Munasolujen luovutus?
Onko kenelläkään kokemusta? Periaatteessa tiedän miten se käytännössä tapahtuu ja vaatii sekä mitä kaikkea pitäisi käydä läpi ennen varsinaista luovutusta, mutta kiinnostaa lähinnä tunnepuoli.
Itse olen harkinnut munasolujen luovutusta. Sovin kriteereihin jne. Minulla ei ole vielä omia lapsia, mutta tarkoitus olisi joskus hankkia yksi tai kaksi.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut useamman kerran, ei ole omia lapsia (ainakaan vielä). Ei vaikutusta ainakaan hedelmällisyysarvoihin enkä ole huomannut muitakaan muutoksia hormonitoiminnassa.
En miellä että minulla on jossain mahdollisia lapsia, vanhemmuus on paljon enemmän kuin 50% geeneistä. Toivon että olen pystynyt auttamaan jotakuta vanhemmaksi haluavaa! Ehkä joskus saan kuulla miten kävi.
Eikö sinua yhtään huolestuta se määrä hormoneja, joita olet itseesi piikittänyt? Mahdollinen syöpäriski ym? Hieno asia silti, että olet luovuttanut useamman kerran.
Koiraakin rakastaa kuin perheenjäsentä....
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut alkuni raiskauksen seurauksena. Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että minun kuuluisi pitää tätä raiskaajaa isänä?
Ei kai kysymys ole kuulumisesta. Olet kahden suvun tuote, vähintään - mitä isyys sinulle merkitsee, ei tätä faktaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Koiraakin rakastaa kuin perheenjäsentä....
Niin. Lapsuutensa samassa perheessä viettäneenä, koira on isäntänsä/emäntänsä vanhemmuutta... Ja synnyttäjänsä, sekä tämän perheen, mahdollisesti.
Luovutin munasoluja ennen kuin minulla oli omia lapsia. Olen terve, suvussa ei rasitteena sairauksia, pärjään elämässä hyvin.
Myöhemmin elämäntilanteeni muuttui ja sain myös omia lapsia.
Ajattelin että tein oikean teon. Fyysisesti siitä oli oma vaivansa, mutta ei kuitenkaan mitään valtavan suurta riesaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut useamman kerran, ei ole omia lapsia (ainakaan vielä). Ei vaikutusta ainakaan hedelmällisyysarvoihin enkä ole huomannut muitakaan muutoksia hormonitoiminnassa.
En miellä että minulla on jossain mahdollisia lapsia, vanhemmuus on paljon enemmän kuin 50% geeneistä. Toivon että olen pystynyt auttamaan jotakuta vanhemmaksi haluavaa! Ehkä joskus saan kuulla miten kävi.
Eikö sinua yhtään huolestuta se määrä hormoneja, joita olet itseesi piikittänyt? Mahdollinen syöpäriski ym? Hieno asia silti, että olet luovuttanut useamman kerran.
Ei ole hienoa, ihmiskauppa yksilönluontina pitäisi kieltää.
Ihan todella ihmettelen sitä, että mikä joillekin on siinä biologisessa vanhemmuudessa niin tärkeää? Kaiken lisäksi nämä on usein jopa ihan täysin ulkopuolisia ihmisiä keille sillä tuntuu olevan eniten merkitystä.
Minulla on, tai siis oli, biologinen isä joka ei oikeastaan koskaan ollut elämässäni. En ole koskaan ajatellut häntä isänä tai vanhempana, koska hän ei ole sitä ollut. Olin 7v. kun hän sitten kuoli. Useimmat tuttuni eivät edes tiedä tästä. Mutta jotkut tietää ja minua on joskus tentattu jopa ahdistavan paljon esimerkiksi siitä että miksi en ole kiinnostunut biologisesta isästä tai tämän suvusta. Ihan kuin minulla pitäisi olla sille joku syy, mikä pitäisi perustella heille.
Tiedän että biologisen vanhemman kanssa on yhteistä perimää ja niin edelleen, mutta se ei suoraan sanoen ole mitenkään merkityksellistä elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Luovutin munasoluja ennen kuin minulla oli omia lapsia. Olen terve, suvussa ei rasitteena sairauksia, pärjään elämässä hyvin.
