2v ikäero sisarusten välillä ei ole hyvä, silti suurin osa haluaa sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen että kun vanhemmat tuovat kovasti esille uupumustaan tänä päivänä, kuinka se omien lasten hoitaminen on niin rankkaa, ja pitää jo pienikin esikoinen (2v) laittaa päiväkotiin vauvan alta, että eikö tosiaan ymmärretä tätä asiaa? Lapsia ei ole pakko tehdä vuoden parin välein.

Vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyään liian kovat.

Mitkä ne vaatimukset on? Ennen hoidettiin kaikki lapset kotona, nykyään ei enää osata hoitaa edes kahta omaa lasta kerrallaan.

Ei vaan siellä kotona keikkui keskenään lapsia ja äiti teki kotitöitä, kahvitteli ja harrasti.

Minua hoiti viisi vuotta vanhempi sisko ja itse hoidin pikkusiskoa myös reilusti alle kouluikäisenä.

Yksin ulkoiltiin.

Et voi yleistää. Kyllä monet hoiti myös hyvin lapsensa. Kuten oma äitini ja samoin olen itsekin hoitanut 3v-5v esikoisen samalla kun olin nuoremman kanssa kotona. Toki tein välillä keikkatöitä myös samalla, mutta päiväkotiin esikoinen meni vasta 5v. Fiksuja lapsia, nyt jo yläkoulussa. En ymmärrä miksi nykyään asenne on se, että omien lasten hoitaminen on aivan ylivoimaista ja on vieraiden tehtävä automaationa hoitaa omat lapset. Niin voidaan käyttää myös sanaa varhaiskasvattaa, mutta se ei muuta mitään. Päiväkodeissa hurja tilanne tällä hetkellä, harvassa saa laadukasta varhaiskasvatusta, ja 2v nyt yleensäkin on sielläkin eniten vailla turvallisen aikuisen huomiota.

Vaatimustaso oli olematon. Eikä se pelkkä kotona pitäminen mikään laadun tae ole.

Lsjd kirjoitti:

Suhde jäänee pinnallisemmaksi kahden kanssa, kun se yhden kanssa ei tehdä uniikisti mitään. Muutenkin pienen kanssa toimii välillä autopilotilla. Kun lapsi kasvaa, se vaatii ja huomaa asioita. Emmä tiedä, saako vanhempikaan siitä mitään, että on kaksi pientä kerralla.

Jep, huomaa myös sen että vanhempi hylkää hänet päiväkotiin vauvan tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Lsjd kirjoitti:

Suhde jäänee pinnallisemmaksi kahden kanssa, kun se yhden kanssa ei tehdä uniikisti mitään. Muutenkin pienen kanssa toimii välillä autopilotilla. Kun lapsi kasvaa, se vaatii ja huomaa asioita. Emmä tiedä, saako vanhempikaan siitä mitään, että on kaksi pientä kerralla.

Jep, huomaa myös sen että vanhempi hylkää hänet päiväkotiin vauvan tieltä.

No ainakaan ei päädy piiaksi kuten ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen että kun vanhemmat tuovat kovasti esille uupumustaan tänä päivänä, kuinka se omien lasten hoitaminen on niin rankkaa, ja pitää jo pienikin esikoinen (2v) laittaa päiväkotiin vauvan alta, että eikö tosiaan ymmärretä tätä asiaa? Lapsia ei ole pakko tehdä vuoden parin välein.

Vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyään liian kovat.

No eikä ole, nyt vain jotkut vanhemmat ovat keskittyneet märisemään ja valittamaan, kun eivöt saa sitä "omaa aikaa".

Tämä. Kun lapsen tasolle jääneet ovat sitten tulleet vanhemmiksi. Minäminäminä ja minun tarpeeni. Pienen lapsen tarpeista viis.

Oman kokemukseni mukaan juuri 2v on paras ikäero. Kitinävaippavaihe on lyhin. Sen jälkeen ikäero on niin pieni, että yhteiset leikit onnistuu. Mutta 3v ja enemmän niinyhteisiä leikkejä ei löydy.

Meillä esikoinen ja keskimmäinen reilu 3v ikäerolla, keskimmäinen ja kuopus 2v.

