Kalmasiivous Oy kertoo: Nuoria aikuisia löytyy yhä useammin kulleena kotoaan, kukaan ei ole kaivannut viikkokausiin

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on huoltoyhtiössä töissä ja tekee asuntoihin huoltoja. Hän sanoi että yhä enemmän alkaa näkyä sellaisia "hikikomoreita", jotka asuvat verhot kiinni ja ovat vain netissä. Kämpät on likaisia, tietokoneruutuja voi olla useita ja siellä keskellä sitten käkkii joku arka tyyppi rasvaisessa tukassaan. Kuulemma kommunikointi heidän kanssaan on hankalaa, koska eivät saa sanaa suustaan. 

En tiedä onko tällaisilla omaisia. Voi hyvinkin olla, että kukaan ei kysele jos ei kuulu. Elävät siellä ihan omissa maailmoissaan. Uskomattomalle tuntuu. Tavallaan yhteiskunta mahdollistaa tämän, koska se ei enää edellytä edes virastossa asiointia tukien saamiseksi. Riittää kun netissä tekee hakemuksen. 

Minusta tuo ei ole yhtään uskomatonta. Oma veljeni elää noin. Näemme muutaman kerran vuodessa, koska asun kaukana. Muita perheenjäseniä näkee ehkä pari kertaa kuukaudessa, en ole varma. Mitä kenenkään pitäisi mielestäsi tehdä sille, miten aikuinen kolmekymppinen elää elämäänsä? Soitanko ja sanon, että "nyt kuule lopetat sen pelaamisen"? Miksi? Se on hänen elämänsä ja hänen valintansa. Nuorempana olin surullinen, mutta nykyään hyväksyn että jokainen elää kuten haluaa, eikä ole minun asiani surra, kun joku ei elä kuten minä. Jos veljeni kuolisi kämppäänsä, arvioisin että viikon, parin kuluttua joku huolestuisi. Meillä onkin iso perhe, kaikilla ei, ja kolmekymppisen vanhemmat voivat olla jo huonolla hapella tai kuolleita. Miksi veljeni päätyi tuohon elämään, sitä en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lähipiirissä on tosi paljon lapsia joilla isä kuollut parin vuoden sisään.

Mulla on useita lapsia, joista vanhimmat jo yli 20-vuitiaita. Heidän lapsuudessaan en tuntenut ketää, jolla vanhemmat kuolleet. Nyt tiedän itse jo 7 perhettä ja useamman kanssa jutellut kuinka heillä tuttavaperheessä isä kuollut sairauskohtaukseen.

Ylikuolleisuus on valtavaa  parin viimevuoden aikana.

Olisko jotain linkkiä asiaan liittyen?

Vaikka kuinka paljon. Sitähän kyselee kaikki muut,kun viranomaisia ei kiinnosta. Viimeksi Aki Linden ilmoitti asiaa tutkitaan ja raportoidaan. Pariin vuoteen ei kuulunu mitään.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on huoltoyhtiössä töissä ja tekee asuntoihin huoltoja. Hän sanoi että yhä enemmän alkaa näkyä sellaisia "hikikomoreita", jotka asuvat verhot kiinni ja ovat vain netissä. Kämpät on likaisia, tietokoneruutuja voi olla useita ja siellä keskellä sitten käkkii joku arka tyyppi rasvaisessa tukassaan. Kuulemma kommunikointi heidän kanssaan on hankalaa, koska eivät saa sanaa suustaan. 

En tiedä onko tällaisilla omaisia. Voi hyvinkin olla, että kukaan ei kysele jos ei kuulu. Elävät siellä ihan omissa maailmoissaan. Uskomattomalle tuntuu. Tavallaan yhteiskunta mahdollistaa tämän, koska se ei enää edellytä edes virastossa asiointia tukien saamiseksi. Riittää kun netissä tekee hakemuksen. 

