Lue keskustelun säännöt.
Kirjailijoita huolettaa nyt se että he eivät saa siitä rahaa jos joku myy jo kertaalleen ostetun kirjan uudelleen
01.10.2023 |
Esimerkiksi Suomalainen Kirjakauppa aloitti syyskuun puolivälissä kierrätyspalvelun. Uutuuskirjasta saa viiden euron hyvityksen, kun sen tuo takaisin kauppaan määräajassa. Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen on ihmeissään. "Se huolestuttaa. Kauppa myy kirjan uudelleen eikä kirjailija saa uutta maksua. Tästä täytyy keskustella vielä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa tulevaisuudessa lisää," kertoo Hytönen Ylelle.
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, manga/animevihaajat, että mangaa pystyy lukemaan netistä ilmaiseksi tietyiltä nettisivuilta? :)
Joten turhaan valitatte. Jos vanhanaikaisia kirjoja voisi lukea samalla tavalla ilmaiseksi, niin te olisitte shokissa! :D :D xD
No ei tuo nyt niin shokeeraava uutinen ole maassa, jossa on erittäin toimiva ja kattava, käyttäjille täysin maksuton kirjasto - ja kirjastostahan saa e-kirjoja myös, ja myös mangaa ja animeakin löytyy. Tietäisit sen ehkä, jos olisit joskus kirjastossa käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.
Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.
Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.
Rakennusmestari kirjoitti:
Miksi kirjailijan pitäisi olla erityisasemassa muihin tuottajiin verrattuna? Jos minä rakennan talon ja myyn sen jollekin, saan siitä rahaa. Pitisikö minun päästä uudelleen osingoille, jos ostaja myy talon eteen päin?
Tässä skenaariossa se menisi sitten niin, että rakennat sen talon jollekin firmalle, mahdollisesti omalla ajallasi jos olet uudehko tekijä, ja saat palkkaa ehkä noin 10% siitä myynnistä. Tämän jälkeen firma ostaa ostaa jossain vaiheessa talon taas itselleen hyvin minimaalisella summalla ja myy uudestaan voitolla ja tässä vaiheessa sinä et saa mitään.
On tosi hienoa että myydään käytettyinä, mutta siinä ei saisi kirjakaupat hyötyä yksin taloudellisesti ja se ei saisi ennestään huonontaa kirjailijoiden tuloja.
Suomi on pieni kieli, ja olisi harmillista jos kirjallisuus kuihtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko te ihmiset kadehditte sitä, jos joku saa muutaman satasen tai tonnin vuoden–parin työstä?
Minä olen tehnyt vuosia erilaisia töitä, mutta ei niistä minulle ole maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakennusmestari kirjoitti:
Miksi kirjailijan pitäisi olla erityisasemassa muihin tuottajiin verrattuna? Jos minä rakennan talon ja myyn sen jollekin, saan siitä rahaa. Pitisikö minun päästä uudelleen osingoille, jos ostaja myy talon eteen päin?
Tässä skenaariossa se menisi sitten niin, että rakennat sen talon jollekin firmalle, mahdollisesti omalla ajallasi jos olet uudehko tekijä, ja saat palkkaa ehkä noin 10% siitä myynnistä. Tämän jälkeen firma ostaa ostaa jossain vaiheessa talon taas itselleen hyvin minimaalisella summalla ja myy uudestaan voitolla ja tässä vaiheessa sinä et saa mitään.
On tosi hienoa että myydään käytettyinä, mutta siinä ei saisi kirjakaupat hyötyä yksin taloudellisesti ja se ei saisi ennestään huonontaa kirjailijoiden tuloja.
Suomi on pieni kieli, ja olisi harmillista jos kirjallisuus kuihtuisi.
Suomalaisen kirjailijoiden pitäisi keskittyä enemmän tuottamaan asiakkaille meidän kulttuuriin sopivaa viihdettä. Tuo voisi myydäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.
Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.
Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.
Etkö sä oikeasti ikinä lue kirjoja?
Eri, kuin jonka kanssa oot keskustellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Näin vierestä keskusteluanne seuraavana pakko todeta että ihan validit pointit tuolla kritisoijalla. Et argumentoinut hänen väittämiään vastaan, vaan hyökkäsit kirjoittajan persoonaa kohtaan. Yleensä tuota ei pidetä älykkyyden tai sivistyneisyyden merkkinä.
