Lue keskustelun säännöt.
Kalmasiivous Oy kertoo: Nuoria aikuisia löytyy yhä useammin kulleena kotoaan, kukaan ei ole kaivannut viikkokausiin
30.09.2023 |
Monet kuolleet ovat löytyneet peliohjainnkädessään ruudun ääreltä hikikopistaan...
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/13be25c0-8c65-45bf-85ce-d570cdd8dfbf
Kommentit (291)
Luin tuon jutun ja eiköhän ilmiö kulje käsi kädessä kasvaneen huumeongelman kanssa. Tuttu kuoli alle 35-vuotiaana kotiinsa. Hän oli käyttänyt pitkään huumeita mutta koska ruumiinavauksessa ei löytynyt juuri sillä hetkellä niitä, niin kuolinsyy on tapaturma kun hän kuoli sydämen pysähdykseen hoitamattoman keuhkokuumeen takia.
Keuhkokuume on yleinen päihdeongelmaisen kuolinsyy oli päihde sitten alko tai huume. Tuttu oli sekakäyttäjä.
Kyseessä oli 80-luvulla syntynyt ja 90-luvun lama sekä meidän sukupolven isovanhempien sotakokemusten seuraukset näkyy yhä edelleen. On esim. Totuttu ajattelemaan että jos koulu ja työ ei onnistu on huono ihminen ja luuseri. Toisia ei saa vaivata omilla ongelmilla yms. Välttelevä kiintymysmalli periytyy sukupolvelta toiselle.
Ja nyt meidän sukupolven lapsilta on leikattu ja leikataan päivähoidosta, koulusta ym. Avustajaa tarvitseville lapsille ei löydy avustajia ynnä muuta.
Vanhempia on työttöminä ja yhä kurjistetaan leikkaamalla. Työttömien lapset kärsii.
Sitten taas muutaman vuosikymmenen päästä ihmetellään miten voi olla että porukka päihteilee, on masentuneita ja eivät pärjää.
Lastenpsykiatriselle on hirveät jonot ja osastopaikkoja ei ole. Lapset kasvaa aikuisiksi ja ongelmia on yhä vaikeampi hoitaa kun ne on päässeet kroonistumaan. Jos koulussa ei saa heti tukea, jää jälkeen.
Töitä ei ole ja jos on, masennus vie voimat kun asioita ei ole päässyt käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät he kuole yksin, sillä heillä on some. Yleensä erityisesti psykologian ammattilaiset kieltäytyvät uskomasta, että sometus voi korvata sosiaaliset tarpeet täysin. Etenkin jos niitä tarpeita ei ole paljon.
Sen lisäksi nykyään voit olla netissä mitä haluat. Kukaan ei kiellä työtöntä esiintymästä toimitusjohtajana tai päinvastoin. Ei tarvitse käydä vuosien koulutusputkea, että pääsee "kaltaistensa" pariin.
Selitä miksi he tekevät itsemurhan, jos on some ja se niin hyvin mielestäsi vastaa kaikkiin sosiaalisiin tarpeisiin?
Miten tätäkin vielä ihmetellään kirjoitti:
Luin tuon jutun ja eiköhän ilmiö kulje käsi kädessä kasvaneen huumeongelman kanssa. Tuttu kuoli alle 35-vuotiaana kotiinsa. Hän oli käyttänyt pitkään huumeita mutta koska ruumiinavauksessa ei löytynyt juuri sillä hetkellä niitä, niin kuolinsyy on tapaturma kun hän kuoli sydämen pysähdykseen hoitamattoman keuhkokuumeen takia.
Keuhkokuume on yleinen päihdeongelmaisen kuolinsyy oli päihde sitten alko tai huume. Tuttu oli sekakäyttäjä.
Kyseessä oli 80-luvulla syntynyt ja 90-luvun lama sekä meidän sukupolven isovanhempien sotakokemusten seuraukset näkyy yhä edelleen. On esim. Totuttu ajattelemaan että jos koulu ja työ ei onnistu on huono ihminen ja luuseri. Toisia ei saa vaivata omilla ongelmilla yms. Välttelevä kiintymysmalli periytyy sukupolvelta toiselle.
