Miesystävä ei ymmärrä, että tarvitsen lepoa

Mitä teet suhteella kun aikaa siihen ei ole ?

Kaikkea ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut tuon kaiken hänelle ja hän sanoo ymmärtävänsä. Kuitenkin tulee päiviä, jolloin hän sanoo kaipaavansa ja haluaisi nähdä aikaisemmin, mutta minä olen ihan poikki. Silloin tulee helposti tiuskittua. Miehen työ on paljon joustavampi. En pysty vähentämään työntekoa yhtään.

Ap

Juu. Tiuskiminen ei hyvä. Toinen ei ymmärrä miksi toinen on "ilkeä" tiuskiva. Poikki ollessa lepo on ainoa järkevä vaihtoehto ja oma aika. Omat asunnot lähekkäin ja erikseen tapaa? Ehkä työ maksaa parisuhteesi. Ellei alaa voi muuttaa toiseksi tai aikoja erilaiseksi. Näin se vain menee, ellei löydy aikaa. Paitsi jos mies on superjoustava, mutta voi kärsiä siitä. Lyhyempi kokous tai etäkokous voisi olla helpompi, sähköpostitse viestiminen kohtuullisilla listoilla. Vai yrittäjyys. Mikä ratkaisuksi.

Vierailija kirjoitti:

Siis mies on todella tärkeä ja rakkain ihminen minulle. Työni on sellainen, että sitä ei voi vähentää yhtään enempää. Jätän jo nyt kaiken pois mitä pystyn. Minusta on parempi, että emme tapaa silloin, kun olen uupunut ja pahantuulinen, vaan vasta myöhemmin. Tulee muuten tiuskittua ja oltua ärtynyt. Järjestän meille kyllä yhteisiä lomia ja käydään syömässä jne.

Ap

No jos olet täys ihmishirviö työn takia useamman tunnin sen jälkeen, niin ei tuo työkään nyt ihan terveeltä kuulosta. Usein ihmiset ovat vain väsyneitä työstä ja sitten on kiva kokkailla yhdessä jotain helppoa ja katsella TV:tä. Tai sitten urheilla yhdessä. Kuulostaa siltä, että mies kaipaa yhteistä tavallista arkea, sinä hohdokkaita lomia yhdessä.

Sinulla ei ole aikaa miehelle joten parempi että eroatte.

Yrität tehdä kaikkea joka päivä. Sovi miehen kanssa 2-3 päivää arkena kun näette niin poistuu paine nähdä joka päivä. Ota 1-2 päivänä mies mukaan salille/lenkille ja tehkää osa asioista yhdessä mitä sinulla on asioiden hoitoa (kaupassakäynti/ruuanlaitto). Viikonloppuisin sovit että näette silloin kun sinulla ei ole lapsia ja esim. lauantaina iltapäivästä iltaaan (saat omaa aikaa aamupäivän) ja viettätte vaikka aikaa sunnuntai iltapäivään asti (saat sunnuntai illan rauhoittua uuteen työviikkoon).

Minulle riittää, kun tapaan miesystävääni pari tuntia iltaisin. En mitenkään jaksaisi enempää sosiaalisuutta, mutta se sopii miehellekin, koska hän on laillani introvertti. Viihdymme toistemme seurassa vain rajoitetun ajan, mutta se aika on sopiva ja riittävä kummallekin. Muutoin nysväämme omissa kodeissamme omiamme. Viikonloppuisin vietämme enemmän aikaa yhdessä. Tuo teidän tilanne kyllä vaikuttaa hankalalta. Ette sovi yhteen tai tarpeenne ovat erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut tuon kaiken hänelle ja hän sanoo ymmärtävänsä. Kuitenkin tulee päiviä, jolloin hän sanoo kaipaavansa ja haluaisi nähdä aikaisemmin, mutta minä olen ihan poikki. Silloin tulee helposti tiuskittua. Miehen työ on paljon joustavampi. En pysty vähentämään työntekoa yhtään.

Ap

Kukaan ei ole korvaamaton joten voi ihan hyvin vähentää töitä. Oikeassa elämässä ahkerat tekee joutuisammin samat työt.

