En ole saanut säästettyä lapselle yhtään rahaa

En tiedä vielä onko ollut hyvä vai huono asia, että olemme mieheni kanssa säästäneet lapsillemme heidän syntymästään asti säästötilille, rahastoon ja parin viimeisen vuoden aikana osakesäästötilille. Ainakin esikoisen ajokortti maksettiin hänen säästötililtään. Olen ollut näinä vuosina vuoroin aika pienituloinen, osittaisella hoitovapaalla, välillä opiskelijana, työttömänä ja muutamia vuosia kotihoidontuella.

Esikoisella oli täysi-ikäistyttyään säästöjä noin 13000 e sekä säästöistä maksettu ajokortti. Olemme tähdentäneet hänelle sitä, että säästöt voivat huveta hetkessä, jos hankkii jotakin isompaa tai tuhlaa rahaa jatkuvasti esim. ravintoloissa syömiseen.

Ollaan puolison kanssa molemmat säästäväisiä. Tavattiin opiskeluaikana. Molemmat säästimme jo opiskeluaikana pienistä tuloistamme aina jotakin (tein itse tuntituurauksia asiakaspalvelussa ja puoliso vartijan hommia osa-aikaisena). Ymmärrän kyllä taloudellista ahdinkoa mutta sitten joiltain osin en. Säästöjen ja säästäväisyyden ansiosta ollaan hankittu omakotitalo ja sijoituksia vaikkei olla isotuloisia. Toki hyvää onnea on ollut mukana, ei ole ollut esim. sairauksia tai sen tyyppisiä vastoinkäymisiä.

Nykyään ollaan ihan ok-tuloisia, ei isotuloisia, mulla perus hieman alle 3 t kk palkka. Säästöjen ja vaatimattomien elintapojen ansiosta voitiin pitää lapsi 3 vuotiaaksi kotihoidossa eikä tarvinut ottaa lyhennysvapaita esim.

Verrattuna vaikkapa samanlaisista taloudellisista lähtökohdista ponnistaneeseen sisarukseeni, jonka kaikki raha menee mikä tulee (nuorena käytti kaikki rahat mm. matkusteluun, hiustenpidennyksiin, keikoilla käymiseen ja vastaaviin), on mulla paljon enemmän säästöjä ja taloudellisesti turvatumpaa.

Se toki sitten on makuasia kumman arvottaa korkeammalle, olenko minä jäänyt paitsi jostain kun en lähtenyt kuukaudeksi Thaimaahan joogaamaan? Toisaalta olen tehnyt paljon hienoja juttuja pienemmällä budjetilla ja tykkään kyllä nauttia elämästä (ravintolat ja kahvilat jne). 

Tähän liittyen säästämme myös lapselle rahaa osakesäästötilille, ei paljon, mutta jonkun verran joka kuukausi ja on pyydetty sinne laittamaan, jos isovanhemmat haluaa muistaa rahalla lasta. Yhdessä lapsen kanssa keskustellaan ihan tavallisesti rahasta ja mitä asiat maksaa ja miten rahaa kannattaa käyttää. Toivottavasti hänestä tulee järkevä rahankäyttäjä, mutta takuitahan ei siitä ole.

Pitkä selitys, mutta joskus kyllästyttää kun ihmiset, jotka saavat kuitenkin palkkaa, eivät saa mitään säästöön. Monessa kohtaa kyseessä on kyllä ihan aidosti valinta, itsellä ei tosiaan suuri palkka ole, mutta aina siitä jotain jää säästöön. Nyt en puhu todella pienipalkkaisista, vaan ihan normituloisista kuten vaikka varhaiskasvatuksen opettajat / opettajat / sairaanhoitajat (ja nyt en puhu työoloista, ainoastaan käteen jäävästä palkasta). Emme asu Helsingissä vaan kehyskunnassa, josta pendelöidään Helsinkiin töihin. Asuinpaikka on kyllä myös valintakysymys ja vaihtoehtoja on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan puolison kanssa molemmat säästäväisiä. Tavattiin opiskeluaikana. Molemmat säästimme jo opiskeluaikana pienistä tuloistamme aina jotakin (tein itse tuntituurauksia asiakaspalvelussa ja puoliso vartijan hommia osa-aikaisena). Ymmärrän kyllä taloudellista ahdinkoa mutta sitten joiltain osin en. Säästöjen ja säästäväisyyden ansiosta ollaan hankittu omakotitalo ja sijoituksia vaikkei olla isotuloisia. Toki hyvää onnea on ollut mukana, ei ole ollut esim. sairauksia tai sen tyyppisiä vastoinkäymisiä.

Nykyään ollaan ihan ok-tuloisia, ei isotuloisia, mulla perus hieman alle 3 t kk palkka. Säästöjen ja vaatimattomien elintapojen ansiosta voitiin pitää lapsi 3 vuotiaaksi kotihoidossa eikä tarvinut ottaa lyhennysvapaita esim.

