Kalmasiivous Oy kertoo: Nuoria aikuisia löytyy yhä useammin kulleena kotoaan, kukaan ei ole kaivannut viikkokausiin

Laittakaa noista kuvia sinne tiktokkiin, että tpporukka näkee ne. Että täällä kuollaan himppeen haisemaan.

"Vahva ja välittävä Suomi" + "politiikassa ei tarvita empatiaa" + "olen yllätynyt" = ap:n aloituksessa kuvaama lopputulos.

Suorituskeskeinen yhteiskunta.  Liian kovat tavoitteet opiskelussa, työelämässä. Some pilannut kaiken, nuorilla hirveät paineet: ulkonäkö, vaatteet, suosio yms. Jos et yllä niihin, joudut kiusatuksi, et kelpaa, jäät syrjään. Vanhemmuus hukassa, ei osata olla enää kunnon  vanhempia. Ollaan kavereita, rajoja ei aseteta. Nykyinen yhteiskunta arvostaa vain heitä, jotka pärjäävät, ovat varakkaita. Heikkoja, huonompiosaisia, sairaita hyljeksitään. Nykyhallitus on esimerkki tästä. Riistetään heikoimmilta kaikki ja annetaan rikkaille lisää.  Hallitus antaa viestin, että köyhä, sairas tai työtön ei ole minkään arvoinen. Pelottava suuntaus meneillään. Miltähän maamme näyttää 30 vuoden kuluttua? En uskalla edes ajatella. 

Tästä syystä pyydän erään "tietokoneeseen kiinni liimautuneen" jouluksi syömään. 

On oikeasti vaarallisia tilanteita, kun nuori tai nuori aikuinen on pitkiä aikoja koneella, ei muista syödä ja juoda kunnolla. Voi tulla sairauskohtaus. 

Haastan muutkin, että jos mahdollista, niin kutsukaa joku yksinäinen kotiinne syömään jouluksi tai ennen joulua tai viette kahville. 

Vierailija kirjoitti:

Suorituskeskeinen yhteiskunta.  Liian kovat tavoitteet opiskelussa, työelämässä. Some pilannut kaiken, nuorilla hirveät paineet: ulkonäkö, vaatteet, suosio yms. Jos et yllä niihin, joudut kiusatuksi, et kelpaa, jäät syrjään. Vanhemmuus hukassa, ei osata olla enää kunnon  vanhempia. Ollaan kavereita, rajoja ei aseteta. Nykyinen yhteiskunta arvostaa vain heitä, jotka pärjäävät, ovat varakkaita. Heikkoja, huonompiosaisia, sairaita hyljeksitään. Nykyhallitus on esimerkki tästä. Riistetään heikoimmilta kaikki ja annetaan rikkaille lisää.  Hallitus antaa viestin, että köyhä, sairas tai työtön ei ole minkään arvoinen. Pelottava suuntaus meneillään. Miltähän maamme näyttää 30 vuoden kuluttua? En uskalla edes ajatella. 

Näinpä juuri. Tämä on yksilökeskeinen kulttuuri. Ja se aiheuttaa kaikkia näitä ongelmia. 

Saitte sitä mitä tilasittekin. Pitäis joskus katsoa vähän nokkaansakin pidemmälle.

Ei mulla muuta tähän.

Ihmiset on ikävää seuraa. Köysi on halpaa. 1+1.

On annettu pelata penskasta asti rajattomasti. Tuo on jo sairaus, minkä syntymisen omat huoltajat ovat aiheuttaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen->syrjäytyminen->päihdeongelma->it**murha. Näin se yleensä näissä menee. Tarttis varmaan tehdä jotain (muutakin kuin syöttää mielialalääkkeitä näille nuorille.)

Näin juuri. Koulukiusaaminen on yleensä aina taustalla, kun lapsi tai nuori alkaa voida huonosti. Miksi sitä ei saada kuriin?

Oltaisiin saatu jo, jos niin haluttaisiin. Mutta ilmeisesti ei haluta.

Sehän on tappiollista rahankäyttöä vuosia vuosia eteenpäin. Tänä päivänä ei pitkän ajan sijoituksille anneta arvoa, vaan tuotto pitää saada viimeistään ylihuomenna. 

"Koulukiusaaminen->syrjäytyminen->päihdeongelma->it**murha. Näin se yleensä näissä menee. Tarttis varmaan tehdä jotain (muutakin kuin syöttää mielialalääkkeitä näille nuorille.)" 