Vierailija kirjoitti:

Siis mies on todella tärkeä ja rakkain ihminen minulle. Työni on sellainen, että sitä ei voi vähentää yhtään enempää. Jätän jo nyt kaiken pois mitä pystyn. Minusta on parempi, että emme tapaa silloin, kun olen uupunut ja pahantuulinen, vaan vasta myöhemmin. Tulee muuten tiuskittua ja oltua ärtynyt. Järjestän meille kyllä yhteisiä lomia ja käydään syömässä jne.

Ap

Kuulostat joustavalta ja empaattiselta. Minua jäi häiritsemään se että mies ei ymmärrä tarvettasi. Jos välittää toisesta, haluaa antaa sen tilan mitä toinen tarvitsee. Raskas vaativa työ vaatii vastapainoksi lepoa. Itse tarvitsen valtavasti hiljaisuutta jotta jaksan. Ex- avomieheni oli kauhean kova puhumaan eikä millään ymmärtänyt kun sanoin että nyt en jaksa. Hän sitten puhui yksin, selosti politiikan kiemuroita ja monenlaista analyysiään. Monta kertaa pyysin hiljaisuutta. Ja hänen oli vaikea ymmärtää että en todellakaan halua taustahälyä. Sulkeuduin omaan huoneeseeni mutta sielläkin hän saattoi tulla höpöttämään kaikenlaista oven raosta. Erohan siitä tuli. Nyt olen onnellinen yksinasuja.

Kivikissaäidillä miesystävä?

Erosin sinunlaisestasi, kun toive yhteisestä elämästä oli liian erilainen. En jaksanut tuollaista työnarkomaania, jolle työ meni ihan kaiken edelle. 

Et sä nyt kovin uupunut voi olla, jos jaksat kuitenkin lähteä urheilemaan vielä töiden jälkeen. Ehkä on parempi, että annat miehen mennä ja etsiä naisen, joka haluaa viettää hänen kanssaan aikaa.

Vaihdevuodet? Molemmilla.

Jos olisin ap:n miesystävä niin ratkaisisin ongelman ap:n puolesta ja lopettaisin koko suhteen. En itse jäisi odottelemaan että milloin toinen suvaitsee kiireidensä keskellä suoda minulle tunnin tai pari aikaansa. Ja sitten pitäisi taas vain kiltisti odotella sivussa milloin kutsu taas käy.

Mieluummin olisin kokonaan yksin.

Et sä väsyny ole töiden jälkeen jos jaksat vielä urheilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut tuon kaiken hänelle ja hän sanoo ymmärtävänsä. Kuitenkin tulee päiviä, jolloin hän sanoo kaipaavansa ja haluaisi nähdä aikaisemmin, mutta minä olen ihan poikki. Silloin tulee helposti tiuskittua. Miehen työ on paljon joustavampi. En pysty vähentämään työntekoa yhtään.

Ap

Tulee mieleen kysyä, mihin tarvitset miestäsi, kun hänelle ei ole aikaa ja muut asiat ohittavat hänet tärkeysjärjestyksessä. Koska miehesi on tajunnut tilanteen, hän ilmeisesti kuitenkin elättelee toivetta, että tämän välivaiheen jälkeen hänen toivomansa yhteiselämä alkaa. Kerro hänelle rehellisesti tilanne äläkä pidä häntä varalla vanhuuden turvaksi ajalle, kun et jaksa enää ravata kokouksissa ja matkustella. Nyt menee toisen elämä odotellessa jotain, mitä et koskaan aio hänelle suoda, et ainakaan ennen kuin olet itse kehäraakki.

Aivan käsittämättömiä vastauksia täällä. Tolkuttoman putkikatseisia ja yksisilmäisiä. Ap:ta ymmärrän täysin!

