Lue keskustelun säännöt.
Kirjailijoita huolettaa nyt se että he eivät saa siitä rahaa jos joku myy jo kertaalleen ostetun kirjan uudelleen
01.10.2023 |
Esimerkiksi Suomalainen Kirjakauppa aloitti syyskuun puolivälissä kierrätyspalvelun. Uutuuskirjasta saa viiden euron hyvityksen, kun sen tuo takaisin kauppaan määräajassa. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen on ihmeissään. "Se huolestuttaa. Kauppa myy kirjan uudelleen eikä kirjailija saa uutta maksua. Tästä täytyy keskustella vielä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa tulevaisuudessa lisää," kertoo Hytönen Ylelle.
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Jo 47 % kaunokirjailijoista tekee muuta työtä kirjailijan työn ohessa, vaikka 69 % haluaisi olla täysiaikaisia kirjailijoita. Tietokirjailijoista muuta työtä kirjailijan työn ohessa tekee 64 %.
https://kirjailijaliitto.fi/uutiset/kirjailijoiden-tulot-jyrkassa-lasku…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, koska kustantajat ja äänikirjapalvelut eivät suostuneet nostamaan rojalteja ja valtio leikkaa taiteen ja kirjallisuuden tukia niin nyt mietitään kuumeisesti vaihtoehtoisia keinoja saada kirjojen myynnistä lisää tuloja kuten rojaltien laskuttaminen käytettyjen kirjojen uudelleen myymisestä.
Valtion ei tule tukea kirjailijoita. Mikäli kirjat eivät myy pitää vaihtaa alaa. Harrastuksena voi purkaa sitten omaa angstiaan paperille.
Itse asiassa valtaosa kirjailijoista tekee muutakin työtä kuin kirjoittaa kirjoja, koska kirjojen kirjoittamisella ei Suomessa elä kuin muutama menestyskirjailija. Monet kirjailija-apurahat eivät ole valtion, vaan yksityisten säätiöiden ja yhdistysten.
Sittenhän suunta on oikea. Ei tarvitse valittaa valtion apurahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Immateriaalioikeudet.
Jos ostat kirjan, omistat paperin ja musteen, mutta et voi väittää tekstiä omaksesi ja kopioida sitä edelleen myytäväksi. Oman kappaleesi voit myydä.
Samoin voit ostaa talon tai auton, mutta et voi (ilmeisesti) valmistaa siitä kopioita myyntiin.
Uudelleenmyynti on sallittua, mutta tässä kohtaa voi kyseenalaistaa, onko oikein pienentää kirjailijan palkkiopussia ja samalla tienata sillä komeasti.
Vai oikein tienata komeasti, miten joku voi edes laskea käytetyn kirjan myynnin tuloiksi? Jos tuolla tavalla voisi tienata komeasti, ostaisin kirjakaupan tyhjäksi kirjoista, ja alkaisin tienata komeasti. Kuinka komeasti pystyisi tekemään voittoa esim. yhdellä ostamallani 30€ kirjalla?
Kiinnostaa myös tämä. Täällä kerrotaan, että kirjojen myynti on kehnoja ja parin vuoden työllä kirjailija ei tienaa edes paria tonnia. Silti muut tahot kuulemma tekevät samoilla kirjoilla isot rahat.
Koska kirjailija itse saa siitä 30 euron hintaisesta kirjasta ehkä 2-3- euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, koska kustantajat ja äänikirjapalvelut eivät suostuneet nostamaan rojalteja ja valtio leikkaa taiteen ja kirjallisuuden tukia niin nyt mietitään kuumeisesti vaihtoehtoisia keinoja saada kirjojen myynnistä lisää tuloja kuten rojaltien laskuttaminen käytettyjen kirjojen uudelleen myymisestä.
Valtion ei tule tukea kirjailijoita. Mikäli kirjat eivät myy pitää vaihtaa alaa. Harrastuksena voi purkaa sitten omaa angstiaan paperille.
Itse asiassa valtaosa kirjailijoista tekee muutakin työtä kuin kirjoittaa kirjoja, koska kirjojen kirjoittamisella ei Suomessa elä kuin muutama menestyskirjailija. Monet kirjailija-apurahat eivät ole valtion, vaan yksityisten säätiöiden ja yhdistysten.
