Kalmasiivous Oy kertoo: Nuoria aikuisia löytyy yhä useammin kulleena kotoaan, kukaan ei ole kaivannut viikkokausiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marinin koronaperintö näkyy, tuhosi monen miehen elämästä 3 vuotta, joka esti käytännössä monelta kolmekymppiseltä mahdollisuuden pariutua.

Samalla tavalla naiset eivät päässeet etsimään seuraa. Toisaalta Suomessa ei ollut kovin ankaria määräyksiä, kun pubit sun muut saivat olla auki.  Monet kaupat olivat auki normaalisti. Asiakkaita näkyi vain vähän. Kävin kerran Triplassa, etsimässä jotakin, mitä ei saanutkodin läheltä. Iso kauppakeskus näytti autiolta aamupäivällä. Jotenkin aavemaista. Parin tunnin lentomatkan päässä asuva ystäväni kertoi, että hänen uudessa kotimaassaan oli melkein paikat kiinni. Kirjaimellisesti.

Tunnen useampia kolmekymppisiä, jotka koronan aikana löysivät kumppanin. Joku Tinderissä, joku lenkillä. Osa on vieläkin yhdessä ja yhdellä parilla on jo yhteinen lapsi.

Ja todellakin Suomessa oli varsin kohtuulliset rajoitukset, joita kuitenkin noudatettiin aika hyvin.

Eräässä toisessa Euroopan maassa asuva sukulaiseni päivitti sieltä tiheään koronasulkujen aikaan. Siellä oli tiukat säännöt ja valvonta. Kovat sanktiot, jos jäi kiinni sääntöjen rikkomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa ei kylläkään sanota mitään peliohjaimista. Itse m urhi sta kylläkin ja kuinka lähtö oman käden oikeudella on nuorten keskuudessa lisääntynyt.

Noeu mainita mutta kun ei sitä ihan masentuneiden iistem itsemurhilla kehtaa retostella niin piti laittaa vähän maustetta juttuun. Kun keksii että ohjain kädessä niin masennusta sairastanut ihminen muuttuu säälittäväksi inceliksi jota voi pilkata.

Vierailija kirjoitti:

Olen vakavasti miettinyt itsekin kalmasiivoojan hommia. Vissiin aika hyvin palkattua verrattuna normisiivoukseen? Olen työskennellyt aiemmassa ammatissani raatojen kanssa, joten haju on pieni ongelma...mitenkähän noihin hommiin pääsisi?

Miltä raato haisee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän artikkelissa puhuttu mitään miehistä tai peliohjaimista. Vain nuorista aikuisista.

Toki varmasti on paljon syrjäytyneitä, jotka viettää aikansa pelaillen.

Mutta monet pelaa netissä jotain joukkuepelejä ja siellä voi olla useitakin tuttuja joiden kanssa pelataan. Siellä varmasti pelikaverit alkavat kaivata, jos säännöllisesti pelaavaa ei nää näykkään.

Veikkaan, että nämä kuolleina löytyneet on enemmänkin mielenterveys/päihdeongelmaisia.

Nimenomaan juuri näin. Päihteet. Todella inhottava riesa, ja kun se elämä alkaa pyöriä vain niiden hankkimisen ja käyttämisen ympärillä. Minulla on lähipiirissä aivan ihana ihminen, jonka tytärpuoli käyttää. Pari-kolme vuotta sitten oli useamman kerran henkitoreissaan viety sairaalaan. Kerran oli ohikulkija löytänyt matkalla kotiinsa, tajuttomana kerrostalon nurkalta. Lähipiirini kuuluva ihminen kertoi, että verensokeri oli alle 2 ja sydämessä rytmihäiriöitä. Ajatelkaa kun se olisi ehtinyt kotiinsa, asuu yksin, niin sinne olisi kuollut. Sen tiedän, että heilläkin voi olla viikkoja, ettei ole yhteyksiä. Täysi-ikäistä ei hoitoon pysty pakottamaan, eikä vastaamaan viesteihin. Silloin kun ne päihteet vie lujaa, ei ole aikaa käydä kylässä vanhemmilla eikä muista syödä, ei pysty nukkumaan, kontaktit ihmisiin liittyy pelkästään ostamiseen ja käyttämiseen. Surullista elämää.

kysymys kuuluu, miksi yhteiskunta ajaa ihmiset käyttämään päihteitä ja muuta roskaa?

Kokoomus ja muut tunnevammaiset puolueet ovat syy tuohon pakottamalla ihmisiä orjatöihin omaa etuaan ajatellen. Heidän käsissään on näiden ihmiset kuolemat. Yhteiskunta voisi hetkellä millä hyvänsä ruveta tekemään empaattista politiikkaa, mutta ei Petteriä kiinnosta. Petterillä on liikaa omia ongelmia.

Kenen etua SINÄ ajattelet?