Onko se jotenkin vaikeaa käsittää, että on olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat omaa aikaa työpäivän ja -viikon päätteeksi? Onko ihan käsittämätön ajatus, että itsekseen liikkuminen voi jollekin olla palauttavinta, parata virkistävintä l e p o a? Kun saa olla yksin ajatustensa kanssa, ei ole velvollinen kommunikoimaan kenenkään kanssa, asettelemaan tahtiaan ja askeleitaan jonkun toisen tahtiin. Olemaan jollekin jotakin. Ap, ymmärrän todellakin sinua täysin ja olen ihan samanlainen. Olen kireä kuin viulunkieli, jos joka hetki päivästä ja viikonlopusta täytyy olla jonkun kanssa ja jollekin jotakin. Ja ihan onnellisesti olen naimisissa ollut jo yli 20 vuotta! Ihminen voi yhtä aikaa olla sekä introvertti että ekstrovertti, rakastaa toisen seuraa (ja toista ihmistä) ja silti tarvita myös omaa aikaa.

Et tee mitään väärin tarvitessasi omaa aikaa. Ei siitä tule mitään, jos hampaat irvessä yrittää. Mutta ei mieskään tee mitään väärin siinä, että haluaa nähdä sinua useammin. Ehdotan, että puhutte asiasta perin juurin ja mietitte kohtaako toiveenne ja tarpeenne. Kumpikaan ei ole tarpeineen väärässä tai huono tai siksi kelpaamaton parisuhteeseen. Olette vaan erilaisia. Tämä varmasti tulee näkymään hautaan saakka parisuhteessanne. Selvät säännöt ja suunnitelma tapaamisista on tärkeää, vaikka mistä asiasta voi sopia, jos molemmat haluavat, että homma toimii. Ratkaisun pitää tietysti olla molemmille ok!

Teillä on liian erilaiset tarpeet suhteen suhteen.

Ja edellinen jatkaa: minulle myös liikunta ja urheilu on kaikista parasta yksinoloa ja lepoa! Mikään muu ikimaailmassa ei palauta työpäivästä niin kuin yksin liikkuminen ja urheileminen. Se purkaa kirjaimellisesti työasiat pois mielestä ja kehosta. En ymmärrä, miten sellaiset ihmiset selviävät elämästä, jotka eivät liiku. Itse koen että kaikki stressi koteloituu kehoon, jos ei liiku. Ja purkautuu liikkumalla ja sen jälkeen on hymy korvissa, vaikka olisi ollut miten kiireinen päivä (työssä jota rakastan!) Siksi liikun joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Et sä nyt kovin uupunut voi olla, jos jaksat kuitenkin lähteä urheilemaan vielä töiden jälkeen. Ehkä on parempi, että annat miehen mennä ja etsiä naisen, joka haluaa viettää hänen kanssaan aikaa.

Et sä kovin masentunut voi olla, kun juuri hymyilit.

Et sä kovin sairas voi olla, kun jaksat kahvia keittää.

Et sä kovin köyhä voi olla, kun ostit juuri pizzan.

Jos sinun prioriteettisi on 1. työ, 2. oma itsesi, 3. omat harrastukset, 4. oma vapaaika.... x. puolison tarpeet, niin silloin kannattaa oikeasti miettiä mihin sitä parisuhdetta tarvitset. Miehelläsi on myös elämä, älä hukkaa hänen elämäänsä sinun omaan ahneuteesi. Jos ei ole toiselle annettavaksi edes aikaa, niin silloin suhteella ei ole tulevaisuutta, sillä mitä parisuhde on? Sitä että on väsynyt ja toinen ymmärtää ja auttaa, joskus jopa kantaa yli vaikean ajan. Kun olet uupunut, se toinen kokkaa, siivoaa, hoitaa ja sitten päin vastoin. Mutta jos olet niin itsekeskeinen, että koet toisen aina vain ajanhukaksi, tai energiasyöpöksi, niin todennäköisesti itse et osaa olla luonnollinen puolisosi kanssa, et luota, etkä osaa hengittää parisuhteessa, silloin on parempi antaa toisen mennä ja löytää itselleen parempi puoliso. Kyse ei ole tällä kertaa toisen ymmärtämättömyydessä, vain sinun omassa ymmärtämättömyydessäsi, että miehesi tarvitsee henkilön, joka on läsnä, mukana ja osallisena hänen elämässään, arjessa ja jakamassa päivän ja maailman askareita ja asioita. Sinä et kykene siihen, joten anna miehelle vapaus löytää itseäsi parempi ihminen.