Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen tahtoi naimisiin, mutta halusi pitää ex-miehensä sukunimen
30.09.2023 |
Puhuttiin tuossa kaverin kanssa taannoin eräästä tällaisesta tuttavapiirin tapauksesta, jossa nainen halusi kovasti naimisiin, mutta halusi samalla pitää entisen liittonsa sukunimen. Mies taas ei ajatusta sietänyt, että nainen tällä tavoin symbolisesti roikkuu ja tuo exän mukanaan heidänkin väliseen avioliittoon. Nainen oli ilmeisesti perustellut asiaa silläkin, että kun hänen kahdella ex-liiton lapsellaan on myös kyseinen sukunimi.
Mutta kyllähän ne lapset pysyy naisen lapsina sukunimestä riippumatta. Ovat vielä tyttöjä molemmat ja jos menevät joskus naimisiin, niin saattavat joka tapauksessa vaihtaa uuden sukunimen. Mikä tässä sukunimen vaihtamisessa on oikein se ongelma, varsinkin kun sen on nainen jo aiemminkin tehnyt avioliittoon mennessään?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa siinä on? On käytänöllinen nainen: Säästä rahaa ajokortin uusiminen nimen takia,kuin passin ja henkilökortin uusiminen.Ne maksaa.Vai oletko valmis kaiken maksaa? Mitä sitä nimeä enää mutaa,kun voi kuitenkin ero tulla jossain vaihe? Rakkaus on ikuista mutta rakkauden kohde voi kuitenkin silmän räpäyksessä muuttua.
Hänen olisi kannattanut olla käytännöllinen ja säästää ajokortin uusimisessa ja muussa jo ensimmäisessä avioliitossa, ja pitää lapsetkin omalla nimellä. Entä sitten, kun tulee taas ero ja uudet lapset ovat eri nimellä, kun eihän uuden miehen lapset voi saada edellisen miehen sukunimeä?
eikö se mene niin että jos nainen hankkii eri miesten kanssa lapsia, niin kaikille lapsille voi tulla äitinsä sukunimi vaikka sukunimi olisi saatu naimisiin mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Meritähtöset ja Von Gyygelssönit (os. Jormakka) tarjoavat selityksiä miksi on erittäin tärkeää säilyttää exänsä sukunimi, kun avioituu uuden miehen (Marko Mälli) kanssa.
Kyllä, onhan tämä omien lasten asioiden hoitaminen erinimisenä aiiivan vallltavan hankalaa, ellei mahdotonta. KUKAAN, siis kukaan, ei ymmärrä eikä hyväksy että äidin sukunimi voi olla eri kuin lasten. Myös uusi mies menisi ihan sekaisin jos Von Gyygelssön muuttuisi avioitumisen yhteydessä Mälliksi. #keksittyjenongelmienmestarit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa siinä on? On käytänöllinen nainen: Säästä rahaa ajokortin uusiminen nimen takia,kuin passin ja henkilökortin uusiminen.Ne maksaa.Vai oletko valmis kaiken maksaa? Mitä sitä nimeä enää mutaa,kun voi kuitenkin ero tulla jossain vaihe? Rakkaus on ikuista mutta rakkauden kohde voi kuitenkin silmän räpäyksessä muuttua.
Hänen olisi kannattanut olla käytännöllinen ja säästää ajokortin uusimisessa ja muussa jo ensimmäisessä avioliitossa, ja pitää lapsetkin omalla nimellä. Entä sitten, kun tulee taas ero ja uudet lapset ovat eri nimellä, kun eihän uuden miehen lapset voi saada edellisen miehen sukunimeä?
eikö se mene niin että jos nainen hankkii eri miesten kanssa lapsia, niin kaikille lapsille voi tulla äitinsä sukunimi vaikka sukunimi olisi saatu naimisiin mennessä.
Täytyy vain tehdä itsestään riskianalyysi kun ekaa lasta odottaa. Että otanko omalle vai isänsä nimelle. Että tuleeko loput lapset samalle isälle vai tuleeko toinen mies isäksi jatkolapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uran kannalta nimen vaihto voi olla huono asia.
Kannattaa pitää se nimi jolla on työuraa tehnyt.