Ja nyt meidän sukupolven lapsilta on leikattu ja leikataan päivähoidosta, koulusta ym. Avustajaa tarvitseville lapsille ei löydy avustajia ynnä muuta.
Vanhempia on työttöminä ja yhä kurjistetaan leikkaamalla. Työttömien lapset kärsii.
Sitten taas muutaman vuosikymmenen päästä ihmetellään miten voi olla että porukka päihteilee, on masentuneita ja eivät pärjää.
Lastenpsykiatriselle on hirveät jonot ja osastopaikkoja ei ole. Lapset kasvaa aikuisiksi ja ongelmia on yhä vaikeampi hoitaa kun ne on päässeet kroonistumaan. Jos koulussa ei saa heti tukea, jää jälkeen.
Töitä ei ole ja jos on, masennus vie voimat kun asioita ei ole päässyt käsittelemään.
Kuolinsyy tapaturma, kun kuoli keuhkokuumeeseen? Siis täh? Tapaturma ei ole kuolinsyy.
Vierailija kirjoitti:
Mietin kyllä omaa elämääni niin sitten kun vanhemmistani aika jättää niin sitten kun menehdyn kotona niin kukaan ei minua kaipaile. Toki työpaikka on itseasiassa ainoa paikka missä huomattaisiin poismenoni eli eiköhän ne ala siellä jotain kyselemään.
Nyt jos menehtyisin niin vanhemmat huomaisi menehtymiseni varmaan kuukauden päästä ja työpaikalla menehtyminen huomattaisiin varmaan viikon tai kahden päästä.
M33
Itselläni ei ole tällä hetkellä työpaikkaa ja menisi varmaan hyvin pitkään ennen kuin kukaan huomaisi. Riippuu lähinnä siitä heräisikö kukaan naapureista hajuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähipiirissä on tosi paljon lapsia joilla isä kuollut parin vuoden sisään.
Mulla on useita lapsia, joista vanhimmat jo yli 20-vuitiaita. Heidän lapsuudessaan en tuntenut ketää, jolla vanhemmat kuolleet. Nyt tiedän itse jo 7 perhettä ja useamman kanssa jutellut kuinka heillä tuttavaperheessä isä kuollut sairauskohtaukseen.Ylikuolleisuus on valtavaa parin viimevuoden aikana.
Alkaa löytymään se yleinen raja kuika paljon miehestä voi repiä hyötyjä ennen kun sen terveys pettää ja kuolee
En ihmette koska suomalaiset miehet käyttää paljon päihteitä ja ovat huomattavan ylipainoisia.
Suurempi osa naisista on lihavia kuin miehistä.
Joo, kokonaista kaksi prosenttia enemmän.
Sillä kahdella prosentilla naiset kirivät miesten "ylipainon" kiinni kun vertaa BMI eroa joka on huomat 0.1 yksikköä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Is ännöit sijä huomaisi ehkä noin 7kk kuluttua vasta ehkä 7 kk vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marinin koronaperintö näkyy, tuhosi monen miehen elämästä 3 vuotta, joka esti käytännössä monelta kolmekymppiseltä mahdollisuuden pariutua.
Tämä. On muuten ihan totta, että varsinkin nuorilta vietiin 3 vuotta ja se tosiaan näkyy.
Ei sitä kukaan tahallaan vienyt, tilanne oli se mikä oli. Haluttiin suojella kanslaisia, kukaan ei oikein tiennyt miten toimia, virus oli uusi ja outo.
Kyllä koronapassi, suljetut kuntosalit, koulut yms ja Uudenmaan sulku sekä median hirveä painostus oli minusta ihan tahallista.
Ei sitä voi unohtaa. Se ihan oikeasti vaurioitti monen, varsinkin nuoren mielenterveyttä.