Myöhemmin elämäntilanteeni muuttui ja sain myös omia lapsia.Ajattelin että tein oikean teon. Fyysisesti siitä oli oma vaivansa, mutta ei kuitenkaan mitään valtavan suurta riesaa.
Paljon munasoluja tänään foorumilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luovutin munasoluja ennen kuin minulla oli omia lapsia. Olen terve, suvussa ei rasitteena sairauksia, pärjään elämässä hyvin.
Myöhemmin elämäntilanteeni muuttui ja sain myös omia lapsia.Ajattelin että tein oikean teon. Fyysisesti siitä oli oma vaivansa, mutta ei kuitenkaan mitään valtavan suurta riesaa.
Paljon munasoluja tänään foorumilla...
Ehkä samat kiertää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut alkuni raiskauksen seurauksena. Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että minun kuuluisi pitää tätä raiskaajaa isänä?
Ei kai kysymys ole kuulumisesta. Olet kahden suvun tuote, vähintään - mitä isyys sinulle merkitsee, ei tätä faktaa muuta.
Mikä suvun tuote? Ei ihmiset sentään mitään jalostettavia rotukoiria ole, mistä puhutaan ehkä sukujen tuotteina.
Onko sitten Josef ja Elisabeth Fritzlin lapset parempia kuin luovutettujen sukusolujen avulla syntyneet lapset? Hehän syntyi ilmeisen luomusti, oikein luonnon valitsemina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Ei niitä sen kummemmin pakoteta.
Normaalisti munasoluun pyrkii kymmeniä siittiöitä SAMANAIKAISESTI. Tieteelle tuntemattoman mekanismin kautta, portti avautuu yhdelle (yleensä).
Jos tämä korvataan munasolun puhkaisulla voi olla, että jokin valintaprosessi jää pois.
Tai sitten monta siittiötä tarvitaan vain sähkövarauksen nostattamiseksi munasolun pinnalla, sen kiihottamiseksi (kemiallisesti tai suoraan), eikä kiihottamisen korvaamisella piikittämisellä ole merkitystä.
Piikittämisellä voidaan kuitenkin jotain, mihin luonto ei ilmeisesti suostu. Jokin on perustavanlaatuisesti epäsopivaa, toistaiseksi tuntemattomista syistä?
No ei... Biologinen perinteinen munasolun hedelmöittyminen on pääasiassa ihan sattumaa. Sattumankauppaa, mikä siittiöistä pääsee perille oikeaan aikaan vai pääseekö ollenkaan. Ei luonnollinen hedelmöittyminen ole mikään erikoishieno koodattu huippusalainen systeemi, vaan aika tavalla ihan sattumaa ja onnenkantamoista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan todella ihmettelen sitä, että mikä joillekin on siinä biologisessa vanhemmuudessa niin tärkeää? Kaiken lisäksi nämä on usein jopa ihan täysin ulkopuolisia ihmisiä keille sillä tuntuu olevan eniten merkitystä.
Minulla on, tai siis oli, biologinen isä joka ei oikeastaan koskaan ollut elämässäni. En ole koskaan ajatellut häntä isänä tai vanhempana, koska hän ei ole sitä ollut. Olin 7v. kun hän sitten kuoli. Useimmat tuttuni eivät edes tiedä tästä. Mutta jotkut tietää ja minua on joskus tentattu jopa ahdistavan paljon esimerkiksi siitä että miksi en ole kiinnostunut biologisesta isästä tai tämän suvusta. Ihan kuin minulla pitäisi olla sille joku syy, mikä pitäisi perustella heille.
Tiedän että biologisen vanhemman kanssa on yhteistä perimää ja niin edelleen, mutta se ei suoraan sanoen ole mitenkään merkityksellistä elämässäni.