Minusta tuo ei ole yhtään uskomatonta. Oma veljeni elää noin. Näemme muutaman kerran vuodessa, koska asun kaukana. Muita perheenjäseniä näkee ehkä pari kertaa kuukaudessa, en ole varma. Mitä kenenkään pitäisi mielestäsi tehdä sille, miten aikuinen kolmekymppinen elää elämäänsä? Soitanko ja sanon, että "nyt kuule lopetat sen pelaamisen"? Miksi? Se on hänen elämänsä ja hänen valintansa. Nuorempana olin surullinen, mutta nykyään hyväksyn että jokainen elää kuten haluaa, eikä ole minun asiani surra, kun joku ei elä kuten minä. Jos veljeni kuolisi kämppäänsä, arvioisin että viikon, parin kuluttua joku huolestuisi. Meillä onkin iso perhe, kaikilla ei, ja kolmekymppisen vanhemmat voivat olla jo huonolla hapella tai kuolleita. Miksi veljeni päätyi tuohon elämään, sitä en osaa sanoa.

No se ei ole normaalia että eristäydytään neljän seinän sisälle ja ollaan vaan netissä. Vähintään yhteiskunnan tulisi velvoittaa nämä tyypit käymään edes kerran kuussa jossakin virastossa fyysisesti asioimassa niiden tukiensa eteen. En sano etteikö ihmisellä ole oikeus elää kuten haluaa, mutta näissä tapauksissa se ei ole asianosaisen omakaan etu homehtua sinne asuntoonsa, jossa ennen pitkää todellisuuden taju alkaa vääristyä. Kukaan ei ole tässä omaisia syyttänyt, vaan enemmän heittäisin palloa yhteiskunnalle. Ihminen, joka on ollut netissä vuosikausia näkemättä ketään, alkaa olla sosiaalisesti vegetatiivisessa tilassa eikä se ole kenenkään etu.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla pitäisi olla sidos opiskeluun, työelämään tai johonkin "pakolliseen ja velvoittavaan" tekemiseen, jossa aletaan kaivata. Vaikka työstä ei mahdottomasti nauttisikaan, niin kyllä se silti tuo jonkinlaista turvaa elämään.

Ihmistä olisi kuitenkin hyvä kaivata jo elinaikana eikä vasta sitten, kun on jo kuollut. Kotiinsa kuollutta kun ei enää kiinnosta, milloin hänen ruumiinsa löytyy. Katselen just erästä amerikkalaista true crime -sarjaa, jossa kadonnutta ihmistä lähtee etsimään ihan työkaverit ja esimieskin, jos henkilö ei ilmesty töihin. Miten mahtaa olla Suomessa? Kuinka usein suomalainen työnantaja tai työkaveri menee työntekijän oven taakse tai ilmoittaa poliisille, että Minna tai Janne ei ole tullut muutamaan päivään töihin eikä puhelimellakaan tavoita? Mä tiedän omista työkavereistani vain paikkakunnat, millä asuvat, mutta ei aavistustakaan heidän kotiosoitteistaan. 

Hyvin usein Suomessa työpaikalla aletaan kaivata. Olen esihenkilönä tehnyt ilmoituksen poliisille, kun työntekijä ei tullut töihin eikä vastannut puhelimeen tai viesteihin. Ei sinne oven taakse ole järkeä lähteä seisomaan ilman virkavaltaa! Suomessa jokaisen työntekijän osoite on esihenkilöllä tiedossa. Toista se on vaikka Amerikassa, jossa on myös työssäkäyviä ihmisiä asunnottomana. Pienipalkkaisella ei riitä rahat asunnon vuokraan, ei edes halvimpaan motelliin. Suomessahan se on harvinaista, toki joitakin ihmisiä on, jotka ovat asunnottomia työssä käyviä, mutta itse en ole tähän törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on huoltoyhtiössä töissä ja tekee asuntoihin huoltoja. Hän sanoi että yhä enemmän alkaa näkyä sellaisia "hikikomoreita", jotka asuvat verhot kiinni ja ovat vain netissä. Kämpät on likaisia, tietokoneruutuja voi olla useita ja siellä keskellä sitten käkkii joku arka tyyppi rasvaisessa tukassaan. Kuulemma kommunikointi heidän kanssaan on hankalaa, koska eivät saa sanaa suustaan. 

En tiedä onko tällaisilla omaisia. Voi hyvinkin olla, että kukaan ei kysele jos ei kuulu. Elävät siellä ihan omissa maailmoissaan. Uskomattomalle tuntuu. Tavallaan yhteiskunta mahdollistaa tämän, koska se ei enää edellytä edes virastossa asiointia tukien saamiseksi. Riittää kun netissä tekee hakemuksen. 

