Paljonko pappi tienaa kuussa? Vaikka luterilaisen kirkon rivipappi.
Lapsuusajan kylässäni pappia pidettiin rikkaana miehenä, mutta onko niin oikeasti? Paljonko pappi ansaitsee tänä päivänä?
Kommentit (435)
Kutsumustyötään tekeviksi tarinankertojiksi he saavat hyvää palkkaa. Varsinkin lahkolaissaarnaajat tuntuvat rikastuvan varsin mukavastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni on haastavaa ihmissuhdetyötä.Toimituksia voi olla viikonlopussa kuusi. Lisäksi jumalanpalveluksia. Viikolla tapaan omaiset ja kasteperheet, käyn vanhainkodeissa ja kouluilla, pidän päivystystä, hoidan rippikoulujen suunnittelua ja tapaamisia, erilaisia seurakunnan piirejä ja ryhmiä. Työaika vaihtelee, harvoin alle 38 tuntia viikossa.
Kokouksia on jonkun verran, ne liittyvät työn suunnitteluun.
Kannattaa lukaista tuo Salomaan ym tutkimus kahdesta nuoresta papista, jos tosiaan joku tässä ketjussa ajattelee, että työ olisi helppoa. Papin työ on henkisesti rankkaa ja työn kuva sirpaleinen
https://evl.fi/documents/1327140/45386794/Ihanteet+uusiksi.+Kahden+papi…
Ihan varmasti! Pääpomona on mielikuvitushahmo, jonka *alaisena* pitää leikkiä olevansa. Tämän lisäksi solkottaa kärsiville ihmisille satukirjaa lähi-idän muinaistapahtumista täytenä totena. Kirsikkana kakun päällä se, ettei palkkaa nauttivan leipäpapin ja Kristuksen välillä ole mitään yhteistä - ei niin yhtään mitään.
Raskasta, epäilemättä.
Jos en väärin muista niin Kirkkoherran palkka on 6000 e.
Eli kaikkien muiden sitä huonompi. Ja alkupalkka kumminkin yli 3000 e.
Vierailija kirjoitti:
Jos en väärin muista niin Kirkkoherran palkka on 6000 e.
Eli kaikkien muiden sitä huonompi. Ja alkupalkka kumminkin yli 3000 e.
Noin 4000 e/kk.
Miettikääpä jos kirkkoa ei olisi, niin kyllä keikkuisi yhteiskunnan jakkara. Mikä muu taho voisi yhtä luontevasti ottaa hoitaakseen kaiken sen rituaalisen ja sielunhoidollisen puolen, joka väistämättä on ihmiselämälle tarpeellinen. Luterilaisuus on iso osa kulttuuriamme ja historiaamme, eikä niitä asioita tarvitse ottaa mitenkään kirjaimellisesti, jos ei halua. Vertauskuvat ja muut tarinat auttavat sanoittamaan pelkoja, selittämättömiä asioita, kriisejä jne. joita väkisinkin jokainen elämässä kohtaa. Arvostan ja kunnioitan pappeja suuresti, he tekevät vaativaa työtä ja ovat sivistyneitä ja taitavia kohtaamaan erilaisia ihmisiä vaikeissakin tilanteissa. Se ei vaadi mitään uskovaisuutta tai muuta vastaavaa.
Patalaiskoja ja lipeviä turhakkeita.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä jos kirkkoa ei olisi, niin kyllä keikkuisi yhteiskunnan jakkara. Mikä muu taho voisi yhtä luontevasti ottaa hoitaakseen kaiken sen rituaalisen ja sielunhoidollisen puolen, joka väistämättä on ihmiselämälle tarpeellinen. Luterilaisuus on iso osa kulttuuriamme ja historiaamme, eikä niitä asioita tarvitse ottaa mitenkään kirjaimellisesti, jos ei halua. Vertauskuvat ja muut tarinat auttavat sanoittamaan pelkoja, selittämättömiä asioita, kriisejä jne. joita väkisinkin jokainen elämässä kohtaa. Arvostan ja kunnioitan pappeja suuresti, he tekevät vaativaa työtä ja ovat sivistyneitä ja taitavia kohtaamaan erilaisia ihmisiä vaikeissakin tilanteissa. Se ei vaadi mitään uskovaisuutta tai muuta vastaavaa.