Kuinka paljon sinä empaattisena ihmisenä lahjoitat kuukausittain hyväntekeväisyyteen tuloistasi? Sinulla ei pitäisi olla ongelmia tuon asian suhteen,sillä olet hyvä ja välittävä ihminen. Vai oletko sittenkään? Vahvasti epäilen, että ajat vain omaa etuasi.

Vierailija kirjoitti:

Mun lähipiirissä Oli on tosi paljon lapsia joilla isä kuollut parin vuoden sisään.

Mulla on useita lapsia, joista vanhimmat jo yli 20-vuitiaita. Heidän lapsuudessaan en tuntenut ketää, jolla vanhemmat kuolleet. Nyt tiedän itse jo 7 perhettä ja useamman kanssa jutellut kuinka heillä tuttavaperheessä isä kuollut sairauskohtaukseen.

Siinä näette miten tehokkaita ovatkaan ne 'tutkitut' ja 'turvalliset'.

Milloin näitä röykkiöitä aletaan oikeasti tutkia?

Siis vasta viimeisen kolmen vuoden sisällä nuorten miesten kuolemat ovat lisääntyneet huimasti?

Nyt kalmasiivouksista 60% tehdään nuorten miesten kämppiin kun kolme vuotta sitten luku oli 20%!

Toi on aika sairaan huikea nousu vain muutaman vuoden sisällä!

Saiko korona-aika huumeiden ja alkonkäytön lähtemään lapasesta vai mikä on?

Korona-aikana moni jäi työttömäksi ja harrastuksia lakkautettiin, opiskelut muutettiin etäksi.

Mitä sinkku nuori mies tekee, kun ei ole enää töitä, baariin ei pääse, eikä salille tai muihin harrastuksiin ystäviä tapaamaan? Hän alkaa ryypätä siellä sinkkuluolassaan tai vetää jotain muuta mömmöä joka on sitten jäänyt "päälle" koronan jälkeenkin.

Nuori sinkku nainen menee someen jauhamaan niitä näitä ja purkamaan tunteitaan ja jakamaan virtuaalisia sydämiä ja jaxuhaleja.

Tänne on parin vuoden sisällä eksynyt monikin nuori mies, yrittänyt kömpelösti sanoittaa tunteitaan ja puhua yksinäisyydestään ja ihmissuhteiden vaikeuksista. Moni täällä on suhtautunut siihen hyvin ivallisesti ja jopa ilkeästi. Ei ehkä olisi kannattanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttien miesten kova kohtalo :(

Voin sanoa, että yksin ei tarvitse tässä yhteiskunnassa olla . Kilttimies voi lähteä mukaan esimerkiksi seurakunnan vapaaehtoistoimintaan, siellä on aina tarve vapaaehtoisille. Ja siellä saa luotua sosiaalisia suhteita ja kontakteja , siellä on kuunteleva korva ja jos johonkin mummoon siellä tutustut ja yhtäkkiä jätät menemättä etkä ilmaannu paikalle aivan varmasti perään kysellään. Ystäviä voi olla aikuisena vaikea saada mutta seurakunta ja sen aktiviteetit on paikka, mihin aivan varmasti on kaikki tervetulleita .

Eli tuollaisen 20- 30v. nuoren miehen pitäisi mennä seurakunnan mummopiiriin??? Oikeasti?

Ja täällä yökitään nuorille ja vanhemmille jotka pitävät yhteyttä useita kertoja viikossa.

Tämäkö sitten on se ok vaihtoehto??

T äiti jolle 39v ja 21v lapset ovat jo tänään viestitelleet

Teitä ksetetaan taas ja viedään ihan tuhat nolla kaikki alkoi kokeellisesta biologisesta aseesta viimeisen 3 vuoden aikana ihmisiä kuollut kuin viljaa vaan:D sitten keksitään tekosyitä ja kaikki menee täydestä tähän sinisilmäisiin auktoriteetti uskoisiin hölmöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttien miesten kova kohtalo :(

Voin sanoa, että yksin ei tarvitse tässä yhteiskunnassa olla . Kilttimies voi lähteä mukaan esimerkiksi seurakunnan vapaaehtoistoimintaan, siellä on aina tarve vapaaehtoisille. Ja siellä saa luotua sosiaalisia suhteita ja kontakteja , siellä on kuunteleva korva ja jos johonkin mummoon siellä tutustut ja yhtäkkiä jätät menemättä etkä ilmaannu paikalle aivan varmasti perään kysellään. Ystäviä voi olla aikuisena vaikea saada mutta seurakunta ja sen aktiviteetit on paikka, mihin aivan varmasti on kaikki tervetulleita .

Eli tuollaisen 20- 30v. nuoren miehen pitäisi mennä seurakunnan mummopiiriin??? Oikeasti?

