Lue keskustelun säännöt.
Paljonko pappi tienaa kuussa? Vaikka luterilaisen kirkon rivipappi.
17.10.2010 |
Lapsuusajan kylässäni pappia pidettiin rikkaana miehenä, mutta onko niin oikeasti? Paljonko pappi ansaitsee tänä päivänä?
Kommentit (435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ette ymmärrä ollenkaan sitä henkistä vastuuta mikä papilla on. Et nimittäin voi saarnata sunnuntaijumalanpalveluksessa Raamatusta jos et osaa Raamattua vaikka takaperin ja unissasi, eli käytännössä pitäisi jatkuvasti itse lukea Raamattua kannesta kanteen. Tähän ei pakoteta teologisessa, mutta uskon ettei moni ole edes kannesta kanteen kertaakaan lukenut Pyhää sanaa. Minä olen, ja se on osattava ennen kun lähdet saarnaamaan. Olen kuullut joidenkin saarnaavan puuta heinää eräässä seurakunnassa. jOs opetat väärin, alkaako se painaa josskin vaiheessa? Vastuu EI olekaan kuulijoilla, vaan opettajalla.
itse nuorena olen soittanut parille papille keskellä yötä kun oli sellainen "sielunhätä". Enää en sitä tekisi, mutta tätäkin voi olla.
Tietenkin joku sairaanhoitan työ on rankkaa ja fyysistäkin, erilailla kuoleman kanssa tekemisissä, mutta onhan heilläkin sairaalapapit joilla se vastuu on kuolevan sielunhoidosta.
Papin vastuu on yhtä kova kuin peikkotieteen tohtotrilla.
no juuri tätähän VOI ajatella, ja ne joilta puuttuu uskonelämä, ajattelee näin. Ei papiksi ryhdytä jos ei ole uskonelämää. Ateistihan ei ole vastuussa koskaan mistään, ja helpolla pääsee kun vaan ajattelee noin, ei vastuuta ikinä mistään, sen kun vaan eletään ja ollaan vaan, koskaan ei tarvitse miettiä seurauksia.
Eräs Oulun pappi on sanonut julkisesti olevansa agnostikko, joten ei ei papeilla välttämättä ole uskonelämää.
Yksikään luterilainen pappi ei aidosti ole kristitty eikä seuraa Kristusta. Todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Ei mitään, koska kuussa ei ole happea niin se pappi kuolee hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Papeilla ja sairaanhoitajilla samaa luokkaa oleva palkka? Eikä sunnuntailisiä? Ei ole oikein. Papeillahan on ensinnäkin pidempi koulutus, ja toisekseen vastuuta ja henkistä rasittavuutta työssä on enemmän kuin hoitajilla.
TÄH???!!!! Tuskin kuitenkaan on, mietipä vähän! Mieti mitä latteuksia pappi latelee hautajaisissakin, tai kun se lohduttaa surevaa. Ihan sitä samaa scheissea vaan, päivästä päivään, vuodesta vuoteen, koska pappi heittää vastuun aina kuulijalle - on kuulijan oma asia heittäytyä uskon ja "pelastumisen" varaan.
Mitä tekee hoitaja? Seuraa vieressä sairaan tai kuolevan ihmisen vointia, koettaa helpottaa sitä, vaikka on ehkä viikkojen ja kuukausien aikana hyvinkin kiintynyt tähän ihmiseen, seuraahan hän saman ihmisen vointia paljon pidemmän ajanjakson kuin joku hemmetin pappi!
En tosiaankaan ole itse hoitoalalla, mutta typerinkin tyyppi tajuaa pienellä miettimisellä, että todellakaan papin työn tai hoitotyön rasittavuus ja vastuu eivät ole samalla viivalla. Nimenomaan papin työn häviöksi!!!!!