On kuin olisi ollut joku sota, katastrofi nyt kuitenkin ja siitä ei saa enää puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tämä siivousfirma tietää kenen asuntoja ne on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marinin koronaperintö näkyy, tuhosi monen miehen elämästä 3 vuotta, joka esti käytännössä monelta kolmekymppiseltä mahdollisuuden pariutua.
Tämä. On muuten ihan totta, että varsinkin nuorilta vietiin 3 vuotta ja se tosiaan näkyy.
Ei sitä kukaan tahallaan vienyt, tilanne oli se mikä oli. Haluttiin suojella kanslaisia, kukaan ei oikein tiennyt miten toimia, virus oli uusi ja outo.
Kyllä koronapassi, suljetut kuntosalit, koulut yms ja Uudenmaan sulku sekä median hirveä painostus oli minusta ihan tahallista.
Ei sitä voi unohtaa. Se ihan oikeasti vaurioitti monen, varsinkin nuoren mielenterveyttä.On kuin olisi ollut joku sota, katastrofi nyt kuitenkin ja siitä ei saa enää puhua.
Samaa mieltä. Ihmettelen myös miksi aihetta koskevat kommentit poistetaan jatkuvasti.
Ne ketä se keskustelu ei kiinnosta, voisivat vaan jättää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän nuoren miehen joka kuoli pelikonsolin ohjain kädessään, oli siinä muutakin mukana eli huumeet joita oli ympäri kämppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marinin koronaperintö näkyy, tuhosi monen miehen elämästä 3 vuotta, joka esti käytännössä monelta kolmekymppiseltä mahdollisuuden pariutua.
Tämä. On muuten ihan totta, että varsinkin nuorilta vietiin 3 vuotta ja se tosiaan näkyy.
Ei sitä kukaan tahallaan vienyt, tilanne oli se mikä oli. Haluttiin suojella kanslaisia, kukaan ei oikein tiennyt miten toimia, virus oli uusi ja outo.
Kyllä koronapassi, suljetut kuntosalit, koulut yms ja Uudenmaan sulku sekä median hirveä painostus oli minusta ihan tahallista.
Ei sitä voi unohtaa. Se ihan oikeasti vaurioitti monen, varsinkin nuoren mielenterveyttä.On kuin olisi ollut joku sota, katastrofi nyt kuitenkin ja siitä ei saa enää puhua.
Piltit joutuivat olemaan muutaman viikon kotona ja saivat sieluunsa ikuisen vaurion.
Tiedän paikan armahan, Rauhallisen, ihanan, Joss' on olo onnekas, Elo tyyni, suojakas.
Sepä koti kulta on, Koti kallis, verraton, Eipä paikkaa olekaan Kodin vertaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri on huoltoyhtiössä töissä ja tekee asuntoihin huoltoja. Hän sanoi että yhä enemmän alkaa näkyä sellaisia "hikikomoreita", jotka asuvat verhot kiinni ja ovat vain netissä. Kämpät on likaisia, tietokoneruutuja voi olla useita ja siellä keskellä sitten käkkii joku arka tyyppi rasvaisessa tukassaan. Kuulemma kommunikointi heidän kanssaan on hankalaa, koska eivät saa sanaa suustaan.
En tiedä onko tällaisilla omaisia. Voi hyvinkin olla, että kukaan ei kysele jos ei kuulu. Elävät siellä ihan omissa maailmoissaan. Uskomattomalle tuntuu. Tavallaan yhteiskunta mahdollistaa tämän, koska se ei enää edellytä edes virastossa asiointia tukien saamiseksi. Riittää kun netissä tekee hakemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla pitäisi olla sidos opiskeluun, työelämään tai johonkin "pakolliseen ja velvoittavaan" tekemiseen, jossa aletaan kaivata. Vaikka työstä ei mahdottomasti nauttisikaan, niin kyllä se silti tuo jonkinlaista turvaa elämään.
