Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Munasolujen luovutus?
28.09.2023 |
Onko kenelläkään kokemusta? Periaatteessa tiedän miten se käytännössä tapahtuu ja vaatii sekä mitä kaikkea pitäisi käydä läpi ennen varsinaista luovutusta, mutta kiinnostaa lähinnä tunnepuoli.
Itse olen harkinnut munasolujen luovutusta. Sovin kriteereihin jne. Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta tarkoitus olisi joskus hankkia yksi tai kaksi.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luovuttaa ennen kuin on omat lapset tehtynä. Rankat hormonihoidot voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa lapsettomuutta tai syövän. Tiedän molempia tapauksia.
Munasolujen lahjoittaminen on yksi maailman kauneimmista teoista, mutta jos tällaisia riskejä on, niin harkitsisin itse tosi tarkkaan ja olisin tarvittaessa itsekäs.
Miltä tuntuisi tietää, että joku on saanut hartaasti toivomansa lapsen sinun ansiostasi?
Miltä tuntuisi, että mahdollisella tulevalla lapsellasi olisi puolisisarus jossain, jota he eivät tunne?
En ole luovuttanut munasoluja enkä varmaan luovuta, mutta oma lapsihaave on tosi kova. Lapsettomuus olisi tosi kova paikka ja siksi arvostan kaikkia, jotka munasoluja lahjoittavat, tuomitsematta niitä, ketkä eivät lahjoita.
Olen luovuttanut sukusoluja ja sen lisäksi minulla on omia lapsia. En millään tavalla kyllä ajattele, että lapsillani olisi jotain puolisisaruksia, vaikka joillain lapsilla minun geenejäni ehkä onkin. He eivät kuitenkaan ole minun lapsiani, toisin kuin omani.
Kyllähe ovat sinun jälkeläisiäsi 100%:sti yhtä paljon, kuin 'omasi'. Tietenkään eivät ole enää psyykkisesti kehittyneet sinun suhteesi.
Ainoastaan biologisesti. Pelkkä biologia ei tee kenestäkään vanhempaa, eikä luo mitään vanhemmuussuhdetta, koska minä en ole heidän kohdallaan toivonut tai halunnut lapsen syntymää. Minulla ei myöskään ole heihin mitään juridista eikä sosiaalista vanhemmuutta eikä minkäänlaista tunnesidettä eikä kiintymystä.
Pelkkä biologia tekee vanhemmaksi.
Pelkkä psykologiakin tekee vanhemmaksi.
Vahvin vanhemmuus (niin hyvässä kuin huonossa) tulee tietty molemmista, koska perityn ja hankitun raja on veteen piirretty viiva.
Raha on toissijaista, sen tosiasian kannalta, että olet biologisesti ja/tai psykologisesti - sikäli kun näitä voi erottaa - vanhempi. Sinun juridinen velvollisuutesikin on toissijaista. Samoin sitoutuneisuuden tunteesi. Ne vastaavat vain siihen, MILLAISENA sinä vanhemmuuden koet.
Ei tee. Vanhemmaksi ei tosiaan tulla vain luovuttamalla sukusoluja. Kyllä siihen jotain muutakin tarvitaan.
Mitä ihmettä tarkoitat psykologisella vanhemmuudella? Eihän sillä ole mitään tekemistä pitkän biologian kanssa. Kai käsität, että munasolujen luovuttaja ei ole missään yhteydessä siihen luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneeseen lapseen? Kuulostaa aika oudolta, jos joku sukusoluja luovuttanut ajattelisi olevansa toisten ihmisten lasten vanhempi.
Minusta taas outoa on se, jos joku kieltää biologiset faktat. Vanhemmuuden MÄÄRÄ on asia erikseen.
Jokainen yksilö on sekoitus eri yksilöiden aiheuttamaa vanhemmuutta - biologisesti sukusolujensa lähteiden (missä määrin dominoivia?) mukaisesti, ravitsijoidensa tarjoaman ravinnon laadun mukaisesti, sekä muun hoivan ja seurustelun (epä)kunnioittavuuden mukaisesti. Toisin sanoen, yksilö on sekoitus biologista ja psykologista vanhemmuutta. Kumpaakaan ei voi väheksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luovuttaa ennen kuin on omat lapset tehtynä. Rankat hormonihoidot voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa lapsettomuutta tai syövän. Tiedän molempia tapauksia.