Tällä palstalla tuskin joku menestynyt artisti tai hiton muista nousu-uraa nimellään tekee. Eiköhän me olla suurin osa niitä sari sairaanhoitajia tai mirkku perussihteereitä. Kuten minäkin. Toista kertaa avioutuessa, lähes viisikymppisenä, oli selvää että otan uuden miehen nimen. Avioliittojen välillä olin tyttönimellä. Kyllä tässä iässä on varaa parit kortit uusia. Olihan ne jo silloin nuorenakin kun vihille köyhinä nuorina asteltiin. Tää on jännä juttu. Kun tällä korttien vaihdolla perusteellaan :)
Lasten nimien kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.
Jos kakkosmiehen sukunimi olisi ollut jokin kauhistus, olisin pitänyt tyttönimeni. Jos hän nyt itsekään haluaa pitää sen mauttoman nimen. Hänhän voi valita myös vaimon ninen, jos se olisi neutraalimpi. Mutta että se eksän nimi kun jo uuden kanssa vihille mennään, voi pyhä jysäys.
Ei tarvitse olla artisti, vaan ihan normaali ura riittää. Ei ehkä sairaanhoitajalla tai perussihteerillä niin helposti, mutta ihan tavallisessa asiantuntijatyössä uraa luodessa tehdään itselle nimeä ja luodaan kontakteja. Uraa tekevät ihmiset käyttävät vuosikymmeniä siihen että tulee tunnetuksi alallaan yleensä jonkun tietyn fokuksen ammattilaisena. Sillä on merkitystä muussakin kuin uusien työpaikkojen hakemisessa, suhteet ja maine vaikuttavat todella paljon myös siihen miten hyvin voi tehdä nykyisen työnsä.
Ei sellaista työtä halua aikuisena sabotoida vaihtamalla nimensä vaikka olisi kuinka rakastunut.
Jaa. Moni lääkäri, juristi yms menee avioon yleensä päälle kolmekymppisenä. Ja vaihtaa nimensä. Ja menestyy myös jatkossa vaikka oma nimi vaihtuikin avioituessa. Tiedän näitä henkilöitä. Ihan totta. Suomessa. Ja erotessaan viiskypäsenä ottanut tyttönimen. Vielä saa särvintä leivälle.
Kaikki minun tuntemani lääkärit ja juristit on ihan omalla nimellään edelleen.
Samaten mm toimittajat ja kääntäjät pitävät omansa.
Samoin, korkeintaan yhdistelmänimi otetaan ja työelämässä käytetään sitä nimeä mikä on ollut aiemminkin käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uran kannalta nimen vaihto voi olla huono asia.
Kannattaa pitää se nimi jolla on työuraa tehnyt.
Tällä palstalla tuskin joku menestynyt artisti tai hiton muista nousu-uraa nimellään tekee. Eiköhän me olla suurin osa niitä sari sairaanhoitajia tai mirkku perussihteereitä. Kuten minäkin. Toista kertaa avioutuessa, lähes viisikymppisenä, oli selvää että otan uuden miehen nimen. Avioliittojen välillä olin tyttönimellä. Kyllä tässä iässä on varaa parit kortit uusia. Olihan ne jo silloin nuorenakin kun vihille köyhinä nuorina asteltiin. Tää on jännä juttu. Kun tällä korttien vaihdolla perusteellaan :)
Lasten nimien kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.
Jos kakkosmiehen sukunimi olisi ollut jokin kauhistus, olisin pitänyt tyttönimeni. Jos hän nyt itsekään haluaa pitää sen mauttoman nimen. Hänhän voi valita myös vaimon ninen, jos se olisi neutraalimpi. Mutta että se eksän nimi kun jo uuden kanssa vihille mennään, voi pyhä jysäys.
Ei tarvitse olla artisti, vaan ihan normaali ura riittää. Ei ehkä sairaanhoitajalla tai perussihteerillä niin helposti, mutta ihan tavallisessa asiantuntijatyössä uraa luodessa tehdään itselle nimeä ja luodaan kontakteja. Uraa tekevät ihmiset käyttävät vuosikymmeniä siihen että tulee tunnetuksi alallaan yleensä jonkun tietyn fokuksen ammattilaisena. Sillä on merkitystä muussakin kuin uusien työpaikkojen hakemisessa, suhteet ja maine vaikuttavat todella paljon myös siihen miten hyvin voi tehdä nykyisen työnsä.