Sittenhän suunta on oikea. Ei tarvitse valittaa valtion apurahoista.
Lähinnä viittasin siihen, kun täällä palstallakin liikkuu usein kommentteja siitä, kuinka taiteilijat elävät helppoa elämää valtion apurahoilla. Isoja valtion apurahoja monelle vuodelle saavat vain harvat. Tietokirjailijat eivät saa ollenkaan valtion pitkiä apurahoja. Kirjailijoiden apurahat taitavat olla enemmänkin siinä muutaman tonnin kieppeillä.
Tuli vaan mieleen, kun hiljattain siinä yhdessä Business Finlandin apurahoja koskevassa ketjussa vaahdotiin, että valtion ei pitäisi tukea taiteilijoita. Voin vaikka lyödä vetoa, että ne BF:n miljoonien eurojen avustukset "luoville aloille" eivät päätyneet yhdenkään kirjailijan taskuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Immateriaalioikeudet.
Jos ostat kirjan, omistat paperin ja musteen, mutta et voi väittää tekstiä omaksesi ja kopioida sitä edelleen myytäväksi. Oman kappaleesi voit myydä.
Samoin voit ostaa talon tai auton, mutta et voi (ilmeisesti) valmistaa siitä kopioita myyntiin.
Uudelleenmyynti on sallittua, mutta tässä kohtaa voi kyseenalaistaa, onko oikein pienentää kirjailijan palkkiopussia ja samalla tienata sillä komeasti.
Vai oikein tienata komeasti, miten joku voi edes laskea käytetyn kirjan myynnin tuloiksi? Jos tuolla tavalla voisi tienata komeasti, ostaisin kirjakaupan tyhjäksi kirjoista, ja alkaisin tienata komeasti. Kuinka komeasti pystyisi tekemään voittoa esim. yhdellä ostamallani 30€ kirjalla?
Kiinnostaa myös tämä. Täällä kerrotaan, että kirjojen myynti on kehnoja ja parin vuoden työllä kirjailija ei tienaa edes paria tonnia. Silti muut tahot kuulemma tekevät samoilla kirjoilla isot rahat.
Koska kirjailija itse saa siitä 30 euron hintaisesta kirjasta ehkä 2-3- euroa.
Kustantajalla ja kirjakaupalla on myös pikkasen enemmän juoksevia kuluja kuin kirjailijailla. Tuskin nekään yhdestä 30 euron kirjasta repii voittoa paria euroa enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo vähän sikamaista että se sama kirjajauppa myy yhtä ja samaa kirjaa moneen kertaan. Asiakas maksaa 45 kaupalle, asiakas saa vitosen ja kauppa kirjan, kauppa myy sen seuraavalle taas hintaan 40... Kirjastosta lainaaminen on asiakkaalle aika paljon halvempaa.
Jonnet ei ole kuulleet divareista.
Ja ei siinä ole mitään väärää koska kirjailija sai jo rahansa ekasta myydystä kappaleesta. Eihän talonrakentajatkaan saa uutta palkkaa joka kerta kun se rakennettu talo vaihtaa myöhemmin omistajaa.
Siinä taas on paljonkin väärää että levy-yhtiöt rahastaa musiikkikappaleilla vielä 70 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeenkin. Mieti nyt jos joku säveltää hitin 20 vuotiaana, elää 100 vuotiaaksi eli saa tuloja siitä hitistään 80 vuotta ja sitten levy-yhtiö rahastaa sillä samalla kappaleella vielä 70 vuotta lisää. Eli kukaan ei tuota mitään uutta 150 vuoteen mutta laskutus vaan pyörii koska jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, koska kustantajat ja äänikirjapalvelut eivät suostuneet nostamaan rojalteja ja valtio leikkaa taiteen ja kirjallisuuden tukia niin nyt mietitään kuumeisesti vaihtoehtoisia keinoja saada kirjojen myynnistä lisää tuloja kuten rojaltien laskuttaminen käytettyjen kirjojen uudelleen myymisestä.