Minusta tuo ei ole yhtään uskomatonta. Oma veljeni elää noin. Näemme muutaman kerran vuodessa, koska asun kaukana. Muita perheenjäseniä näkee ehkä pari kertaa kuukaudessa, en ole varma. Mitä kenenkään pitäisi mielestäsi tehdä sille, miten aikuinen kolmekymppinen elää elämäänsä? Soitanko ja sanon, että "nyt kuule lopetat sen pelaamisen"? Miksi? Se on hänen elämänsä ja hänen valintansa. Nuorempana olin surullinen, mutta nykyään hyväksyn että jokainen elää kuten haluaa, eikä ole minun asiani surra, kun joku ei elä kuten minä. Jos veljeni kuolisi kämppäänsä, arvioisin että viikon, parin kuluttua joku huolestuisi. Meillä onkin iso perhe, kaikilla ei, ja kolmekymppisen vanhemmat voivat olla jo huonolla hapella tai kuolleita. Miksi veljeni päätyi tuohon elämään, sitä en osaa sanoa.

No se ei ole normaalia että eristäydytään neljän seinän sisälle ja ollaan vaan netissä. Vähintään yhteiskunnan tulisi velvoittaa nämä tyypit käymään edes kerran kuussa jossakin virastossa fyysisesti asioimassa niiden tukiensa eteen. En sano etteikö ihmisellä ole oikeus elää kuten haluaa, mutta näissä tapauksissa se ei ole asianosaisen omakaan etu homehtua sinne asuntoonsa, jossa ennen pitkää todellisuuden taju alkaa vääristyä. Kukaan ei ole tässä omaisia syyttänyt, vaan enemmän heittäisin palloa yhteiskunnalle. Ihminen, joka on ollut netissä vuosikausia näkemättä ketään, alkaa olla sosiaalisesti vegetatiivisessa tilassa eikä se ole kenenkään etu.

Sinäkö määrittelet mikä on "normaalia"? Kyllähän noita ajoittain laitetaan kursseille, työtoimintaan yms. Jos ei kiinnosta enempää luoda uraa, sitten ei kiinnosta. Tartuin vaan siihen, että on muka uskomatonta, ettei kukaan kaipaa ihmistä. Ei se ole mitenkään tavatonta, jos katsotaan tämän oman "normaalin" perhe/työelämäoravanpyörämme ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marinin koronaperintö näkyy, tuhosi monen miehen elämästä 3 vuotta, joka esti käytännössä monelta kolmekymppiseltä mahdollisuuden pariutua.

Tämä. On muuten ihan totta, että varsinkin nuorilta vietiin 3 vuotta ja se tosiaan näkyy.

Voi hyvänen aika sentään teitä persuja. Että olette yksinkertaisia. Sannan syy koronakin. Sannan syy nuorten miesten yksinäisyys ja syrjäytyminen... Sannan syy, ettei parisuhdemarkkinoilla nappaa...

Korona nyt todellakaan ollut Sannan keksimä eikä sen jälkiseuraamukset. Korona oli/on globaali vitsaus, jonka hoidossa Suomi Marinin johdolla toimi mallikkaasti.

Jo ennen koronaakin ja koronan jälkeenkin nuorten miesten syrjäytyminen oli/on ongelma. Monilla tosiaankin koulukiusaamista taustalla, mikä johtaa eristäytymiseen ja virtuaalimaailman sokkeloihin hakeutumiseen. Pelaaminen ja peliyhteisö kenties ainoa, missä saa tuntea onnistumista ja hyväksymistä. Mukaan kun tulee masennus ja alkoholi ja muut päihteet, on sieltä yksinäisestä kopista yhä vain hankalampaa hakeutua ulos.

Tuo iltiksen juttu on todella surullinen. Tekee mieli itkeä. Ihan hirveetä, ettei kukaan katso perään, kaipaa. Ainoa mistä pitää käsi kiinni, on peliohjain/hiiri... Ei auttavaa tukevaa kättä. Ahdistavaa. Jo pitkään puhuttu siitä, ettei masennusta potevat nuoret ihmiset saa riittävästi hoitoa. Rersursseja aivan varmasti löytyisi, jos löytyisi tahtoa. Ensisijaisesti niiltä, jotka ovat päättävässä asemassa.

