Miesystävä ei ymmärrä, että tarvitsen lepoa

Vierailija kirjoitti:

Jos sinun prioriteettisi on 1. työ, 2. oma itsesi, 3. omat harrastukset, 4. oma vapaaika.... x. puolison tarpeet, niin silloin kannattaa oikeasti miettiä mihin sitä parisuhdetta tarvitset. Miehelläsi on myös elämä, älä hukkaa hänen elämäänsä sinun omaan ahneuteesi. Jos ei ole toiselle annettavaksi edes aikaa, niin silloin suhteella ei ole tulevaisuutta, sillä mitä parisuhde on? Sitä että on väsynyt ja toinen ymmärtää ja auttaa, joskus jopa kantaa yli vaikean ajan. Kun olet uupunut, se toinen kokkaa, siivoaa, hoitaa ja sitten päin vastoin. Mutta jos olet niin itsekeskeinen, että koet toisen aina vain ajanhukaksi, tai energiasyöpöksi, niin todennäköisesti itse et osaa olla luonnollinen puolisosi kanssa, et luota, etkä osaa hengittää parisuhteessa, silloin on parempi antaa toisen mennä ja löytää itselleen parempi puoliso. Kyse ei ole tällä kertaa toisen ymmärtämättömyydessä, vain sinun omassa ymmärtämättömyydessäsi, että miehesi tarvitsee henkilön, joka on läsnä, mukana ja osallisena hänen elämässään, arjessa ja jakamassa päivän ja maailman askareita ja asioita. Sinä et kykene siihen, joten anna miehelle vapaus löytää itseäsi parempi ihminen.

Tässä taas mallivastaus, jossa ekstrovertti lyttää introvertin. Toisen ihmisen synnynnäisen, geneettisen ominaisuuden, joka ei muuksi muutu ja jota ei ole mitenkään itse valinnut. Eikä tarvitse muuttuakaan, koska siinä ei ole MITÄÄN pahaa tai väärää.

Ei ole kyse itsekeskeisyydestä. Häpeäisit! Eikö prioriteeteistä, vaan siitä millainen on.

Aivan yhtä typerää olisi, jos minä väittäisin, että kirjoituksesi perusteella sinä olet takertuva ja läheisriippuvainen, jota täytyy kannatella ja hyysätä -VAIN koska sinä et tarvitse omaa aikaa samalla tavalla kuin introvertti, etkä kuormitu toisen ihmisen seurasta.

Introvertti latautuu yksin olemalla, ekstrovertti toisten seurassa. Miksi ekstrovertin tapa latautua on jotenkin oikeampi? Kertoisitko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinun prioriteettisi on 1. työ, 2. oma itsesi, 3. omat harrastukset, 4. oma vapaaika.... x. puolison tarpeet, niin silloin kannattaa oikeasti miettiä mihin sitä parisuhdetta tarvitset. Miehelläsi on myös elämä, älä hukkaa hänen elämäänsä sinun omaan ahneuteesi. Jos ei ole toiselle annettavaksi edes aikaa, niin silloin suhteella ei ole tulevaisuutta, sillä mitä parisuhde on? Sitä että on väsynyt ja toinen ymmärtää ja auttaa, joskus jopa kantaa yli vaikean ajan. Kun olet uupunut, se toinen kokkaa, siivoaa, hoitaa ja sitten päin vastoin. Mutta jos olet niin itsekeskeinen, että koet toisen aina vain ajanhukaksi, tai energiasyöpöksi, niin todennäköisesti itse et osaa olla luonnollinen puolisosi kanssa, et luota, etkä osaa hengittää parisuhteessa, silloin on parempi antaa toisen mennä ja löytää itselleen parempi puoliso. Kyse ei ole tällä kertaa toisen ymmärtämättömyydessä, vain sinun omassa ymmärtämättömyydessäsi, että miehesi tarvitsee henkilön, joka on läsnä, mukana ja osallisena hänen elämässään, arjessa ja jakamassa päivän ja maailman askareita ja asioita. Sinä et kykene siihen, joten anna miehelle vapaus löytää itseäsi parempi ihminen.

Tässä taas mallivastaus, jossa ekstrovertti lyttää introvertin. Toisen ihmisen synnynnäisen, geneettisen ominaisuuden, joka ei muuksi muutu ja jota ei ole mitenkään itse valinnut. Eikä tarvitse muuttuakaan, koska siinä ei ole MITÄÄN pahaa tai väärää.

Ei ole kyse itsekeskeisyydestä. Häpeäisit! Eikö prioriteeteistä, vaan siitä millainen on.