Valtion ei tule tukea kirjailijoita. Mikäli kirjat eivät myy pitää vaihtaa alaa. Harrastuksena voi purkaa sitten omaa angstiaan paperille.
Itse asiassa valtaosa kirjailijoista tekee muutakin työtä kuin kirjoittaa kirjoja, koska kirjojen kirjoittamisella ei Suomessa elä kuin muutama menestyskirjailija. Monet kirjailija-apurahat eivät ole valtion, vaan yksityisten säätiöiden ja yhdistysten.
Sittenhän suunta on oikea. Ei tarvitse valittaa valtion apurahoista.
Lähinnä viittasin siihen, kun täällä palstallakin liikkuu usein kommentteja siitä, kuinka taiteilijat elävät helppoa elämää valtion apurahoilla. Isoja valtion apurahoja monelle vuodelle saavat vain harvat. Tietokirjailijat eivät saa ollenkaan valtion pitkiä apurahoja. Kirjailijoiden apurahat taitavat olla enemmänkin siinä muutaman tonnin kieppeillä.
Tuli vaan mieleen, kun hiljattain siinä yhdessä Business Finlandin apurahoja koskevassa ketjussa vaahdotiin, että valtion ei pitäisi tukea taiteilijoita. Voin vaikka lyödä vetoa, että ne BF:n miljoonien eurojen avustukset "luoville aloille" eivät päätyneet yhdenkään kirjailijan taskuun.
Suurin osa taiteiljoista ei toki elä taiteensa tuomilla tuloilla mutta se toisaalta kertoo lähinnä siitä että suurin osa ns. taiteena tuotetusta kamasta on täyttä roskaa joka ei kiinnosta ketään. Eli miksi roskaa pitäisi tukea ja toisaalta jos se ei ole roskaa ja tuottaa taiteilijalle jättitulot niin miksi yhteiskunnan pitäisi tukea tuollaista.
Enemmänhän taiteen tukemisessa on nykyään kyse siitä että tukevat päättäjät makselee rahaa kaveritaiteilijoilleen ja kaikki taiteilijat haluaa näiden tukijoiden kavereiksi koska sillä saa tukiaisia ja voi jatkaa sen roskan "luomista" ilman paineita tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pieni äidinkieli, ja itse ainakin suomenkielistä ja laadukasta käännöskirjallisuutta rakastavana olen aika huolissani tästä edelleen jatkuvasta kehityksestä, että kirjallisuuden alan alkutuottajien elanto on käymässä niin kapeaksi, että se elämäntapa ei ole enää suurimmalle osalle mahdollinen.
Jo nythän (ehkä aina?) on ollut niin, että ehdoton valtaosa kirjailijoista ei saa työstään juurikaan korvausta. Minulla on useita kavereita, jotka ovat julkaisseet suosittuja kirjoja, saaneet palkintoja ja joiden kirjat ovat saaneet kehuja kriitikoilta Helsingin sanomien arvosteluissa. Siis nauttivat ihan huippumenestystä maan asukasmäärään suhteutettuna. Vuosittaiset tulot tästä kaikesta ovat kuitenkin luokkaa 500-1000 e/vuosi. Siis kirjoista, joita on kuitenkin kirjoitettu useita vuosia. Nuokin myyntimäärät ovat oikein hyviä keskimääräiselle kirjailijalle.
Loppusummat putoavat koko ajan, kun yleisö siirtyy enemmän äänikirjoihin, joissa korvaus on vielä heikompi. Jos nyt tuostakin kirjamyynti siirtyy enemmän siihen, että kauppa myy yhden kappaleen ja sen jälkeen myy sitä samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan, niin viivan alle ei ole jäämässä kyllä juuri mitään.
Eihän kirjoja rahan takia kirjoiteta. Mutta kun suhteellisen menestyneen kirjankin tulot alkavat jäädä kympeiksi, niin kyllähän se on ihan selvä signaali uuden polvenkin tekijöille, että se elämänpolku ei todellakaan kannata. Kirjailijuus on häviäjän valinta.
