Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Munasolujen luovutus?
28.09.2023 |
Onko kenelläkään kokemusta? Periaatteessa tiedän miten se käytännössä tapahtuu ja vaatii sekä mitä kaikkea pitäisi käydä läpi ennen varsinaista luovutusta, mutta kiinnostaa lähinnä tunnepuoli.
Itse olen harkinnut munasolujen luovutusta. Sovin kriteereihin jne. Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta tarkoitus olisi joskus hankkia yksi tai kaksi.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Ei niitä sen kummemmin pakoteta.
Normaalisti munasoluun pyrkii kymmeniä siittiöitä SAMANAIKAISESTI. Tieteelle tuntemattoman mekanismin kautta, portti avautuu yhdelle (yleensä).
Jos tämä korvataan munasolun puhkaisulla voi olla, että jokin valintaprosessi jää pois.
Tai sitten monta siittiötä tarvitaan vain sähkövarauksen nostattamiseksi munasolun pinnalla, sen kiihottamiseksi (kemiallisesti tai suoraan), eikä kiihottamisen korvaamisella piikittämisellä ole merkitystä.
Piikittämisellä voidaan kuitenkin jotain, mihin luonto ei ilmeisesti suostu. Jokin on perustavanlaatuisesti epäsopivaa, toistaiseksi tuntemattomista syistä?
No ei... Biologinen perinteinen munasolun hedelmöittyminen on pääasiassa ihan sattumaa. Sattumankauppaa, mikä siittiöistä pääsee perille oikeaan aikaan vai pääseekö ollenkaan. Ei luonnollinen hedelmöittyminen ole mikään erikoishieno koodattu huippusalainen systeemi, vaan aika tavalla ihan sattumaa ja onnenkantamoista.
Sattuma tarkoittaa ainakin sitä, että mekanismi on meille tuntematon.
Kuten sanoin, hedelmöityminen edellyttää monta siittiötä - yksi siittiö ei munasoluun omin avuin pääse!
Sattumaa joka tapauksessa. Ei mitään merkitystä loppupeleissä. "Luonto" ei myöskään ole mikään muuttumaton pyhä systeemi vaan täyttä sattumaa ja myös muutosta. Ihmiset ovat jo muuttaneet mm. oman keskimääräisen elinikänsä sieltä jostain kivikauden 20-30 -vuotiaasta huimasti eteenpäin, suoneet keisarinleikkauksilla kapealantioisten geenien jatkumisen ym. ym., joten vähän tekopyhä meininki puhua hedelmöityshoidoista jonain extra-ihmeellisenä luonnonvastaisena asiana.
No jos ei luonnollisesti onnistu, on syytä epäillä, että siihen on syynsä...
Kapealanteisuus tuskin oli ongelma, kun ei ollut liian "sekarotuista" populaa.
Mitä tarkoitat sanoessasi, että luonto ei ole systeemi, eikä pyhä? Mistä tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on erilaisia keinoja lunastaa "syntinsä". Yksi irroittaa sukusolujaan jakoon, toinen lahjoittaa käytettyjä lakanoita löytöeläinkotiin. Ei se väärin ole, kaipuu kokea itsensä edes jotenkin tarpeelliseksi, arvostetummaksi (hyödylliseksi, kuten joku sanoi). Mutta alkaa lisääntyä kenen tahansa kanssa (tuntematon luovuttaja)? Vaikutelma on, että sitten täytty olla jo todella eriskummallinen tausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan todella ihmettelen sitä, että mikä joillekin on siinä biologisessa vanhemmuudessa niin tärkeää? Kaiken lisäksi nämä on usein jopa ihan täysin ulkopuolisia ihmisiä keille sillä tuntuu olevan eniten merkitystä.
Minulla on, tai siis oli, biologinen isä joka ei oikeastaan koskaan ollut elämässäni. En ole koskaan ajatellut häntä isänä tai vanhempana, koska hän ei ole sitä ollut. Olin 7v. kun hän sitten kuoli. Useimmat tuttuni eivät edes tiedä tästä. Mutta jotkut tietää ja minua on joskus tentattu jopa ahdistavan paljon esimerkiksi siitä että miksi en ole kiinnostunut biologisesta isästä tai tämän suvusta. Ihan kuin minulla pitäisi olla sille joku syy, mikä pitäisi perustella heille.
Tiedän että biologisen vanhemman kanssa on yhteistä perimää ja niin edelleen, mutta se ei suoraan sanoen ole mitenkään merkityksellistä elämässäni.