Ei sellaista työtä halua aikuisena sabotoida vaihtamalla nimensä vaikka olisi kuinka rakastunut.
Jaa. Moni lääkäri, juristi yms menee avioon yleensä päälle kolmekymppisenä. Ja vaihtaa nimensä. Ja menestyy myös jatkossa vaikka oma nimi vaihtuikin avioituessa. Tiedän näitä henkilöitä. Ihan totta. Suomessa. Ja erotessaan viiskypäsenä ottanut tyttönimen. Vielä saa särvintä leivälle.
Kaikki minun tuntemani lääkärit ja juristit on ihan omalla nimellään edelleen.
Samaten mm toimittajat ja kääntäjät pitävät omansa.
Ja näyttelijät. Ei äkkipäätä tule mieleen yhtään joka olisi nimensä vaihtanut.
Ja niitähän tällä palstalla kirjuuttelee.
Mäkin olen marilyn monroe, omaa sukua tohnanen.
näyttelijät jotka ovat ameriikassa vaihtanee nimeä, niin taitaa olla yleinen tapa etä se tehdään siinä vaiheessa ollaan vielä tuntemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uran kannalta nimen vaihto voi olla huono asia.
Kannattaa pitää se nimi jolla on työuraa tehnyt.
Tällä palstalla tuskin joku menestynyt artisti tai hiton muista nousu-uraa nimellään tekee. Eiköhän me olla suurin osa niitä sari sairaanhoitajia tai mirkku perussihteereitä. Kuten minäkin. Toista kertaa avioutuessa, lähes viisikymppisenä, oli selvää että otan uuden miehen nimen. Avioliittojen välillä olin tyttönimellä. Kyllä tässä iässä on varaa parit kortit uusia. Olihan ne jo silloin nuorenakin kun vihille köyhinä nuorina asteltiin. Tää on jännä juttu. Kun tällä korttien vaihdolla perusteellaan :)
Lasten nimien kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.
Jos kakkosmiehen sukunimi olisi ollut jokin kauhistus, olisin pitänyt tyttönimeni. Jos hän nyt itsekään haluaa pitää sen mauttoman nimen. Hänhän voi valita myös vaimon ninen, jos se olisi neutraalimpi. Mutta että se eksän nimi kun jo uuden kanssa vihille mennään, voi pyhä jysäys.
Ei tarvitse olla artisti, vaan ihan normaali ura riittää. Ei ehkä sairaanhoitajalla tai perussihteerillä niin helposti, mutta ihan tavallisessa asiantuntijatyössä uraa luodessa tehdään itselle nimeä ja luodaan kontakteja. Uraa tekevät ihmiset käyttävät vuosikymmeniä siihen että tulee tunnetuksi alallaan yleensä jonkun tietyn fokuksen ammattilaisena. Sillä on merkitystä muussakin kuin uusien työpaikkojen hakemisessa, suhteet ja maine vaikuttavat todella paljon myös siihen miten hyvin voi tehdä nykyisen työnsä.
Ei sellaista työtä halua aikuisena sabotoida vaihtamalla nimensä vaikka olisi kuinka rakastunut.
Jaa. Moni lääkäri, juristi yms menee avioon yleensä päälle kolmekymppisenä. Ja vaihtaa nimensä. Ja menestyy myös jatkossa vaikka oma nimi vaihtuikin avioituessa. Tiedän näitä henkilöitä. Ihan totta. Suomessa. Ja erotessaan viiskypäsenä ottanut tyttönimen. Vielä saa särvintä leivälle.
Kaikki minun tuntemani lääkärit ja juristit on ihan omalla nimellään edelleen.
Samaten mm toimittajat ja kääntäjät pitävät omansa.
Ja näyttelijät. Ei äkkipäätä tule mieleen yhtään joka olisi nimensä vaihtanut.
Ja niitähän tällä palstalla kirjuuttelee.
Mäkin olen marilyn monroe, omaa sukua tohnanen.
näyttelijät jotka ovat ameriikassa vaihtanee nimeä, niin taitaa olla yleinen tapa etä se tehdään siinä vaiheessa ollaan vielä tuntemattomia.