Säätiöt ovat nyky-Suomessa se voima, joka kannattelee kirjallisuutta. Ammattikirjailijat elävät säätiöien apurahoilla. Hattu päästä niille. Toivoisin, että kirjakauppaketjut osaisivat nekin ottaa vastuuta suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimisesta. Itse ainakin uskon, että kansalaiset edelleen välittävät sisällöstä. Ei riitä, että kirjakaupassa on tarjolla värikästä krääsää ja pikaisesti käännettyjä mietelmäteos-bestsellereitä ulkomailta, vaan kyllä kirjakaupan tärkein sisäänheittotuote on edelleenkin se ajassa kiinni oleva korkeakirjallisuus. Jota ei ole, jos ei ole riittävää määrää tekijöitä, jotka uskovat siihen että heitä arvostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Jo 47 % kaunokirjailijoista tekee muuta työtä kirjailijan työn ohessa, vaikka 69 % haluaisi olla täysiaikaisia kirjailijoita. Tietokirjailijoista muuta työtä kirjailijan työn ohessa tekee 64 %.
https://kirjailijaliitto.fi/uutiset/kirjailijoiden-tulot-jyrkassa-lasku…
Täällä kuitenkin valitettiin siitä, että pahan maailman takia ei ole tarpeeksi fyffeä keskittyä kynäniekkailemaan kokoaikaisesti. Kenen pitää uhrautua, että olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pieni äidinkieli, ja itse ainakin suomenkielistä ja laadukasta käännöskirjallisuutta rakastavana olen aika huolissani tästä edelleen jatkuvasta kehityksestä, että kirjallisuuden alan alkutuottajien elanto on käymässä niin kapeaksi, että se elämäntapa ei ole enää suurimmalle osalle mahdollinen.
Jo nythän (ehkä aina?) on ollut niin, että ehdoton valtaosa kirjailijoista ei saa työstään juurikaan korvausta. Minulla on useita kavereita, jotka ovat julkaisseet suosittuja kirjoja, saaneet palkintoja ja joiden kirjat ovat saaneet kehuja kriitikoilta Helsingin sanomien arvosteluissa. Siis nauttivat ihan huippumenestystä maan asukasmäärään suhteutettuna. Vuosittaiset tulot tästä kaikesta ovat kuitenkin luokkaa 500-1000 e/vuosi. Siis kirjoista, joita on kuitenkin kirjoitettu useita vuosia. Nuokin myyntimäärät ovat oikein hyviä keskimääräiselle kirjailijalle.
Loppusummat putoavat koko ajan, kun yleisö siirtyy enemmän äänikirjoihin, joissa korvaus on vielä heikompi. Jos nyt tuostakin kirjamyynti siirtyy enemmän siihen, että kauppa myy yhden kappaleen ja sen jälkeen myy sitä samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan, niin viivan alle ei ole jäämässä kyllä juuri mitään.
Eihän kirjoja rahan takia kirjoiteta. Mutta kun suhteellisen menestyneen kirjankin tulot alkavat jäädä kympeiksi, niin kyllähän se on ihan selvä signaali uuden polvenkin tekijöille, että se elämänpolku ei todellakaan kannata. Kirjailijuus on häviäjän valinta.
Säätiöt ovat nyky-Suomessa se voima, joka kannattelee kirjallisuutta. Ammattikirjailijat elävät säätiöien apurahoilla. Hattu päästä niille. Toivoisin, että kirjakauppaketjut osaisivat nekin ottaa vastuuta suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimisesta. Itse ainakin uskon, että kansalaiset edelleen välittävät sisällöstä. Ei riitä, että kirjakaupassa on tarjolla värikästä krääsää ja pikaisesti käännettyjä mietelmäteos-bestsellereitä ulkomailta, vaan kyllä kirjakaupan tärkein sisäänheittotuote on edelleenkin se ajassa kiinni oleva korkeakirjallisuus. Jota ei ole, jos ei ole riittävää määrää tekijöitä, jotka uskovat siihen että heitä arvostetaan.
Se johtuu enemmän taiteesta alana. Merkittävä osa taiteilijoista on idealisteja, jotka tekevät taidetta jo ihan periaatteesta ilmaiseksi. Eikä se ilmainen taide ole keskimäärin sen huonompaa kuin kaupallinen taide. Pitää olla aika hyvä taiteilija, että saat pelkällä taiteella riittävän hyvät tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Immateriaalioikeudet.
