Yrittäjälle riitti kun työntekijät alkoivat uhkailemaan AY-liikkeellä - laittoi kerrasta koko porukan pihalle ja tekee nyt kaiken työn itse

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on työpaikalla yks hankala tapaus joka ei tee koskaan kunnolla töitä kun on aina lapset sitä ja lapaset tätä. Milloin sairaana, milloin synnyttää, milloin pitää hakea koulusta tai viedä mummolaan ja näiden takia joudutaan siirtämään työvuoroa, pitämään vapaita ja lähtemään aikaisemmin töistä. Työnantaja odottaa jo kuumeisesti irtisanomisperusteita höllennetään.

Lammas luovuttaa ilolla kaikki oikeutensa pois perusteella "mutku työpaikalla on tuo yksi..."

Yrittäjäonnistuja vatupassissa kirjoitti:

Suomessa on yrityksiä 343 909 kappaletta , näistä on mikroyrityksiä joissa työskentelee alle 10 työntekijää

319 815 kappaletta eli 93 % yrityksistä on kooltaan mikroyrityksiä. Mukana luvuissa ei ole maatalous, metsätalous, kalastus eikä kaivostoiminta. 90-luvun lamassa huomattiin , kun työttömyys räjähti käsiin, missä valtaosa työttömistä oli ollut töissä, juuri näissä pienissä yrityksissä jotka kaatuivat. Mentiin vientiteollisuuden ehdoilla , ja unohdettiin täysin pk- yritykset, ja loppu on historiaa. 90- luvun lamasta on jäänyt jotain hyvääkin, nimittäin yrittäjien , ja varsinkin pienten yritysten arvostus on noussut.

Olen työskennellyt yli 40 vuotta pk- yrityksissä, ja sen lisäksi auttanut suvun perheyrityksessä.

Perheyritys kasvoi 80-90 luvulla , ja niinpä myös minun työpanokseni tarvittiin siihen, ja jättäydyin pois päätyöstäni, joka oli noin 50 työntekijän yritys. Yrityksen työntekijöistä kaikki kuuluivat SAK :n liittoihin, jos joku ei kuulunut, hänet painostettiin kuulumaan. Työehtosopimukset alalla olivat jossain kohtaa hieman tulkinnanvaraiset, joten ymmärsin hyvin miksi työntekijät kuuluivat liittoon.

Suvussani on ammattiyhdistysaktiiveja, ja joskus joku heistä puuskahti, kuinka joka asiasta saadaan aikaiseksi istumalakko, jäänyt mieleeni esimerkiksi se, että kohta istutaan jo siitä , että työmaaruokalan aamupuurossa on liikaa tai liian vähän suolaa ! Sanoja oli pääluottamusmies ( vai pitäisikö sanoa henkilö näinä aikoina )

Myös perheyrityksessämme oli SAK:n kuuluvia työntekijöitä. Työnantajana kuuluimme oman alamme työnanantajaliittoon , joten oli luonnollista, että myös työntekijät kuuluivat ammattiliittoon. Liitoista huolimatta sovimme lähes kaikesta paikallisesti, kaikki sujui hienosti , työntekijät pysyivät talossa, ja työilmapiiri oli hyvä.

Pikkuhiljaa vuosien saatossa tuli koko ajan lisää velvoitteita ammattiliitoilta, ja verottajalta, joka myös siirsi näppärästi omia tehtäviään yrittäjien hoidettavaksi, kuten toisten yrittäjien verojenmaksun valvominen, ja lisäksi muita määräyksi ja lakeja useilta viranomaistahoilta, puhumattakaan EU -direktiiveistä.

Kaksi kertaa jouduimme ammattiliiton kanssa tekemisiin, erehdyimme palkkaamaan moniongelmaisen henkilön, ja huomasimme asian koeaikana, joten irtisanoimme työntekijän. Työntekijä haastoi meidät laittomasta irtisanomisesta, asia ei edennyt , koska näyttö oli vahva, ja asia päättyi jo alkuneuvottelussa meidän hyväksi.

Toinen kerta oli erittäin vaikea, työntekijä oli aivan loistava, koeaika ja pari vuotta meni hienosti, mutta sitten alkoi pitkä ja jatkuva saikuttaminen. Onneksemme työntekijä muutti toiselle paikkakunnalle, josta sai töitä. Kirjoitimme ylistävän työtodistuksen, joka oli paikallaan hänen ammattitaitonsa vuoksi.