Aivan yhtä typerää olisi, jos minä väittäisin, että kirjoituksesi perusteella sinä olet takertuva ja läheisriippuvainen, jota täytyy kannatella ja hyysätä -VAIN koska sinä et tarvitse omaa aikaa samalla tavalla kuin introvertti, etkä kuormitu toisen ihmisen seurasta.

Introvertti latautuu yksin olemalla, ekstrovertti toisten seurassa. Miksi ekstrovertin tapa latautua on jotenkin oikeampi? Kertoisitko?

Miksi jonkun itseensä käpertyvän introverin oikeus on varata joku ihminen jonnekin egon ja olemisen laidalle odottelemaan sitä hetkeä, kun joskus on aikaa? On itsekeskeistä luvata toiselle normaali parisuhde, ja sitten vetää jotain introvertti-litaniaa omista oikeuksista ja fiiliksistä. MItä jos se toinen haluaa jotain muuta? Pitääkö hänen elää sinun toiveiden mukaan? Eikö hän saa omaa elämäänsä elää kuten haluaa? Sinä lupaat, muttet anna. Olet siis ääliö, sitä ei perustella enää millään introverttiuksilla tai aistiyliherkkyyksillä. Jos et voi antaa, niin anna toisen mennä.

Vierailija kirjoitti:

En olisi suhteessa sun kanssa. Kaipaan enemmän yhdessäoloa kuin pari tuntia siellä täällä silloinkun toiselle kelpaa.

Jollekinhan tuo ois ihan unelmaa kun ei tarvitse kyhnätä toisessa ja on paljon omaa elämää.

Kuihdutte molemmat tuohon.

Minulla päinvastoin. Kun asuimme erillään, meille riitti hyvin yhteiset viikonloput ja lomat. Arkisin on molemmilla omat menomme. Niin on myös nyt avoliitossa. Onneksi on sen verran paljon tilaa, että minä voin juuri tälläkin hetkellä istua omassa työhuoneessani (tulin etsimään netistä tulevan viikonlopun matkakohteesta tietoja) ja puoliso lukee jo makuuhuoneessa kirjaa. Aiemmin illalla hän teki omia juttujaan verstaassaan ja minä lepäsin työpäivän jälkeen sohvalla.

Yhteistä aikaa vietetään sitten viikonloppureissulla.

Jätä se mies, niin saat olla rauhassa. Ei teidän tarpeet kohtaa.

Just tämän takia en itse ole kenenkään kanssa. Koska olen kiireinen ja urheilen ja hengaan omiani. Tiedän, ettei mun antama aika riitä kun seksisuhteeseen. Eihän toista voi oikeasti saada, jos ei näe sitä juuri koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinun prioriteettisi on 1. työ, 2. oma itsesi, 3. omat harrastukset, 4. oma vapaaika.... x. puolison tarpeet, niin silloin kannattaa oikeasti miettiä mihin sitä parisuhdetta tarvitset. Miehelläsi on myös elämä, älä hukkaa hänen elämäänsä sinun omaan ahneuteesi. Jos ei ole toiselle annettavaksi edes aikaa, niin silloin suhteella ei ole tulevaisuutta, sillä mitä parisuhde on? Sitä että on väsynyt ja toinen ymmärtää ja auttaa, joskus jopa kantaa yli vaikean ajan. Kun olet uupunut, se toinen kokkaa, siivoaa, hoitaa ja sitten päin vastoin. Mutta jos olet niin itsekeskeinen, että koet toisen aina vain ajanhukaksi, tai energiasyöpöksi, niin todennäköisesti itse et osaa olla luonnollinen puolisosi kanssa, et luota, etkä osaa hengittää parisuhteessa, silloin on parempi antaa toisen mennä ja löytää itselleen parempi puoliso. Kyse ei ole tällä kertaa toisen ymmärtämättömyydessä, vain sinun omassa ymmärtämättömyydessäsi, että miehesi tarvitsee henkilön, joka on läsnä, mukana ja osallisena hänen elämässään, arjessa ja jakamassa päivän ja maailman askareita ja asioita. Sinä et kykene siihen, joten anna miehelle vapaus löytää itseäsi parempi ihminen.

Tässä taas mallivastaus, jossa ekstrovertti lyttää introvertin. Toisen ihmisen synnynnäisen, geneettisen ominaisuuden, joka ei muuksi muutu ja jota ei ole mitenkään itse valinnut. Eikä tarvitse muuttuakaan, koska siinä ei ole MITÄÄN pahaa tai väärää.

Ei ole kyse itsekeskeisyydestä. Häpeäisit! Eikö prioriteeteistä, vaan siitä millainen on.

Aivan yhtä typerää olisi, jos minä väittäisin, että kirjoituksesi perusteella sinä olet takertuva ja läheisriippuvainen, jota täytyy kannatella ja hyysätä -VAIN koska sinä et tarvitse omaa aikaa samalla tavalla kuin introvertti, etkä kuormitu toisen ihmisen seurasta.