Jos ostat kirjan, omistat paperin ja musteen, mutta et voi väittää tekstiä omaksesi ja kopioida sitä edelleen myytäväksi. Oman kappaleesi voit myydä.
Samoin voit ostaa talon tai auton, mutta et voi (ilmeisesti) valmistaa siitä kopioita myyntiin.
Uudelleenmyynti on sallittua, mutta tässä kohtaa voi kyseenalaistaa, onko oikein pienentää kirjailijan palkkiopussia ja samalla tienata sillä komeasti.
Vai oikein tienata komeasti, miten joku voi edes laskea käytetyn kirjan myynnin tuloiksi? Jos tuolla tavalla voisi tienata komeasti, ostaisin kirjakaupan tyhjäksi kirjoista, ja alkaisin tienata komeasti. Kuinka komeasti pystyisi tekemään voittoa esim. yhdellä ostamallani 30€ kirjalla?
Käytetyn kirjan myynti on kirja kaupalle tuloa samalla tavalla, kuin käytetyn auton myynti on tuloa autokauppiaalle. Kirjakauppa hyvittää asiakkaalle vitosen vaihdossa uuteen kirjaan. Sitten se myy tämän uutta vastaavan kuntoisen kirjan lähes uuden hinnalla ja koko voitto jää sille. Käytetyn tavaran kaupassa kun ei ole edes arvonlisäveroa. Pahin ongelma tässä on kustantajan ja kirjailijan kannalta se että saman uutuuskirjan kappaleen myyminen moneen kertaan syö uusien kappaleiden myyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Immateriaalioikeudet.
Jos ostat kirjan, omistat paperin ja musteen, mutta et voi väittää tekstiä omaksesi ja kopioida sitä edelleen myytäväksi. Oman kappaleesi voit myydä.
Samoin voit ostaa talon tai auton, mutta et voi (ilmeisesti) valmistaa siitä kopioita myyntiin.
Uudelleenmyynti on sallittua, mutta tässä kohtaa voi kyseenalaistaa, onko oikein pienentää kirjailijan palkkiopussia ja samalla tienata sillä komeasti.
Vai oikein tienata komeasti, miten joku voi edes laskea käytetyn kirjan myynnin tuloiksi? Jos tuolla tavalla voisi tienata komeasti, ostaisin kirjakaupan tyhjäksi kirjoista, ja alkaisin tienata komeasti. Kuinka komeasti pystyisi tekemään voittoa esim. yhdellä ostamallani 30€ kirjalla?
Käytetyn kirjan myynti on kirja kaupalle tuloa samalla tavalla, kuin käytetyn auton myynti on tuloa autokauppiaalle. Kirjakauppa hyvittää asiakkaalle vitosen vaihdossa uuteen kirjaan. Sitten se myy tämän uutta vastaavan kuntoisen kirjan lähes uuden hinnalla ja koko voitto jää sille. Käytetyn tavaran kaupassa kun ei ole edes arvonlisäveroa. Pahin ongelma tässä on kustantajan ja kirjailijan kannalta se että saman uutuuskirjan kappaleen myyminen moneen kertaan syö uusien kappaleiden myyntiä.
Kun ne toisen käden kaupan rojaltit ei tulisi kirjakaupan maksettavaksi, vaan loppukäyttäjä ne loppupeleissä maksaisi.
Ajattelet asiaa yksisilmäisesti vain omasta näkökulmastasi. Et ollenkaan huomioi, että kiinnostaako loppukäyttäjää enää ostaa uusia kirjoja, jos et kuitenkaan ikinä omista niitä kokonaan ja joudut maksamaan rojaltit uudestaan, jos myyt sen (ne tulee maksettavaksi välillisesti jälleenmyyntiarvon pienenemisenä). Etkä osaa ollenkaan huomioida sitä, että jos loppukäyttäjä saa toisen käden kaupasta vähemmän rahaa, se on pois uusien kirjojen myynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Jo 47 % kaunokirjailijoista tekee muuta työtä kirjailijan työn ohessa, vaikka 69 % haluaisi olla täysiaikaisia kirjailijoita. Tietokirjailijoista muuta työtä kirjailijan työn ohessa tekee 64 %.