Neuvottelimme työntekijöiden kanssa mitä tehdään jatkossa. Päädyimme ulkoistamaan asennustyöt, ja teimme toiminimellä työskentelevien asentajien kanssa sopimukset. Helpotus oli valtava, työt sujui, asiakkaat kehuivat, ja yhteistyö toimi. Eli asioilla on monta näkökulmaa miten yrittäjä toimii.

Rakennusalalla ja ehkä muillakin aloilla on suorastaan lähes mahdotonta saada kokoaikaisia, toistaiseksi voimassaolevia töitä  työntekijä-asemassa. Miksiköhän? Tätä ketjua lukiessa saattaa juolahtaa mieleen miksi. Jos osaat jotain ja teet sitä myös (et siis lusmua tai saikuta), niin on huomattavasti helpompaa saada töitä, jos työtään tarjoaa  toiminimiyrittäjänä tai vaikka oy-muotoisenakin. Tarjoa siis työpanostasi yrittäjänä (alihankkijana toiselle yrittäjälle) tai suoraan loppuasiakkaalle. Näin saat työsi tuloksen itsellesi, mutta vastaat toki itse myös omista loma-, eläke- ja sairauspoissaolojesi kuluista. Kaikki voittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kanssa alkava yritys ja mulle ei tule yhtään työntekijää. Mullakin ala sellainen, että kun teen yksin kotitoimisto riittää ja voin päättää itse määrän. Tämä ala on siitä erikoinen, että kysyntä on laman aikaan kovempaa kuin nousukaudella. Tuote edullinen tehdä ja edullinen kuluttajalle mutta sarjatuotannosta tulee tulot.

Sinun kaltaisiasi yrittäjiä Suomi tarvitsee enemmän!

Muistakaa, teidän ei ole mikään pakko työllistää. Työllistäminen vaatii osaamista ja tarvetta, on parempi, että sitä tekevät ne, joilta se onnistuu.

Suomi tarvitsee paljon enemmän fiksuja yksinyrittäjiä kuin väkipakolla työllistäjiä.

Jos pienyrittäjä  alkaa menestyä ja tulee kiusaus laajentaa palkkaamalla apua perheen ulkopuolelta, pitäisi kyllä miettiä 8 kertaa, mitä se työllisen palkkaaminen tuo tullessaan.  Osakkaaksi voisi kannattaa ottaa jonkun. Toki se palkkaaminenkin usein toimii, on myös hyviä työntekijöitä.

Tuttavani kauneusyrittäjä palkkasi siivoojan, aamuksi piti saada paikat puhtaiksi ja  hygienisiksi ennen hoidettavien  asiakkaiden tuloa. No nuori siivooja ei sitten tullut töihin kovin usein, kerrankin syynä poissaoloon oli, kun poikaystävällä oli kuumetta 38 astetta, niin piti jäädä hoitamaan.

Yrittäjä lopetti työsuhteen ja otti siivousfirmaan yhteyden- Homma alkoi toimia,

Niin? Tosiaan, ei ole pakko työllistää!

Tuon jutun on kirjoittanut Maajussille morsian Pauli Reinikainen.

Puoliso on yrittäjä, palkkalistoilla oli kymmenkunta miestä. Hermot meni eikä lyönyt leiville. Nyt hän käyttää vain toisia yrittäjiä alihankkijoina ja nukkuu yönsä hyvin. Samoin tekevät kaikki pienyrittäjät. Jostakinhan se kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suomessa on työmarkkinoilla jämähdetty Isäntä/renki ajatusmalliin. Kun muissa pohjoismaissa tuosta taloudelle vahingollisesta ajatusmallista  päästiin eroon jo 50-luvulla. Ei ole ihme että heillä menee taloudessa paremmin.

Joo, mutta Ruotsissa diskuteerataan yhdessä ja pidetään tuntien mittaisia jonninjoutavia palavereja. Minullahan meni siellä totaalisesti hermot: puolen tunnin kahvitauot ja höpötetään miten sinun kissa voi, miten äitisi voi, kuinka pitkä matka olikaan Suomeen mistä olet kotoisin jne. Tehdään nyt ne työt, mistä palkka maksetaan, noin teki mieli huutaa. Suomessa en ole missään niin tehotonta työtahtia nähnyt. Yleisesti jos kahvitauon pitää, se on 10 min. ja sitten töihin. Jos meillä on työpaikkakokous tunnin, niin Ruotsissa se on vähintään 4 tuntia jaarittelua

Laskutaito on yrittäjälle suositeltava taito. Palkkakustannukset otetaan huomioon laskutuksessa ja tarjouksissa joten ihmettelen kovasti ettei kyseinen yrittäjä ole kyennyt tekemään noita. Nuorisossa on todella hyviä työntekijöitä suurin osa joten turha sitä pärjäämättömyyttään on nuorten niskaan kaataa. Ihan hyvä että kyseinen yrittäjä jatkaa yksin koska eihän tuollaisen kannata muuta harkita. Kyseinen ala on muutenkin hyvin yksinyrittäjä voittoista koska urakat ja aliurakat on helpompi sopia ja tehdä itse.