No nyt, kaikki työhönsä tympääntyneet hoiturit kipin kapin hakemaan pappiskoulutukseen! On tiedossa helppo työ, jossa vain latelette latteuksia, tosin ilman lisiä ja kaikki juhlapyhät ja viikonloput olette töissä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni on pappi. Ja vaikka itse teen vaativaa 3-vuorotyötä, niin en vaihtaisi osua hänen kanssaan: jatkuvasti voimien äärirajoilla, vapaa-aika vähissä, työskentelee usein hankalienkin asiakkaiden parissa, ja kaikille on oltava mukava ja ymmärtäväinen.
Ei papin pidä olla kaikille mukava ja ymmärtäväinen. Tuttusi on miellyttäjäpappi, hän on itse valinnut hoitaa työnsä mielistellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen luin täältä keskustelua, jossa moni hoitaja totesi, ettei paljon potilaan etu kiinnosta. Hoitaja tekee työnsä ja se siitä. EVVK.
Että semmoista hirveää kuormittavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voivoi kirjoitti:
Ons se verovapaata tuloo? Ainakin hyvät kahvi ja kakku edut.
Saavatko papit ottaa luvallisesti kolehtista vähän taskurahaa?
Eikös ne kolehtit kerätä juuri papeille palkanlisäksi?
Ei tietenkään. Eikai oikeasti joku kuvittle jotain noin sairasta?
No kukas niitä tarkastaa?
Sileimmät setelit vaan taskuihin, helppo homma jos on harjaantunut taskuvarkaan käsi.
Ryöstäähän ne pastorit lapsilta puukolla uhaten jopa euroa:
Naispastori menetti pappisviran pysyvästi: oli lyönyt vastaantulijaa veitsellä ja ryöstänyt 13-vuotiaan
"Pastori oli myös muun muassa ryöstänyt puukolla uhaten euron 13-vuotiaalta lapselta tämän koulumatkalla."
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009273284.html
Melkoista sakkia nämä paimenet tai ainakin osa heistä.
No ainakaan omassa seurakunnassani papit eivät yleensä edes koske kolehtihaaviin. Suntio ja muut kolehdinkerääjät tuovat haavit alttarin eteen papin siunattavaksi (pappi ainoataan pitää käsiään haavin päällä) ja sitten vievät rahat sakastiin laskettavaksi. Messun päätyttyä ja papin palatessa sakastiin rahat ovat jo visusti tallessa.
Oho, oikein papin siunattavaksi.
Uskotteko te tälläiseen lapselliseen soopaan, että papilla on käytetävissään jokin erikoinen taikavoima verrattuna muihin ihmisiin?
Koko ajatus siitä, että pappi siunaa rahat on aivan mielipuolinen. Miksi siunaa? Kenelle siunaa? Miten raha muuttuu sen tullessa "siunatuksi"?
Hyvä on, muotoilkaamme siis uudestaan: pappi rukoilee Jumalan siunausta kerätylle kolehdille. Vaikka käytetään ilmaisua "pappi siunaa", siunaus tulee kuitenkin Jumalalta, ja pappi on siinä inhimillisenä välikätenä.
Kiitos, nyt kuulostaa jo hieman järkevämmältä. Hieman.
Miksi et sinä tai jokin toinen seurakuntalainen "siunaa" rahoja? Onko papin "siunaus" mielestäsi tehokkaampi kuin seurakuntalaisen?
Olen itse pappi, mutta ennen vihkimystäkin minulla oli usein tapana tehdä lahjoittamalleni rahalle itsekseni ristinmerkki ja rukoilla sen puolesta. Samoin toimin myös nykyisin silloin kun en ole itse toimitusvuorossa ja istun penkissä muiden seurakuntalaisten joukossa. En ota kantaa siihen onko siunaus pätevämpi henkilöstä riippuen, mutta koska pappi toimittaa liturgian ja kertoo kolehtikohteen, on asianmukaista että kolehti myös tuodaan hänen luo siunattavaksi. Homma on aivan sama kuin että pappi saarnaa ja jakaa ehtoollisen, eikä ulkoista näitä penkissä istuville seurakuntalaisille. Sitä vartenhan pappi siellä kirkossa on.