https://kirjailijaliitto.fi/uutiset/kirjailijoiden-tulot-jyrkassa-lasku…
Minäkin haluaisin tehdä kaikkea kivaa, mutta ikävä kyllä kukaan ei maksa siitä. Joudun siis käymään töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko te ihmiset kadehditte sitä, jos joku saa muutaman satasen tai tonnin vuoden–parin työstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, koska kustantajat ja äänikirjapalvelut eivät suostuneet nostamaan rojalteja ja valtio leikkaa taiteen ja kirjallisuuden tukia niin nyt mietitään kuumeisesti vaihtoehtoisia keinoja saada kirjojen myynnistä lisää tuloja kuten rojaltien laskuttaminen käytettyjen kirjojen uudelleen myymisestä.
Valtion ei tule tukea kirjailijoita. Mikäli kirjat eivät myy pitää vaihtaa alaa. Harrastuksena voi purkaa sitten omaa angstiaan paperille.
Itse asiassa valtaosa kirjailijoista tekee muutakin työtä kuin kirjoittaa kirjoja, koska kirjojen kirjoittamisella ei Suomessa elä kuin muutama menestyskirjailija. Monet kirjailija-apurahat eivät ole valtion, vaan yksityisten säätiöiden ja yhdistysten.
Sittenhän suunta on oikea. Ei tarvitse valittaa valtion apurahoista.
Lähinnä viittasin siihen, kun täällä palstallakin liikkuu usein kommentteja siitä, kuinka taiteilijat elävät helppoa elämää valtion apurahoilla. Isoja valtion apurahoja monelle vuodelle saavat vain harvat. Tietokirjailijat eivät saa ollenkaan valtion pitkiä apurahoja. Kirjailijoiden apurahat taitavat olla enemmänkin siinä muutaman tonnin kieppeillä.
Tuli vaan mieleen, kun hiljattain siinä yhdessä Business Finlandin apurahoja koskevassa ketjussa vaahdotiin, että valtion ei pitäisi tukea taiteilijoita. Voin vaikka lyödä vetoa, että ne BF:n miljoonien eurojen avustukset "luoville aloille" eivät päätyneet yhdenkään kirjailijan taskuun.
Suurin osa taiteiljoista ei toki elä taiteensa tuomilla tuloilla mutta se toisaalta kertoo lähinnä siitä että suurin osa ns. taiteena tuotetusta kamasta on täyttä roskaa joka ei kiinnosta ketään. Eli miksi roskaa pitäisi tukea ja toisaalta jos se ei ole roskaa ja tuottaa taiteilijalle jättitulot niin miksi yhteiskunnan pitäisi tukea tuollaista.
Enemmänhän taiteen tukemisessa on nykyään kyse siitä että tukevat päättäjät makselee rahaa kaveritaiteilijoilleen ja kaikki taiteilijat haluaa näiden tukijoiden kavereiksi koska sillä saa tukiaisia ja voi jatkaa sen roskan "luomista" ilman paineita tuloista.
Eli kertooko suosio sinusta kirjallisen laadun? Mielestäsi siis Kiira Korven julkaisut ovat laadukkaammasta päästä vain siksi, että myynti on hyvää? Kuulostaa sellaisen ihmisen näkemykseltä, jolla ei ole mitään käsitystä taiteesta.
Taide on elämänpuu, raha kuoleman, raha on tappanut myös taiteen, ikävää, mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, koska kustantajat ja äänikirjapalvelut eivät suostuneet nostamaan rojalteja ja valtio leikkaa taiteen ja kirjallisuuden tukia niin nyt mietitään kuumeisesti vaihtoehtoisia keinoja saada kirjojen myynnistä lisää tuloja kuten rojaltien laskuttaminen käytettyjen kirjojen uudelleen myymisestä.
Valtion ei tule tukea kirjailijoita. Mikäli kirjat eivät myy pitää vaihtaa alaa. Harrastuksena voi purkaa sitten omaa angstiaan paperille.