Erinomainen kirjoitus ja sanon näin vaikka en ole kirkossakävijä. Kirkko on tullut vastaan tilanteissa joissa apua ei ole saanut muualta. Suurin osa kirkon palveluista on tosin minullakin kokeilematta. Läheisten menetykset lähinnä ovat olleet niitä tilanteita, joissa olen saanut huokaista helpotuksesta että seurakunta on ollut tilanteen tasalla. Myös masentunut nuori, joka ei ole saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, on saanut seurakunnan taholta kannattelevia kokemuksia. Kukaan ei ole pakottanut omaksumaan tiettyä vakaumusta, mutta kohtaamiset ovat olleet rakentavia ja tuoneet valoa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos en väärin muista niin Kirkkoherran palkka on 6000 e.
Eli kaikkien muiden sitä huonompi. Ja alkupalkka kumminkin yli 3000 e.
Noin 4000 e/kk.
4000 taitaa olla harjoittelevalla kesäpapillakin vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä jos kirkkoa ei olisi, niin kyllä keikkuisi yhteiskunnan jakkara. Mikä muu taho voisi yhtä luontevasti ottaa hoitaakseen kaiken sen rituaalisen ja sielunhoidollisen puolen, joka väistämättä on ihmiselämälle tarpeellinen. Luterilaisuus on iso osa kulttuuriamme ja historiaamme, eikä niitä asioita tarvitse ottaa mitenkään kirjaimellisesti, jos ei halua. Vertauskuvat ja muut tarinat auttavat sanoittamaan pelkoja, selittämättömiä asioita, kriisejä jne. joita väkisinkin jokainen elämässä kohtaa. Arvostan ja kunnioitan pappeja suuresti, he tekevät vaativaa työtä ja ovat sivistyneitä ja taitavia kohtaamaan erilaisia ihmisiä vaikeissakin tilanteissa. Se ei vaadi mitään uskovaisuutta tai muuta vastaavaa.
Erinomainen kirjoitus ja sanon näin vaikka en ole kirkossakävijä. Kirkko on tullut vastaan tilanteissa joissa apua ei ole saanut muualta. Suurin osa kirkon palveluista on tosin minullakin kokeilematta. Läheisten menetykset lähinnä ovat olleet niitä tilanteita, joissa olen saanut huokaista helpotuksesta että seurakunta on ollut tilanteen tasalla. Myös masentunut nuori, joka ei ole saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, on saanut seurakunnan taholta kannattelevia kokemuksia. Kukaan ei ole pakottanut omaksumaan tiettyä vakaumusta, mutta kohtaamiset ovat olleet rakentavia ja tuoneet valoa elämään.
Niinhän ne omat kirjoitukset omasta mielestä tahtovat pääsääntöisesti olla.
p.s näkemyksesi kirkon myönteisistä ominaisuuksista on lapsellisen liikuttava sekä sinisilmäisen naiivi.
Kirkkoa ja sen papistoa kiinnostavat vain ja ainoastaan kirkko ja papisto sekä niiden vallan ja taloudellisten etujen maksimointi sekä helpon elitistisen elämän turvaaminen itselleen.
Ihmisistä he paskat välittävät oikeasti, pelkkää ulkoaopittua ja ulkokultaista teatteria kaikki myötäelämiset, osanotot, hurskastelu, lässyttäminen ja muut pappis-säädyn säälittävät ja ah, niin läpinäkyvät näytelmät.
Koirat haukkuu, vankkurit kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä jos kirkkoa ei olisi, niin kyllä keikkuisi yhteiskunnan jakkara. Mikä muu taho voisi yhtä luontevasti ottaa hoitaakseen kaiken sen rituaalisen ja sielunhoidollisen puolen, joka väistämättä on ihmiselämälle tarpeellinen. Luterilaisuus on iso osa kulttuuriamme ja historiaamme, eikä niitä asioita tarvitse ottaa mitenkään kirjaimellisesti, jos ei halua. Vertauskuvat ja muut tarinat auttavat sanoittamaan pelkoja, selittämättömiä asioita, kriisejä jne. joita väkisinkin jokainen elämässä kohtaa. Arvostan ja kunnioitan pappeja suuresti, he tekevät vaativaa työtä ja ovat sivistyneitä ja taitavia kohtaamaan erilaisia ihmisiä vaikeissakin tilanteissa. Se ei vaadi mitään uskovaisuutta tai muuta vastaavaa.