Biologisten lasten saanti on se, mikä meistä varmimmin tekee kuolemattomia yhdessä rakkaamme kanssa. Henkemme (tapamme nähdä maailmaa) periyttäminen meitä nuorempaan ihmiseen pelkästään suhteemme kautta on muuttuvaisempaa. Monille ihmismsille, elämän suurin kunnia ja arvokkain tehtävä on suvun jatkuminen.
Me OLEMME perimämme, joten on turha miettiä, onko se 'mitenkään merkityksellistä'.
Niin mikä oli? Vaikka biologisella isällä oli kaksikin biologista lasta, se ei tosiaan tuonut hänelle mitään onnea elämässä. Hän kuoli alle 40-vuotiaana.
Minä en ajattele itseäni perimäni kautta, vaan itseni kautta. Ja ihan hyvä varmaan etten ajattele perimän kautta tai pyri seuraamaan biologisen isän tapaa nähdä maailmaa. Jos alkaisin kulkea biologisen isän jalankjälkiä, minun pitäisi olla jo vahvasti koukussa päihteisiin ja lääkkeisiin sekä kuolla alle 10 vuoden kuluttua.
Ymmärrän sen, että lapsi tehdään suoraan sukupuoliyhdynnällä, mutta kaikki piikittämiset on mielestäni kyseenalaista touhua, paitsi ehkä yritys ylläpitää vanhan naisen (kuitenkin alle 50) hormoonitasapainoja hyvässä balanssissa, jotta raskaus jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Ei niitä sen kummemmin pakoteta.
Normaalisti munasoluun pyrkii kymmeniä siittiöitä SAMANAIKAISESTI. Tieteelle tuntemattoman mekanismin kautta, portti avautuu yhdelle (yleensä).
Jos tämä korvataan munasolun puhkaisulla voi olla, että jokin valintaprosessi jää pois.
Tai sitten monta siittiötä tarvitaan vain sähkövarauksen nostattamiseksi munasolun pinnalla, sen kiihottamiseksi (kemiallisesti tai suoraan), eikä kiihottamisen korvaamisella piikittämisellä ole merkitystä.
Piikittämisellä voidaan kuitenkin jotain, mihin luonto ei ilmeisesti suostu. Jokin on perustavanlaatuisesti epäsopivaa, toistaiseksi tuntemattomista syistä?
No ei... Biologinen perinteinen munasolun hedelmöittyminen on pääasiassa ihan sattumaa. Sattumankauppaa, mikä siittiöistä pääsee perille oikeaan aikaan vai pääseekö ollenkaan. Ei luonnollinen hedelmöittyminen ole mikään erikoishieno koodattu huippusalainen systeemi, vaan aika tavalla ihan sattumaa ja onnenkantamoista.
Sattuma tarkoittaa ainakin sitä, että mekanismi on meille tuntematon.
Kuten sanoin, hedelmöityminen edellyttää monta siittiötä - yksi siittiö ei munasoluun omin avuin pääse!
Sattumaa joka tapauksessa. Ei mitään merkitystä loppupeleissä. "Luonto" ei myöskään ole mikään muuttumaton pyhä systeemi vaan täyttä sattumaa ja myös muutosta. Ihmiset ovat jo muuttaneet mm. oman keskimääräisen elinikänsä sieltä jostain kivikauden 20-30 -vuotiaasta huimasti eteenpäin, suoneet keisarinleikkauksilla kapealantioisten geenien jatkumisen ym. ym., joten vähän tekopyhä meininki puhua hedelmöityshoidoista jonain extra-ihmeellisenä luonnonvastaisena asiana.
No jos ei luonnollisesti onnistu, on syytä epäillä, että siihen on syynsä...
Kapealanteisuus tuskin oli ongelma, kun ei ollut liian "sekarotuista" populaa.
Mitä tarkoitat sanoessasi, että luonto ei ole systeemi, eikä pyhä? Mistä tiedät?
Epäillä että sille on syynsä. No hohhoijaa kun niitä lapsettomuuden syitä on todella paljon muitakin kuin geeneistä johtuvia, ihan aiemmasta tulehduksesta johtuvasta tukkeumasta alkaen. Siinähän sitten selittelet jollekin lapsettomuutta potevalle, että kuule kun exäs petti sua 5 vuotta sitten ja sait siltä silloin sen taudin, niin sun lapsettomuuteen nykyisen kanssa on syynsä. Tietysti sillä on syynsä.
Itse ajattelen, että luonto ei ole pyhä systeemi, vaan sattumaa. En usko mihinkään tarkoitus-uskontojuttuihin. En usko, että kaikella on tarkoitusta, vaan asioita vain tapahtuu ja muotoutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Ei niitä sen kummemmin pakoteta.