Ja yleensä se nimi on sitten ihan keksitty kuten tuo Marilyn Monroe.
Vierailija kirjoitti:
Margit von Carpelan on aina parempi kuin Ritva Mäkinen
Heh. Ekan mieheni nimi oli tyyliin Carpelan ja tokan eli nyksän nimi on ihan tavallinen Virtanen. Ei olisi tullut mieleenkään roikottaa Carpelania vaan erotessamme otin oman tyttönimen ja tällöin olin 44 v, uraa jo paljon tuolloin takana ja olin hyvä alallani. Eroon oli syynsä enkä halunnut että eksän sukunimi muistuttaa mua jatkuvasti. Avioiduttuessa myöhäiskeski-iässä uudelleen otin siis tämän Virtasen nimen.
Ja tosiaan ihan asiantuntijatyössä ollaan edelleen kun sitä jo joku ehkä epäilee. Avoimuutta kannustan käyttämään. Kerroin että epäonnistuin ekassa avioliitossa, ei se enää ole häpeä. Tosin nyt eläke jo häämöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ehdin olla 20 vuotta naimisissa kun jäin leskeksi ja lasten yksinhuoltajaksi. Myöhemmin löysin uuden puolison ja käytän sekä ensimmäisen että nykyisen puolisoni sukunimiä yhdistelmänä tyyliin "Maija Virtanen-Jokinen" ja lapset ovat "Virtasia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin uusiin naimisiin, ottaisin tyttönimeni käyttöön. Ex-puolison nimeä en haluaisi käyttää. Avioeroon olisi ollut syynsä.
Hm. Toisaalta ei ole arvostavaa käytöstä uutta aviomiestä kohtaan. Ekalla kiekalla otit miehen nimen mutta tokalla et. Voi tulla mieleen olenko jotenkin huonompi, jopa korvike? Jos nimi vaihtuu liiton myötä niin saa sitten vaihtua jatkossakin avioiduttuessa. Mutta sekin parempi kuin jos raahaisit eks miehen nimeä.
N44 v.
Kuitenkin on alkanut seurustella sen "entisen aviomiehen omaisuuden kanssa" kun tuo nimi on ollut? Ongelmaksi se muuttuukin vasta avioliiton myötä, kun ei alakaan uuden aviomiehen omaisuudeksi?
Kertoo näiden miesten ajatusmaailmasta enemmänkin, kuin naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uran kannalta nimen vaihto voi olla huono asia.
Kannattaa pitää se nimi jolla on työuraa tehnyt.
Tällä palstalla tuskin joku menestynyt artisti tai hiton muista nousu-uraa nimellään tekee. Eiköhän me olla suurin osa niitä sari sairaanhoitajia tai mirkku perussihteereitä. Kuten minäkin. Toista kertaa avioutuessa, lähes viisikymppisenä, oli selvää että otan uuden miehen nimen. Avioliittojen välillä olin tyttönimellä. Kyllä tässä iässä on varaa parit kortit uusia. Olihan ne jo silloin nuorenakin kun vihille köyhinä nuorina asteltiin. Tää on jännä juttu. Kun tällä korttien vaihdolla perusteellaan :)
Lasten nimien kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.
Jos kakkosmiehen sukunimi olisi ollut jokin kauhistus, olisin pitänyt tyttönimeni. Jos hän nyt itsekään haluaa pitää sen mauttoman nimen. Hänhän voi valita myös vaimon ninen, jos se olisi neutraalimpi. Mutta että se eksän nimi kun jo uuden kanssa vihille mennään, voi pyhä jysäys.
Ei tarvitse olla artisti, vaan ihan normaali ura riittää. Ei ehkä sairaanhoitajalla tai perussihteerillä niin helposti, mutta ihan tavallisessa asiantuntijatyössä uraa luodessa tehdään itselle nimeä ja luodaan kontakteja. Uraa tekevät ihmiset käyttävät vuosikymmeniä siihen että tulee tunnetuksi alallaan yleensä jonkun tietyn fokuksen ammattilaisena. Sillä on merkitystä muussakin kuin uusien työpaikkojen hakemisessa, suhteet ja maine vaikuttavat todella paljon myös siihen miten hyvin voi tehdä nykyisen työnsä.