Uuden hallituksen kylmä heikompiosaisia kurittava ja kiristävä politiikka ei tuo näköpiiriin helpotusta vaan syrjässä olevat ja köyhät tulevat voimaan entistä huonommin. Rikkaat ja entisestäänkin hyvinvoivat saavat lisää helpotusta ja etuja. Se on uuden hallituksemme arvomaailma. Pienet ja hiljaiset poljetaan ja syyttävä sormi osoittaa: se on sinusta itsestä kiinni! On niin helppoa luoda oma elämänsä, kun sitä on tuettu ja kannustettu monin tavoin jo vauvasta asti. Sen sijaan joidenkin heikot lähtökohdat kivuta ylöspäin ovat liian haastavat ja moni putoaa matkalla.

Tuo peliohjain kädessä on aloittajan oma keksintö. Lue nyt edes tuo juttu niin ymmärrät. Kyllä, meillä on iso huumeongelma, johon menehtyy ihmisiä. Peliohjain ei liity syyhyn. Meillä on myös paljon itsemurhia väestömäärään suhteutettuna ja mielenterveyden avohoito sakkaa, laitoshoito vielä pahemmin. Ihmisten, joiden ei pitäisi olla ilman hoitoa, oletetaan jaksavan odottaa vuosi hoitoonpääsyä. Siinä ehtoo muuttua vainoharhaiseksi erakoksi ilman todellisuudentajua.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei kuulu puhua "hyvinvointiyhteiskunnasta", jos tällainen ongelma on yleinen.

Tämä ongelma on sama kaikissa maissa missä otettiin k - rokotetta. Artikkelissa erikseen mainitaan että itsemurhat eivät ole lisääntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen->syrjäytyminen->päihdeongelma->it**murha. Näin se yleensä näissä menee. Tarttis varmaan tehdä jotain (muutakin kuin syöttää mielialalääkkeitä näille nuorille.)

Näin juuri. Koulukiusaaminen on yleensä aina taustalla, kun lapsi tai nuori alkaa voida huonosti. Miksi sitä ei saada kuriin?

Oltaisiin saatu jo, jos niin haluttaisiin. Mutta ilmeisesti ei haluta.

Hallitus on täynnä koulukiusaajia.

Ai Marinin hallitus, ei ne löydot vielä tänä syksyn ole lisääntynyt.

Luulen, että ovat huumekuolemia enimmäkseen, sehän on nyt hyväksyttyä.

Suomen aikaisemmin korkeat itsemurhaluvut ovat vähentyneet kansainväliselle taholla muutamassa vuosikymmenessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen->syrjäytyminen->päihdeongelma->it**murha. Näin se yleensä näissä menee. Tarttis varmaan tehdä jotain (muutakin kuin syöttää mielialalääkkeitä näille nuorille.)

Näin juuri. Koulukiusaaminen on yleensä aina taustalla, kun lapsi tai nuori alkaa voida huonosti. Miksi sitä ei saada kuriin?

Oltaisiin saatu jo, jos niin haluttaisiin. Mutta ilmeisesti ei haluta.

Hallitus on täynnä koulukiusaajia.

Ai Marinin hallitus, ei ne löydot vielä tänä syksyn ole lisääntynyt.

Luulen, että ovat huumekuolemia enimmäkseen, sehän on nyt hyväksyttyä.

Suomen aikaisemmin korkeat itsemurhaluvut ovat vähentyneet kansainväliselle taholla muutamassa vuosikymmenessä.

Voi sinisilmäisyyttä. Moni huumekuolema on itsemurha. Niitä ei voida tilastoida siten, jos ei jätä jälkeensä viestiä. Tunnen yhden siitä elämästä selvinneen, joka on avoimesti kertonut, kuinka monta kertaa oli mielessä ottaa yliannostus ja luovuttaa, koska se elämä oli kuluttavaa ja tuskallista, täynnä rikollisuutta ja väkivaltaa, rahattomuutta, nälkää, fyysistä tuskaa, toivottomuuden tunnetta. Hän pääsi pitkän kuntoutumisen jälkeen eroon entisestä elämästä ja on nykyisin perheellinen ja työssä käyvä.