Normaalisti munasoluun pyrkii kymmeniä siittiöitä SAMANAIKAISESTI. Tieteelle tuntemattoman mekanismin kautta, portti avautuu yhdelle (yleensä).
Jos tämä korvataan munasolun puhkaisulla voi olla, että jokin valintaprosessi jää pois.
Tai sitten monta siittiötä tarvitaan vain sähkövarauksen nostattamiseksi munasolun pinnalla, sen kiihottamiseksi (kemiallisesti tai suoraan), eikä kiihottamisen korvaamisella piikittämisellä ole merkitystä.
Piikittämisellä voidaan kuitenkin jotain, mihin luonto ei ilmeisesti suostu. Jokin on perustavanlaatuisesti epäsopivaa, toistaiseksi tuntemattomista syistä?
No ei... Biologinen perinteinen munasolun hedelmöittyminen on pääasiassa ihan sattumaa. Sattumankauppaa, mikä siittiöistä pääsee perille oikeaan aikaan vai pääseekö ollenkaan. Ei luonnollinen hedelmöittyminen ole mikään erikoishieno koodattu huippusalainen systeemi, vaan aika tavalla ihan sattumaa ja onnenkantamoista.
Sattuma tarkoittaa ainakin sitä, että mekanismi on meille tuntematon.
Kuten sanoin, hedelmöityminen edellyttää monta siittiötä - yksi siittiö ei munasoluun omin avuin pääse!
Sattumaa joka tapauksessa. Ei mitään merkitystä loppupeleissä. "Luonto" ei myöskään ole mikään muuttumaton pyhä systeemi vaan täyttä sattumaa ja myös muutosta. Ihmiset ovat jo muuttaneet mm. oman keskimääräisen elinikänsä sieltä jostain kivikauden 20-30 -vuotiaasta huimasti eteenpäin, suoneet keisarinleikkauksilla kapealantioisten geenien jatkumisen ym. ym., joten vähän tekopyhä meininki puhua hedelmöityshoidoista jonain extra-ihmeellisenä luonnonvastaisena asiana.
No jos ei luonnollisesti onnistu, on syytä epäillä, että siihen on syynsä...
Kapealanteisuus tuskin oli ongelma, kun ei ollut liian "sekarotuista" populaa.
Mitä tarkoitat sanoessasi, että luonto ei ole systeemi, eikä pyhä? Mistä tiedät?
Mikä siihen on syy, jos sinä sairastut? Omalla logiikallasi et hakisi hoitoa mihinkään vaivaan tai tautiin, vaan alistuisit kohtaloosi ymmärtäen, että luonnon on tarkoitus raivata sinut pois. Eri.
Minä en voi saada luomusti lapsia rakenteellisen, lapsuudessa lantion alueelle kohdistuneen tapahtuman, vuoksi. Kiertoteitse onnistui oikein hyvin. Onko joku ihan tosissaan sitä mieltä että minulla ei kuuluisi olla lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan todella ihmettelen sitä, että mikä joillekin on siinä biologisessa vanhemmuudessa niin tärkeää? Kaiken lisäksi nämä on usein jopa ihan täysin ulkopuolisia ihmisiä keille sillä tuntuu olevan eniten merkitystä.
Minulla on, tai siis oli, biologinen isä joka ei oikeastaan koskaan ollut elämässäni. En ole koskaan ajatellut häntä isänä tai vanhempana, koska hän ei ole sitä ollut. Olin 7v. kun hän sitten kuoli. Useimmat tuttuni eivät edes tiedä tästä. Mutta jotkut tietää ja minua on joskus tentattu jopa ahdistavan paljon esimerkiksi siitä että miksi en ole kiinnostunut biologisesta isästä tai tämän suvusta. Ihan kuin minulla pitäisi olla sille joku syy, mikä pitäisi perustella heille.
Tiedän että biologisen vanhemman kanssa on yhteistä perimää ja niin edelleen, mutta se ei suoraan sanoen ole mitenkään merkityksellistä elämässäni.
Biologisten lasten saanti on se, mikä meistä varmimmin tekee kuolemattomia yhdessä rakkaamme kanssa. Henkemme (tapamme nähdä maailmaa) periyttäminen meitä nuorempaan ihmiseen pelkästään suhteemme kautta on muuttuvaisempaa. Monille ihmismsille, elämän suurin kunnia ja arvokkain tehtävä on suvun jatkuminen.
Me OLEMME perimämme, joten on turha miettiä, onko se 'mitenkään merkityksellistä'.