Ei sellaista työtä halua aikuisena sabotoida vaihtamalla nimensä vaikka olisi kuinka rakastunut.
Jaa. Moni lääkäri, juristi yms menee avioon yleensä päälle kolmekymppisenä. Ja vaihtaa nimensä. Ja menestyy myös jatkossa vaikka oma nimi vaihtuikin avioituessa. Tiedän näitä henkilöitä. Ihan totta. Suomessa. Ja erotessaan viiskypäsenä ottanut tyttönimen. Vielä saa särvintä leivälle.
Kaikki minun tuntemani lääkärit ja juristit on ihan omalla nimellään edelleen.
Samaten mm toimittajat ja kääntäjät pitävät omansa.
Ja näyttelijät. Ei äkkipäätä tule mieleen yhtään joka olisi nimensä vaihtanut.
Ja niitähän tällä palstalla kirjuuttelee.
Mäkin olen marilyn monroe, omaa sukua tohnanen.
näyttelijät jotka ovat ameriikassa vaihtanee nimeä, niin taitaa olla yleinen tapa etä se tehdään siinä vaiheessa ollaan vielä tuntemattomia.
Ja yleensä se nimi on sitten ihan keksitty kuten tuo Marilyn Monroe.
Osahan näistä julkkiksista ovat kyllä viralliselta nimeltään jotain muuta ja luultavasti siviilissä käyttävätkin sitä. Nuo keksityt ovat sitten vain taiteilijanimiä.
Anna Abreukin on btw nykyään oikealta nimeltään Heiskari, mutta uraansa jatkanut Abreulla ja sillä hänet tunnetaan.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaas, tälleen toimii valittu perhe, jossa ollaan ihan hyvässä hengessä kaikki yhtä perhettä.
No minkäs takia erosit siitä ekasta miehestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto uudella miehellä, jos naisen OMA sukunimi hiertää noin pahasti. Ehkä kannattaa harkita uudestaan sekä avioliittoa että suhdetta ylipäänsä.
Ei toi ole naisen oma sukunimi vaan ex miehen sukunimi. Naisen oma sukunimi on se mikä oli lapsena.
Jos olet esim virtanen nyt ja olet miehen sukunimellä ja sun oma sukunimi on marttila, niin olet virtanen omaa sukua marttila. JA jos eroat virtasena ja menet naimisiin, niin et ole omaa sukua virtanen vaan olet edelleen omaa sukua marttila. Virtanen on edelleen sun ex miehen sukunimi.
Virtanen on ollut naisen oma sukunimi siitä asti kun hän on sen ottanut käyttöönsä. Ja Virtanen on yhä edelleen naisen oma sukunimi, vaikka hän onkin tyttönimeltään Marttila ja vaikka hän onkin eronnut herra Virtasesta. Ja kun nainen menee naimisiin herra Lahtisen kanssa, hän voi edelleen olla rouva Virtanen. Jos tämä häiritsee herra Lahtista, herra Virtasta tai herra Virtasen sukulaisia tai jopa Marttilan sukua, niin se on heidän oma ongelmansa, ei rouva Virtasen.
Asiat ovat hyvin yksinkertaisia, jos niistä ei tee monimutkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa siinä on? On käytänöllinen nainen: Säästä rahaa ajokortin uusiminen nimen takia,kuin passin ja henkilökortin uusiminen.Ne maksaa.Vai oletko valmis kaiken maksaa? Mitä sitä nimeä enää mutaa,kun voi kuitenkin ero tulla jossain vaihe? Rakkaus on ikuista mutta rakkauden kohde voi kuitenkin silmän räpäyksessä muuttua.
Hänen olisi kannattanut olla käytännöllinen ja säästää ajokortin uusimisessa ja muussa jo ensimmäisessä avioliitossa, ja pitää lapsetkin omalla nimellä. Entä sitten, kun tulee taas ero ja uudet lapset ovat eri nimellä, kun eihän uuden miehen lapset voi saada edellisen miehen sukunimeä?
eikö se mene niin että jos nainen hankkii eri miesten kanssa lapsia, niin kaikille lapsille voi tulla äitinsä sukunimi vaikka sukunimi olisi saatu naimisiin mennessä.