Miksei, ellei hänellä omaa välittävää äitiä ole? Hän voi puolestaan auttaa näitä mummoja kuten auttaisi omaa äitiään.

Siis: Minkä ikäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marinin koronaperintö näkyy, tuhosi monen miehen elämästä 3 vuotta, joka esti käytännössä monelta kolmekymppiseltä mahdollisuuden pariutua.

Samalla tavalla naiset eivät päässeet etsimään seuraa. Toisaalta Suomessa ei ollut kovin ankaria määräyksiä, kun pubit sun muut saivat olla auki.  Monet kaupat olivat auki normaalisti. Asiakkaita näkyi vain vähän. Kävin kerran Triplassa, etsimässä jotakin, mitä ei saanutkodin läheltä. Iso kauppakeskus näytti autiolta aamupäivällä. Jotenkin aavemaista. Parin tunnin lentomatkan päässä asuva ystäväni kertoi, että hänen uudessa kotimaassaan oli melkein paikat kiinni. Kirjaimellisesti.

Tunnen useampia kolmekymppisiä, jotka koronan aikana löysivät kumppanin. Joku Tinderissä, joku lenkillä. Osa on vieläkin yhdessä ja yhdellä parilla on jo yhteinen lapsi.

Ja todellakin Suomessa oli varsin kohtuulliset rajoitukset, joita kuitenkin noudatettiin aika hyvin.

Eräässä toisessa Euroopan maassa asuva sukulaiseni päivitti sieltä tiheään koronasulkujen aikaan. Siellä oli tiukat säännöt ja valvonta. Kovat sanktiot, jos jäi kiinni sääntöjen rikkomisesta.

Jännä juttu. Itse en löytänyt, enkä tunne yhtäkään muutakaan miestä, joka olisi koronan aikana tai sen jälkeen onnistunut löytämään netistä tai lenkkipolulta seuraa. Siinä epäonnistuneita ikisinkkuja tunnen useita. Asutko pääkaupunkiseudulla vai mistä tämä ero johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Kilttien miesten kova kohtalo :(

Ja sinustako se on hymiön paikka?

Ei kannata vierittää syytä pelkästään minkään koulukiusaamisen kontolle. Sellainen ei auta ketään. Kiusaaminen on tietysti väärin ja vahingollista ja sitä pitää kitkeä mahdollisimman tehokkaasti, mutta syrjäytymiseen tarvitaan kyllä muutakin. Esimerkiksi ongelmalliset ja haitalliset kotiolot ja hoitamattomat mielenterveysongelmat, jotka kulkevat usein jo suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marinin koronaperintö näkyy, tuhosi monen miehen elämästä 3 vuotta, joka esti käytännössä monelta kolmekymppiseltä mahdollisuuden pariutua.

Samalla tavalla naiset eivät päässeet etsimään seuraa. Toisaalta Suomessa ei ollut kovin ankaria määräyksiä, kun pubit sun muut saivat olla auki.  Monet kaupat olivat auki normaalisti. Asiakkaita näkyi vain vähän. Kävin kerran Triplassa, etsimässä jotakin, mitä ei saanutkodin läheltä. Iso kauppakeskus näytti autiolta aamupäivällä. Jotenkin aavemaista. Parin tunnin lentomatkan päässä asuva ystäväni kertoi, että hänen uudessa kotimaassaan oli melkein paikat kiinni. Kirjaimellisesti.

Tunnen useampia kolmekymppisiä, jotka koronan aikana löysivät kumppanin. Joku Tinderissä, joku lenkillä. Osa on vieläkin yhdessä ja yhdellä parilla on jo yhteinen lapsi.

Ja todellakin Suomessa oli varsin kohtuulliset rajoitukset, joita kuitenkin noudatettiin aika hyvin.

Eräässä toisessa Euroopan maassa asuva sukulaiseni päivitti sieltä tiheään koronasulkujen aikaan. Siellä oli tiukat säännöt ja valvonta. Kovat sanktiot, jos jäi kiinni sääntöjen rikkomisesta.

Jännä juttu. Itse en löytänyt, enkä tunne yhtäkään muutakaan miestä, joka olisi koronan aikana tai sen jälkeen onnistunut löytämään netistä tai lenkkipolulta seuraa. Siinä epäonnistuneita ikisinkkuja tunnen useita. Asutko pääkaupunkiseudulla vai mistä tämä ero johtuu?

Toinen, mutta ei liene keneltäkään jäänyt huomaamatta lehtien sivuilla olleet jutut lastenteosta. Valtiovalta oletti, että peitto heiluu koronaepidemian aikana, kun on parisuhteelle ja muulle aikaa. Ei tullut vauvatsunamia, mutta samaan kategoriaan voi luokitella haaveet pariutumisesta.

Lukekaa tuo juttu. Siinähän puhutaan,että huomaa miten noiden kotona ei ole kukaan aikoihin käynyt.