Niin mikä oli? Vaikka biologisella isällä oli kaksikin biologista lasta, se ei tosiaan tuonut hänelle mitään onnea elämässä. Hän kuoli alle 40-vuotiaana.
Sillä tavalla hänen perimänsä (peritty & hankittu) siis toteutui. Teissä lapsissa hitunen hänestä, ja kokonaisuudessaan, ehkä onnistuneemmin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ajattele itseäni perimäni kautta, vaan itseni kautta. Ja ihan hyvä varmaan etten ajattele perimän kautta tai pyri seuraamaan biologisen isän tapaa nähdä maailmaa. Jos alkaisin kulkea biologisen isän jalankjälkiä, minun pitäisi olla jo vahvasti koukussa päihteisiin ja lääkkeisiin sekä kuolla alle 10 vuoden kuluttua.
Ei sinun perimäsi ole sama asia, kuin isäsi tai äitisi perimä. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen muoto sukujensa piirteitä (ei pelkkä summa) ja yksilöllistä kokemusta, joka on osa perimää sekin!
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi saada luomusti lapsia rakenteellisen, lapsuudessa lantion alueelle kohdistuneen tapahtuman, vuoksi. Kiertoteitse onnistui oikein hyvin. Onko joku ihan tosissaan sitä mieltä että minulla ei kuuluisi olla lapsia?
Ei, jos kysyt tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysyjä, voit hyvin ottaa klinikkaan yhteyttä ja jutella siellä. Ketään ei väkisin piikitetä eikä punktioida. Homman saa myös jättää kesken ilman selityksiä.
Olen luovuttanut ja suurin ihme oli se hormonitoiminnan pysäyttävä piikki. Oli kuin maailma ympärilläni olisi rauhoittunut.
Toinen kokemus oli sitten punktion jälkeen, kun olin tarkkailtavana ja homma oli mun osalta ohi. Kuulin seinän läpi pariskunnan keskustelun, nainen itki sydäntäsärkevästi, syytti hormoneita ja sitä ettei mies ymmärtänyt. Minua hormonit eivät niin hetkauttaneet. Häneltä oli myös kerätty munasoluja omaa käyttöä varten, ja hänellä oli vielä kaikki edessä. Joten luultavasti se epätoivo ei johtunut lääkkeistä.
Toivon, että tuo pariskunta sai lopulta haluamansa.
Luovutin spermaa säännöllisesti 1986-92 Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Miehillä on helpomapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vastustaa tällaista intohimoisesti vain, koska jollakin heidän inhokillaan on vaikeus tulla raskaaksi. Ei niillä muuten olisi mitään syytä tulla kommentoimaan näihin. Karmeita ajatella millaisia myrkyllisiä tyyppejä joillakin on lähipiirissään.
Hormonipiikeissä ei ole mitään ihmeellistä. Totta kai jos joku operaatio halutaan ajoittaa varattavissa olevaan lääkäriaikaan ja vielä kerätä munasoluja, täytyy olla keino mahdollistaa se.
Itselläni sitten pakastettua (ja sulatettua) alkiota siirtäessä ensin yritettiin hormonipiikkiä joitain päiviä siirron jälkeen kiinnittymistä auttamaan. Alkion kasvu kuitenkin hiipui, mahdollisesti verensaantivaikeuden vuoksi.
Sitten yksi alkio siirrettiin ilman piikkiä ja raskaus alkoi normaalisti. Ei välttämättä johtunut piikin puutteesta. Sillä kertaa käytin omatoimisesti raskaana oleville tarkoitettuja omega-rasvahappoja raskausvitamiinien lisäksi, muuten en tiedä mikä olisi ollut eri tavalla.
Jo ennen alkion siirtoa aloitettuja tehostehormoneja toki käytin myös molemmilla kerroilla. Niiden uskon olleen tärkeässä roolissa, koska ne estivät kuukautisten alkua eli alkio ei huuhtoutunut pois.
Pointtina on että hoidoissa voi olla käytössä erilaisia menetelmiä. Se, onko jotain tabletti- tai suppomuodossa tai piikkinä ei välttämättä kerro, mikä on luonnollisempaa tai tehokkaampaa kuin jokin muu. Hyvä lääkäri ehdottaa erilaisia hoitokeinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Samaa mieltä. Myös tuntemattoman miehen siittiöiden käyttö tuntuisi minusta ajatuksena epämiellyttävältä. Entä jos ei olisi ollenkaan kemiaa tämän siittöiden omistajan kanssa, jos sen tapaisi livenä? Luonto estäisi yhteensopimattoman geeniyhdistelmän. Labrassa se onnistuisi.
