. Sitä paitsi ne jotka meidät tuntevat, tietävät hyvinkin tarkkaan kuka olen, kenen kanssa olen naimisissa ja ketkä lapsemme ovat, ei meidän tarvitse edustaa enää ketään ja kävellä vierekkäin, että meidät tiedettäisiin pariskunnaksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.
Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.
Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.
Löytyy tuollaisia miehiä paljonkin, mutta sinä et ilmeisesti kuulu siihen joukkoon, joka huomioi puolisoaan.
Kuulun miehenä sellaiseen joukkoon, jolla huomiointi tapahtuu päivittäin ja puolin ja toisin arjen sanoina ja tekoina, ei päälleliimattuina ulkokultaisuuksina kolme kertaa vuodessa. Eikä varsinkaan "ns. edustustilaisuuksissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mentiin naimisiin 1995. Koskaan ei olla pidetty sormuksia. Miksi pitäisi? Jos mies laittaisi sen yht'äkkiä sormeen, tulee mieleen että kenet hänen pitää vakuuttaa että on naimisissa ja onko tuo sormus sitten muistutuksena hänelle itselleen ettei mene vieraisiin.
Miksi monella parilla jotka eivät käytä sormuksia on hirveä tarve tuoda asiaa esille somessa ja livenäkin? :D
Vastasin kun kysyttiin. Senkin tampio!! Mene sinne koulutunnille takaisin! Please!
Vierailija kirjoitti:
Oma aika ja tila.
Siitä kun puhutaan että tarvitaan omaa aikaa ja tilaa, niin se tarkoittaa sitten OMAA. Jos tarkoitetaan kavereiden kanssa hummailua ilman puolisoa, ja uusien tuttavuuksien solmimista (yleensä vastakkaiseen sukupuoleen) niin ettei kumppani ole siinä häiritsemässä, niin se sanotaan suoraan, eikä puhuta OMASTA tilasta ja ajasta.
Mutta ei hätää, tästä ei tule kanssani ongelmaa, koskoa olen jo heti alussa hyvin suorasanainen asian tiimoilta. Ylipäätään minulle on tärkeää että käytetään täsmällistä kieltä, ja selvitetään käsillä oleva asia sillä tavalla perin pohjin että molemmat tietävät miten asia on, eikä jää mahdollisuutta että toinen "käsitti väärin". Tuo hipsuissa siksi että olen pollut suhyeessa jsosa tahallaan "sovittiin" asioita niin että myöhämmin naureskeltiin että en inä noin sanonut, sanoin EHKÄ. tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumppanille minun tietokonepelaaminen olisi ongelma ja siitä tulee mussutusta, niin se on samantien u-käännös ulos ovesta. Ja ne ketkä nyt alkavat vinkua että typerää istumista, aika moni asia on sellainen mitä tehdään istualtaan. Moni ihminen esim kutoo tai virkkaa ja aika moni myös tuijottaa televisiota päivästä toiseen. Tämä on minun tapa rentoutua. Nykyinen mies on myös pelaaja ja onkin meidän yhteinen juttu sekä yksi tapa viettää yhteistä aikaa, sekä myös meidän kavereiden kanssa.
Olen siis 30+ nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Mun ex kyllä lähti, mutta löytyi usein jostain nurkasta möllöttämästä jos ei löytynyt oikeanlaista juttuseuraa tai jutut eivät juuri sillä hetkellä kiinnostaneet häntä. Joskus häpesin kun hän ei yhtään osannut jutella vieraiden kanssa. Ja eiköhän joka juhlasta löydy edes yksi yksinäinen mies jonka kanssa vaihtaa pari sanaa.
Ja usein ku mulla oli kivaa, hän halusi kotiin. Joo, pari kertaa tää ihan ok, mutta kun alkoi tintua ettei tämän kanssa voi tai kannats lähteä mihinkään kun on heti naama pitkänä jos jutellaan jostain mihin hän ei heti voi osallistua.
Tuohon mainitsemaani mussuttamatta osallistumiseen kuuluu se, ettei juhlissa mökötetä ja olla heti lähdössä kotiin vaan niissä oikeasti vietetään aikaa ihmisten kanssa ja ollaan kaikin tavoin kohteliaita muille.
Juuri tätä meinasin, ettei riitä että raahautuu paikalle. Joskus mietin että mitenhän nykyajan nuoret, hehän näyttävät olevan tekemisissä vain juuri omien kavereiden kanssa. Siis eriytyvät omiin ryhmiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mentiin naimisiin 1995. Koskaan ei olla pidetty sormuksia. Miksi pitäisi? Jos mies laittaisi sen yht'äkkiä sormeen, tulee mieleen että kenet hänen pitää vakuuttaa että on naimisissa ja onko tuo sormus sitten muistutuksena hänelle itselleen ettei mene vieraisiin.
Miksi monella parilla jotka eivät käytä sormuksia on hirveä tarve tuoda asiaa esille somessa ja livenäkin? :D
Vastasin kun kysyttiin. Senkin tampio!! Mene sinne koulutunnille takaisin! Please!
Mihin kysymykseen tämä olikaan vastaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihkisormusta käytetään. Piste. Siinä vaiheessa, kun sormus alkaa "ahdistaa", niin avioliitto katsotaan päättyneeksi.
Hyi jotain sormuksia, rumia, epämukavia ylihintasia metallinpalasia. Turhakkeita.
Aivan niin. Mm. Hautakivetkin on aivan turhakkeita, joku kivi vaan.
Olen sanonut miehelleni, siskolleni ja ystävilleni, että en halua mitään hautakiveä, vaan tuhkat voi viskellä minne haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mentiin naimisiin 1995. Koskaan ei olla pidetty sormuksia. Miksi pitäisi? Jos mies laittaisi sen yht'äkkiä sormeen, tulee mieleen että kenet hänen pitää vakuuttaa että on naimisissa ja onko tuo sormus sitten muistutuksena hänelle itselleen ettei mene vieraisiin.
Miksi monella parilla jotka eivät käytä sormuksia on hirveä tarve tuoda asiaa esille somessa ja livenäkin? :D
Vastasin kun kysyttiin. Senkin tampio!! Mene sinne koulutunnille takaisin! Please!
Ei kukaan kysynyt pidätkö sinä miehesi kanssa sormuksia vai et.
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.
Hah, mulla täysin päinvastoin :D Kertaakaan en mene, eikä toisen tarvitse kanssani tulla mihinkään sukutapahtumaan johon itse ei halua tulla, eikä tässä asiassa saa koskaan painostaa toista. En lähde, on ihan riittävä, eikä toinen saa alkaa mussuttamaan siitä, eikä painostaa edes hienovaraisesti.
Aivan niin. Mm. Hautakivetkin on aivan turhakkeita, joku kivi vaan.