Kirkossa siunataan rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuuluuko papin lukea Raamattu läpi opiskeluaikanaan ja toisekseen miten ihmeessä uskon asioita opiskellaan yopistossa?
Ei tarvi lukea Raamattua läpi. Sen huomaa...
Ei ehkä ole pakollista, mutta Itä-Suomen yliopistossa oli ainakin minun aikanani pakollinen raamatuntuntemustentti, joka on yllättävän haastava ellei ole lukenut Raamattua kertaalleen läpi. Tentti oli siitä ovela, että kertaalleen hyväksytysti suoritettua tenttiä ei voinut enää uusia arvosanasta riippumatta. Totta on että Raamatun lukeminen on papin työssä vähintäänkin suotavaa, hankalaahan se on lähteä saarnoja kirjoittamaan jos kokonaisuus ei ole hallussa.
Cruxista voi ottaa valmiin saarnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Voi olla että tällaisia tapauksia on. Jumala tuntee itse kunkin sydämen, minun tehtäväni ei ole tuota arvioida. Luterilaisessa kirkossa annettu pappisvihkimys pysyy joka tapauksessa voimassa koko henkilön elämän ajan, ellei sitä erillisellä päätöksellä oteta pois esimerkiksi epäasiallisen käytöksen vuoksi tai papin omasta pyynnöstä. Pappi siis pysyy pappina koko ikänsä riippumatta siitä onko hän virkasuhteessa seurakuntaan vai ei.
Eläkeläispapilla ei tietenkään ole mitään velvoitteita suorittaa kirkollisia toimituksia, mutta jos oletetaan että hän on aikoinaan halunnut papiksi voidakseen palvella Kristuksen kirkkoa, on ymmärrettävää että tuo halu säilyy myös eläkkeellä. Eläkeläisellä on oikeus ottaa rennosti, mutta jos häntä pyydetään vaikkapa kastamaan, vihkimään, siunaamaan hautaan tai toimittamaan messu, on hänellä siihenkin täysi papillinen oikeus.
Itse olen vasta urani alussa, ja on monen monta pappia jotka hoitavat hommansa minua paremmin. Kun aikoinaan jään eläkkeelle, on täysin mahdollista että joku nuori vastavihitty pappihoitaa työnsä paremmin kuin mitä olen itse tuohon mennessä tullut oppimaan. Olen melko ujo ja introvertti, ja messun alku jännittää aina, mutta silti tunnen olevani siinä oikealla paikalla. Tuntuisi haikealta ajatella että joutuisin jättämään tuon kaiken taakseni eläköitymisen yhteydessä, vaikka samalla katoaisi myös syy jännittää ja hakea lukupulpetista tukea. Vaikken sitten enää saa tehtävistä palkkiota, voin mielelläni kuvitella nousevani aina silloin tällöin alttarialueelle palvelusta tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Olen melko ujo ja introvertti, ja messun alku jännittää aina, mutta silti tunnen olevani siinä oikealla paikalla.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Olen melko ujo ja introvertti, ja messun alku jännittää aina, mutta silti tunnen olevani siinä oikealla paikalla.
Miksi?