Niin, no, esimerkiksi ihan e-pillereiden käyttö saa kyllä naiset "luonnossakin" valitsemaan ns. (gennettisen matchin kannalta) epäsopivia kumppaneita, joiden kanssa sitten aikana lisääntyvät. Tätä on tutkittu aika paljon. Eikä (yleensä) labrassakaan munasoluun vain väkisin tuikkaista yht siittiötä, vaan maljalle laitetaan munasolu ja useita siittiöitä, joista vahvin voittaa hedelmöityskisan.
Lisäksi tuossa pohdit kauheana ajatuksena sitä, että entä jos sulla ei olisikaan kemiaa tän miehen kanssa, jolta siittiöt tulevat. Siis miksi sulla pitäisi sen kanssa olla kemiaa, kun luovutetuista sukusoluista syntyvä lapsi ei tule sinulle? Ne lapset ovat sen lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan. Ja heidän välillä voi olla vaikka ja kuinka paljon kemiaa, mutta esim. sairaus tai onettomuudet estää naisen munasolujen käytön.
Muutama pointti muihin tän keskustelun aiheisiin:
Ei se labrassa alkioiden tekeminen ole ihan sellaista Frankestein-tiedettä mitä moni tuntuu kuvittelevan, että väkisin yhdistetään kaksi sopimatonta sukusolua ja synnytetään epäkelpo ihmisyksilö sitä kautta sitten. Alkioita kuolee valtavasti myös labraoloissa tai viimeistään varhaisena keskenmenona, ei lääkäreillä ole mitään keinoa sen estämiseen. Eli ihan vastaavasti se "luonto" karsii silloinkin.Lisäksi, mun mielestä on ihan sama asia sitten sanoa, että "Ei pitäisi mitään sairauksia hoitaa nykylääketieteen keinoin, kyllä pitäisi luonnon antaa karsia huonot yksilöt joukostamme" jos lähdetään tuolle linjalle, että "luonnon" toimintaa ei saisi mitenkään avustaa tai siihen ei saisi puuttua.
Ja vielä se, että kyllä sen syntyvän lapsen geeneihin vaikuttaa myös epigenetiikka. Jos sama alkio laitetaan eri naisen kohtuun, lopputulos on erilainen, sillä raskauden aikana kunkin naisen keho ja kemia joko sammuttaa tai sytyttää tiettyjä geenejä.
Vierailija kirjoitti:
Luovutin spermaa säännöllisesti 1986-92 Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Miehillä on helpomapaa.
Joo. Muutunpa tässä mieheksi simsalabim.
Toisaalta ilman lasta säästyy ehkä vielä noin 80 000 euroa. Jos sijoitan tämän, voin jäädä ehkä työelämästä pois jo 60 ikävuoden paikkeilla. Olettaen, että voin jatkaa edes tuonne saakka.
Minä luovutin aikanaan mutta jälkeenpäin kun selvitin asiaa niin solut oli annettu jollekin tuhkamunalle eikä niistä tullut raskautta. Minusta klinikat voisivat tarkemmin suunnitella miten noita vaivalla kerättyjä soluja käytetään. Olen itse myöhemmin raskautunut lähes joka yrityksestä joten en usko että soluissa sinällään olisi ollut vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä luovutin aikanaan mutta jälkeenpäin kun selvitin asiaa niin solut oli annettu jollekin tuhkamunalle eikä niistä tullut raskautta. Minusta klinikat voisivat tarkemmin suunnitella miten noita vaivalla kerättyjä soluja käytetään. Olen itse myöhemmin raskautunut lähes joka yrityksestä joten en usko että soluissa sinällään olisi ollut vikaa.
Joissain kierroissa voi silti olla viallisiakin munasoluja.
Luovutetun munasolun saaja tulee synnyttämään lapsen joka ei ole hänen, miksi ei voisi adoptoida lasta. Edeltävät hormonihoidot ovat rasittavia ja lapsi on siis oman kumppanin ja jonkun toisen, itse saaja toimii vaan odottajana ja synnyttäjänä. Monimutkaista.
Alue: Aihe vapaa
Niin minulle eivät ole sama asia, sitä yritin sanoa. Itse siis olen tällainen surkea lapsettomuustapaus, jolle lahjasoluja on ehdoteltu. Loppuosan viittaus siihen, että en ole ulkopuolinen omassa elämässäni liittyi vain yllä olevaan lainaukseen "Kaiken lisäksi nämä on usein jopa ihan täysin ulkopuolisia ihmisiä keille sillä tuntuu olevan eniten merkitystä".