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Immateriaalioikeudet.
Jos ostat kirjan, omistat paperin ja musteen, mutta et voi väittää tekstiä omaksesi ja kopioida sitä edelleen myytäväksi. Oman kappaleesi voit myydä.
Samoin voit ostaa talon tai auton, mutta et voi (ilmeisesti) valmistaa siitä kopioita myyntiin.
Uudelleenmyynti on sallittua, mutta tässä kohtaa voi kyseenalaistaa, onko oikein pienentää kirjailijan palkkiopussia ja samalla tienata sillä komeasti.
Vai oikein tienata komeasti, miten joku voi edes laskea käytetyn kirjan myynnin tuloiksi? Jos tuolla tavalla voisi tienata komeasti, ostaisin kirjakaupan tyhjäksi kirjoista, ja alkaisin tienata komeasti. Kuinka komeasti pystyisi tekemään voittoa esim. yhdellä ostamallani 30€ kirjalla?
Kiinnostaa myös tämä. Täällä kerrotaan, että kirjojen myynti on kehnoja ja parin vuoden työllä kirjailija ei tienaa edes paria tonnia. Silti muut tahot kuulemma tekevät samoilla kirjoilla isot rahat.
Koska kirjailija itse saa siitä 30 euron hintaisesta kirjasta ehkä 2-3- euroa.
Niin kuin ne loput 27-28 euroa ovat kustantajalle ja kirjakaupalle vain nettoa?
Jos kuitenkin mietitään tarkemmin, niin.
Kirjailija - saa kirjasta 2-3 euroa.
Kustantaja - materiaalikulut, henkilöstökulut, huoltokulut, logistiikka, jonkinlainen voittomarginaali.
Kirjakauppa - henkilöstökulut, huoltokulut, logistiikka, jonkinlainen voittomarginaali.
Uskotko oikeasti, että kustantaja ja kirjakauppa nettoaa enemmän tai edes saman yhdestä kirjasta?
Mikä on sitten se siivu, johon kirjailija on mielestäsi oikeutettu? 10€? 15€? Kenen pitäisi suostua persenettoon? Noiden kaikkien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.
Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.
Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.
Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan.
Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.
Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Immateriaalioikeudet.
Jos ostat kirjan, omistat paperin ja musteen, mutta et voi väittää tekstiä omaksesi ja kopioida sitä edelleen myytäväksi. Oman kappaleesi voit myydä.
Samoin voit ostaa talon tai auton, mutta et voi (ilmeisesti) valmistaa siitä kopioita myyntiin.
Uudelleenmyynti on sallittua, mutta tässä kohtaa voi kyseenalaistaa, onko oikein pienentää kirjailijan palkkiopussia ja samalla tienata sillä komeasti.
Vai oikein tienata komeasti, miten joku voi edes laskea käytetyn kirjan myynnin tuloiksi? Jos tuolla tavalla voisi tienata komeasti, ostaisin kirjakaupan tyhjäksi kirjoista, ja alkaisin tienata komeasti. Kuinka komeasti pystyisi tekemään voittoa esim. yhdellä ostamallani 30€ kirjalla?
Kiinnostaa myös tämä. Täällä kerrotaan, että kirjojen myynti on kehnoja ja parin vuoden työllä kirjailija ei tienaa edes paria tonnia. Silti muut tahot kuulemma tekevät samoilla kirjoilla isot rahat.
Koska kirjailija itse saa siitä 30 euron hintaisesta kirjasta ehkä 2-3- euroa.
Niin kuin ne loput 27-28 euroa ovat kustantajalle ja kirjakaupalle vain nettoa?
Jos kuitenkin mietitään tarkemmin, niin.
Kirjailija - saa kirjasta 2-3 euroa.
Kustantaja - materiaalikulut, henkilöstökulut, huoltokulut, logistiikka, jonkinlainen voittomarginaali.
Kirjakauppa - henkilöstökulut, huoltokulut, logistiikka, jonkinlainen voittomarginaali.
Uskotko oikeasti, että kustantaja ja kirjakauppa nettoaa enemmän tai edes saman yhdestä kirjasta?
Mikä on sitten se siivu, johon kirjailija on mielestäsi oikeutettu? 10€? 15€? Kenen pitäisi suostua persenettoon? Noiden kaikkien?