Media suoritti erityisoperaation jossa vapaaehtoisen rokotteen jättämättä ottaminen johti vainoon ja syrjäyttämiseen. Media on syyllinen ja saa maksaa korot.

2021 toukokuun jälkeen on  15 000 ihmistä enemmän kuollut kun olisi ollut arvio.

Milloin lie tilastoitu, kesällä? niin että jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen->syrjäytyminen->päihdeongelma->it**murha. Näin se yleensä näissä menee. Tarttis varmaan tehdä jotain (muutakin kuin syöttää mielialalääkkeitä näille nuorille.)

Näin juuri. Koulukiusaaminen on yleensä aina taustalla, kun lapsi tai nuori alkaa voida huonosti. Miksi sitä ei saada kuriin?

Niin, miksei sotia tai nälänhätää vain lopeteta? Helppo aina heittää ilmoille "miksei tehdä X, Y, Z" vailla mitään konkreettista ideaa, että MILLÄ, MITEN se voitaisiin saada loppumaan. 

Kiusaamisen loppuminen vaatisi useamman sukupolven kestävän "aivopesun" toimintamallien muuttamiseksi ja/tai kovemmat, oikeat rangaistukset, sanktiot kiusaamisesta KIUSAAJALLE ja/tai hänen vanhemmille.. Mutta sitten taas päästään moraaliin. Usein, ei aina, kiusaaminen on oireilua ongelmista kotona tms. ja voidaan kysyä, että onko "oikein" rankaista tällaisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin kyllä omaa elämääni niin sitten kun vanhemmistani aika jättää niin sitten kun menehdyn kotona niin kukaan ei minua kaipaile. Toki työpaikka on itseasiassa ainoa paikka missä huomattaisiin poismenoni eli eiköhän ne ala siellä jotain kyselemään.

Nyt jos menehtyisin niin vanhemmat huomaisi menehtymiseni varmaan kuukauden päästä ja työpaikalla menehtyminen huomattaisiin varmaan viikon tai kahden päästä.

M33

Mitä jos tekisit jotain, että sinua kaivattaisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Eihän artikkelissa puhuttu mitään miehistä tai peliohjaimista. Vain nuorista aikuisista.

Toki varmasti on paljon syrjäytyneitä, jotka viettää aikansa pelaillen.

Mutta monet pelaa netissä jotain joukkuepelejä ja siellä voi olla useitakin tuttuja joiden kanssa pelataan. Siellä varmasti pelikaverit alkavat kaivata, jos säännöllisesti pelaavaa ei nää näykkään.

Veikkaan, että nämä kuolleina löytyneet on enemmänkin mielenterveys/päihdeongelmaisia.

Sinä et taida paljon pelailla? Itse kun käytän viikossa pelaamiseen aikaa noin 10-20 tuntia, joskus enemmänkin, niin ei se oikeasti noin sitovaa ole kuin sinun mielikuvasi. Voidaan sopia jokin aika, että pelataan, mutta jos joku ei tule, niin ei tule. Pelejä myös vaihdetaan, kukaan ei jaksa vuosikausia sahata samaa. En minä mene sinne selittelemään, että sori kun ei huvita nyt enää tulla, aloitin eilen toisessa pelissä. Kun ei enää huvita, jätän menemättä. Ei kukaan kaipaa, jos joku ei enää tulekaan totuttuun aikaan. Arska29 siirtyi toiseen peliin, soitanko poliisille, ainiin joo, en tiedä missä kaupungissa se asuu ja mikä sen oikea nimi on. Ja saattoihan se saada työpaikan, minkä takia ei iltaisin enää ehdi.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla pitäisi olla sidos opiskeluun, työelämään tai johonkin "pakolliseen ja velvoittavaan" tekemiseen, jossa aletaan kaivata. Vaikka työstä ei mahdottomasti nauttisikaan, niin kyllä se silti tuo jonkinlaista turvaa elämään.