Erinomainen kirjoitus ja sanon näin vaikka en ole kirkossakävijä. Kirkko on tullut vastaan tilanteissa joissa apua ei ole saanut muualta. Suurin osa kirkon palveluista on tosin minullakin kokeilematta. Läheisten menetykset lähinnä ovat olleet niitä tilanteita, joissa olen saanut huokaista helpotuksesta että seurakunta on ollut tilanteen tasalla. Myös masentunut nuori, joka ei ole saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, on saanut seurakunnan taholta kannattelevia kokemuksia. Kukaan ei ole pakottanut omaksumaan tiettyä vakaumusta, mutta kohtaamiset ovat olleet rakentavia ja tuoneet valoa elämään.
Niinhän ne omat kirjoitukset omasta mielestä tahtovat pääsääntöisesti olla.
p.s näkemyksesi kirkon myönteisistä ominaisuuksista on lapsellisen liikuttava sekä sinisilmäisen naiivi.
Kirkkoa ja sen papistoa kiinnostavat vain ja ainoastaan kirkko ja papisto sekä niiden vallan ja taloudellisten etujen maksimointi sekä helpon elitistisen elämän turvaaminen itselleen.
Ihmisistä he paskat välittävät oikeasti, pelkkää ulkoaopittua ja ulkokultaista teatteria kaikki myötäelämiset, osanotot, hurskastelu, lässyttäminen ja muut pappis-säädyn säälittävät ja ah, niin läpinäkyvät näytelmät.
Jännä että Suomessa käännytyshaluisia on nimenomaan näissä kaiken kieltäjissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni on haastavaa ihmissuhdetyötä.Toimituksia voi olla viikonlopussa kuusi. Lisäksi jumalanpalveluksia. Viikolla tapaan omaiset ja kasteperheet, käyn vanhainkodeissa ja kouluilla, pidän päivystystä, hoidan rippikoulujen suunnittelua ja tapaamisia, erilaisia seurakunnan piirejä ja ryhmiä. Työaika vaihtelee, harvoin alle 38 tuntia viikossa.
Kokouksia on jonkun verran, ne liittyvät työn suunnitteluun.
Kannattaa lukaista tuo Salomaan ym tutkimus kahdesta nuoresta papista, jos tosiaan joku tässä ketjussa ajattelee, että työ olisi helppoa. Papin työ on henkisesti rankkaa ja työn kuva sirpaleinen
https://evl.fi/documents/1327140/45386794/Ihanteet+uusiksi.+Kahden+papi…
Ihmeellistä vinkumista ja ulinaa, tosin akateemisen "hienosti "muotoiltuna ja esitettynä.
Ihan tulee uhmaikäinen ja kiukutteleva pikkulapsi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä jos kirkkoa ei olisi, niin kyllä keikkuisi yhteiskunnan jakkara. Mikä muu taho voisi yhtä luontevasti ottaa hoitaakseen kaiken sen rituaalisen ja sielunhoidollisen puolen, joka väistämättä on ihmiselämälle tarpeellinen. Luterilaisuus on iso osa kulttuuriamme ja historiaamme, eikä niitä asioita tarvitse ottaa mitenkään kirjaimellisesti, jos ei halua. Vertauskuvat ja muut tarinat auttavat sanoittamaan pelkoja, selittämättömiä asioita, kriisejä jne. joita väkisinkin jokainen elämässä kohtaa. Arvostan ja kunnioitan pappeja suuresti, he tekevät vaativaa työtä ja ovat sivistyneitä ja taitavia kohtaamaan erilaisia ihmisiä vaikeissakin tilanteissa. Se ei vaadi mitään uskovaisuutta tai muuta vastaavaa.
Erinomainen kirjoitus ja sanon näin vaikka en ole kirkossakävijä. Kirkko on tullut vastaan tilanteissa joissa apua ei ole saanut muualta. Suurin osa kirkon palveluista on tosin minullakin kokeilematta. Läheisten menetykset lähinnä ovat olleet niitä tilanteita, joissa olen saanut huokaista helpotuksesta että seurakunta on ollut tilanteen tasalla. Myös masentunut nuori, joka ei ole saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, on saanut seurakunnan taholta kannattelevia kokemuksia. Kukaan ei ole pakottanut omaksumaan tiettyä vakaumusta, mutta kohtaamiset ovat olleet rakentavia ja tuoneet valoa elämään.
Niinhän ne omat kirjoitukset omasta mielestä tahtovat pääsääntöisesti olla.
p.s näkemyksesi kirkon myönteisistä ominaisuuksista on lapsellisen liikuttava sekä sinisilmäisen naiivi.