Ihmistä olisi kuitenkin hyvä kaivata jo elinaikana eikä vasta sitten, kun on jo kuollut. Kotiinsa kuollutta kun ei enää kiinnosta, milloin hänen ruumiinsa löytyy. Katselen just erästä amerikkalaista true crime -sarjaa, jossa kadonnutta ihmistä lähtee etsimään ihan työkaverit ja esimieskin, jos henkilö ei ilmesty töihin. Miten mahtaa olla Suomessa? Kuinka usein suomalainen työnantaja tai työkaveri menee työntekijän oven taakse tai ilmoittaa poliisille, että Minna tai Janne ei ole tullut muutamaan päivään töihin eikä puhelimellakaan tavoita? Mä tiedän omista työkavereistani vain paikkakunnat, millä asuvat, mutta ei aavistustakaan heidän kotiosoitteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen->syrjäytyminen->päihdeongelma->it**murha. Näin se yleensä näissä menee. Tarttis varmaan tehdä jotain (muutakin kuin syöttää mielialalääkkeitä näille nuorille.)
Lääkkeisiin pitäisi lisätä LSD:ta, jotta naiset alkaisivat tekemään aloitteita.
Puunhalaamiseen? LSD ei ole mikään varsinainen afrodisiaka.
Kaikki aktiivisuus on naiselle hyväksi. Laihtunut nainen on miehen silmälle lempeämpi kokemus.
Ei se myöskään aktivoi eikä laihduta. Tiedätkö edes naisista mitään?
Jännyys aktivoi ja aktiivisuus laihduttaa. Virheellisesti oletettu naiset lisälääkityksen kohteeksi.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla pitäisi olla sidos opiskeluun, työelämään tai johonkin "pakolliseen ja velvoittavaan" tekemiseen, jossa aletaan kaivata. Vaikka työstä ei mahdottomasti nauttisikaan, niin kyllä se silti tuo jonkinlaista turvaa elämään.
Ihmistä olisi kuitenkin hyvä kaivata jo elinaikana eikä vasta sitten, kun on jo kuollut. Kotiinsa kuollutta kun ei enää kiinnosta, milloin hänen ruumiinsa löytyy. Katselen just erästä amerikkalaista true crime -sarjaa, jossa kadonnutta ihmistä lähtee etsimään ihan työkaverit ja esimieskin, jos henkilö ei ilmesty töihin. Miten mahtaa olla Suomessa? Kuinka usein suomalainen työnantaja tai työkaveri menee työntekijän oven taakse tai ilmoittaa poliisille, että Minna tai Janne ei ole tullut muutamaan päivään töihin eikä puhelimellakaan tavoita? Mä tiedän omista työkavereistani vain paikkakunnat, millä asuvat, mutta ei aavistustakaan heidän kotiosoitteistaan.
Meidän työpaikalta kun kuoli työkaveri eikä kuulunut töihin tai vastannut puhelimeen, niin pomo otti ensimmäisenä yhteyttä omiin esimiehiinsä ja kiirehti tyypin irtisanomista luvattoman poissaolon vuoksi. Ei siis edes yrittänyt selvittää oliko mitään tapahtunut. Hän myös mekkaloi että nyt se jätkä lähtee. No se oli lähtenyt, mutta vähän eri tavalla kuin pomo oletti. Kun tieto kuolemasta tuli, tämä pomo ei puhunut asiasta sanaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla pitäisi olla sidos opiskeluun, työelämään tai johonkin "pakolliseen ja velvoittavaan" tekemiseen, jossa aletaan kaivata. Vaikka työstä ei mahdottomasti nauttisikaan, niin kyllä se silti tuo jonkinlaista turvaa elämään.
