Kirjailijoita huolettaa nyt se että he eivät saa siitä rahaa jos joku myy jo kertaalleen ostetun kirjan uudelleen

Joskus haluan saada täysin uuden kappaleen kirjasta, tunnustelen kirjakaupassa ettei nidettä ole avattu kokonaan. Ovat sen verran hintavia, että jos panostan kalliin hinnan verran, haluan hajuttoman ja räpläämättömän. Kirppari/kiekkä/kirjastokirjoissa on välillä koko ruokalista sivuilla, pölisee lemmikinkarvat, rantahiekka tai home, kirja haisee pahalta. Surullista huomata kuinka kirjoja fyysisinä esineinä kohdellaan uskomattoman huonosti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.

Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?

Mielestäni emme tarvitse minkään marginaalijoukon tuottamaa kulttuuria, joka olisi jotenkin muka parempaa. Maksakoot itse spermaa tehosekottimessa taiteensa tai myykööt sen sitten markkinahintaan. Kansan kuttuuria pitää suojella, koska se kuvaa sitä millaisia suomalaiset isossa kuvassa ovat.

Eli Kiira Korven julkaisut kuvastavat sitä, mitä me suomalaiset ovat, mutta kaunokirjallisuus on turhaa, niinkö?

Kirjallisuuden tai taiteen tarkoitus ei suinkaan ole kuvata sitä, mitä suomalaiset ovat isossa kuvassa. Kommentistasi huomaa, että et taida kovin paljon taidetta ja kulttuuria harrastaa. Taide ei ole mitään enemmistön dokumentointia tai taltiointia. Taiteen tehtävä on haastaa, uudistaa, antaa näkökulmia, pohtia, olla osa dialogia - se saa olla miellyttävää tai se saa olla häiritsevää.

Aiemmin ketjussa mainittiin tekoälyn kirjoittamat "kirjat". Oikeastaan tuo sinun määritelmäsi kuvastaisi enemmän sitä - nimenomaan tekoälyn suoltama teksti kuvastaa sitä, mitä ihmiset "isossa kuvassa" ovat. Taide on (onneksi) paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?

Kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennusmestari kirjoitti:

Miksi kirjailijan pitäisi olla erityisasemassa muihin tuottajiin verrattuna? Jos minä rakennan talon ja myyn sen jollekin, saan siitä rahaa. Pitisikö minun päästä uudelleen osingoille, jos ostaja myy talon eteen päin?

Tässä skenaariossa se menisi sitten niin, että rakennat sen talon jollekin firmalle, mahdollisesti omalla ajallasi jos olet uudehko tekijä, ja saat palkkaa ehkä noin 10% siitä myynnistä. Tämän jälkeen firma ostaa ostaa jossain vaiheessa talon taas itselleen hyvin minimaalisella summalla ja myy uudestaan voitolla ja tässä vaiheessa sinä et saa mitään.

On tosi hienoa että myydään käytettyinä, mutta siinä ei saisi kirjakaupat hyötyä yksin taloudellisesti ja se ei saisi ennestään huonontaa kirjailijoiden tuloja.

Suomi on pieni kieli, ja olisi harmillista jos kirjallisuus kuihtuisi.

Suomalaisen kirjailijoiden pitäisi keskittyä enemmän tuottamaan asiakkaille meidän kulttuuriin sopivaa viihdettä. Tuo voisi myydäkin.

Viihdettäkin kirjoitetaan paljon. On ihan hyvä, että on erilaista ja monimuotoista kirjallisuutta. Myös sitä marginaalikirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.

Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?

Mielestäni emme tarvitse minkään marginaalijoukon tuottamaa kulttuuria, joka olisi jotenkin muka parempaa. Maksakoot itse spermaa tehosekottimessa taiteensa tai myykööt sen sitten markkinahintaan. Kansan kuttuuria pitää suojella, koska se kuvaa sitä millaisia suomalaiset isossa kuvassa ovat.

 

Eli Kiira Korven julkaisut kuvastavat sitä, mitä me suomalaiset ovat, mutta kaunokirjallisuus on turhaa, niinkö?