Tässä keskustelussa ei oikeastaan ole vaadittu tuollaisia, vaan onpahan vain tuotu esiin se, miten vähän tekijä teoksesta saa itse. Tämä kun saattaa olla monelle vähän epäselvää. Ja tuota kautta on yritetty selventää, mitä ongelmia tuollaisesta seuraa, jos kirjakauppa keksii keinon, jolla voi itse tehdä kirjalla voittoa mutta välttää maksamasta kustantajalle ja kirjailijalle myydyistä teoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.
Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.
Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.
Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan.
Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.
Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.
Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Näin vierestä keskusteluanne seuraavana pakko todeta että ihan validit pointit tuolla kritisoijalla. Et argumentoinut hänen väittämiään vastaan, vaan hyökkäsit kirjoittajan persoonaa kohtaan. Yleensä tuota ei pidetä älykkyyden tai sivistyneisyyden merkkinä.
- ohis
Hän käänsi keskustelun henkilökohtaiselle tasolle, ja en lähde omia asioitani avamaan - en sen enempää kertomaan, mikäli en ole kirjailija, enkä toisaalta, mikäli sattuisin olemaan kirjailija, en lähde minkäänlaiselle omakohtaiselle selittelylinjalle. Olen kyllä tuonut esiin sen, miksi kirjallisuus on tärkeää, mutta mihinkään kysymyksiin kirjailijoiden (oletetusta) marttyyriasenteesta en lähde vastailemeen. Kysymys lähti sen verran asiattomille raiteille. Ja tosiaan on asiatonta kääntää yleisellä tasolla käyty keskustelu henkilökohtaiseen, kuten hän teki. Hänhän sen varsinaisen henkilöhyökkäyksen teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.
Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.
Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.
Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan.
Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.
Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.
Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.
Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.
Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Näin vierestä keskusteluanne seuraavana pakko todeta että ihan validit pointit tuolla kritisoijalla. Et argumentoinut hänen väittämiään vastaan, vaan hyökkäsit kirjoittajan persoonaa kohtaan. Yleensä tuota ei pidetä älykkyyden tai sivistyneisyyden merkkinä.
- ohis
Hän käänsi keskustelun henkilökohtaiselle tasolle, ja en lähde omia asioitani avamaan - en sen enempää kertomaan, mikäli en ole kirjailija, enkä toisaalta, mikäli sattuisin olemaan kirjailija, en lähde minkäänlaiselle omakohtaiselle selittelylinjalle. Olen kyllä tuonut esiin sen, miksi kirjallisuus on tärkeää, mutta mihinkään kysymyksiin kirjailijoiden (oletetusta) marttyyriasenteesta en lähde vastailemeen. Kysymys lähti sen verran asiattomille raiteille. Ja tosiaan on asiatonta kääntää yleisellä tasolla käyty keskustelu henkilökohtaiseen, kuten hän teki. Hänhän sen varsinaisen henkilöhyökkäyksen teki.
Näin ulkopuolisena voin sanoa että sinä et selkesti ymmärtänyt toisen kirjoittajan tekstejä, vaan vetäisit tunteet pintaan yksittäisistä sanoista, kontekstia huomioimatta/ymmärtämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Immateriaalioikeudet.
Jos ostat kirjan, omistat paperin ja musteen, mutta et voi väittää tekstiä omaksesi ja kopioida sitä edelleen myytäväksi. Oman kappaleesi voit myydä.
Samoin voit ostaa talon tai auton, mutta et voi (ilmeisesti) valmistaa siitä kopioita myyntiin.
Uudelleenmyynti on sallittua, mutta tässä kohtaa voi kyseenalaistaa, onko oikein pienentää kirjailijan palkkiopussia ja samalla tienata sillä komeasti.
Vai oikein tienata komeasti, miten joku voi edes laskea käytetyn kirjan myynnin tuloiksi? Jos tuolla tavalla voisi tienata komeasti, ostaisin kirjakaupan tyhjäksi kirjoista, ja alkaisin tienata komeasti. Kuinka komeasti pystyisi tekemään voittoa esim. yhdellä ostamallani 30€ kirjalla?
Kiinnostaa myös tämä. Täällä kerrotaan, että kirjojen myynti on kehnoja ja parin vuoden työllä kirjailija ei tienaa edes paria tonnia. Silti muut tahot kuulemma tekevät samoilla kirjoilla isot rahat.