Ihmistä olisi kuitenkin hyvä kaivata jo elinaikana eikä vasta sitten, kun on jo kuollut. Kotiinsa kuollutta kun ei enää kiinnosta, milloin hänen ruumiinsa löytyy. Katselen just erästä amerikkalaista true crime -sarjaa, jossa kadonnutta ihmistä lähtee etsimään ihan työkaverit ja esimieskin, jos henkilö ei ilmesty töihin. Miten mahtaa olla Suomessa? Kuinka usein suomalainen työnantaja tai työkaveri menee työntekijän oven taakse tai ilmoittaa poliisille, että Minna tai Janne ei ole tullut muutamaan päivään töihin eikä puhelimellakaan tavoita? Mä tiedän omista työkavereistani vain paikkakunnat, millä asuvat, mutta ei aavistustakaan heidän kotiosoitteistaan. 

Meidän työpaikalta kun kuoli työkaveri eikä kuulunut töihin tai vastannut puhelimeen, niin pomo otti ensimmäisenä yhteyttä omiin esimiehiinsä ja kiirehti tyypin irtisanomista luvattoman poissaolon vuoksi. Ei siis edes yrittänyt selvittää oliko mitään tapahtunut. Hän myös mekkaloi että nyt se jätkä lähtee. No se oli lähtenyt, mutta vähän eri tavalla kuin pomo oletti. Kun tieto kuolemasta tuli, tämä pomo ei puhunut asiasta sanaakaan. 

Näin se kapitalismi toimii. Täysi kusipää ihminen. Ajattelee ihmisistä heti pahinta.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla pitäisi olla sidos opiskeluun, työelämään tai johonkin "pakolliseen ja velvoittavaan" tekemiseen, jossa aletaan kaivata. Vaikka työstä ei mahdottomasti nauttisikaan, niin kyllä se silti tuo jonkinlaista turvaa elämään.

Ihmistä olisi kuitenkin hyvä kaivata jo elinaikana eikä vasta sitten, kun on jo kuollut. Kotiinsa kuollutta kun ei enää kiinnosta, milloin hänen ruumiinsa löytyy. Katselen just erästä amerikkalaista true crime -sarjaa, jossa kadonnutta ihmistä lähtee etsimään ihan työkaverit ja esimieskin, jos henkilö ei ilmesty töihin. Miten mahtaa olla Suomessa? Kuinka usein suomalainen työnantaja tai työkaveri menee työntekijän oven taakse tai ilmoittaa poliisille, että Minna tai Janne ei ole tullut muutamaan päivään töihin eikä puhelimellakaan tavoita? Mä tiedän omista työkavereistani vain paikkakunnat, millä asuvat, mutta ei aavistustakaan heidän kotiosoitteistaan. 

Meidän työpaikalta kun kuoli työkaveri eikä kuulunut töihin tai vastannut puhelimeen, niin pomo otti ensimmäisenä yhteyttä omiin esimiehiinsä ja kiirehti tyypin irtisanomista luvattoman poissaolon vuoksi. Ei siis edes yrittänyt selvittää oliko mitään tapahtunut. Hän myös mekkaloi että nyt se jätkä lähtee. No se oli lähtenyt, mutta vähän eri tavalla kuin pomo oletti. Kun tieto kuolemasta tuli, tämä pomo ei puhunut asiasta sanaakaan. 

Näin mä vähän veikkaan, että Suomessa yleisesti toimittaisiin.

Höpöhöpö, ihan yksittäisiä tapauksia. Normaalisti esimies tekee ilmoituksen poliisille, jos työntekijän tapaista ei ole jättää tulematta työvuoroon.