Kirjallisuuden tai taiteen tarkoitus ei suinkaan ole kuvata sitä, mitä suomalaiset ovat isossa kuvassa. Kommentistasi huomaa, että et taida kovin paljon taidetta ja kulttuuria harrastaa. Taide ei ole mitään enemmistön dokumentointia tai taltiointia. Taiteen tehtävä on haastaa, uudistaa, antaa näkökulmia, pohtia, olla osa dialogia - se saa olla miellyttävää tai se saa olla häiritsevää.

Aiemmin ketjussa mainittiin tekoälyn kirjoittamat "kirjat". Oikeastaan tuo sinun määritelmäsi kuvastaisi enemmän sitä - nimenomaan tekoälyn suoltama teksti kuvastaa sitä, mitä ihmiset "isossa kuvassa" ovat. Taide on (onneksi) paljon enemmän.

Ikävä kyllä taiteilijat eivät ole niin fiksuja kuin kuvittelevat. Heidän haastamisensa on keskimäärin yksinkertaista räksytystä tai tarkoituksellista kauhistelun aiheuttamista. 

Mikäli taiteilijat tekevät niin pysäyttäviä ja koskettavia teoksia että ihmiset innostuvat niistä, on noilla myös rahallinen arvo. Mikäli taide ei kiinnosta, ei sillä ole tarpeeksi arvoa ja kannanotosta tulee harrastelijan puhinaa ja kiukkuilua.

Eli julkisesti ei tarvitse tukea taidetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?

Kyllä

Eli onko sinusta Kiira Korven julkaisut hienompaa taidetta kuin varsinaisten kirjailijoiden teokset? Nehän myivät todella paljon. Onko Kiira Korpi mielestäsi ammattimaisempi taiteilija kuin huonommin myyvä kirjailija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.

Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?

Mielestäni emme tarvitse minkään marginaalijoukon tuottamaa kulttuuria, joka olisi jotenkin muka parempaa. Maksakoot itse spermaa tehosekottimessa taiteensa tai myykööt sen sitten markkinahintaan. Kansan kuttuuria pitää suojella, koska se kuvaa sitä millaisia suomalaiset isossa kuvassa ovat.

 

Eli Kiira Korven julkaisut kuvastavat sitä, mitä me suomalaiset ovat, mutta kaunokirjallisuus on turhaa, niinkö?

Kirjallisuuden tai taiteen tarkoitus ei suinkaan ole kuvata sitä, mitä suomalaiset ovat isossa kuvassa. Kommentistasi huomaa, että et taida kovin paljon taidetta ja kulttuuria harrastaa. Taide ei ole mitään enemmistön dokumentointia tai taltiointia. Taiteen tehtävä on haastaa, uudistaa, antaa näkökulmia, pohtia, olla osa dialogia - se saa olla miellyttävää tai se saa olla häiritsevää.

Aiemmin ketjussa mainittiin tekoälyn kirjoittamat "kirjat". Oikeastaan tuo sinun määritelmäsi kuvastaisi enemmän sitä - nimenomaan tekoälyn suoltama teksti kuvastaa sitä, mitä ihmiset "isossa kuvassa" ovat. Taide on (onneksi) paljon enemmän.

Ikävä kyllä taiteilijat eivät ole niin fiksuja kuin kuvittelevat. Heidän haastamisensa on keskimäärin yksinkertaista räksytystä tai tarkoituksellista kauhistelun aiheuttamista. 

Mikäli taiteilijat tekevät niin pysäyttäviä ja koskettavia teoksia että ihmiset innostuvat niistä, on noilla myös rahallinen arvo. Mikäli taide ei kiinnosta, ei sillä ole tarpeeksi arvoa ja kannanotosta tulee harrastelijan puhinaa ja kiukkuilua.

Eli julkisesti ei tarvitse tukea taidetta.

No jos mielestäsi raha on ainoa, millä on arvoa, niin sitten se on sinun mielestäsi noin - taiteen ja kirjallisuudenkin kohdalla. Näetkö yleensä elämässä mitään muita arvoja kuin rahallisen arvon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?

Kyllä

Eli onko sinusta Kiira Korven julkaisut hienompaa taidetta kuin varsinaisten kirjailijoiden teokset? Nehän myivät todella paljon. Onko Kiira Korpi mielestäsi ammattimaisempi taiteilija kuin huonommin myyvä kirjailija?

Kiira Korpi on huono esimerkki siinä että hän myy omalla brändillä ja kannanotoillaan vaikka mitä roskaa. Ota mukaan mielummin hyvin toimeentuleva kirjailija, joka ei myy henkilöbrändillä, vaan on luonut maineensa kirjoittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.

Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?

Mielestäni emme tarvitse minkään marginaalijoukon tuottamaa kulttuuria, joka olisi jotenkin muka parempaa. Maksakoot itse spermaa tehosekottimessa taiteensa tai myykööt sen sitten markkinahintaan. Kansan kuttuuria pitää suojella, koska se kuvaa sitä millaisia suomalaiset isossa kuvassa ovat.

 

Eli Kiira Korven julkaisut kuvastavat sitä, mitä me suomalaiset ovat, mutta kaunokirjallisuus on turhaa, niinkö?

Kirjallisuuden tai taiteen tarkoitus ei suinkaan ole kuvata sitä, mitä suomalaiset ovat isossa kuvassa. Kommentistasi huomaa, että et taida kovin paljon taidetta ja kulttuuria harrastaa. Taide ei ole mitään enemmistön dokumentointia tai taltiointia. Taiteen tehtävä on haastaa, uudistaa, antaa näkökulmia, pohtia, olla osa dialogia - se saa olla miellyttävää tai se saa olla häiritsevää.

Aiemmin ketjussa mainittiin tekoälyn kirjoittamat "kirjat". Oikeastaan tuo sinun määritelmäsi kuvastaisi enemmän sitä - nimenomaan tekoälyn suoltama teksti kuvastaa sitä, mitä ihmiset "isossa kuvassa" ovat. Taide on (onneksi) paljon enemmän.

Ikävä kyllä taiteilijat eivät ole niin fiksuja kuin kuvittelevat. Heidän haastamisensa on keskimäärin yksinkertaista räksytystä tai tarkoituksellista kauhistelun aiheuttamista. 

Mikäli taiteilijat tekevät niin pysäyttäviä ja koskettavia teoksia että ihmiset innostuvat niistä, on noilla myös rahallinen arvo. Mikäli taide ei kiinnosta, ei sillä ole tarpeeksi arvoa ja kannanotosta tulee harrastelijan puhinaa ja kiukkuilua.

Eli julkisesti ei tarvitse tukea taidetta.

No jos mielestäsi raha on ainoa, millä on arvoa, niin sitten se on sinun mielestäsi noin - taiteen ja kirjallisuudenkin kohdalla. Näetkö yleensä elämässä mitään muita arvoja kuin rahallisen arvon?

Näen. Minullakin on paljon harrastuksia, joilla pyrin tekemään hyvää eri alueilla. Mutta ne ovat harrastuksia. Työt ovat sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?

Kyllä

Eli onko sinusta Kiira Korven julkaisut hienompaa taidetta kuin varsinaisten kirjailijoiden teokset? Nehän myivät todella paljon. Onko Kiira Korpi mielestäsi ammattimaisempi taiteilija kuin huonommin myyvä kirjailija?

Kiira Korpi on huono esimerkki siinä että hän myy omalla brändillä ja kannanotoillaan vaikka mitä roskaa. Ota mukaan mielummin hyvin toimeentuleva kirjailija, joka ei myy henkilöbrändillä, vaan on luonut maineensa kirjoittamalla.

Onhan täällä mainittu Aleksis Kivi. Elinaikanaan hän myi huonosti, kuolemansa jälkeen hyvin. Oliko kirja aluksi huono, mutta myynti muutti sen hyväksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?

Kyllä

Eli onko sinusta Kiira Korven julkaisut hienompaa taidetta kuin varsinaisten kirjailijoiden teokset? Nehän myivät todella paljon. Onko Kiira Korpi mielestäsi ammattimaisempi taiteilija kuin huonommin myyvä kirjailija?

Kiira Korpi on huono esimerkki siinä että hän myy omalla brändillä ja kannanotoillaan vaikka mitä roskaa. Ota mukaan mielummin hyvin toimeentuleva kirjailija, joka ei myy henkilöbrändillä, vaan on luonut maineensa kirjoittamalla.

Autan. Vaikka Sofi Oksanen. Onko hän paska kirjailija? Tai Remes? Molemmat tienaavat kirjoittamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.

Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?