Aika vähän valtio kirjailijoita tukeekaan - kuten joku sanoikin, niin apurahoista valtaosa on yksityisten säätiöiden. Mutta sinänsä voisi olla syytä valtionKIN tukea enemmän - ihan samalla logiikalla kuin tuetaan maatalouttakin. On todella suuri arvo, että pienellä kielialueella ON omankielistä kirjallisuutta, tässä kulttuuripiirissä kirjoitettua. Sen pitäisi olla tärkeä ja vaalittava asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksikäs kirjat nyt on joku erityisjuttu tässä. Eikö kaikista käytetyistä tuotteista pitäisi samalla logiikalla maksaa valmistajalle jos sen myy käytettynä.
Varmaan siksi, että sen kunnollisen kirjan kirjoittamiseen menee ainakin vuosi (jos et joudu tekemään muuta työtä samalla), jolloin et vielä saa mitään rahaa tekemästäsi työstä. Sitten kun kirjasi on myynnissä, saat jokaisesta uutena myydystä 30e:n kirjasta hyvällä tuurilla 3e itsellesi. Mieti montako kirjaa pitää myydä, että pääsee edes osa-aikaisen kaupankassan palkoille. Tai että saa edes
Niinpä. Ja useimmiten kirjan kirjoittamiseen menee enemmänkin aikaa kuin vuosi, joku 2-3 vuotta on aika realistinen, jos aikuisten romaaneista puhutaan. Kirjat vaativat usein paljon taustatyötä, uudelleen kirjoittamista, hiomista, jne. Tämänkin vuoksi on älytöntä ajatella, että kaunokirjallisuus syntyy jotenkin puhdetyönä kuin joku villasukkien neulominen kaiken muun ohessa.
Jos tuon enempää sillä ei tienaa, johtopäätös, että kovin montaa se romaani ei kiinnosta.
Kirja voi olla hyvinkin suosittu ja esim. kirjastossa paljon lainattu, myös myyntimäärät voivat olla ihan hyvät, mutta silti tulot ovat pienet. Näin pienellä kielialueella on mahdotonta saavuttaa mitään amerikkalaisten best seller -kirjailijoiden myyntimääriä. Ja toisaalta pienenkin yleisön kirjoilla on paikkansa ja arvonsa.
Mutta tällaisista taitaa olla turha puhua ihmisten kanssa, joita ei itseään kirjallisuus kiinnosta. Tietenkään heidän mielestään sillä ei ole merkitystä eikä arvoa, ja tietenkin heidän mielestään kirjan merkittävyys ja kaunokirjallinen laatu mitataan myyntimäärässä tai suosiossa. Tässä kohtaa kannattaa muistaa, että Aleksis Kiven merkkiteos ei hänen elinaikanaan saavuttanut minkäänlaista menestystä. Aika moni kuitenkin lienee nykyisin sitä mieltä, että se silti kannatti kirjoittaa. (No, toki kirjoja lukemattomien mielestä sekin on ihan yhdentekevä, tietysti.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten kaikki antikvariaatit ja kierrätyskeskukset? Itse olen niiden suurkuluttaja.
Suomalainen kuitenkin tienaa tuossa ihan hyvin, kun tuskin myyvät kirjaa alle kympillä eteenpäin.
Divaritoiminta ei ole uusi keksintö, mutta koska divarit ovat nykyisin katoamassa sillä käytetyn kirjan myyminen ei lyö leiville, niin Suomalainen on ottamassa vapautuvaa markkinatoimintaa haltuunsa. Sitten Suomalainen toimii sekä kkrjakauppana että divarina.
Oppikirjojen suhteenhan se toimi tuollaisena, mutta nyt on markkinat menneet, kun ammattikoululaiset ja lukiolaiset saavat ilmaiset oppimateriaalit.
Kyse oli digitaalisten pelien toisen käden kaupasta Steamissa, mutta täysin samasta asiasta käytännössä väännettiin. EU:n kanta oli se, että jos ostat pelit Steamista, silloin omistat sen ja olet oikeutettu myymään sen eteenpäin. Tekijänoikeus ei tähän vaikuta.
Jos EU ottaa digitaalisiin peleihin tämän kannan, aivan varmasti se ottaa saman kannan kirjoihin.