Biologisten lasten saanti on se, mikä meistä varmimmin tekee kuolemattomia yhdessä rakkaamme kanssa. Henkemme (tapamme nähdä maailmaa) periyttäminen meitä nuorempaan ihmiseen pelkästään suhteemme kautta on muuttuvaisempaa. Monille ihmismsille, elämän suurin kunnia ja arvokkain tehtävä on suvun jatkuminen.
Me OLEMME perimämme, joten on turha miettiä, onko se 'mitenkään merkityksellistä'.
Vierailija kirjoitti:
Ihan todella ihmettelen sitä, että mikä joillekin on siinä biologisessa vanhemmuudessa niin tärkeää? Kaiken lisäksi nämä on usein jopa ihan täysin ulkopuolisia ihmisiä keille sillä tuntuu olevan eniten merkitystä.
Minulla on, tai siis oli, biologinen isä joka ei oikeastaan koskaan ollut elämässäni. En ole koskaan ajatellut häntä isänä tai vanhempana, koska hän ei ole sitä ollut. Olin 7v. kun hän sitten kuoli. Useimmat tuttuni eivät edes tiedä tästä. Mutta jotkut tietää ja minua on joskus tentattu jopa ahdistavan paljon esimerkiksi siitä että miksi en ole kiinnostunut biologisesta isästä tai tämän suvusta. Ihan kuin minulla pitäisi olla sille joku syy, mikä pitäisi perustella heille.
Tiedän että biologisen vanhemman kanssa on yhteistä perimää ja niin edelleen, mutta se ei suoraan sanoen ole mitenkään merkityksellistä elämässäni.
"Ihan todella ihmettelen sitä, että mikä joillekin on siinä biologisessa vanhemmuudessa niin tärkeää? Kaiken lisäksi nämä on usein jopa ihan täysin ulkopuolisia ihmisiä keille sillä tuntuu olevan eniten merkitystä."
Minä ainakin jo kerroin. En osaa rinnastaa ei-biologista biologiseen vanhemmuuteen. Ei haittaa tai edes kiinnosta kauheasti, jos muut osaavat. Minä en osaa ja en elämässäni ole ulkopuolinen vaan yksi päähenkilö. Siksi en voi asettua lahjasolujonoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Ei niitä sen kummemmin pakoteta.
Normaalisti munasoluun pyrkii kymmeniä siittiöitä SAMANAIKAISESTI. Tieteelle tuntemattoman mekanismin kautta, portti avautuu yhdelle (yleensä).
Jos tämä korvataan munasolun puhkaisulla voi olla, että jokin valintaprosessi jää pois.
Tai sitten monta siittiötä tarvitaan vain sähkövarauksen nostattamiseksi munasolun pinnalla, sen kiihottamiseksi (kemiallisesti tai suoraan), eikä kiihottamisen korvaamisella piikittämisellä ole merkitystä.
Piikittämisellä voidaan kuitenkin jotain, mihin luonto ei ilmeisesti suostu. Jokin on perustavanlaatuisesti epäsopivaa, toistaiseksi tuntemattomista syistä?
No ei... Biologinen perinteinen munasolun hedelmöittyminen on pääasiassa ihan sattumaa. Sattumankauppaa, mikä siittiöistä pääsee perille oikeaan aikaan vai pääseekö ollenkaan. Ei luonnollinen hedelmöittyminen ole mikään erikoishieno koodattu huippusalainen systeemi, vaan aika tavalla ihan sattumaa ja onnenkantamoista.
Sattuma tarkoittaa ainakin sitä, että mekanismi on meille tuntematon.
Kuten sanoin, hedelmöityminen edellyttää monta siittiötä - yksi siittiö ei munasoluun omin avuin pääse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut alkuni raiskauksen seurauksena. Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että minun kuuluisi pitää tätä raiskaajaa isänä?
Ei kai kysymys ole kuulumisesta. Olet kahden suvun tuote, vähintään - mitä isyys sinulle merkitsee, ei tätä faktaa muuta.
Mikä suvun tuote? Ei ihmiset sentään mitään jalostettavia rotukoiria ole, mistä puhutaan ehkä sukujen tuotteina.