Introvertti latautuu yksin olemalla, ekstrovertti toisten seurassa. Miksi ekstrovertin tapa latautua on jotenkin oikeampi? Kertoisitko?

Miksi jonkun itseensä käpertyvän introverin oikeus on varata joku ihminen jonnekin egon ja olemisen laidalle odottelemaan sitä hetkeä, kun joskus on aikaa? On itsekeskeistä luvata toiselle normaali parisuhde, ja sitten vetää jotain introvertti-litaniaa omista oikeuksista ja fiiliksistä. MItä jos se toinen haluaa jotain muuta? Pitääkö hänen elää sinun toiveiden mukaan? Eikö hän saa omaa elämäänsä elää kuten haluaa? Sinä lupaat, muttet anna. Olet siis ääliö, sitä ei perustella enää millään introverttiuksilla tai aistiyliherkkyyksillä. Jos et voi antaa, niin anna toisen mennä.

No esimerkiksi siksi, että molemmat rakastavat toisiaan :D :D Eikö ole käsittämätöntä, että kaksi ihmistä voi rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa toisiaan, vaikka olisivatkin erilaisia. ;) Parisuhde on ihmeellinen asia, mutta tämä on varmaa: sellaista parisuhdetta ei olekaan, jossa ei jossain kohti olisi erilaiset tarpeet. Toinen haluaa seksiä enemmän kuin toinen. Toinen haluaa puhua ja analysoida kaiken verbaalisesti, toiselle riittäisi vähempikin. Toinen on luonteeltaan aktiivinen ja menevä, toinen viettäisi mieluummin koti-iltoja. Toinen tarvii omaa aikaa, toinen ei niin paljon. Ja silti voi molemmin puolin rakastaa ja haluta sitoutua.

Asia on päivän selvä: jo toinen haluaa jotain muuta kuin sitä mitä toinen on niin sitten pitää erota. Ap täysin asiallisesti kertoi kokemuksistaan. Jostain syystä tämä ottaa sinussa aika kovia kierroksia ja herättää tekstisi perusteella aika voimakkaita tunteita. Miksi?

1. Aivot kaipaavat rauhaa

Ekstroversio ja introversio ovat eräänlaisia persoonallisuuden perusrakenteita. Ne ovat periytyviä ja suhteellisen pysyviä ominaisuuksia. Kaikkea ne eivät toki selitä. Voit olla tunnollinen, määrätietoinen ja luova, olit sitten introvertti tai ekstrovertti. Myös tilanne vaikuttaa aina.

Ero introvertin ja ekstrovertin välillä on silti todellinen. He poikkeavat toisistaan fysiologisesti.

Introvertin aivojen ja keskushermoston viritystila on luonnostaan korkea, myös levossa. Aivot ottavat vastaan liikaa ärsykkeitä. Siksi introvertti vetäytyy ja suojelee itseään ylimääräisiltä ärsykkeiltä, kuten melulta. Joskus jopa taustamusiikki voi häiritä.

Rauhallisessa ympäristössä introvertti saa sisäisen viritystilansa ja ulkoiset ärsykkeet tasapainoon.

Myös herkät ihmiset reagoivat ärsykkeisiin voimakkaasti. Introvertti ei silti välttämättä ole erityisherkkä eivätkä ominaisuudet liity toisiinsa. Esimerkiksi valot ja värit eivät vaikuta introverttiin kuten erityisherkkään.

Ekstrovertti parkkeeraa lukusalin käytäväpaikalle. Hänen sisäinen viritystilansa on matala ja aivot päästävät sisään niukasti ärsykkeitä. Ekstrovertti tarvitsee toimintaa, jotta voi korvata sisäisen hiljaisuuden.

Ekstrovertti hakeutuu seuraan, koska tarvitsee ihmisiä nostamaan viritystilansa, ei koska rakastaisi heitä. Ilman ulkoisia ärsykkeitä hän tylsistyy, tulee levottomaksi ja alisuoriutuu, Keltikangas-Järvinen selittää.

https://www.eeva.fi/jutut/introvertti

Tässä hommassa on vielä sekin, että me vakiintuneet keski-iän ylittäneet ties kuinka monensilla kierroksilla ei viitsitä enää nähdä vaivaa parisuhteen eteen. Kun on uusi ihminen edessä, pitää nähdä vaivaa. Pitää jutella, kommunikoida, viettää aikaa yhdessä. Se monelta unohtuu.

Vasta, kun suhdetta on takana ees pari vuotta, voidaan alkaa olla kun vanha pariskunta ja hengailla pääasiassa eti huoneissa samassa talossa.