Jos kaverilla tosiaan tulot putoavat noin paljon työntekijöiden palkkaamisesta ja toisaalta nousevat heistä luopumisella, se tarkoittaa että joko hän on maksanut itsestään eläkemaksuja aivan liian vähän tai sitten hänellä on ollut jotain vikaa töiden organisoimisessa. Ja jos pitäisi veikata, niin arvaan että kyse on ensinmainitusta. Tyel maksut ja muut lakisääteiset sivukulut ovat nimittäin sidottuja työntekijöiden palkkasummaan, sen sijaan oman eläkkeensä osalta yrittäjä voi itse hieman vaikuttaa siihen paljonko se on eli haluaako maksaa enemmän vai vähemmän. Moni yrittäjä maksaa minimieläkemaksua, sitten aikanaan harmitellaan kun oma eläke jää kovin ohueksi ja itseasiassa valtio (lausutaan veronmaksajat) joutuu vieläpä sponssaamaan yrittäjäeläkkeitä kun niissä kulut ja tuotot eivät ole tasapainossa.

SY on kyllä ihme järjestö kun se on innokkaasti ajamassa erilaisia periaatteellisia juttuja jopa silloinkin kun niistä on suomalaisille yrittäjille ihan oikeaa haittaa. Esimerkiksi tuo maksuaikojen rajoittaminen lakiteitse saattaa kuulostaa voitolta pienyrittäjille mutta mites sitten suu pannaan kun isot yritykset (esim EK:n jäsenyritykset) alkavat siirtää alihankintaa sellaisiin maihin missä ei moisia maksiuaikoja sääteleviä lakeja ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ay-liike on peikko, jonka mainitseminen koetaan uhkauksena työnantajalle, niin asenne työntekijöitä kohtaan ei voi olla kunnossa. Yhdessä työntekijöiden kanssa se yrittäjä yrityksen tuloksen luo, jos ei ole yksinyrittäjä.

Eiväthän nuo työntekijät tulosta tehneet. Yrittäjä sai yksin paremman tuloksen. Eikä tarvinnut enää huolehtia ay-liikkeellä pelottelusta...

Huonoa johtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Symppaan kyllä pienyrittäjä. Sitten on näitä työntekijöitä jotka saikuttaa jatkuvasti, ei huvita tulla töihin jos sataa, väsyttää, on krapula, pitäisi päästä festareille, on paha mieli, kissa kuoli jne.

Kaikki kulut kaatuu sen yrittäjän niskaan.

Ja sitä jatkuvaa VALITTAMISTA. Itse en ole yrittäjä, mutta isommassa firmassa pikkupomona. Meillä on tosi hyvät työolosuhteet (palkat, työtehtävät, resurssien riittävyys jne.), mutta voi jösses, raskainta on se ihmisten iänikuinen valitus! Kehityskeskustelukierros ja olet ihan puhki vain siitä passkan energian tulvasta! Eikö ihmiset ollenkaan ajattele, millaista ilmapiiriä itse levittävät ympäriinsä.

Ja ei, en ole kuspää esihenkilö, vaan hyvin pidetty. Tiimiläiset järkyttyivät, kun aion vetäytyä pois tehtävästä. Saavatpahan ehkä jonkun mulgumman tilalle, mutta eipä itse tarvitse enää olla valitusten passkakaivona (en tietenkään heille kertonut oikeaa syytä miksi jään pois).

Suomalaiset on kyllä valittajakansaa. Olin taannoin ryhmämatkalla eräällä lomasaarella, ja voi sielläkin sitä jatkuvaa valittamista.

Kusipäinen yrittäjä. Siinäpähän tekee itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan pidä ottaa liittoon kuuluvaa työntekijää. Jos ay-juristit alkavat uhkailla, pienyrittäjä on täysin puolustuskyvytön.

Mistäs sen tietää kuka kuuluu liittoon ja kuka ei?

Ei kaikilla mene liitonmaksut suoraan palkasta, sen voi myös itse maksaa.