Tiedän niitäkin perheitä jossa lapset monen avioliiton aikana saatuja ja kaikilla vähän eri sukunimi käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"--- nainen halusi kovasti naimisiin, mutta halusi samalla pitää entisen liittonsa sukunimen. Mies taas ei ajatusta sietänyt, että nainen tällä tavoin symbolisesti roikkuu ja tuo exän mukanaan heidänkin väliseen avioliittoon."
Miehelle tuollainen järjestely on loukkaus. Kyseessä on kaikille ulospäin tehty julistus, että mies on ottanut jonkun muun miehen "omaisuutta". Toisin sanoen taustalla on biologinen reaktio samalla tavalla kuin naisella on olla kovin kiinnostunut pitkästä, tummasta, komeasta ja naimisissa olevasta miehestä.
Miltä muuten naisesta tuntuisi, jos miehellä olisi kaulassaan ex-vaimon kuva tatuoituna, eikä olisi aikomustakaan peittää tai poistaa sitä, vaikka on jo uusi vaimo? Kokisiko nykyinen vaimo sen loukkaavana, että miehen kaulassa kaikkien näkyvillä on ex-vaimon kuva?
Enemmänhän ne lapset siinä isästään muistuttaa kuin sukunimi. ---
Mitä lapsi saa isältään? Geenit ja nimen. Nykymaailmassa vain on yhä tavallisempaa, että ne geenit ovat joltain toiselta mieheltä. Nyt aletaan vaatia sitäkin, että nimi olisi myös joltain toiselta mieheltä?
Tässähän on kyseessä täysin puhtaasti imagokysymys. Kun on sama sukunimi kuin exän kanssa tehdyillä lapsilla, niin näyttää, että ollaan vakaata ydinperhettä, vaikka todellisuudessa olisi tullut ero ja uusi ukko jo pimpparaa kutittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiselle ilmeisesti tärkeää ollut ekalla kerralla että perheellä sama sukunimi ja siksi vaihtanut.
Edelleenhän se peruste on ihan sama eli tarve yhteiseen sukunimeen perheellä.
Ei naisen tarvitse vaihtaa sukunimeään jotta olisi samanniminen lastensa kanssa. Helpommalla pääsee kun antaa oman nimensä lapsille, siihen ei edes tarvita isän suostumusta.
Hän on halunnut koko perheelle saman nimen. Ei vain lapsilleen.
Mikseivät sitten koko poppoo ottaneet naisen nimeä? Vai onko miehen sukunimi aina oletusarvo? Ei pidä teeskennellä edistyksellistä jos on kuitenkin taustalla näin taantumuksellinen.
Minua jaksaa naurattaa, vanhaa miestä, se juttu kun viranomaiset pyysivät lausuntoa sukututkimusseuralta uuteen nimilakiin. oisko ollunna 88 tai sen jälkeen. sss vastusti kun nimien vaihtamisen helppous vaarantaisi tulevaisuuden sukututkimuksen. ei herranleijaa s**tana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Margit von Carpelan on aina parempi kuin Ritva Mäkinen
Heh. Ekan mieheni nimi oli tyyliin Carpelan ja tokan eli nyksän nimi on ihan tavallinen Virtanen. Ei olisi tullut mieleenkään roikottaa Carpelania vaan erotessamme otin oman tyttönimen ja tällöin olin 44 v, uraa jo paljon tuolloin takana ja olin hyvä alallani. Eroon oli syynsä enkä halunnut että eksän sukunimi muistuttaa mua jatkuvasti. Avioiduttuessa myöhäiskeski-iässä uudelleen otin siis tämän Virtasen nimen.
Ja tosiaan ihan asiantuntijatyössä ollaan edelleen kun sitä jo joku ehkä epäilee. Avoimuutta kannustan käyttämään. Kerroin että epäonnistuin ekassa avioliitossa, ei se enää ole häpeä. Tosin nyt eläke jo häämöttää.
Tunnen erään joka on avioliitossa aatelisen kanssa ja käyttää sukunimen edessä von-liitettä. Aatelinen aviomies aina motkottaa että älä tee noin, nolaat itsesi ja minut!
Ei oo akka oppinut.
Alue: Aihe vapaa
Täh?