Mielestäni emme tarvitse minkään marginaalijoukon tuottamaa kulttuuria, joka olisi jotenkin muka parempaa. Maksakoot itse spermaa tehosekottimessa taiteensa tai myykööt sen sitten markkinahintaan. Kansan kuttuuria pitää suojella, koska se kuvaa sitä millaisia suomalaiset isossa kuvassa ovat.

 

Eli Kiira Korven julkaisut kuvastavat sitä, mitä me suomalaiset ovat, mutta kaunokirjallisuus on turhaa, niinkö?

Kirjallisuuden tai taiteen tarkoitus ei suinkaan ole kuvata sitä, mitä suomalaiset ovat isossa kuvassa. Kommentistasi huomaa, että et taida kovin paljon taidetta ja kulttuuria harrastaa. Taide ei ole mitään enemmistön dokumentointia tai taltiointia. Taiteen tehtävä on haastaa, uudistaa, antaa näkökulmia, pohtia, olla osa dialogia - se saa olla miellyttävää tai se saa olla häiritsevää.

Aiemmin ketjussa mainittiin tekoälyn kirjoittamat "kirjat". Oikeastaan tuo sinun määritelmäsi kuvastaisi enemmän sitä - nimenomaan tekoälyn suoltama teksti kuvastaa sitä, mitä ihmiset "isossa kuvassa" ovat. Taide on (onneksi) paljon enemmän.

Ikävä kyllä taiteilijat eivät ole niin fiksuja kuin kuvittelevat. Heidän haastamisensa on keskimäärin yksinkertaista räksytystä tai tarkoituksellista kauhistelun aiheuttamista. 

Mikäli taiteilijat tekevät niin pysäyttäviä ja koskettavia teoksia että ihmiset innostuvat niistä, on noilla myös rahallinen arvo. Mikäli taide ei kiinnosta, ei sillä ole tarpeeksi arvoa ja kannanotosta tulee harrastelijan puhinaa ja kiukkuilua.

Eli julkisesti ei tarvitse tukea taidetta.

No jos mielestäsi raha on ainoa, millä on arvoa, niin sitten se on sinun mielestäsi noin - taiteen ja kirjallisuudenkin kohdalla. Näetkö yleensä elämässä mitään muita arvoja kuin rahallisen arvon?

Näen. Minullakin on paljon harrastuksia, joilla pyrin tekemään hyvää eri alueilla. Mutta ne ovat harrastuksia. Työt ovat sitten erikseen.

Niin? Mihin tämä liittyy? Ammattikirjailijalle kaunokirjallisuuden kirjoittaminen on työ, ei harrastus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.

Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?

Mielestäni emme tarvitse minkään marginaalijoukon tuottamaa kulttuuria, joka olisi jotenkin muka parempaa. Maksakoot itse spermaa tehosekottimessa taiteensa tai myykööt sen sitten markkinahintaan. Kansan kuttuuria pitää suojella, koska se kuvaa sitä millaisia suomalaiset isossa kuvassa ovat.

 

Eli Kiira Korven julkaisut kuvastavat sitä, mitä me suomalaiset ovat, mutta kaunokirjallisuus on turhaa, niinkö?

Kirjallisuuden tai taiteen tarkoitus ei suinkaan ole kuvata sitä, mitä suomalaiset ovat isossa kuvassa. Kommentistasi huomaa, että et taida kovin paljon taidetta ja kulttuuria harrastaa. Taide ei ole mitään enemmistön dokumentointia tai taltiointia. Taiteen tehtävä on haastaa, uudistaa, antaa näkökulmia, pohtia, olla osa dialogia - se saa olla miellyttävää tai se saa olla häiritsevää.

Aiemmin ketjussa mainittiin tekoälyn kirjoittamat "kirjat". Oikeastaan tuo sinun määritelmäsi kuvastaisi enemmän sitä - nimenomaan tekoälyn suoltama teksti kuvastaa sitä, mitä ihmiset "isossa kuvassa" ovat. Taide on (onneksi) paljon enemmän.

Ikävä kyllä taiteilijat eivät ole niin fiksuja kuin kuvittelevat. Heidän haastamisensa on keskimäärin yksinkertaista räksytystä tai tarkoituksellista kauhistelun aiheuttamista. 

Mikäli taiteilijat tekevät niin pysäyttäviä ja koskettavia teoksia että ihmiset innostuvat niistä, on noilla myös rahallinen arvo. Mikäli taide ei kiinnosta, ei sillä ole tarpeeksi arvoa ja kannanotosta tulee harrastelijan puhinaa ja kiukkuilua.