Jokainen yksilö on jalostuksen tuote, ellei kyseessä ole sokkoraiskaus. Kuinka yhtenäiset kriteerit populaatiolla on, on toinen asia, suvuilla on kuitenkin arvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saanut alkuni raiskauksen seurauksena. Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä että minun kuuluisi pitää tätä raiskaajaa isänä?
Ei kai kysymys ole kuulumisesta. Olet kahden suvun tuote, vähintään - mitä isyys sinulle merkitsee, ei tätä faktaa muuta.
Mikä suvun tuote? Ei ihmiset sentään mitään jalostettavia rotukoiria ole, mistä puhutaan ehkä sukujen tuotteina.
Jokainen yksilö on jalostuksen tuote, ellei kyseessä ole sokkoraiskaus. Kuinka yhtenäiset kriteerit populaatiolla on, on toinen asia, suvuilla on kuitenkin arvonsa.
Mitä hajanaisemmat arvot, sitä laimeampaa jalostumista. Sitä heterogeenisempaa väkeä - niin hyvässä, kuin huonossa. Keskinkertaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on jotain arveluttavaa, että pakkokeinoin tuotetaan yksilöitä, joita luonto ei sallisi.
Jos kyse on vain lisääntymisestä vieraan kanssa, sitä voi periaatteessa verrata raiskaukseen tai holtittomaan käytökseen, jossa yksilö saa alkunsa sattumanvaraisista vanhemmista.
Mutta jos sukusolut mekaanisesti pakotetaan yhtymään... Kyseessä on solutason raiskauksella aikaansaatu yksilö. Sellainen, joka ei ei välttämättä voisi luonnollisesti olla alkuunkaan olemassa, koska sukusolut eivät pidä toisistaan.
Ei niitä sen kummemmin pakoteta.
Normaalisti munasoluun pyrkii kymmeniä siittiöitä SAMANAIKAISESTI. Tieteelle tuntemattoman mekanismin kautta, portti avautuu yhdelle (yleensä).
Jos tämä korvataan munasolun puhkaisulla voi olla, että jokin valintaprosessi jää pois.
Tai sitten monta siittiötä tarvitaan vain sähkövarauksen nostattamiseksi munasolun pinnalla, sen kiihottamiseksi (kemiallisesti tai suoraan), eikä kiihottamisen korvaamisella piikittämisellä ole merkitystä.
Piikittämisellä voidaan kuitenkin jotain, mihin luonto ei ilmeisesti suostu. Jokin on perustavanlaatuisesti epäsopivaa, toistaiseksi tuntemattomista syistä?
No ei... Biologinen perinteinen munasolun hedelmöittyminen on pääasiassa ihan sattumaa. Sattumankauppaa, mikä siittiöistä pääsee perille oikeaan aikaan vai pääseekö ollenkaan. Ei luonnollinen hedelmöittyminen ole mikään erikoishieno koodattu huippusalainen systeemi, vaan aika tavalla ihan sattumaa ja onnenkantamoista.
Sattuma tarkoittaa ainakin sitä, että mekanismi on meille tuntematon.
Kuten sanoin, hedelmöityminen edellyttää monta siittiötä - yksi siittiö ei munasoluun omin avuin pääse!
Sattumaa joka tapauksessa. Ei mitään merkitystä loppupeleissä. "Luonto" ei myöskään ole mikään muuttumaton pyhä systeemi vaan täyttä sattumaa ja myös muutosta. Ihmiset ovat jo muuttaneet mm. oman keskimääräisen elinikänsä sieltä jostain kivikauden 20-30 -vuotiaasta huimasti eteenpäin, suoneet keisarinleikkauksilla kapealantioisten geenien jatkumisen ym. ym., joten vähän tekopyhä meininki puhua hedelmöityshoidoista jonain extra-ihmeellisenä luonnonvastaisena asiana.
Vierailija kirjoitti:
En osaa rinnastaa ei-biologista biologiseen vanhemmuuteen.
Ei niitä tarvitse rinnastaa, koska ne ovat laadullisesti samaa.
Loppuosa kirjoituksesta oli liian sekava - haluatko selventää, mitä yritit sanoa?
Epärelevantti kysymys.