Jos haluaa laatua, se maksaa. Myös työnantajalle. Oma ammattitaitoni on sen verran kova, että paskalla palkalla ja huonoilla eduilla en töihin lähde. Minulla on vara valita työpaikkani.

Ei tainnut olla yrittäjällä myynti ja katteet ihan kohdillaan. Hyvähän se on lesoilla nyt, että yksin teen ja tienaan, mites sitten kun tuleekin sairauksia? Mistä tulot? Miten pitää asiakkaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on vain yrittäjän näkökulma, ei työntekijöiden. Ilmeisesti kaikki ei ole ollut hyvin, kun työntekijät ovat joutuneet ottamaan puheeksi ammattiliiton? Ei tämä yrittäjäkään välttämättä ole ollut mikään täydellinen esimerkki loistavasta pomosta ja hyvästä työpaikasta.

Asioilla tuppaa olemaan aina kaksi puolta, en jotenkin jaksa uskoa että tässäkään on ollut kyseessä se, että työntekijät vain olivat niin surkeita ja herra yrittäjä täydellinen.

Itse olen myös yrittäjä ja työllistän neljä ihmistä. Jos haluaa toimia työnantajana, niin täytyy ymmärtää omat velvollisuudet.

Meillä oli firmassa 6 työntekijää ja syntyi riitaa siitä, miten vuosiloma määräytyy. Joku valitti AVIin ja sieltä tuli virkamies toteamaan, että työnantajan määritelmä oli oikea, mutta lomia ei ilmoitettu työntekijöille vähintään 2 vko ennen loman pitämistä, joten siitä noottia. Me olimme tottuneet siihen, että työnantajan kanssa sovittiin edellisellä viikolla, että nyt on minulle hyvä hetki jäädä lomalle ja sitten jäätiin, aina onnistui. Homma muuttui sitten niin, että lomat lyötiin lukkoon jo huhtikuussa, meni kaikki joustot kerralla. Jos ei auta ammattiliitto, niin kannattaa hakea oikeutta työsuojelun puolelta ja menettää nekin pienet edut, jotka aikaisemmin oli.[/quote

Jos ilmoitus pitää olla 2 viikkoa ennen ja teillä siirryttiin käytäntöön, että lyötiin lukkoon jo huhtikuussa niin kysehän on ihan puhtaasti siitä, että mulkku työnantaja halusi kostaa sen, että valitus tehtiin. Olettaen, että kaikki eivät pitäneet vuosilomia toukokuun puolivälistä alkaen.

Todennäköisesti jos firmassa olisi ollut luottamusmies, niin hän olisi ollut sujuvasti liittoon yhteydessä ja selvittänyt tuon vuosiloman määräytymisen oikean tulkinnan, jolloin tuokin asia olisi onnistunut ilman AVIn sotkemista asiaan.

Viikon varoajalla pitäisi tietää kesäloma? Ei oo ihme jos ay-toiminnalle tarvetta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan pidä ottaa liittoon kuuluvaa työntekijää. Jos ay-juristit alkavat uhkailla, pienyrittäjä on täysin puolustuskyvytön.

Mistäs sen tietää kuka kuuluu liittoon ja kuka ei?

Ei kaikilla mene liitonmaksut suoraan palkasta, sen voi myös itse maksaa.

Näin. Insinööriliitossa mm. kaikki tuntemani maksavat itse. Joillekin oli jopa täysin vieras ajatus että se jossain tilitetään suoraan palkasta kun tuli esille asia.

Usein ne takut johtuu siitä kun työnantaja ei halua maksaa työntekijälle kuuluvia lisiä tai ylityökorvauksia. Pienessä konepajassa koijari teetätti vuorotöitä 2 vuotta ilman iltavuorolisiä. Vasta käräjöinnin kautta maksoi takautuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Kusipäinen yrittäjä. Siinäpähän tekee itse.

Niin hän tekeekin ja nauttii työstään. Tosiasia kuitenkin on että työntekijän palkkaaminen on iso riski pienelle yrittäjälle, jos et usko niin kokeile palkata työntekijä.

Minä olen ensimmäiseltä ammatiltani parturi-kampaaja, josta jouduin allergisoitumisen seurauksena luopumaan. Hyvin yleisesti alalla on yrittäjä ja vuokratuolit. Jokainen tekee omaan pussiinsa. Toki myös työntekijöitä on, erityisesti ketjuilla.