Yhteiskuntaa taas huudetaan apuun. Okei. Mutta entäs ne läheiset?

Sitten täällä puhutaan jostain peliohjaimista, mistä ei ole mitään mainintaa koko jutussa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei kuulu puhua "hyvinvointiyhteiskunnasta", jos tällainen ongelma on yleinen.

Ei puhutakkaan vaan vapaasta yhteiskunnasta jossa ihmisillä on oikeus erakoitua ja katkaista kaikki ihmiskontaktit. Miten näitä edes voisi auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Mietin kyllä omaa elämääni niin sitten kun vanhemmistani aika jättää niin sitten kun menehdyn kotona niin kukaan ei minua kaipaile. Toki työpaikka on itseasiassa ainoa paikka missä huomattaisiin poismenoni eli eiköhän ne ala siellä jotain kyselemään.

Nyt jos menehtyisin niin vanhemmat huomaisi menehtymiseni varmaan kuukauden päästä ja työpaikalla menehtyminen huomattaisiin varmaan viikon tai kahden päästä.

M33

Sama täällä, en voi mitään ettei ole läheisiä eikä enää vanhempiakaan. Töissä saatettaisiin ihmetellä jossen ilmestyisi mutta muuten ei kaipaa kukaan. Siinä olisi sitten kalmasiivoukselle töitä.

N46

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei kuulu puhua "hyvinvointiyhteiskunnasta", jos tällainen ongelma on yleinen.

Ei puhutakkaan vaan vapaasta yhteiskunnasta jossa ihmisillä on oikeus erakoitua ja katkaista kaikki ihmiskontaktit. Miten näitä edes voisi auttaa?

Itse mietin, että jos elää omissa oloissaan eikä kukaan huomaa niin tuskin on työelämässä. Miksi? Joku mt-diagnoosi?

Loppuuko kaikki hoito/yhteydenoito tässä yhteiskunnassa jos saa vaikka mt:n syiden takia eläkkeen tms.

Apuakin on pakko jaksaa hakea. Väsynyt ihminen ei jaksa aina hakea. Jos kämppäkin on kuin kaatopaikka niin vielä vähemmän ehkä haluaa sinne ketään käymään etc.

Asiat varmaan kasautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilttien miesten kova kohtalo :(

Voin sanoa, että yksin ei tarvitse tässä yhteiskunnassa olla . Kilttimies voi lähteä mukaan esimerkiksi seurakunnan vapaaehtoistoimintaan, siellä on aina tarve vapaaehtoisille. Ja siellä saa luotua sosiaalisia suhteita ja kontakteja , siellä on kuunteleva korva ja jos johonkin mummoon siellä tutustut ja yhtäkkiä jätät menemättä etkä ilmaannu paikalle aivan varmasti perään kysellään. Ystäviä voi olla aikuisena vaikea saada mutta seurakunta ja sen aktiviteetit on paikka, mihin aivan varmasti on kaikki tervetulleita .

Eli tuollaisen 20- 30v. nuoren miehen pitäisi mennä seurakunnan mummopiiriin??? Oikeasti?

Miksei, ellei hänellä omaa välittävää äitiä ole? Hän voi puolestaan auttaa näitä mummoja kuten auttaisi omaa äitiään.

Koska jokainen nuori mies haluaisi elää nuoruuttaan johon kuuluu kavereita, naisia ja biletystä. Hänen testosteronitasot on huipulla. Hän haluaa löytää oman kaveripiirin, lauman jonka keskuudessa hän on muiden arvostama "hyvä tyyppi". Hän haluaa löytää unelmiensa tytön johon rakastua ja jota rakastella. Hän haluaa elämän kondikseen työtä, vaimon, lapsia.

Hänellä sitäpaitsi on jo mummo, jota on pakko silloin tällöin tavata. Istua jäykkänä nojatuolissa tekohymy kasvoilla ja kuunnella kohteliaasti kun mummi kertoo lonkkaleikkauksestaan tai kuinka sokerin hinta on taas noussut tai kuinka silloin kun minä olin sinun ikäisesi janajanajaa... jaaritusta jaaritusta. Mummo, joka takertuu häneen kuin hukkuva, kun poika jo haluaa pakonomaisesti paeta, Eihei... vielä yksi kuivakakun pala väkipakolla ja kupillinen kahvetta ja vielä tunti pakonomaista jaarittelua.

Jos kuulisin, että joku 20-30v. jantterin elämä on sitä, että ei ole työtä, ei ystäviä, ei naista ja hän istuu jossain seurakunnan touhukerhossa kuuntelemassa mummojen jaaritteluja, niin oikeasti säälisin. Älkää miehet jättäkö ketään yksin ja ulkopuolelle ja naiset olkaa kiltimpiä siinä miten puhutte näille!