Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä opettajan tutkinnolla?
27.09.2023 |
Mitä muuta voisin tehdä luokanopettajan tutkinnolla? Olen maisterivaiheessa ja aloitin jo työt. Nyt jo lopen kyllästynyt koulumaailmaan ja näiden nykylapsien ja -perheiden menoon. Tuntuu, että olen vain heidän palvelijansa, uupunut sellainen
Kiitos
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: tämä on jo toinen maisterintutkintoni, ja opiskelu on ollut taloudellisesti haastavaa nyt aikuisiällä. En siis havittele enää kolmatta tutkintoa. Sen sijaan kysyn, mitä tällä tutkinnolla voisi tehdä? Töihin hallintoon, tms?
Ap
Mikäs se sun toinen tutkinto on ja miksi et halua sitä hyödyntää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: tämä on jo toinen maisterintutkintoni, ja opiskelu on ollut taloudellisesti haastavaa nyt aikuisiällä. En siis havittele enää kolmatta tutkintoa. Sen sijaan kysyn, mitä tällä tutkinnolla voisi tehdä? Töihin hallintoon, tms?
Ap
Mikäs se sun toinen tutkinto on ja miksi et halua sitä hyödyntää?
Filosofian maisteri. Olen tehnyt töitä kotouttamisen parissa ja esim. museoissa.
Ap
Mitä jos tämä onkin ohimenevä tunne? Kokemuksia uran alusta opettajana?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäys: tämä on jo toinen maisterintutkintoni, ja opiskelu on ollut taloudellisesti haastavaa nyt aikuisiällä. En siis havittele enää kolmatta tutkintoa. Sen sijaan kysyn, mitä tällä tutkinnolla voisi tehdä? Töihin hallintoon, tms?
Ap
Mikäs se sun toinen tutkinto on ja miksi et halua sitä hyödyntää?
Filosofian maisteri. Olen tehnyt töitä kotouttamisen parissa ja esim. museoissa.
Ap
Sinulla on siis kokemusta kotouttamisesta ja pedagoginen pätevyys. Jos sisällyttäisit tutkintoosi suomen kieltä, pääsisit varmaan aikuisten S2-opiskelijoiden pariin halutessasi.
Hyvä kysymys, mutta vastauksia ei paljon ole. Onnea vaan etsintään. Ja hyvin ymmärrän tilanteesi, koulutyö nykyään on aika kamalaa, lasten käytös suorastaan törkeää, jatkuvaa taistelua, päänsärkyä, huonosti nukuttua öitä. Itse jaksoin jotenkuten laskemalla jäljelläolevia työpäivää. Nyt eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile vaihtaa koulua. Helppojakin on. Itse olen töissä sellaisessa.
Jos sen sijaan kasvattaminen risoo, niin valitettavasti alakouluikäisten kanssa se työ on juuri sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TE -toimistoissa on luokanopettajia töissä. Uraohjausta esim. Jos on vielä kielitaitoa, on maahanmuuttajatyö mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos tämä onkin ohimenevä tunne? Kokemuksia uran alusta opettajana?
Ap
Minulle ensimmäinen vuosi oli pahin, mutta helpotus oli lyhytaikainen. Ennen kuin 5 vuotta oli täynnä, leipääntyminen oli jo lujaa käynnissä. Pääsin sairausloman kautta pois kahdeksantena vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko järjestöissä jotain hallinnollisia tai esim. kehittämistehtäviä, OAJ? En tiedä, kuinka kova kilpailu niistä paikoista on. Potilasjärjestöissä jotain hallinnollista?
Tai olisiko omassa yliopistossasi tai OAJ:ssä uraneuvontaa tai joku mentori? TE-toimistossa ainakin on psykologin palveluita, voisi selvitellä ajatuksiaan.
Tsemppiä, Ap, olet tuplamaisteri, kyllä varmaan jotain löytyy!