Valitettavasti on heitäkin, joilla se on tapana. Venyy ilta pitkäksi ja aamulla maataan krapulassa eikä tulla töihin tai vastata puheluihin. Tai soitetaan klo 15, että kröhöm, mulla on nyt niin kova angiina/flunssa/migreeni/mahatauti, etten ehtinyt ilmoittaa aamulla poissaolosta, ei tule toistumaan, ai kamala kun olen kipeä. Meillä oli yhdessä työpaikassa tuollainen sairaanhoitaja, joka teki tuota monta kertaa vuodessa ja kerran oli ilmoittamatta poissa 3 päivää saamatta edes potkuja. Jos olisi mikä tahansa muu ammatti, heti olisi potkittu pois, mutta sh-pula on hirveä asia. Pomot ei uskalla irtisanoa, jos ei saa ketään tilalle. Ollaan uskovinaan, että sh ollut 40 asteen kuumeessa ja hourailevana 3 päivää ja vasta neljännestä päivästä saanut päivystyksestä lääkärintodistuksen (teeskennellystä flunssasta) ja sitten vasta ymmärtänyt ilmoittaa poissaolosta töihin. No joo, harvinaisia juttuja, mutta tutkimusten mukaan päihde- ja krapulasyistå ollaan poissa enemmän kuin niitä tilastoidaan. Äkkiäkös siihen hätään oksennustaudin keksii.

Jos on työntekijä, joka yleensä aina tulee tunnollisesti töihin, nopeasti lähtee ilmoitus poliisille. Samana päivänä ei, koska ei täyty kateissaoloaika eikä aleta heti tutkia. Esimies muuten soittaa työntekijälle itselleen aina ensin, jos ei ole saapunut töihin, koska poliisi tarvitsee tiedon, mistä alkaen ei ole tavoitettu puhelimitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen->syrjäytyminen->päihdeongelma->it**murha. Näin se yleensä näissä menee. Tarttis varmaan tehdä jotain (muutakin kuin syöttää mielialalääkkeitä näille nuorille.)

Ei hirveästi vaikuta siltä, että Suomessa asialle kiinnostaisi tehdä jotain.

Eihän Suomessa tehdä oikeasti mitään syrjäytymisen estämiseksi, ei koulu- eikä työpaikakiusaamiselle eikä ikäsyrjinnällekään. Eletään kuin viidakossa ja hylätään heikot oman onnensa nojaan. Mutta kilahdetaan, jos joku sanoo vähänkään jotain, jonka voi tulkita rasistiseksi tai homovihamieliseksi.

suoli on liian korruptoitunut kommarivaltio.

Kiltit miehet kuolee yksiöihinsä peliohjain kädessä kuolonkangistamilla huulillaan vain oluttölkin metallin kylmän suudelman muisto. 

Samaan aikaan toisaalla karvaiset pakarat nousee ja laskee, kun jännä mies paukuttaa kilttiä tyttö hänen kaikkein pyhimpäänsä niin että litinä vaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla pitäisi olla sidos opiskeluun, työelämään tai johonkin "pakolliseen ja velvoittavaan" tekemiseen, jossa aletaan kaivata. Vaikka työstä ei mahdottomasti nauttisikaan, niin kyllä se silti tuo jonkinlaista turvaa elämään.

Ihmistä olisi kuitenkin hyvä kaivata jo elinaikana eikä vasta sitten, kun on jo kuollut. Kotiinsa kuollutta kun ei enää kiinnosta, milloin hänen ruumiinsa löytyy. Katselen just erästä amerikkalaista true crime -sarjaa, jossa kadonnutta ihmistä lähtee etsimään ihan työkaverit ja esimieskin, jos henkilö ei ilmesty töihin. Miten mahtaa olla Suomessa? Kuinka usein suomalainen työnantaja tai työkaveri menee työntekijän oven taakse tai ilmoittaa poliisille, että Minna tai Janne ei ole tullut muutamaan päivään töihin eikä puhelimellakaan tavoita? Mä tiedän omista työkavereistani vain paikkakunnat, millä asuvat, mutta ei aavistustakaan heidän kotiosoitteistaan. 

Meidän työpaikalta kun kuoli työkaveri eikä kuulunut töihin tai vastannut puhelimeen, niin pomo otti ensimmäisenä yhteyttä omiin esimiehiinsä ja kiirehti tyypin irtisanomista luvattoman poissaolon vuoksi. Ei siis edes yrittänyt selvittää oliko mitään tapahtunut. Hän myös mekkaloi että nyt se jätkä lähtee. No se oli lähtenyt, mutta vähän eri tavalla kuin pomo oletti. Kun tieto kuolemasta tuli, tämä pomo ei puhunut asiasta sanaakaan. 

Niin? Ei ketään kiinnosta kun mies kuolee.