Siksi, että haluni hakeutua teologian opintoihin ja pyrkiä papiksi pohjautui sisäiseen tuntoon siitä että haluan olla Jumalan palveluksessa ammatikseni. Vaikken ole koskaan tykännyt esiintyä, tunsin sisälläni että minun vain "kuuluu" olla juuri tässä työssä, tarjota ihmisille samaa lohtua joka auttoi minua vaikeina aikoina elämässäni. Pahimmillaan esiintymisjännitys aiheutti opiskeluaikoinani sitä että vapaaehtoisena messuavustajana minun teki messun alussa mieli paeta paikalta, mutta silti tiesin että jos näin tekisin, seuraava kerta tuntuisi vielä pahemmalta. Sitten kun tuli minun vuoroni ja astuin lukemaan päivän raamatuntekstejä, tuntui kuin "joku olisi kantanut". Kyse ei ole minusta, vaan jostain minua suuremmasta, joka johdattaa ja kantaa vaikka itse tuntisin oloni epävarmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Voi olla että tällaisia tapauksia on. Jumala tuntee itse kunkin sydämen, minun tehtäväni ei ole tuota arvioida. Luterilaisessa kirkossa annettu pappisvihkimys pysyy joka tapauksessa voimassa koko henkilön elämän ajan, ellei sitä erillisellä päätöksellä oteta pois esimerkiksi epäasiallisen käytöksen vuoksi tai papin omasta pyynnöstä. Pappi siis pysyy pappina koko ikänsä riippumatta siitä onko hän virkasuhteessa seurakuntaan vai ei.
Eläkeläispapilla ei tietenkään ole mitään velvoitteita suorittaa kirkollisia toimituksia, mutta jos oletetaan että hän on aikoinaan halunnut papiksi voidakseen palvella Kristuksen kirkkoa, on ymmärrettävää että tuo halu säilyy myös eläkkeellä. Eläkeläisellä on oikeus ottaa rennosti, mutta jos häntä pyydetään vaikkapa kastamaan, vihkimään, siunaamaan hautaan tai toimittamaan messu, on hänellä siihenkin täysi papillinen oikeus.
Itse olen vasta urani alussa, ja on monen monta pappia jotka hoitavat hommansa minua paremmin. Kun aikoinaan jään eläkkeelle, on täysin mahdollista että joku nuori vastavihitty pappihoitaa työnsä paremmin kuin mitä olen itse tuohon mennessä tullut oppimaan. Olen melko ujo ja introvertti, ja messun alku jännittää aina, mutta silti tunnen olevani siinä oikealla paikalla. Tuntuisi haikealta ajatella että joutuisin jättämään tuon kaiken taakseni eläköitymisen yhteydessä, vaikka samalla katoaisi myös syy jännittää ja hakea lukupulpetista tukea. Vaikken sitten enää saa tehtävistä palkkiota, voin mielelläni kuvitella nousevani aina silloin tällöin alttarialueelle palvelusta tekemään.
Palvelu alttarilla = keekoilemaan edessä puhumassa valmiiksi kirjoitettuja tekstejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Olen melko ujo ja introvertti, ja messun alku jännittää aina, mutta silti tunnen olevani siinä oikealla paikalla.
Miksi?
Siksi, että haluni hakeutua teologian opintoihin ja pyrkiä papiksi pohjautui sisäiseen tuntoon siitä että haluan olla Jumalan palveluksessa ammatikseni. Vaikken ole koskaan tykännyt esiintyä, tunsin sisälläni että minun vain "kuuluu" olla juuri tässä työssä, tarjota ihmisille samaa lohtua joka auttoi minua vaikeina aikoina elämässäni. Pahimmillaan esiintymisjännitys aiheutti opiskeluaikoinani sitä että vapaaehtoisena messuavustajana minun teki messun alussa mieli paeta paikalta, mutta silti tiesin että jos näin tekisin, seuraava kerta tuntuisi vielä pahemmalta. Sitten kun tuli minun vuoroni ja astuin lukemaan päivän raamatuntekstejä, tuntui kuin "joku olisi kantanut". Kyse ei ole minusta, vaan jostain minua suuremmasta, joka johdattaa ja kantaa vaikka itse tuntisin oloni epävarmaksi.
Paniikki aiheuttaa out of body kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Olen melko ujo ja introvertti, ja messun alku jännittää aina, mutta silti tunnen olevani siinä oikealla paikalla.
Miksi?