Voitko alkaa tehdä osa-aikatyötä resurssiopettajana? Jäisi sinullekin jaksamista vapaa-aikaan, jos tekisit lyhyempää työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimittajan työkin voisi olla kiinnostavaa mutta on ehkä kova kilpailu niistäkin paikoista.
Tai kouluttajan töitä?
Vierailija kirjoitti:
Muita opettajia tai lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä paikalla? Miten jaksatte tätä todellisuutta?
Ap
Hyvin entisenä hyvin pahoinvoivana kaoottisissa oloissa kasvaneena lapsena ja nuorena. Vielä ei ole tullut vastaan mikään mikä järkyttäisi tai yllättäisi, koska kaikki on jo nähty. Teen parhaani sillä mitä on ja se saa riittää. Toki toivon, että yhteiskunnassa herättäisiin vihdoinkin ja alettaisiin laittaa asioita kuntoon. Aloittaisin terveyspalveluista. Ilman opiskelukykyä on aika vaikea opiskella ja moni vanhempikin tarvitsisi terveydenhoitoa.
Vaikeampaa olisi varmasti, jos en itse olisi käynyt läpi sitä myllyä, jossa osa kohtaamistani on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro hieman tarkemmin, mikä saa sinut haluamaan vaihtaa alaa? Mitä luokka-astetta opetat? Minusta luokanopettajan työ on kaikessa hektisyydessään ja kuormittavuudessaankin ihan mahtavaa. Ekat vuodet todella rankkoja etenkin jos sattuu hankalia luokkia liian vähillä resursseilla.
Opettajan työssä viisi ensimmäistä vuotta on ns. hengissä selviytymisen vuosia. Sitten helpottaa.
Missä toimit opettajana? Koulut ovat erilaisia. Suosittelen sinulle kokeilemaan työtä pienessä koulussa tai vaikka maaseudulla. Voi olla, että pienessä yksiköissä työskentely sujuu paremmin. Voihan pieneenkin yksikköön toki osua vaikea vanhempi tai hirveä lapsi. Niitä nykyään on kuitenkin jo paljon.
Opetustyö on henkisesti vaativaa. Sisältöjen hallinta ei ole vaativaa, mutta ryhmänhallinta on. Selkeät rutiinit auttavat sekä sinua että oppilaita toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. kunnalla tai valtiolla koulutuksen suunnittelu- ja kehitystehtävissä. Itse olen koulutukseltani aineenopettaja ja töissä yliopistolla hallinnollisissa hommissa. Kollegoina on muitakin opettajia, jotka huomasivat olevansa enemmän kiinnostuneita koulutuksen toteutuksen suunnittelusta kuin varsinaisesta opettamisesta.
Miehiä pitäisi olla enemmän hallinnossa, sihteeritöissä, kouluavustajina, siivoojina, kirjastovirkailijoina ja opettajina tasa-arvon vuoksi. Voi olla ihan mieskiintiöt.
Lupaan irtisanoutua samana päivänä kun mieskiintiöt palautetaan.
t. opettaja (mies)
Olen alkuopetuksessa, kun sitä kysyttiin. Ja yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerro hieman tarkemmin, mikä saa sinut haluamaan vaihtaa alaa? Mitä luokka-astetta opetat? Minusta luokanopettajan työ on kaikessa hektisyydessään ja kuormittavuudessaankin ihan mahtavaa. Ekat vuodet todella rankkoja etenkin jos sattuu hankalia luokkia liian vähillä resursseilla.