Hmmmm.. itsellä ja siskolla ikäeroa 4,5vuotta. Sille olin aina joku ärsyttävä pikkusisko,jonka kanssa ei tehty oikein mitään.

Ollut kateellinen muiden läheisille sisarussuhteille.

Itse uskon iän olleen yksi tekijä.

Ei siinä mistään uraputkesta tipahda, vaikka lasten kanssa on kotona pitkään. Olin yhteensä n. seitsemän vuotta kotona kolmen lapsen kanssa, en putkeen vaan kolmessa erässä. Kyllä olen ehtinyt töitä ja uraa tehdä, olen yli 50v. Ketään ei viety päiväkotiin siihen aikaan, jos vanhempi oli kotona.

Oli kyllä hyvät ja tärkeät vuodet, lapset sai kasvaa kotona rauhassa, oli kiireetöntä ja rentoa. Nuo vuodet on pieni hetki tässä elämässä ja työurassa, joka jatkuu vielä vuosia. Jos eläke on muutaman euron pienempi, sillä ei ole merkitystä, tärkeämpää oli antaa lapsille aikaa ja elää heidän kanssaan tärkeät vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan juuri 2v on paras ikäero. Kitinävaippavaihe on lyhin. Sen jälkeen ikäero on niin pieni, että yhteiset leikit onnistuu. Mutta 3v ja enemmän niinyhteisiä leikkejä ei löydy.

Meillä esikoinen ja keskimmäinen reilu 3v ikäerolla, keskimmäinen ja kuopus 2v.

Jaa. Mun lapsilla on tuo 3 vuotta ikäeroa ja leikkivät kyllä paljon yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen että kun vanhemmat tuovat kovasti esille uupumustaan tänä päivänä, kuinka se omien lasten hoitaminen on niin rankkaa, ja pitää jo pienikin esikoinen (2v) laittaa päiväkotiin vauvan alta, että eikö tosiaan ymmärretä tätä asiaa? Lapsia ei ole pakko tehdä vuoden parin välein.

Vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyään liian kovat.

Mitkä ne vaatimukset on? Ennen hoidettiin kaikki lapset kotona, nykyään ei enää osata hoitaa edes kahta omaa lasta kerrallaan.

Sivusta kysyn, milloin oli tämä "ennen" ja mitä tarkoitat "hoitamisella"?

10 vuotta sitten oli tosi omituista viedä esikoinen päiväkotiin jos oli itse vauvan kanssa kotona. Perheenä käytiin sitten perhekerhoissa, kirjastoissa, treffattiin muita lapsia, opetettiin lapsille asioita, harjoiteltiin pottailua, syömistä ym mitä pienten lasten kanssa tehdään. Eli hoidettiin/ VARHAISKASVATETTIIN sitä omaa lasta.

2v 10kk oli aika hyvä meillä. Isompi ehti saada huomiota ainoana lapsena melkein 3 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan juuri 2v on paras ikäero. Kitinävaippavaihe on lyhin. Sen jälkeen ikäero on niin pieni, että yhteiset leikit onnistuu. Mutta 3v ja enemmän niinyhteisiä leikkejä ei löydy.

Meillä esikoinen ja keskimmäinen reilu 3v ikäerolla, keskimmäinen ja kuopus 2v.

Jaa. Mun lapsilla on tuo 3 vuotta ikäeroa ja leikkivät kyllä paljon yhdessä.

Sama. Ja 6 vuoden ikäerollakin leikkivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen että kun vanhemmat tuovat kovasti esille uupumustaan tänä päivänä, kuinka se omien lasten hoitaminen on niin rankkaa, ja pitää jo pienikin esikoinen (2v) laittaa päiväkotiin vauvan alta, että eikö tosiaan ymmärretä tätä asiaa? Lapsia ei ole pakko tehdä vuoden parin välein.

Vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyään liian kovat.

Mitkä ne vaatimukset on? Ennen hoidettiin kaikki lapset kotona, nykyään ei enää osata hoitaa edes kahta omaa lasta kerrallaan.