Verrattuna vaikkapa samanlaisista taloudellisista lähtökohdista ponnistaneeseen sisarukseeni, jonka kaikki raha menee mikä tulee (nuorena käytti kaikki rahat mm. matkusteluun, hiustenpidennyksiin, keikoilla käymiseen ja vastaaviin), on mulla paljon enemmän säästöjä ja taloudellisesti turvatumpaa.

Se toki sitten on makuasia kumman arvottaa korkeammalle, olenko minä jäänyt paitsi jostain kun en lähtenyt kuukaudeksi Thaimaahan joogaamaan? Toisaalta olen tehnyt paljon hienoja juttuja pienemmällä budjetilla ja tykkään kyllä nauttia elämästä (ravintolat ja kahvilat jne). 

Tähän liittyen säästämme myös lapselle rahaa osakesäästötilille, ei paljon, mutta jonkun verran joka kuukausi ja on pyydetty sinne laittamaan, jos isovanhemmat haluaa muistaa rahalla lasta. Yhdessä lapsen kanssa keskustellaan ihan tavallisesti rahasta ja mitä asiat maksaa ja miten rahaa kannattaa käyttää. Toivottavasti hänestä tulee järkevä rahankäyttäjä, mutta takuitahan ei siitä ole.

Pitkä selitys, mutta joskus kyllästyttää kun ihmiset, jotka saavat kuitenkin palkkaa, eivät saa mitään säästöön. Monessa kohtaa kyseessä on kyllä ihan aidosti valinta, itsellä ei tosiaan suuri palkka ole, mutta aina siitä jotain jää säästöön. Nyt en puhu todella pienipalkkaisista, vaan ihan normituloisista kuten vaikka varhaiskasvatuksen opettajat / opettajat / sairaanhoitajat (ja nyt en puhu työoloista, ainoastaan käteen jäävästä palkasta). Emme asu Helsingissä vaan kehyskunnassa, josta pendelöidään Helsinkiin töihin. Asuinpaikka on kyllä myös valintakysymys ja vaihtoehtoja on olemassa.

Meillä on koko perheen nettotulot reippaasti alle 3000€/kk eipä siinä kauheasti säästellä.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan puolison kanssa molemmat säästäväisiä. Tavattiin opiskeluaikana. Molemmat säästimme jo opiskeluaikana pienistä tuloistamme aina jotakin (tein itse tuntituurauksia asiakaspalvelussa ja puoliso vartijan hommia osa-aikaisena). Ymmärrän kyllä taloudellista ahdinkoa mutta sitten joiltain osin en. Säästöjen ja säästäväisyyden ansiosta ollaan hankittu omakotitalo ja sijoituksia vaikkei olla isotuloisia. Toki hyvää onnea on ollut mukana, ei ole ollut esim. sairauksia tai sen tyyppisiä vastoinkäymisiä.

Nykyään ollaan ihan ok-tuloisia, ei isotuloisia, mulla perus hieman alle 3 t kk palkka. Säästöjen ja vaatimattomien elintapojen ansiosta voitiin pitää lapsi 3 vuotiaaksi kotihoidossa eikä tarvinut ottaa lyhennysvapaita esim.

Verrattuna vaikkapa samanlaisista taloudellisista lähtökohdista ponnistaneeseen sisarukseeni, jonka kaikki raha menee mikä tulee (nuorena käytti kaikki rahat mm. matkusteluun, hiustenpidennyksiin, keikoilla käymiseen ja vastaaviin), on mulla paljon enemmän säästöjä ja taloudellisesti turvatumpaa.

Se toki sitten on makuasia kumman arvottaa korkeammalle, olenko minä jäänyt paitsi jostain kun en lähtenyt kuukaudeksi Thaimaahan joogaamaan? Toisaalta olen tehnyt paljon hienoja juttuja pienemmällä budjetilla ja tykkään kyllä nauttia elämästä (ravintolat ja kahvilat jne). 

Tähän liittyen säästämme myös lapselle rahaa osakesäästötilille, ei paljon, mutta jonkun verran joka kuukausi ja on pyydetty sinne laittamaan, jos isovanhemmat haluaa muistaa rahalla lasta. Yhdessä lapsen kanssa keskustellaan ihan tavallisesti rahasta ja mitä asiat maksaa ja miten rahaa kannattaa käyttää. Toivottavasti hänestä tulee järkevä rahankäyttäjä, mutta takuitahan ei siitä ole.

Pitkä selitys, mutta joskus kyllästyttää kun ihmiset, jotka saavat kuitenkin palkkaa, eivät saa mitään säästöön. Monessa kohtaa kyseessä on kyllä ihan aidosti valinta, itsellä ei tosiaan suuri palkka ole, mutta aina siitä jotain jää säästöön. Nyt en puhu todella pienipalkkaisista, vaan ihan normituloisista kuten vaikka varhaiskasvatuksen opettajat / opettajat / sairaanhoitajat (ja nyt en puhu työoloista, ainoastaan käteen jäävästä palkasta). Emme asu Helsingissä vaan kehyskunnassa, josta pendelöidään Helsinkiin töihin. Asuinpaikka on kyllä myös valintakysymys ja vaihtoehtoja on olemassa.