Eli julkisesti ei tarvitse tukea taidetta.

No jos mielestäsi raha on ainoa, millä on arvoa, niin sitten se on sinun mielestäsi noin - taiteen ja kirjallisuudenkin kohdalla. Näetkö yleensä elämässä mitään muita arvoja kuin rahallisen arvon?

Näen. Minullakin on paljon harrastuksia, joilla pyrin tekemään hyvää eri alueilla. Mutta ne ovat harrastuksia. Työt ovat sitten erikseen.

Niin? Mihin tämä liittyy? Ammattikirjailijalle kaunokirjallisuuden kirjoittaminen on työ, ei harrastus. 

Hyvä. Niin pitääkin. Ei siihen avustuksia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?

Kyllä

Eli onko sinusta Kiira Korven julkaisut hienompaa taidetta kuin varsinaisten kirjailijoiden teokset? Nehän myivät todella paljon. Onko Kiira Korpi mielestäsi ammattimaisempi taiteilija kuin huonommin myyvä kirjailija?

Kiira Korpi on huono esimerkki siinä että hän myy omalla brändillä ja kannanotoillaan vaikka mitä roskaa. Ota mukaan mielummin hyvin toimeentuleva kirjailija, joka ei myy henkilöbrändillä, vaan on luonut maineensa kirjoittamalla.

Autan. Vaikka Sofi Oksanen. Onko hän paska kirjailija? Tai Remes? Molemmat tienaavat kirjoittamisella.

Tekeekö mielestäsi heidät hyväksi kirjailijaksi myyntimäärät vai teokset itsessään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.

Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?

Mielestäni emme tarvitse minkään marginaalijoukon tuottamaa kulttuuria, joka olisi jotenkin muka parempaa. Maksakoot itse spermaa tehosekottimessa taiteensa tai myykööt sen sitten markkinahintaan. Kansan kuttuuria pitää suojella, koska se kuvaa sitä millaisia suomalaiset isossa kuvassa ovat.

 

Eli Kiira Korven julkaisut kuvastavat sitä, mitä me suomalaiset ovat, mutta kaunokirjallisuus on turhaa, niinkö?

Kirjallisuuden tai taiteen tarkoitus ei suinkaan ole kuvata sitä, mitä suomalaiset ovat isossa kuvassa. Kommentistasi huomaa, että et taida kovin paljon taidetta ja kulttuuria harrastaa. Taide ei ole mitään enemmistön dokumentointia tai taltiointia. Taiteen tehtävä on haastaa, uudistaa, antaa näkökulmia, pohtia, olla osa dialogia - se saa olla miellyttävää tai se saa olla häiritsevää.

Aiemmin ketjussa mainittiin tekoälyn kirjoittamat "kirjat". Oikeastaan tuo sinun määritelmäsi kuvastaisi enemmän sitä - nimenomaan tekoälyn suoltama teksti kuvastaa sitä, mitä ihmiset "isossa kuvassa" ovat. Taide on (onneksi) paljon enemmän.

Ikävä kyllä taiteilijat eivät ole niin fiksuja kuin kuvittelevat. Heidän haastamisensa on keskimäärin yksinkertaista räksytystä tai tarkoituksellista kauhistelun aiheuttamista. 

Mikäli taiteilijat tekevät niin pysäyttäviä ja koskettavia teoksia että ihmiset innostuvat niistä, on noilla myös rahallinen arvo. Mikäli taide ei kiinnosta, ei sillä ole tarpeeksi arvoa ja kannanotosta tulee harrastelijan puhinaa ja kiukkuilua.

Eli julkisesti ei tarvitse tukea taidetta.

No jos mielestäsi raha on ainoa, millä on arvoa, niin sitten se on sinun mielestäsi noin - taiteen ja kirjallisuudenkin kohdalla. Näetkö yleensä elämässä mitään muita arvoja kuin rahallisen arvon?

Näen. Minullakin on paljon harrastuksia, joilla pyrin tekemään hyvää eri alueilla. Mutta ne ovat harrastuksia. Työt ovat sitten erikseen.

Niin? Mihin tämä liittyy? Ammattikirjailijalle kaunokirjallisuuden kirjoittaminen on työ, ei harrastus. 