Munasolujen lahjoittaminen on yksi maailman kauneimmista teoista, mutta jos tällaisia riskejä on, niin harkitsisin itse tosi tarkkaan ja olisin tarvittaessa itsekäs.
Miltä tuntuisi tietää, että joku on saanut hartaasti toivomansa lapsen sinun ansiostasi?
Miltä tuntuisi, että mahdollisella tulevalla lapsellasi olisi puolisisarus jossain, jota he eivät tunne?
En ole luovuttanut munasoluja enkä varmaan luovuta, mutta oma lapsihaave on tosi kova. Lapsettomuus olisi tosi kova paikka ja siksi arvostan kaikkia, jotka munasoluja lahjoittavat, tuomitsematta niitä, ketkä eivät lahjoita.
Olen luovuttanut sukusoluja ja sen lisäksi minulla on omia lapsia. En millään tavalla kyllä ajattele, että lapsillani olisi jotain puolisisaruksia, vaikka joillain lapsilla minun geenejäni ehkä onkin. He eivät kuitenkaan ole minun lapsiani, toisin kuin omani.
Kyllähe ovat sinun jälkeläisiäsi 100%:sti yhtä paljon, kuin 'omasi'. Tietenkään eivät ole enää psyykkisesti kehittyneet sinun suhteesi.
Ainoastaan biologisesti. Pelkkä biologia ei tee kenestäkään vanhempaa, eikä luo mitään vanhemmuussuhdetta, koska minä en ole heidän kohdallaan toivonut tai halunnut lapsen syntymää. Minulla ei myöskään ole heihin mitään juridista eikä sosiaalista vanhemmuutta eikä minkäänlaista tunnesidettä eikä kiintymystä.
Pelkkä biologia tekee vanhemmaksi.
Pelkkä psykologiakin tekee vanhemmaksi.
Vahvin vanhemmuus (niin hyvässä kuin huonossa) tulee tietty molemmista, koska perityn ja hankitun raja on veteen piirretty viiva.
Raha on toissijaista, sen tosiasian kannalta, että olet biologisesti ja/tai psykologisesti - sikäli kun näitä voi erottaa - vanhempi. Sinun juridinen velvollisuutesikin on toissijaista. Samoin sitoutuneisuuden tunteesi. Ne vastaavat vain siihen, MILLAISENA sinä vanhemmuuden koet.
Ei tee. Vanhemmaksi ei tosiaan tulla vain luovuttamalla sukusoluja. Kyllä siihen jotain muutakin tarvitaan.
Mitä ihmettä tarkoitat psykologisella vanhemmuudella? Eihän sillä ole mitään tekemistä pitkän biologian kanssa. Kai käsität, että munasolujen luovuttaja ei ole missään yhteydessä siihen luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneeseen lapseen? Kuulostaa aika oudolta, jos joku sukusoluja luovuttanut ajattelisi olevansa toisten ihmisten lasten vanhempi.
Minusta taas outoa on se, jos joku kieltää biologiset faktat. Vanhemmuuden MÄÄRÄ on asia erikseen.
Jokainen yksilö on sekoitus eri yksilöiden aiheuttamaa vanhemmuutta - biologisesti sukusolujensa lähteiden (missä määrin dominoivia?) mukaisesti, ravitsijoidensa tarjoaman ravinnon laadun mukaisesti, sekä muun hoivan ja seurustelun (epä)kunnioittavuuden mukaisesti. Toisin sanoen, yksilö on sekoitus biologista ja psykologista vanhemmuutta. Kumpaakaan ei voi väheksyä.
Ei kai kukaan ole mitään biologisia faktoja kieltänyt. Totta kai tiedän että kun luovutan munasoluja niin niitä munasoluja saatetaan käyttää. Sitten joku random pariskunta on saanut mahdollisesti lapsen sen luovuten munasolun avulla.
Mutta vanhemmuuteen, siis minun vanhemmuuteeni tämä ei tosin liity mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on jälkeläisen perimässä, joka jatkuvasti elää. Se on olennaista.
Tietysti voidaan miettiä, miltä vanhemmuus tuntuu sen vaikuttajissa, vanhemmissa, mutta se on vähän sellaista taaksepäin katselua.
En ymmärrä, mitä tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata luovuttaa ennen kuin on omat lapset tehtynä. Rankat hormonihoidot voivat aiheuttaa pahimmassa tapauksessa lapsettomuutta tai syövän. Tiedän molempia tapauksia.