Siksi, että haluni hakeutua teologian opintoihin ja pyrkiä papiksi pohjautui sisäiseen tuntoon siitä että haluan olla Jumalan palveluksessa ammatikseni. Vaikken ole koskaan tykännyt esiintyä, tunsin sisälläni että minun vain "kuuluu" olla juuri tässä työssä, tarjota ihmisille samaa lohtua joka auttoi minua vaikeina aikoina elämässäni. Pahimmillaan esiintymisjännitys aiheutti opiskeluaikoinani sitä että vapaaehtoisena messuavustajana minun teki messun alussa mieli paeta paikalta, mutta silti tiesin että jos näin tekisin, seuraava kerta tuntuisi vielä pahemmalta. Sitten kun tuli minun vuoroni ja astuin lukemaan päivän raamatuntekstejä, tuntui kuin "joku olisi kantanut". Kyse ei ole minusta, vaan jostain minua suuremmasta, joka johdattaa ja kantaa vaikka itse tuntisin oloni epävarmaksi.
Kiitos vastauksestasi. Aivan viisaan oloiset vastaukset.
Joskaan nämä sinällään oikeat ajatus-ja toimintamallit eivät poista harjoittamasi palkkapappeuden epäraamatullisuutta eivätkä sitä, että työskentelemällä evankelisluterilaisessa kirkossa osallistut sen rappion ja mädännäisyyden olemassaoloon ja tulet täten osalliseksi sen synneistä.
Miksi et vain olisi Jumalan palveluksessa ilman näitä nykyisen tiesi sisältämiä haitallisia aspekteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Olen melko ujo ja introvertti, ja messun alku jännittää aina, mutta silti tunnen olevani siinä oikealla paikalla.
Miksi?
Siksi, että haluni hakeutua teologian opintoihin ja pyrkiä papiksi pohjautui sisäiseen tuntoon siitä että haluan olla Jumalan palveluksessa ammatikseni. Vaikken ole koskaan tykännyt esiintyä, tunsin sisälläni että minun vain "kuuluu" olla juuri tässä työssä, tarjota ihmisille samaa lohtua joka auttoi minua vaikeina aikoina elämässäni. Pahimmillaan esiintymisjännitys aiheutti opiskeluaikoinani sitä että vapaaehtoisena messuavustajana minun teki messun alussa mieli paeta paikalta, mutta silti tiesin että jos näin tekisin, seuraava kerta tuntuisi vielä pahemmalta. Sitten kun tuli minun vuoroni ja astuin lukemaan päivän raamatuntekstejä, tuntui kuin "joku olisi kantanut". Kyse ei ole minusta, vaan jostain minua suuremmasta, joka johdattaa ja kantaa vaikka itse tuntisin oloni epävarmaksi.
Kiitos vastauksestasi. Aivan viisaan oloiset vastaukset.
Joskaan nämä sinällään oikeat ajatus-ja toimintamallit eivät poista harjoittamasi palkkapappeuden epäraamatullisuutta eivätkä sitä, että työskentelemällä evankelisluterilaisessa kirkossa osallistut sen rappion ja mädännäisyyden olemassaoloon ja tulet täten osalliseksi sen synneistä.
Miksi et vain olisi Jumalan palveluksessa ilman näitä nykyisen tiesi sisältämiä haitallisia aspekteja?
Voisitko kertoa mihin perustat näkemyksesi "palkkapappeudesta" epäraamatullisena? Kuten kirjoitin aiemmin, Raamatussa seurakunnan paimenille on annettu oikeus saada työstään korvaus.
1. Kor 19:13-14
"Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista."
Luuk. 10:7
"Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut."
On totta että kirkon sisällä on monenlaisia näkemyksiä ja jopa ongelmia. Olen pohtinut tätä kysymystä. Luterilainen kirkko on se jossa minut on kastettu ja konfirmoitu, jonka piirissä minulle on opetettu Herrasta ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.