Koska kirjailija itse saa siitä 30 euron hintaisesta kirjasta ehkä 2-3- euroa.
Niin kuin ne loput 27-28 euroa ovat kustantajalle ja kirjakaupalle vain nettoa?
Jos kuitenkin mietitään tarkemmin, niin.
Kirjailija - saa kirjasta 2-3 euroa.
Kustantaja - materiaalikulut, henkilöstökulut, huoltokulut, logistiikka, jonkinlainen voittomarginaali.
Kirjakauppa - henkilöstökulut, huoltokulut, logistiikka, jonkinlainen voittomarginaali.
Uskotko oikeasti, että kustantaja ja kirjakauppa nettoaa enemmän tai edes saman yhdestä kirjasta?
Mikä on sitten se siivu, johon kirjailija on mielestäsi oikeutettu? 10€? 15€? Kenen pitäisi suostua persenettoon? Noiden kaikkien?
Tämä kommentti avaa oikeastaan erittäin hyvin koko tämän ketjun aloittanutta kohua: Ahne kirjakauppa ostaa 30 euroa uutena maksaneen kirjan asiakkaalta vitosella. Sitten se laittaa ostetut käytännössä uutta vastaavat kirjat myyntiin 20 eurolla. Samaan aikaan myynnissä on myös aivan uusia kirjoja kolmellakympillä. Kumpiko on asiakkaan valinta? No tietysti se halvempi. Sellaisen myynti on myös kirja kaupalle parempi bisnes koska se saa yksin pitää 15€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.
Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.
Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.
Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan.
Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.
Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.
Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.
Vastasin jo äsken tähän, mutta käytännössä vain harva suomalainen kirjailija pystyy elättämään itsensä kirjoittamalla, monessa muussa taiteenlajissa määrä on vielä vähäisempä. Tarkoittaako se sitä, että suomalaiset taiteilijat ovat pääsääntöisesti harrastelijoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Se on kyllä totta, että tein paljon oletuksia. Mutta tuolta se valitus vaikuttaa. Siltä, että kirjailijan pitää saada toteuttaa intohimoaan kokopäiväisesti ilman turhia häiriötekijöitä ja tämän keskustelun logiikalla näköjään pitää olla sinällänsä oikeutettu saamaan tästä riittävä korvaus. Kirjailijan työ on näköjään itseisarvoisesti yhteiskunnalle niin tärkeää ja korvaamatonta, että joidenkin kantojen mukaan se pitäisi rinnastaa jopa terveydenhuoltoon ja varmaan siten muihinkin julkisiin peruspalveluihin eikä tuotoilla pyörivään yksityiseen puoleen. Joo, oletin.
Itsekään en ole mikään kaiken arvoa rahassa excelillä laskeva hjallisharkimo ja olen sitä mieltä, että tietyissä määrin pitää kustantaa ihmisille mahdollisuuksia harrastuksiin ja tukea omien juttujen toteuttamisessa, mikä on palstan logiikalla varmaan jo äärikommunismia. Mutta se vähän eri asia kuin uhriutuminen sen takia, ettei voi kokopäiväisesti toteuttaa vain omia intohimoja, koska tulot ei riitä.
Joten kyllä tästä huolimatta oma kantani tähän on se, että kikkelis kokkelis vaan.
Taidetta ei pidä rinnastaa terveyspalveluihin, koska näissä on ihan eri toimintaperiaatteet ja ihan eri tarkoitus. Ja ammattitaiteilijan kohdalla ei ole kyse harrastuksesta eikä "omien juttujen toteuttamisesta". Ja missä kohtaa olet nähnyt uhriutumista? Ja kuka on mielestäsi uhriutunut? Onko joku kertonut täällä olevansa kirjailija ja valittanut tuloista? Jotkut ovat kyllä linkittäneet tietoja kirjailijoiden tuloista, mutta nämä kirjoittajat eivät ole kertoneet ammattejaan.