Meillä on koko perheen nettotulot reippaasti alle 3000€/kk eipä siinä kauheasti säästellä.ap

Kolmehenkinen perhe? Varmasti saa kun elää säästäväisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan puolison kanssa molemmat säästäväisiä. Tavattiin opiskeluaikana. Molemmat säästimme jo opiskeluaikana pienistä tuloistamme aina jotakin (tein itse tuntituurauksia asiakaspalvelussa ja puoliso vartijan hommia osa-aikaisena). Ymmärrän kyllä taloudellista ahdinkoa mutta sitten joiltain osin en. Säästöjen ja säästäväisyyden ansiosta ollaan hankittu omakotitalo ja sijoituksia vaikkei olla isotuloisia. Toki hyvää onnea on ollut mukana, ei ole ollut esim. sairauksia tai sen tyyppisiä vastoinkäymisiä.

Nykyään ollaan ihan ok-tuloisia, ei isotuloisia, mulla perus hieman alle 3 t kk palkka. Säästöjen ja vaatimattomien elintapojen ansiosta voitiin pitää lapsi 3 vuotiaaksi kotihoidossa eikä tarvinut ottaa lyhennysvapaita esim.

Verrattuna vaikkapa samanlaisista taloudellisista lähtökohdista ponnistaneeseen sisarukseeni, jonka kaikki raha menee mikä tulee (nuorena käytti kaikki rahat mm. matkusteluun, hiustenpidennyksiin, keikoilla käymiseen ja vastaaviin), on mulla paljon enemmän säästöjä ja taloudellisesti turvatumpaa.

Se toki sitten on makuasia kumman arvottaa korkeammalle, olenko minä jäänyt paitsi jostain kun en lähtenyt kuukaudeksi Thaimaahan joogaamaan? Toisaalta olen tehnyt paljon hienoja juttuja pienemmällä budjetilla ja tykkään kyllä nauttia elämästä (ravintolat ja kahvilat jne). 

Tähän liittyen säästämme myös lapselle rahaa osakesäästötilille, ei paljon, mutta jonkun verran joka kuukausi ja on pyydetty sinne laittamaan, jos isovanhemmat haluaa muistaa rahalla lasta. Yhdessä lapsen kanssa keskustellaan ihan tavallisesti rahasta ja mitä asiat maksaa ja miten rahaa kannattaa käyttää. Toivottavasti hänestä tulee järkevä rahankäyttäjä, mutta takuitahan ei siitä ole.

Pitkä selitys, mutta joskus kyllästyttää kun ihmiset, jotka saavat kuitenkin palkkaa, eivät saa mitään säästöön. Monessa kohtaa kyseessä on kyllä ihan aidosti valinta, itsellä ei tosiaan suuri palkka ole, mutta aina siitä jotain jää säästöön. Nyt en puhu todella pienipalkkaisista, vaan ihan normituloisista kuten vaikka varhaiskasvatuksen opettajat / opettajat / sairaanhoitajat (ja nyt en puhu työoloista, ainoastaan käteen jäävästä palkasta). Emme asu Helsingissä vaan kehyskunnassa, josta pendelöidään Helsinkiin töihin. Asuinpaikka on kyllä myös valintakysymys ja vaihtoehtoja on olemassa.

Meillä on koko perheen nettotulot reippaasti alle 3000€/kk eipä siinä kauheasti säästellä.ap

Kolmehenkinen perhe? Varmasti saa kun elää säästäväisesti.

Niin.

Se on aivan normaalia pienituloisille. Lapsilisät menevät päivittäiseen elämään niinkuin kuuluukin. Ainoastaan rikkailla ne menevät lasten tilille eikä se ole lapsilisien tarkoitus. Sossussakin ne otetaan tuloina huomioon eikä säästöinä.

Älä soimaa itseäsi. Tärkeintä on se motå henkisesti annan lapsellesi. Kerro että rakastat. Tue, kuuntele. Illat ovat tärkeitä, joka ilta katso että lapsesi menee hyvillä mielin nukkumaan ja aamulla herää hyvään mieleen.

Ei lapsille kannata rahaa säästää, lahjaveroa joutuu vaan maksamaan, jos menee yli määrätyn rajan. Jos on irtorahaa, jota haluaa laittaa lasten tulevaisuuden varalle, kannattaa valita muita tapoja sukanvarteen säästämisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koko perheen nettotulot reippaasti alle 3000€/kk eipä siinä kauheasti säästellä.ap

Tähän tarvitsisi vähän kontekstia. Mitä on reippaasti alle 3t? Eli käteen jää tuo alle 3 t koko perheelle käytettäväksi? Sisältääkö se asumistuen (vai asutteko omassa), lapsilisät, yh-korotukset jos olet yksinhuoltaja, yhden vai kahden henkilön palkan (kokoaikainen vai osa-aikainen)? Tuo summa sinänsä ei siis kerro vielä mitään.

Meidän perheen nettotulot ovat n. 4 t e ja sillä rahalla sijoitetaan itselle ja lapselle, lyhennetään omakotitalon lainaa ja matkustellaan. Moni tämän verran tienaava kitisee ettei mihinkään ole varaa. Sitä ihmettelen.