Kun kirjoitat paljon raamatullisuudesta, muistat varmaan vertauksen huonosta paimenesta joka jättää lampaat pulaan. Tunnen hieman arveluttavaksi esittää nyt tällaisen vertauksen, sillä en tahdo kohdistaa kritiikkiä kenenkään tiettyyn henkilöön tai tahoon. Puhutaan kuitenkin ihan yleisesti vertauskuvallisella tasolla, että jos paimen näkee lampaiden olevan vaarassa, onko rakkaudellista että hän pakenee toiselle turvalliselle niitylle ja jättää oman kotilaumansa pulaan? Eikö hänen tule hoitaa parhaansa mukaan sitä virkaa jonka hän ylipaimenen edessä uskoo oikeaksi? Eihän Paavalikaan hylännyt esimerkiksi Korinton seurakuntaa sen piirissä ilmenneiden ongelmien vuoksi, vaan jatkoi heille kirjoittamista rakkauden hengessä. Raamattu on täynnä viittauksia siihen kuinka kolmiyhteinen Jumala ja apostolit kehottavat ihmisiä palaamaan oikealle tielle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, ettei pappi tee työtä palkan takia. Voisi kokeilla, kuinka kauan työntekoa jatkavat, kun rahahanat vedetään kiinni.
Kyllä kutsumus loppuu viimeiseen tiliin. Rahan tähdet papit "töitä" tekevät.
No, esimerkiksi isäni hoitaa vieläkin kaikki suvun kasteet, vihkimiset ja hautaamisen, vaikka ei saa palkkaa ja ikää on 80.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.
Vanhojen eläkeiläispappien pönöttäminen toimituksissa on silkkaa narsismia.
Jännää. Ensin kritisoidaan palkkaa saavia pappeja, ja sitten niitä jotka tekevät toimituksia palkkauran jo päätyttyä ilman korvausta. Mitenhän homman pitäisi toimia että tehtäisiin oikein? :)
Monilla eläkepapeilla on kova kriisi joutua pois työstä. Ei ole huomion ja arvostuksen kohteena. Korvaamattomuuskompleksi. Silloin tehdään töitä vaikka ilmaiseksi. Saa tuntea olevansa tärkeä.
Olen melko ujo ja introvertti, ja messun alku jännittää aina, mutta silti tunnen olevani siinä oikealla paikalla.
Miksi?
Siksi, että haluni hakeutua teologian opintoihin ja pyrkiä papiksi pohjautui sisäiseen tuntoon siitä että haluan olla Jumalan palveluksessa ammatikseni. Vaikken ole koskaan tykännyt esiintyä, tunsin sisälläni että minun vain "kuuluu" olla juuri tässä työssä, tarjota ihmisille samaa lohtua joka auttoi minua vaikeina aikoina elämässäni. Pahimmillaan esiintymisjännitys aiheutti opiskeluaikoinani sitä että vapaaehtoisena messuavustajana minun teki messun alussa mieli paeta paikalta, mutta silti tiesin että jos näin tekisin, seuraava kerta tuntuisi vielä pahemmalta. Sitten kun tuli minun vuoroni ja astuin lukemaan päivän raamatuntekstejä, tuntui kuin "joku olisi kantanut". Kyse ei ole minusta, vaan jostain minua suuremmasta, joka johdattaa ja kantaa vaikka itse tuntisin oloni epävarmaksi.
Kiitos vastauksestasi. Aivan viisaan oloiset vastaukset.
Joskaan nämä sinällään oikeat ajatus-ja toimintamallit eivät poista harjoittamasi palkkapappeuden epäraamatullisuutta eivätkä sitä, että työskentelemällä evankelisluterilaisessa kirkossa osallistut sen rappion ja mädännäisyyden olemassaoloon ja tulet täten osalliseksi sen synneistä.
Miksi et vain olisi Jumalan palveluksessa ilman näitä nykyisen tiesi sisältämiä haitallisia aspekteja?