Munasolujen lahjoittaminen on yksi maailman kauneimmista teoista, mutta jos tällaisia riskejä on, niin harkitsisin itse tosi tarkkaan ja olisin tarvittaessa itsekäs.
Miltä tuntuisi tietää, että joku on saanut hartaasti toivomansa lapsen sinun ansiostasi?
Miltä tuntuisi, että mahdollisella tulevalla lapsellasi olisi puolisisarus jossain, jota he eivät tunne?
En ole luovuttanut munasoluja enkä varmaan luovuta, mutta oma lapsihaave on tosi kova. Lapsettomuus olisi tosi kova paikka ja siksi arvostan kaikkia, jotka munasoluja lahjoittavat, tuomitsematta niitä, ketkä eivät lahjoita.
Olen luovuttanut sukusoluja ja sen lisäksi minulla on omia lapsia. En millään tavalla kyllä ajattele, että lapsillani olisi jotain puolisisaruksia, vaikka joillain lapsilla minun geenejäni ehkä onkin. He eivät kuitenkaan ole minun lapsiani, toisin kuin omani.
Kyllähe ovat sinun jälkeläisiäsi 100%:sti yhtä paljon, kuin 'omasi'. Tietenkään eivät ole enää psyykkisesti kehittyneet sinun suhteesi.
Ainoastaan biologisesti. Pelkkä biologia ei tee kenestäkään vanhempaa, eikä luo mitään vanhemmuussuhdetta, koska minä en ole heidän kohdallaan toivonut tai halunnut lapsen syntymää. Minulla ei myöskään ole heihin mitään juridista eikä sosiaalista vanhemmuutta eikä minkäänlaista tunnesidettä eikä kiintymystä.
Pelkkä biologia tekee vanhemmaksi.
Pelkkä psykologiakin tekee vanhemmaksi.
Vahvin vanhemmuus (niin hyvässä kuin huonossa) tulee tietty molemmista, koska perityn ja hankitun raja on veteen piirretty viiva.
Raha on toissijaista, sen tosiasian kannalta, että olet biologisesti ja/tai psykologisesti - sikäli kun näitä voi erottaa - vanhempi. Sinun juridinen velvollisuutesikin on toissijaista. Samoin sitoutuneisuuden tunteesi. Ne vastaavat vain siihen, MILLAISENA sinä vanhemmuuden koet.
Ei tee. Vanhemmaksi ei tosiaan tulla vain luovuttamalla sukusoluja. Kyllä siihen jotain muutakin tarvitaan.
Mitä ihmettä tarkoitat psykologisella vanhemmuudella? Eihän sillä ole mitään tekemistä pitkän biologian kanssa. Kai käsität, että munasolujen luovuttaja ei ole missään yhteydessä siihen luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneeseen lapseen? Kuulostaa aika oudolta, jos joku sukusoluja luovuttanut ajattelisi olevansa toisten ihmisten lasten vanhempi.
Minusta taas outoa on se, jos joku kieltää biologiset faktat. Vanhemmuuden MÄÄRÄ on asia erikseen.
Jokainen yksilö on sekoitus eri yksilöiden aiheuttamaa vanhemmuutta - biologisesti sukusolujensa lähteiden (missä määrin dominoivia?) mukaisesti, ravitsijoidensa tarjoaman ravinnon laadun mukaisesti, sekä muun hoivan ja seurustelun (epä)kunnioittavuuden mukaisesti. Toisin sanoen, yksilö on sekoitus biologista ja psykologista vanhemmuutta. Kumpaakaan ei voi väheksyä.
Yleensä kyllä puhutaan sosiaalisesta, juridisesta sekä biologisesta vanhemmuudesta. Sosiaalinen ja juridinen vanhemmuus on yleensä ne määräävimmät, jo ihan virallisestikin.
Minä olen saanut alkuni raiskauksen seurauksena. Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että minun kuuluisi pitää tätä raiskaajaa isänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luovuttanut useamman kerran, ei ole omia lapsia (ainakaan vielä). Ei vaikutusta ainakaan hedelmällisyysarvoihin enkä ole huomannut muitakaan muutoksia hormonitoiminnassa.