Hyvä. Niin pitääkin. Ei siihen avustuksia tarvita.

Hohhoijaa... Voit miettiä tätä sitten kun seuraavan kerran menet kirjastoon lainaamaan kotimaista kirjallisuutta ilmaiseksi. Vai käytkö koskaan kirjastossa...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?

Kyllä

Eli onko sinusta Kiira Korven julkaisut hienompaa taidetta kuin varsinaisten kirjailijoiden teokset? Nehän myivät todella paljon. Onko Kiira Korpi mielestäsi ammattimaisempi taiteilija kuin huonommin myyvä kirjailija?

Kiira Korpi on huono esimerkki siinä että hän myy omalla brändillä ja kannanotoillaan vaikka mitä roskaa. Ota mukaan mielummin hyvin toimeentuleva kirjailija, joka ei myy henkilöbrändillä, vaan on luonut maineensa kirjoittamalla.

Autan. Vaikka Sofi Oksanen. Onko hän paska kirjailija? Tai Remes? Molemmat tienaavat kirjoittamisella.

Tekeekö mielestäsi heidät hyväksi kirjailijaksi myyntimäärät vai teokset itsessään? 

Asiakkaat ovat äänestäneet rahapussillaan nuo taiteeksi, jota haluavat kuluttaa. Ei siihen minun mielipidettä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.

Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?

Kyllä

Eli onko sinusta Kiira Korven julkaisut hienompaa taidetta kuin varsinaisten kirjailijoiden teokset? Nehän myivät todella paljon. Onko Kiira Korpi mielestäsi ammattimaisempi taiteilija kuin huonommin myyvä kirjailija?

Kiira Korpi on huono esimerkki siinä että hän myy omalla brändillä ja kannanotoillaan vaikka mitä roskaa. Ota mukaan mielummin hyvin toimeentuleva kirjailija, joka ei myy henkilöbrändillä, vaan on luonut maineensa kirjoittamalla.

Autan. Vaikka Sofi Oksanen. Onko hän paska kirjailija? Tai Remes? Molemmat tienaavat kirjoittamisella.

Tekeekö mielestäsi heidät hyväksi kirjailijaksi myyntimäärät vai teokset itsessään? 

Asiakkaat ovat äänestäneet rahapussillaan nuo taiteeksi, jota haluavat kuluttaa. Ei siihen minun mielipidettä tarvita.

Eli enemmistö ratkaisee aina, mikä on taidetta? Ja taide on siis mielestäsi kulutushyödyke, jota pitää arvottaa sen mukaan, miten paljon se tuottaa rahaa?

Sofi Oksasen kirjoja on käännetty muille kielille, samoin näköjään Ilkka Remeksen. Siihen ei välttämättä pääse heti esikoiskirjallaan, vaan joutuu kirjoittamaan "ilmaiseksi" useammankin teoksen ennen kuin pääsee mahdollisesti tienesteille. Jotkut eivät tietysti pääse koskaan, mutta eivät heidänkään teokset välttämättä arvottomia ole kulttuurillisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen kirjoja on käännetty muille kielille, samoin näköjään Ilkka Remeksen. Siihen ei välttämättä pääse heti esikoiskirjallaan, vaan joutuu kirjoittamaan "ilmaiseksi" useammankin teoksen ennen kuin pääsee mahdollisesti tienesteille. Jotkut eivät tietysti pääse koskaan, mutta eivät heidänkään teokset välttämättä arvottomia ole kulttuurillisesti.

Samaa mieltä. Hyväksi kirjoittajaksi tuleminen vaatii usein paljon työtä, josta harva on valmis maksamaan. Vähän kuin huippu-urheilijaksi pyrkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.

Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?

Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?

Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.

Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.

Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.

Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.

Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.

Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.

Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.

Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan. 

Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.

Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.

Taidetta ei pidä rinnastaa peruspalveluihin, kuten terveydenhoitoon, mutta silti taide on niin tärkeää, että taiteilijoiden pitää pystyä keskittymään täysipainotteisesti taiteeseen ilman häiriöitekijöitä. Jos taiteilijan taide ei tuota riittävästi, miten varmistat sen muuten kuin tukemalla sitä tarpeeksi verovaroista? Eikä se silloin nimenomaan vertaudu terveydenhoitoon?

Etkö tosiaan näe tässä selvää loogista ristiriitaa?