Sivusta kysyn, milloin oli tämä "ennen" ja mitä tarkoitat "hoitamisella"?

10 vuotta sitten oli tosi omituista viedä esikoinen päiväkotiin jos oli itse vauvan kanssa kotona. Perheenä käytiin sitten perhekerhoissa, kirjastoissa, treffattiin muita lapsia, opetettiin lapsille asioita, harjoiteltiin pottailua, syömistä ym mitä pienten lasten kanssa tehdään. Eli hoidettiin/ VARHAISKASVATETTIIN sitä omaa lasta.

Ai "ennen" oli 10 vuotta sitten? Kyllä tuohonkin aikaan monella oli vanhempi tai vanhemmat lapset päiväkodissa. Oli aikaisemminkin, niin kauan kuin subjektiivinen hoito-oikeus on ollut olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan juuri 2v on paras ikäero. Kitinävaippavaihe on lyhin. Sen jälkeen ikäero on niin pieni, että yhteiset leikit onnistuu. Mutta 3v ja enemmän niinyhteisiä leikkejä ei löydy.

Meillä esikoinen ja keskimmäinen reilu 3v ikäerolla, keskimmäinen ja kuopus 2v.

Jaa. Mun lapsilla on tuo 3 vuotta ikäeroa ja leikkivät kyllä paljon yhdessä.

Sama. Ja 6 vuoden ikäerollakin leikkivät.

Ehkäpä tämä on sitten kiinni myös lasten persoonallisuudesta.

Meillä ikäero pojilla 4 v 3kk. Hyvin on seuraa toisistaan kun samoja kiinnostuksen kohteita, mutta toki nyt vanhemmalla jo enemmän omat kaverit ja menot painaa ja nuorempi jää välillä kaipailemaan. Ovat siis 11 ja 15 v.

Riippuu varmasti paljon lasten luonteistakin mikä on sopiva ikäero. Itse näkisin että 3 v. olisi ehkä ihanne, 2v. liian vähän. Tuo 4 vuotta oli kyllä vanhemman näkökulmasta ihanteellinen kun isompi oli jo monissa asioissa omatoiminen ja ymmärsi enemmän asioita kun pikkuveli syntyi. Ja sai kokea sen vauvavuoden uudestaan ilman uupumuksen sumua kun oli jo "toipunut" ekasta vauva-ajasta

Mun ja pikkusiskon väli on 6 v. Päätin itse, että jos lapsia saan niin ikäero on 2v. tai sitten 10 v.

Kuusivuotias on liian pieni ymmärtämään, että vauva tarvitsee huolenpitoa, mutta liian iso päiväunille ja syliteltäväksi samalla. Mihinkään päiväkotiin mua ei laitettu kun en siellä ennenkään ollut ollut. Mun tilanteessa esikoulu ois ollu ihan mahtava juttu mutta ei sitä 80-luvulla. Lisäksi mun vanhemmat on molemmat perheidensä nuorimpia niin he eivät ymmärtäneet vaan olivat jatkuvasti vihaisia kun olin mustasukkainen. Sitten vielä äiti ihmetteli naapurin akoille että miksi en siedä siskoani.

Vielä myöhemminkään meidän leikit eivät menneet yksiin kovin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ikäero pojilla 4 v 3kk. Hyvin on seuraa toisistaan kun samoja kiinnostuksen kohteita, mutta toki nyt vanhemmalla jo enemmän omat kaverit ja menot painaa ja nuorempi jää välillä kaipailemaan. Ovat siis 11 ja 15 v.

Riippuu varmasti paljon lasten luonteistakin mikä on sopiva ikäero. Itse näkisin että 3 v. olisi ehkä ihanne, 2v. liian vähän. Tuo 4 vuotta oli kyllä vanhemman näkökulmasta ihanteellinen kun isompi oli jo monissa asioissa omatoiminen ja ymmärsi enemmän asioita kun pikkuveli syntyi. Ja sai kokea sen vauvavuoden uudestaan ilman uupumuksen sumua kun oli jo "toipunut" ekasta vauva-ajasta

Tekisin itse 4v ikäerolla lapset jos nyt olisin siinä tilanteessa. Omat lapset 2v11kk ja 5v11k ikäerolla. Kolme alle kouluikäistä kerralla on liian rankkaa. En halua elää koko lasten varhaislapsuutta sumussa ja toisaalta haluan itse hoitaa omat lapseni ja nauttia niistä, enkä viedä vaan jatkuvasti hoitoon, kun en itse jaksa.