En miellä että minulla on jossain mahdollisia lapsia, vanhemmuus on paljon enemmän kuin 50% geeneistä. Toivon että olen pystynyt auttamaan jotakuta vanhemmaksi haluavaa! Ehkä joskus saan kuulla miten kävi.
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut useamman kerran, ei ole omia lapsia (ainakaan vielä). Ei vaikutusta ainakaan hedelmällisyysarvoihin enkä ole huomannut muitakaan muutoksia hormonitoiminnassa.
En miellä että minulla on jossain mahdollisia lapsia, vanhemmuus on paljon enemmän kuin 50% geeneistä. Toivon että olen pystynyt auttamaan jotakuta vanhemmaksi haluavaa! Ehkä joskus saan kuulla miten kävi.
Ihana vastaus <3 Ihan vilpittömästi ihmettelen, että mitä tarkoitat hedelmällisyysarvoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovutin opiskeluaikana munasoluja, eihän se mitään mukavuutta ollut, mutta mielestäni siitä oli kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa. En ajattele näitä mahdollisia tuloksia lapsinani. Toivon että luovutetuista munasoluista oli jotain hyötyä, mutta en oikeastaan mieti asiaa sen enempää. Sain omat lapseni tänä ja viime vuonna, ei ongelmia raskauksissa eikä missään muussakaan.
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Miksi ihmiset tulee vahingossa raskaaksi? Koska sukusolut niin kovasti pitävät toisistaan?
Joopajoo.
Jos haluaa kemiallisia hormoneja syödä, niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Yleensä jopa suositellaan lisääntymistä vain ns. vieraiden kanssa, sellaisten jotka ei ole sukua.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Ei niitä sen kummemmin pakoteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Samaa mieltä. Myös tuntemattoman miehen siittiöiden käyttö tuntuisi minusta ajatuksena epämiellyttävältä. Entä jos ei olisi ollenkaan kemiaa tämän siittöiden omistajan kanssa, jos sen tapaisi livenä? Luonto estäisi yhteensopimattoman geeniyhdistelmän. Labrassa se onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Luovutin opiskeluaikana munasoluja, eihän se mitään mukavuutta ollut, mutta mielestäni siitä oli kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa. En ajattele näitä mahdollisia tuloksia lapsinani. Toivon että luovutetuista munasoluista oli jotain hyötyä, mutta en oikeastaan mieti asiaa sen enempää. Sain omat lapseni tänä ja viime vuonna, ei ongelmia raskauksissa eikä missään muussakaan.
Hyöty on epärelevanttia.
Laskekaa te vaan yhteisen perimän määrää ja senttimorganeita sillä aikaa kun minä elän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutin opiskeluaikana munasoluja, eihän se mitään mukavuutta ollut, mutta mielestäni siitä oli kuitenkin enemmän hyötyä kuin haittaa. En ajattele näitä mahdollisia tuloksia lapsinani. Toivon että luovutetuista munasoluista oli jotain hyötyä, mutta en oikeastaan mieti asiaa sen enempää. Sain omat lapseni tänä ja viime vuonna, ei ongelmia raskauksissa eikä missään muussakaan.
Hyöty on epärelevanttia.
Millä tavalla?
Jaaha, biologiapakottajat päivystämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Ei niitä sen kummemmin pakoteta.
Normaalisti munasoluun pyrkii kymmeniä siittiöitä SAMANAIKAISESTI. Tieteelle tuntemattoman mekanismin kautta, portti avautuu yhdelle (yleensä).
Jos tämä korvataan munasolun puhkaisulla voi olla, että jokin valintaprosessi jää pois.
Tai sitten monta siittiötä tarvitaan vain sähkövarauksen nostattamiseksi munasolun pinnalla, sen kiihottamiseksi (kemiallisesti tai suoraan), eikä kiihottamisen korvaamisella piikittämisellä ole merkitystä.
Piikittämisellä voidaan kuitenkin jotain, mihin luonto ei ilmeisesti suostu. Jokin on perustavanlaatuisesti epäsopivaa, toistaiseksi tuntemattomista syistä?
Alue: Aihe vapaa
Olen luovuttanut sukusoluja, samoin verta. Minusta olisi myös hienoa jos kuolemani jälkeen elimistäni olisi jollekulle jotain hyötyä. En ajattele itseäni vain biologian kautta enkä missään nimessä ajattele että hyödynnetyistä sukusoluista syntyneet lapset olisi minun lapsia.