Minulla on myös taustalla kiusaamista ja jäin jo nuorena yksin. Muuten en käytä päihteitä enkä ole edes niitä maistanut. Oikeastaan silti jos mietin itseäni niin olin 20-vuotiaana silti monin tavoin lannistanut. Lukion sain käytyä (kiusattiin vielä sielläkin), mutta sen jälkeen sattui vielä muuta ikävää asiaa ja jotenkin se usko elämääni meni vähitellen. Tarvin aikaa voimien keräämiseen. Samalla piti tehdä vaikeita päätöksiä elämääni liittyen ja esim muuttaa nopeasti muualle. Olen nyt vähän kuin jäänyt sille tielle. En ole saanut työkokemusta (yritin välillä jotain) ja en omaa mitään suhteita mihinkään. Samoin eräskin koulutus jäi kesken jo harkkapaikan saannin vaikeuden takia. Sain yhden paikan, mutta en enää muita ja autottomana en voi lähteä kauas harjoitteluun. Olihan se kuin jotain  kiusaa, kun koko kunnan sen alan pomo sanoi ettei minulle järjesty mitään paikkaa, kun ei ollut kokemusta ennestään. Näin oli vähän pakka luovuttaa. Nyt yritän viimein jatkaa erästä toista koulutusta, että edes amnatti olisi. Ihmisten kanssa toiminen vaan jännittää ja olen huonojen kokemusten myötä menettänyt rohkeuden. Samoin minulla ei ole ystäviä tai oikeastaan ketään läheisiä. Muutama ihminen, mutta sukukin etäinen ja vanhemmat sukulaiset jo kuolleet. Olen aikalailla yksin. Tilanne menee vaan  huonommaksi tältä osin.

Varmasti meitä on paljon. Kuvittelin itsekin kuinka etenen elämässä ja en ajatellut kaiken menevän näin. Tärkeää on myös se, että saat tukea ja apua sekä joku uskoo sinuun tai saat myönteisiä kokemuksia ja joskus edes joku tulee vastaan. Minäkin olen tottunut siihen, että kaikki palaute on huonoa. Tämä, vaikka olisi tilanne mikä vaan. Olen liian hiljainen, liian ujo, pitäisi rohkaistua ja  puhua enemmän tai näytän jännittyneeksi sekä pelokkaalta. Tai jotain muuta ilkeilyä ja harjoittelusakin alkoi pari heti ilkeilemään ja moittimaan kaikesta, vaikka en tehnyt mitään väärin. Tätä on vaan ollut liikaa. Uskon, että moni ihminen lannistuu ja haluaa ollakin yksin jos ihmisten kanssa saa usein jotain ikävää kokemusta. Pitäisi olla niin rohkea ja pärjäävä eri tilanteissa. Minä en vaan ole pysynyt olemaan sitä. 

"Jos olisikin kyse nuorista naisista, niin varmasti lehdet kirkuisivat punaisina ja kaikenmaailman trendikkäät intersektionaalisen feministisen multisukupuolitutkimuksen tutkijat tarttuisivat asiaan kuin sika limppuun." 

Onhan meitäkin niin kuin minäkin tässä melko huonossa tilanteessa. Kiusaamista yms taustalla. Ei tämä kaikki kosketa vaan miehiä. Samoin ei tämä myöskään ole mikään nuorten juttu vaan kyllä monenikäiset ihmiset voivat joutua mukaan tähän kaikkeen. Moni on yksinäinen. En minäkään toisaalta odota mitään jonkun kirjoittamaa oletusta, että vaan joku täysin minulle sopiva ihminen(ikä, persoona kiinnostuksen kohteet) kelpaisi seuraksi. Kyllä minä kelpuuttaisin monenlaisia ihmisiä. Se vaan lähtee siitä, kun itse jännitän muiden kanssa oloa ja tulee vaan vaivaantunut olo. Pitäisi pystyä oppimaan taas pitämään muiden seurasta ja olemaan rennompi. Tämä kaikki saa tavallaan hyväksymään yksinäisyyden edes jotenkin ja mietin etten ole hyvää seuraa. Silti ajoittain tunnen olevani turha ihminen ja yksinäisyys ahdistaa. On vaan vaikeaa enää muuttaa kaikkea.