Eli älkää te 20v samassa liitossa olleet tulko neuvomaan ihmisiä, jotka vasta rakentavat parisuhdetta.

Panoa vailla mies vaan on.

Edellisessä parisuhteessa oli melkein samanlainen tilanne kuin ap:lla, mutta sukupuolet toisin päin. Nainen ei ymmärtänyt, että en pystynyt sitoutumaan suhteeseen sillä syvyydellä kuin hän olisi halunnut. Ja minä taas en voinut aloittaa puhtaalta pöydältä yhteiselämää saman katon alla, koska minulla oli vielä huollettavana alaikäisiä lapsia viikonloppuisin ja viikolla sekä vaativa työ. Tuskalliseen eroon se lopulta sitten päättyi, minä tein lopullisen päätöksen. Kumpaankin sattui liikaa kun ei löydetty sopivaa kompromissia.

Mieti ap tarkkaan millaiseen suhteeseen pysty tai haluat. Päästä mies ajoissa menemään jos realistista kompromissia yhteiselämän suhteen ei parin vuoden sisällä ole näkyvissä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä hommassa on vielä sekin, että me vakiintuneet keski-iän ylittäneet ties kuinka monensilla kierroksilla ei viitsitä enää nähdä vaivaa parisuhteen eteen. Kun on uusi ihminen edessä, pitää nähdä vaivaa. Pitää jutella, kommunikoida, viettää aikaa yhdessä. Se monelta unohtuu.

Vasta, kun suhdetta on takana ees pari vuotta, voidaan alkaa olla kun vanha pariskunta ja hengailla pääasiassa eti huoneissa samassa talossa.

Eli älkää te 20v samassa liitossa olleet tulko neuvomaan ihmisiä, jotka vasta rakentavat parisuhdetta.

Eikö juuri heitä kannattaisi kuunnella? Ehkä ovat oivaltaneet ja oppineet jotain olennaista parisuhteesta, kun ei ole tarvinnut ottaa monia kierroksia?

Vierailija kirjoitti:

Tässä hommassa on vielä sekin, että me vakiintuneet keski-iän ylittäneet ties kuinka monensilla kierroksilla ei viitsitä enää nähdä vaivaa parisuhteen eteen. Kun on uusi ihminen edessä, pitää nähdä vaivaa. Pitää jutella, kommunikoida, viettää aikaa yhdessä. Se monelta unohtuu.

Vasta, kun suhdetta on takana ees pari vuotta, voidaan alkaa olla kun vanha pariskunta ja hengailla pääasiassa eti huoneissa samassa talossa.

Eli älkää te 20v samassa liitossa olleet tulko neuvomaan ihmisiä, jotka vasta rakentavat parisuhdetta.

Nykyään on muodikasta koota Torista tai Facesta itselleen sopiva kommuuni porukka. Jotkut ottaa alivuokralaisen/kämppiksen. Älä viitti puhua parisuhteen olevan joku kansalaisvelvollisuus,kun se ei sitä ole.

Meillä on myös tiukka aikataulu ja ratkaisimme asian muuttamalla yhteen. Nyt nähdään kotona eikä tarvi vierailla.

Oleko äiti jolla on etähuoltajuus eli lapset asuvat isän luona?

Toimiva parisuhde tarvitsee yksinoloa. Intiimiys ei parisuhteessa säily, jollei ole myös omaa aikaa. Itse asiassa parit, jotka ova "koko ajan yhdessä" eroavat helpommin kuin ne, jotka pitävät huolta omasta ajasta. Kannattaisi tutustua aiheeseen ennen kuin primitiivi-reaktiona syyllistää ja tuomitsee toisen ihmisen kokemuksen, minuuden ja tarpeen parisuhteessa. Pyyteetön rakkaus on *molemminpuolista*: siinä otetaan huomioon *molempien* tarpeet. Sekä sen joka tarvitsee omaa aikaa, että yhtä lailla sen, joka tarvitsee ja kaipaa enemmän yhteistä aikaa. Täällä mainostetaan pyyteettömänä rakkautena sitä, että mennään vain toisen ehdoilla, sen joka kaipaa yhteistä aikaa enemmän. MItähän pyyteetöntä siinä on?

https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/jatkuva-yhdessaolo-ajaa…

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008351951.html

Täällä oletetaan, että Ap on itsekäs ja tapaa miestä vain omilla ehdoillaan. En usko. Monelle introvertille voi olla luontevaa olla näkemättä toista muutamaan päivään, jos elämä on muuten taakoittavaa tai kiireistä. Ja silti rakastaa, olla sitoutunut ja kiintynyt kumppaniinsa.  Ap voi elämäntilanteessaan ottaa kumppaniaan paljon epäitsekkäämmin huomioon kuin kuvittelette.