Kirkkoa ja sen papistoa kiinnostavat vain ja ainoastaan kirkko ja papisto sekä niiden vallan ja taloudellisten etujen maksimointi sekä helpon elitistisen elämän turvaaminen itselleen.
Ihmisistä he paskat välittävät oikeasti, pelkkää ulkoaopittua ja ulkokultaista teatteria kaikki myötäelämiset, osanotot, hurskastelu, lässyttäminen ja muut pappis-säädyn säälittävät ja ah, niin läpinäkyvät näytelmät.
Jos tämä jotenkin kalahtaisi mutta ei.
Lähes mihin tahansa ryhmään tietysti voi tuollaistakin mahtua, varmaan siis sinnekin.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä jos kirkkoa ei olisi, niin kyllä keikkuisi yhteiskunnan jakkara. Mikä muu taho voisi yhtä luontevasti ottaa hoitaakseen kaiken sen rituaalisen ja sielunhoidollisen puolen, joka väistämättä on ihmiselämälle tarpeellinen. Luterilaisuus on iso osa kulttuuriamme ja historiaamme, eikä niitä asioita tarvitse ottaa mitenkään kirjaimellisesti, jos ei halua. Vertauskuvat ja muut tarinat auttavat sanoittamaan pelkoja, selittämättömiä asioita, kriisejä jne. joita väkisinkin jokainen elämässä kohtaa. Arvostan ja kunnioitan pappeja suuresti, he tekevät vaativaa työtä ja ovat sivistyneitä ja taitavia kohtaamaan erilaisia ihmisiä vaikeissakin tilanteissa. Se ei vaadi mitään uskovaisuutta tai muuta vastaavaa.
Tiedä, mitä Luther sanoisi tänä päivänä, mutta tiedän kyllä, mitä Jeesus sanoisi. Luopukaa hierarkiasta ihmisten välillä ja nostakaa opetukseni keskiöön ja tehkää niin kuin minä. Tämä tarkoittaa käytännössä "kirkosta" luopumista (Matt. 16:18 ja Matt. 13:20,21) ja sapatin arvostuksen palauttamista. (Matt. 12:3,8) Siinä on riitävästi reformia tälle ajalle.
Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. (Joh. 13:12,17)
Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä. (Matt. 23:1,13)
"Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka olen siitä antanut, sillä sapatti on sukupolvesta toiseen oleva merkkinä liitosta, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt. Siitä muistatte, että minä, Herra, olen erottanut teidät omaksi kansakseni." 2. Moos. 31:13
"Pitäkää pyhänä minun sapattini, olkoon se merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra, teidän Jumalanne." Hes. 20:20
He eivät olleet tehneet määräysteni mukaan, he eivät olleet piitanneet säädöksistäni eivätkä pitäneet minun sapattiani kunniassa, sillä heidän silmänsä tähysivät yhä heidän isiensä epäjumaliin. Siksi minä annoin heille säädöksiä, jotka eivät olleet hyviä, annoin heille määräyksiä, jotka vievät kuolemaan. Hes. 20:24,25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä jos kirkkoa ei olisi, niin kyllä keikkuisi yhteiskunnan jakkara. Mikä muu taho voisi yhtä luontevasti ottaa hoitaakseen kaiken sen rituaalisen ja sielunhoidollisen puolen, joka väistämättä on ihmiselämälle tarpeellinen. Luterilaisuus on iso osa kulttuuriamme ja historiaamme, eikä niitä asioita tarvitse ottaa mitenkään kirjaimellisesti, jos ei halua. Vertauskuvat ja muut tarinat auttavat sanoittamaan pelkoja, selittämättömiä asioita, kriisejä jne. joita väkisinkin jokainen elämässä kohtaa. Arvostan ja kunnioitan pappeja suuresti, he tekevät vaativaa työtä ja ovat sivistyneitä ja taitavia kohtaamaan erilaisia ihmisiä vaikeissakin tilanteissa. Se ei vaadi mitään uskovaisuutta tai muuta vastaavaa.
Erinomainen kirjoitus ja sanon näin vaikka en ole kirkossakävijä. Kirkko on tullut vastaan tilanteissa joissa apua ei ole saanut muualta. Suurin osa kirkon palveluista on tosin minullakin kokeilematta. Läheisten menetykset lähinnä ovat olleet niitä tilanteita, joissa olen saanut huokaista helpotuksesta että seurakunta on ollut tilanteen tasalla. Myös masentunut nuori, joka ei ole saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, on saanut seurakunnan taholta kannattelevia kokemuksia. Kukaan ei ole pakottanut omaksumaan tiettyä vakaumusta, mutta kohtaamiset ovat olleet rakentavia ja tuoneet valoa elämään.