Voisitko kertoa mihin perustat näkemyksesi "palkkapappeudesta" epäraamatullisena? Kuten kirjoitin aiemmin, Raamatussa seurakunnan paimenille on annettu oikeus saada työstään korvaus.
1. Kor 19:13-14
"Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista."
Luuk. 10:7
"Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut."
On totta että kirkon sisällä on monenlaisia näkemyksiä ja jopa ongelmia. Olen pohtinut tätä kysymystä. Luterilainen kirkko on se jossa minut on kastettu ja konfirmoitu, jonka piirissä minulle on opetettu Herrasta ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.
Kun kirjoitat paljon raamatullisuudesta, muistat varmaan vertauksen huonosta paimenesta joka jättää lampaat pulaan. Tunnen hieman arveluttavaksi esittää nyt tällaisen vertauksen, sillä en tahdo kohdistaa kritiikkiä kenenkään tiettyyn henkilöön tai tahoon. Puhutaan kuitenkin ihan yleisesti vertauskuvallisella tasolla, että jos paimen näkee lampaiden olevan vaarassa, onko rakkaudellista että hän pakenee toiselle turvalliselle niitylle ja jättää oman kotilaumansa pulaan? Eikö hänen tule hoitaa parhaansa mukaan sitä virkaa jonka hän ylipaimenen edessä uskoo oikeaksi? Eihän Paavalikaan hylännyt esimerkiksi Korinton seurakuntaa sen piirissä ilmenneiden ongelmien vuoksi, vaan jatkoi heille kirjoittamista rakkauden hengessä. Raamattu on täynnä viittauksia siihen kuinka kolmiyhteinen Jumala ja apostolit kehottavat ihmisiä palaamaan oikealle tielle.
Pappeus kuului Vanhaan liittoon. Uudessa testamentissa annetaan toisenlainen järjestys seurakuntaa varten. Voit olla paimen, vaikka et olisi pappi. Kirkon hierarkia on vieras Raamatulle. Siinä puhutaan vapaaehtoisista lahjoista, ei kirkollisverosta.
Oleellista ei ole se mitä termejä käytetään (kuten jotkut huomauttelevat että sitä ja tätä sanaa ei löydy Raamatusta), vaan se mitä noilla nykyisessä kielenkäytössä tarkoitetaan. Uuden testamentin alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä käytetään sanaa presbyteros, jolla viitataan "seurakunnan vanhimpaan", ja suomen kielessä tätä vastaa sana pappi. Vaikka samaa suomalaista termiä käytetään myös vanhan liiton temppelipapeista, merkitys on kuitenkin eri. Puhutaanpa papista tai pastorista, kyse on seurakunnan opettajasta, jolla on yhteisössään tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia.
Kuten on jo viitattu, lähes jokainen ihminen joutuu tekemään jotain työtä elantonsa eteen, ellei halua elää työmarkkina- ja toimeentulotuilla. Koska Kristus on minulle tärkeä, teen mielelläni tuota työtä hänen sanomansa julistamiseksi. Ei se vähennä sitä ettenkö voisi olla Jumalan käytössä myös virka-aikani ja -tehtävieni ulkopuolella, tai myös silloin jos sattuisin syystä tai toisesta olemaan tilapäisesti muissa töissä tai kokonaan työtön. Jos sanot että tällainen palkkapappeus jotenkin vähentää ihmisen uskollisuutta Jumalalle, samalla logiikalla voisi väittää että palkkaa saavat opettajat eivät välitä lapsista eivätkä poliisit laista ja turvallisuudesta.
Tämä ei ole argumentti rahastusta vastaan. Moni pappi tekee eläkkeellä toimituksia. On vaikea luopua olemasta pippaloiden keskipiste. Suvussa halutaan käyttää omaa sukulaispappia, se on sukujuhlatouhua, ei pyyteettömyyttä.