Ihmistä olisi kuitenkin hyvä kaivata jo elinaikana eikä vasta sitten, kun on jo kuollut. Kotiinsa kuollutta kun ei enää kiinnosta, milloin hänen ruumiinsa löytyy. Katselen just erästä amerikkalaista true crime -sarjaa, jossa kadonnutta ihmistä lähtee etsimään ihan työkaverit ja esimieskin, jos henkilö ei ilmesty töihin. Miten mahtaa olla Suomessa? Kuinka usein suomalainen työnantaja tai työkaveri menee työntekijän oven taakse tai ilmoittaa poliisille, että Minna tai Janne ei ole tullut muutamaan päivään töihin eikä puhelimellakaan tavoita? Mä tiedän omista työkavereistani vain paikkakunnat, millä asuvat, mutta ei aavistustakaan heidän kotiosoitteistaan.
Meidän työpaikalta kun kuoli työkaveri eikä kuulunut töihin tai vastannut puhelimeen, niin pomo otti ensimmäisenä yhteyttä omiin esimiehiinsä ja kiirehti tyypin irtisanomista luvattoman poissaolon vuoksi. Ei siis edes yrittänyt selvittää oliko mitään tapahtunut. Hän myös mekkaloi että nyt se jätkä lähtee. No se oli lähtenyt, mutta vähän eri tavalla kuin pomo oletti. Kun tieto kuolemasta tuli, tämä pomo ei puhunut asiasta sanaakaan.
Näin mä vähän veikkaan, että Suomessa yleisesti toimittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marinin koronaperintö näkyy, tuhosi monen miehen elämästä 3 vuotta, joka esti käytännössä monelta kolmekymppiseltä mahdollisuuden pariutua.
Tämä. On muuten ihan totta, että varsinkin nuorilta vietiin 3 vuotta ja se tosiaan näkyy.
Voi hyvänen aika sentään teitä persuja. Että olette yksinkertaisia. Sannan syy koronakin. Sannan syy nuorten miesten yksinäisyys ja syrjäytyminen... Sannan syy, ettei parisuhdemarkkinoilla nappaa...
Korona nyt todellakaan ollut Sannan keksimä eikä sen jälkiseuraamukset. Korona oli/on globaali vitsaus, jonka hoidossa Suomi Marinin johdolla toimi mallikkaasti.
Jo ennen koronaakin ja koronan jälkeenkin nuorten miesten syrjäytyminen oli/on ongelma. Monilla tosiaankin koulukiusaamista taustalla, mikä johtaa eristäytymiseen ja virtuaalimaailman sokkeloihin hakeutumiseen. Pelaaminen ja peliyhteisö kenties ainoa, missä saa tuntea onnistumista ja hyväksymistä. Mukaan kun tulee masennus ja alkoholi ja muut päihteet, on sieltä yksinäisestä kopista yhä vain hankalampaa hakeutua ulos.
Tuo iltiksen juttu on todella surullinen. Tekee mieli itkeä. Ihan hirveetä, ettei kukaan katso perään, kaipaa. Ainoa mistä pitää käsi kiinni, on peliohjain/hiiri... Ei auttavaa tukevaa kättä. Ahdistavaa. Jo pitkään puhuttu siitä, ettei masennusta potevat nuoret ihmiset saa riittävästi hoitoa. Rersursseja aivan varmasti löytyisi, jos löytyisi tahtoa. Ensisijaisesti niiltä, jotka ovat päättävässä asemassa.
Uuden hallituksen kylmä heikompiosaisia kurittava ja kiristävä politiikka ei tuo näköpiiriin helpotusta vaan syrjässä olevat ja köyhät tulevat voimaan entistä huonommin. Rikkaat ja entisestäänkin hyvinvoivat saavat lisää helpotusta ja etuja. Se on uuden hallituksemme arvomaailma. Pienet ja hiljaiset poljetaan ja syyttävä sormi osoittaa: se on sinusta itsestä kiinni! On niin helppoa luoda oma elämänsä, kun sitä on tuettu ja kannustettu monin tavoin jo vauvasta asti. Sen sijaan joidenkin heikot lähtökohdat kivuta ylöspäin ovat liian haastavat ja moni putoaa matkalla.
kukaan ei kaipaa... pitää tehdä itsestään tärkeä muille. Ei vaan voi eristäytyä itse kotiin,
Joo, kokonaista kaksi prosenttia enemmän.