Itsellä on lapset 2.5 vuoden ikäerolla ja eka vuosi oli rankkaa, mutta tämän jälkeen lapset leikkivät todella paljon yhdessä. Tämän kokemuksen ja lähipiirin perusteella sanoisin, että 2 v on liian vähän ja 2.5-3 v on sopiva ikäero. 4 v ja ylöspäin alkaa olla jo aika paljon ja on vaara ettei lapsilla ole juurikaan yhteisiä leikkejä tms.

Meillä lapsilla viitisen vuotta ikäeroa ja itse olen tyytyväinen.

Lapsilla on nähdäkseni ihan normaali sisarussuhde, enkä oikein usko että pelkkä ikäero ratkaisee lasten keskinäisiä välejä.

Isossa perheessä ja suvussa kasvaneena tähän on erilaisia vertailukohtia. Vanhempien tasapuolisuus on tärkeämpää kuin joku tietty ikäero.

Meillä ikäeroon on vaikuttanut eniten vanhempien jaksaminen. Näin on jaksettu hyvin, elämässä on ollut ihan pikkuvauva-aikoja lukuunottamatta väljyyttä ja joustoa.

Mutta varmasti voi toisellakin tapaa mennä ihan hyvin. Ja toisaalta aina ei voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset tekee kolmen vuoden välein ja maksimiajan kotona lasten kanssa niin aivan hurjat ansionmenetykset sekä eläkkeessäkin häviää. En päässyt juttua lukemaan joten en selvillä mikä se ihanneaika mutta luultavasti neljä vuotta ainakin. Työelämässä välillä vähän pyörähtämässä ja taas kotiin. Vaikea olla haluttu markkkinoilla työnantajan silmissä.

Itselläni oli neljä vuotta vanhempi sisko ja hän kohteli minua aina kuin ongelmajätettä. Teki selväksi että lähinnä vihaa minua. Jostain syystä ei olla nyt aikuisenakaan läheisiä.

Omien lasteni ikäero on vähän yli kaksi vuotta ja esikoinen oli oli kotona myös nuoremman vauva-aikana. Vanhempi päiväkotiin täyttäessään neljä. 

Tai sitten voisi se isäkin jäädä kotiin niin jakautuisivat tasaisemmin😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen että kun vanhemmat tuovat kovasti esille uupumustaan tänä päivänä, kuinka se omien lasten hoitaminen on niin rankkaa, ja pitää jo pienikin esikoinen (2v) laittaa päiväkotiin vauvan alta, että eikö tosiaan ymmärretä tätä asiaa? Lapsia ei ole pakko tehdä vuoden parin välein.

Vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyään liian kovat.

Mitkä ne vaatimukset on? Ennen hoidettiin kaikki lapset kotona, nykyään ei enää osata hoitaa edes kahta omaa lasta kerrallaan.

Sivusta kysyn, milloin oli tämä "ennen" ja mitä tarkoitat "hoitamisella"?

10 vuotta sitten oli tosi omituista viedä esikoinen päiväkotiin jos oli itse vauvan kanssa kotona. Perheenä käytiin sitten perhekerhoissa, kirjastoissa, treffattiin muita lapsia, opetettiin lapsille asioita, harjoiteltiin pottailua, syömistä ym mitä pienten lasten kanssa tehdään. Eli hoidettiin/ VARHAISKASVATETTIIN sitä omaa lasta.

Päiväkotipaikan menettää jos ottaa lapsen pois sieltä. Meillä on lapsella päiväkotipaikka hyvässä päiväkodissa, hyvässä ryhmässä ja lisäksi ihan lähellä kotia. Jos lapsi jäisi vauvavuodeksi kotiin, seuraavan paikan voi saada ihan mistä tahansa muualta, eikä arpaonni ole välttämättä yhtä suosiva.