Mutta kyllä, kirjailijan pitäisi voida keskittyä työhönsä kokopäiväisesti ilman häiriötekijöitä. Ja kyllä, myös kirjailijan kuuluisi saada työstään edes asianmukainen korvaus - kirjamyynnistä ei ikinä saa riittävää tuloa, eikä sitä tässä kukaan oikeastaan ole peräänkuuluttanutkaan. Tässä ketjussa on ollut kyse siitä, että kirjamyynnistä pitäisi saada asianmukainen korvaus. Nyt kirjakaupat toimivat markkinahäirikköinä myymällä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan kieräten näin velvoitteensa tilittää myyntituloista osa kustantajalle (ja sitä kautta kirjailijalle). Kierrättämällä samaa kirjaa asiakkaalta toiselle kirjakauppa myös vääristää kirjan myyntilukuja, millä on huonoja seurauksia kirjailijalle.
Ja kyllä, kotimainen kirjallisuus on itseisarvoisesti tärkeää. Sitä ei ole syytä rinnastaa terveyspalveluihin, kuten sanoinkin jo (kirjallisuuden tai taiteen tehtävä ei ole tuottaa palveluita) eikä myöskään yksityiseen puoleen (koska kirjallisuuden tai taiteen perimmäinen tehtävä ei myöskään ole tuottaa voittoa). Eikö sitä voisi ajatella asiana, jota se oikeasti on? Kyse on henkisestä pääomasta, meidän kielialueemme ja kulttuurimme osa-alueesta. Sellaisena se on tärkeää.
Ammattitaiteilija elättää taiteella itsensä. Muut ovat harrastelijoita, jotka toivovat almuja harrastukselleen. Omaa kulttuuria on hyvä ylläpitää, mutta on myös hyvä tehdä taidetta, jota käytetään ja josta ollaan valmiita maksamaan. Tuohan on vasta mittari sille, onko taide kansan kulttuuria, vai yksittäisen taiteilijan kannanotto, joka ei kiinnosta kuin hänen kuplaansa.
Ei taiteen tarvitsekaan olla kansan kulttuuria.
Oletko siis sitä mieltä, että Kiira Korven julkaisut ovat suosionsa perusteella suurempaa taidetta kuin esimerkiksi jonkun kirjallisuuspalkintoja saaneen runoilijan teokset, joiden myynti jää pieneksi? Kutsuisitko vähälevikkisen kirjallisuuden kirjoittajaa aina harrastelijaksi? Jos kirjaa lainataan paljon kirjastosta ja se on erittäin suosittu, mutta kyseisen kirjan asiakaskunta ei syystä tai toisesta osta kirjaa, tarkoittaako se mielestäsi sitä, että kirja ei voi olla kovin hyvä?
Mielestäni emme tarvitse minkään marginaalijoukon tuottamaa kulttuuria, joka olisi jotenkin muka parempaa. Maksakoot itse spermaa tehosekottimessa taiteensa tai myykööt sen sitten markkinahintaan. Kansan kuttuuria pitää suojella, koska se kuvaa sitä millaisia suomalaiset isossa kuvassa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S oouurin osa ihmisistä pystyy hyväksymään, että se oma intohimo ei ikinä riitä tulonlähteeksi. Hyväksyvät sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja on tehtävä jotain muuta, jos ei halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Taiteilijat taas jostain syystä ajattelevat, että jos heidän intohimo ei tuota tarpeeksi, niin kulttuurisivistyksen nimissä heille pitää varmistaa tavalla tai toisella riittävän hyvät tulot, että he voivat keskittyä vain siihen omaan intohimoon, vain siihen mitä he haluavat tehdä. Ettei tarvitse uhrata luovaa mieltä ja aikaa paskoihin ja ikäviin juttuihin, jotka ovat pois heidän intohimoon keskittymiseltä.
Eli mikä sinusta olisi hyvä ratkaisu? Että kirjailijat menisivät töihin vaikka lähihoitajiksi, ja heidän kirjoittamiensa romaanien sijaan markkinoilla olisi vain amerikkalaisia best seller -kirjoja ja Kiira Korven kirjoitelmia?
Otin vain kantaa valitukseen alan huonosta kannattavuudesta. Jos kannattavuus on noin huonoa, tuskin se muuttuu kannattavaksi sillä, että kustantajat ja julkaisijat alkavat toimimaan säädyllisesti. Toki ne pitäisi pakottaa toimimaan säädyllisesti, siitä olen samaa mieltä, mutta kuinka paljon se sitten auttaisi?