En haluaisi vaihtaa kokonaan pois kasvatuksen ja opetuksen parista. Mutta luokanopettajan ammatin koen kuormittavana. Voi johtua myös ylitunnollisesta ja herkästä luonteestani. Ryhmät ovat ylisuuret, eikä kaikkia ehdi auttamaan. Samalla pitäisi eriyttää muutamia ylöspäin eli vaikeahko yhtälö. Nepsy-lapset ja ne, jotka kuuluisivat erityisluokalle, vaikeuttavat arjen tilanteita. Koska inkluusio eikä erityisluokalle yksinkertaisesti kaupungissamme pääse. Oppimisen vaikeudet ovat vakavia ja yleisiä. Tehtäväni on siis paitsi opettaa, myös vastata erityisestä tuesta. Siinä ohella paperihommat, palaverit moniammatillisissa tiimeissä Vanhemmat vaativat erityiskohtelua omille lapsilleen ja suorastaan haukkuvat minua. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Minulla ei ole juuri vapaa-aikaa. Lasten kotona on surullisia tilanteita ja ajattelen näitä illat pitkät kotona. Lisäksi melu ja päivien hektisyys tietyllä tapaa imee minusta mehut, introvertti kun olen. Myönnän, että kuvittelin päivät aivan erilaisiksi. Arvionti, tuntien suunnittelu, yhteistyöt, kaikki muu sujuu minulta. Pidän lapsista ja opettamisesta, mutta tämä open työn henkinen puoli tuntuu lievästi sanottuna rankalta.
T. Ap
Voitko pyytää apua esim. erityisopettajalta? Hän vastaa myös erityisen tuen toteuttamisesta luokassasi. Onko mahdollista saada apua resurssiopettajalta tai koulunkäynninohjaajalta? Priorisoi tehtävät ja tee vain tärkeimmät. Yritä löytää lohtua ajatuksesta, että olet tehnyt parhaasi ja se riittää. Vapaa-aikana on lupa tehdä ihan muita asioita. Itse soitan vanhemmille usein, koska asiat on helpompi selittää puhelimitse. Samalla kuulee toisen äänensävyn ja puhelun saa lopettaa, jos toinen käy asiattomaksi. Jos tällaista tapahtuu, kerro rehtorille heti. Hänen pitäisi olla sinun puolellasi. Mikäli ei ole, niin vaihda taloa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro hieman tarkemmin, mikä saa sinut haluamaan vaihtaa alaa? Mitä luokka-astetta opetat? Minusta luokanopettajan työ on kaikessa hektisyydessään ja kuormittavuudessaankin ihan mahtavaa. Ekat vuodet todella rankkoja etenkin jos sattuu hankalia luokkia liian vähillä resursseilla.
En haluaisi vaihtaa kokonaan pois kasvatuksen ja opetuksen parista. Mutta luokanopettajan ammatin koen kuormittavana. Voi johtua myös ylitunnollisesta ja herkästä luonteestani. Ryhmät ovat ylisuuret, eikä kaikkia ehdi auttamaan. Samalla pitäisi eriyttää muutamia ylöspäin eli vaikeahko yhtälö. Nepsy-lapset ja ne, jotka kuuluisivat erityisluokalle, vaikeuttavat arjen tilanteita. Koska inkluusio eikä erityisluokalle yksinkertaisesti kaupungissamme pääse. Oppimisen vaikeudet ovat vakavia ja yleisiä. Tehtäväni on siis paitsi opettaa, myös vastata erityisestä tuesta. Siinä ohella paperihommat, palaverit moniammatillisissa tiimeissä Vanhemmat vaativat erityiskohtelua omille lapsilleen ja suorastaan haukkuvat minua. Tuntuu, että aika loppuu kesken. Minulla ei ole juuri vapaa-aikaa. Lasten kotona on surullisia tilanteita ja ajattelen näitä illat pitkät kotona. Lisäksi melu ja päivien hektisyys tietyllä tapaa imee minusta mehut, introvertti kun olen. Myönnän, että kuvittelin päivät aivan erilaisiksi. Arvionti, tuntien suunnittelu, yhteistyöt, kaikki muu sujuu minulta. Pidän lapsista ja opettamisesta, mutta tämä open työn henkinen puoli tuntuu lievästi sanottuna rankalta.
T. Ap
Työnnä se pärsiiseen laskuri!