Yrittäjänä oleminen oli suoraan sanottuna rankkaa. Tulin monesti kampaamolle klo 08-09, tein tuotetilauksia ja kirjallisia töitä ja usein oli asiakkaita klo 9-12. Ja yhtä usein oli myös taukoa asiakastyöstä esim. klo 12-14, ja sitten tuli taas asiakkaita klo 14-18. Väliajalla söin usein lounasta ja siivosin. Vanhat mummot ja papat halusi aamuaikoja, samoin vuorotyöläiset. Iltapäivällä alkoi tulla työssä käyvää väkeä ja myös lapsia ja nuoria.

Periaatteessa siihen kampaamoon on sidoksissa klo 8 tai klo 9 alkaen ja kotiin pääsee monesti kuuden jälkeen. Kerran viikossa olin noin kahdeksaan asti. Lauantaisin olin aina töissä, joka ikinen lauantai. Su-ma vapaalla. Jos laskee työhön sidoksissa olevia tunteja, ihan hullun hommaa. Kesälomaa pidin 2 viikkoa. Talvella joulun aikaan viikon tai pari. Se oli pakko, koska suomalaiselle naiselle pikkujoulut on semmoinen juhlan paikka, että hiukset on oltava tiptop ja sitten tehdään pitkää päivää koko joulukuu.

Työllä on vaikea rikastua. Vuokrat ja vedet maksaa, kirjanpitokulut, myytävät tuotteet, hiusvärit, permanenttiaineet, sakset, harjat, föönit, shampoot, viineistelytuotteet jne. Jos sairastut, olet silti töissä, koska kaikki poissaolot on omasta toimeentulosta pois. Lisäansioita tulee tuotemyynnistä, mutta toisaalta se sitoo rahaa ja jokainen myymättä jäävä tuote pienentää tuloa. Yksi asiakas ihmetteli, miten minulla maksaa shampoo 25 euroa ja jossain nettitukkukaupassa vain 20 euroa. Niin, mietipä sitä.

Toisaalta työ myös joustaa. Kun omalla tyttärellä oli soittoharrastus kerran viikossa, pystyin häntä siellä käyttämään kesken töiden. En enää muista, moneltako se soittotunti oli, ehkä klo 15-16. Keskellä päivää pystyi viemään rahaa pankkiin ja joskus kävin ruokakaupassa ja vein ostokset kotiin, jos oli vaikka 1,5 tunnin tauko. Kukaan ei kuitenkaan kuole, vaikkei kampaamo olisi joka hetki auki. Toisaalta hääkampauksia saattoi alkaa tehdä lauantaisin vaikka klo 06 alkaen, jos oli tarve. Niistä päivistä tulee hyvät tuotot, ilman muuta kampaustyö on tekijälleen edullisempaa kuin työ, johon tarvitaan vaikka hiusväriaineita. Vaikka kuluisi kuinka paljon lakkaa ja pinnejä, tuotto on hääkampauksissa hyvä suhteessa käytettyyn aikaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaha, ei tainnut tuolla yrittelijällä riittää liikevaihto eli raha työntekijöiden palkkaamiseen? Vaikuttaa vähän siltä, että ammattiyhdistystä käytetään tekosyynä - todellinen syy on se, että rahaa ei ole:

"Viimeisen 26 vuoden yrittäjäuran aikana Okkosen ilmanvaihtoalan yrityksellä Itä-Suomen ilmamestarit Oy:llä on ollut enimmillään viisi työntekijää. Vuoden 2020 alusta alkaen yrittäjä on tehnyt kaiken itse.

Työnantajana Okkosen yritys teki isompaa liikevaihtoa, mutta työvoimakulut veivät tuloksesta leijonanosan.

– Käytännössä liikevaihdon nostaminen ei kannattanut. Yrityksen työntekijämaksut alkoivat näytellä liian suurta osaa. Työeläkemaksut, työttömyysvakuutusmaksut, lomarahat ja niiden päälle sairauslomat, Okkonen listaa.

– Taloudellinen hyöty suli siinä."

tottahan tuo on, että on henkilöstön vähentyessä kääntynyt tappiollisesta kannattavaksi. 2019 vielä 3 työntekijää ja miinusmerkkinen tulos, nyt yksinyrittäjänä lähelle 10% tulos. Liikevaihto ollut 3lla henkilöllä 173'000 ja kun tuollaisen yrityksen kulurakenne on palkkakulut ja huoltoautot & kilometrit niin periaatteessa pitäisi yltää plussalle. Mutta ei kestä kyllä mitään pitkiä saikkuja tai esim loukkaantumista niin ollaan alle kannattavuuden.

Mitä nyt on piilottanut liikevaihtonsa viime vuosina ja tulos pysynyt samana viiden tonnin tietämillä. Jutussa taitaa olla vähän omaa lisää.