Niinhän ne omat kirjoitukset omasta mielestä tahtovat pääsääntöisesti olla.
p.s näkemyksesi kirkon myönteisistä ominaisuuksista on lapsellisen liikuttava sekä sinisilmäisen naiivi.
Kirkkoa ja sen papistoa kiinnostavat vain ja ainoastaan kirkko ja papisto sekä niiden vallan ja taloudellisten etujen maksimointi sekä helpon elitistisen elämän turvaaminen itselleen.
Ihmisistä he paskat välittävät oikeasti, pelkkää ulkoaopittua ja ulkokultaista teatteria kaikki myötäelämiset, osanotot, hurskastelu, lässyttäminen ja muut pappis-säädyn säälittävät ja ah, niin läpinäkyvät näytelmät.
Jännä että Suomessa käännytyshaluisia on nimenomaan näissä kaiken kieltäjissä.
TöhTäh? Mitä tahtoo sanoa hän?
Vierailija kirjoitti:
Työni on haastavaa ihmissuhdetyötä.Toimituksia voi olla viikonlopussa kuusi. Lisäksi jumalanpalveluksia. Viikolla tapaan omaiset ja kasteperheet, käyn vanhainkodeissa ja kouluilla, pidän päivystystä, hoidan rippikoulujen suunnittelua ja tapaamisia, erilaisia seurakunnan piirejä ja ryhmiä. Työaika vaihtelee, harvoin alle 38 tuntia viikossa.
Kokouksia on jonkun verran, ne liittyvät työn suunnitteluun.
Voi raukkaa, on sinulla rankkaa.
Voisinkohan jotenkin auttaa sinua tuossa suuressa ahdingossasi?
En kuulu enää kirkkoon, mutta arvostan kirkon työtä, etenkin diakoniaa.
Mielestäni pappi on palkkansa arvoinen, näkeehän tälläkin palstalla millaisia hulluja uskovaiset ovat - on niissä kestämistä 😁
Aivan liikaa, jokainen euro papille on liikaa.
Diakonian arvostaja, MENE OTTAMAAN SELVÄÄ, mitä diakonit tekevät. Viisipäiväisestä työviikosta tehdään suurin osa etätöitä ( ehkä soitetaan 2 asiakaspuhelua päivässä eli kuunnellaan toisen juttelua). Työpäivät toimistolla alkaa kun jaksaa herätä. Hartauder laitoksissa valmistaa ja pitää PAPPI JA KANTTORI, diakoni on mukana ja avustaa ehtoollisen vietossa. Oikein "rankkoina " aikoina annetaan aamupäivällä avustuksia ja kierrellään iltapäivällä papin ja kanttorina siivellä hoivakodeissa tekemättä mitään.
Kyllä diakonin työtä pystyy tekemään kuka vaan. Avustusohjelma laskee ihan automaattisesti ihmisen tulot ja menot ja sääntöjen mukaan annat ruokalapun kauppaan. MAAILMAN HELPOIN TYÖ, JA SITÄ KIRKON TYÖNÄ ARVOSTETAAN ENITEN ?!! AI NIIN, TYÖNOHJAUKSESSA JUOSTAAN VALITTAMASSA TYÖN RASKAUUTTA - TYÖPÄIVINÄ TIETENKIN.
TAIDAN LUKAISTA ITTENI DIAKO IKSI . KOLME VUOTTA PITKINE HARJOITTELUINEEN JA SE ON SIINÄ.
MIKSIKÖHÖN SOSIONOMI-DIAKONI TAI HOITSU-DIAKONI EI HALUA TYÖTÄ MUUALTA KUIN KIRKOSTA. NO MISSÄPÄ MUUALLA PÄÄSIS YHTÄ HELPOLLA. PAPIN TYÖ ON OIKEASTI RASKASTA!
Kannattaa lukaista tuo Salomaan ym tutkimus kahdesta nuoresta papista, jos tosiaan joku tässä ketjussa ajattelee, että työ olisi helppoa. Papin työ on henkisesti rankkaa ja työn kuva sirpaleinen
https://evl.fi/documents/1327140/45386794/Ihanteet+uusiksi.+Kahden+papi…