Johtopäätös on tosiaan se, ettei se kaunokirjallisuus, jota tunnut pitävät täällä jonain hienompama ja parempana taiteena, niin kovin monia kiinnosta ja sillä tienaa joka tapauksessa huonosti. Sen verran marttyyri tämän suhteen näköjään olet, että teet kyllä mieluummin tätä parempaa taidetta pienelle porukalle kuin jotain massataidetta sivistymättömille ja otat vähän sellainen, ettei ole sun vika jos massat ei sun neroutta ymmärrä. Niin marttyyri et kuitenkaan ole, että olisit valmis hyväksymään myös valinnan taloudelliset seuraukset, vaan siinä vaiheessa muutut uhriksi.
Ainakin puhuit kuin olisit sitä mieltä, että kyllähän sulle kuuluu vähintään palkkaan verrattava korvaus jo sillä perusteella, että toteutat intohimoasi kokopäiväisesti ja ainakin omasta mielestäsi se on kovaa duunia. Yhtälössä ei lainkaan mietitä sitä, että kuinka monia sitten kiinnostaa se sun parempi kaunokirjallisuus, ainakaan niin paljon, että tarpeeksi moni olisi omia rajallisia tulojaan valmis käyttämään sen kuluttamiseen.
Entäs jos kaikki alkavat toimimaan? Kaikki toteuttavat kokoaikaisesti vain omaa intohimoa, juuri sitä mitä haluavat tehdä ja sitten alkavat vaatimaan sitä palkkaan vertautuvaa korvausta vain sillä perusteella, että se on heidän mielestään kovaa kovaaduunia? Suurin ymmärtää ja hyväksyy tässä tilanteessa sen, että intohimo jää harrastuksen tasolle ja jotain muutakin on tehtävä, jos haluaa kituuttelua parempaan riittävät tulot.
Kovasti teet oletuksia ja tulkintoja, joihin ei löydy mitään perusteita tuosta lainaamastasi tekstistä. Koska kykysi ymmärtää lukemaasi on noin heikko, annat vaikutelman ihmisestä, joka ei ole elämässään kovin paljon lukenut. Ymmärrys tuntuu muutenkin olevan heikkoa.
Näin vierestä keskusteluanne seuraavana pakko todeta että ihan validit pointit tuolla kritisoijalla. Et argumentoinut hänen väittämiään vastaan, vaan hyökkäsit kirjoittajan persoonaa kohtaan. Yleensä tuota ei pidetä älykkyyden tai sivistyneisyyden merkkinä.
- ohis
Hän käänsi keskustelun henkilökohtaiselle tasolle, ja en lähde omia asioitani avamaan - en sen enempää kertomaan, mikäli en ole kirjailija, enkä toisaalta, mikäli sattuisin olemaan kirjailija, en lähde minkäänlaiselle omakohtaiselle selittelylinjalle. Olen kyllä tuonut esiin sen, miksi kirjallisuus on tärkeää, mutta mihinkään kysymyksiin kirjailijoiden (oletetusta) marttyyriasenteesta en lähde vastailemeen. Kysymys lähti sen verran asiattomille raiteille. Ja tosiaan on asiatonta kääntää yleisellä tasolla käyty keskustelu henkilökohtaiseen, kuten hän teki. Hänhän sen varsinaisen henkilöhyökkäyksen teki.
Näin ulkopuolisena voin sanoa että sinä et selkesti ymmärtänyt toisen kirjoittajan tekstejä, vaan vetäisit tunteet pintaan yksittäisistä sanoista, kontekstia huomioimatta/ymmärtämättä.
En vetäissyt tunteita pintaan, vaan kieltäydyin lähtemässä henkilökohtaiselle tasolle keskustelussa. Olen kyllä kertonut tässä ketjussa näkemykseni kirjallisuuden arvosta yhteiskunnassa. Tämä toinen kirjoittaja voisi omaksua myös asiallisemman keskustelutyylin ja pitää yleisen tason keskustelun yleisellä tasolla alkamatta mitään "sinä leikit marttyyria" -tyyppiseen palstalänkytykseen.
Pyllistin 70-luvulla Jallussa. Tiedän varmuudella että ne Jallut joissa pyllistin on kiertäneet satoja kertoja divareiden kautta tahmautuneine sivuineen ja niissä on raha vaihtanut omistajaa. Mistä voin hakea korvaukset pyllyilyistäni takautuvasti?